En tarkoita sitä mitä on ruumis ja veri, sen lääketiede tänä päivänä selittää riittävän tarkasti. En myöskään mielen tietoisuutta tai tiedostamuutta, sen selittää hyvin nykyaikainen psykoanalyyttinen lääketiede. Kerro mieluummin siitä, mitä ymmärrät sielulla? Onko sitä? Mikä se on? Mitä varten se on, jos on? Ketä se hyödyttää? Mikä sen merkitys on?
Miten selität itsesi?
utelias
341661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Sielua yksinkertaisesti ei ole, se on vain uskovaisten keksimä pakokeino kuolemanpelkoa vastaan.
Olen toki valmis muuttamaan mielipidettäni jos joku pystyy todistamaan sielun olemassaolon ja mikään lavastettu kummitus tarina tai kuva ei tietenkään kelpaa.
sitä en tietenkään sinulle pysty perustelemaan, ainakaan lyhyessä nettiviestissäni. Totean vain sen, että sinä sanot sielua ei ole, minä sanon että on.
Heprealaisessa ajattelussa sielulla tarkoitetaan vain ihmistä kokonaisuutena, mitä se sitten pitääkin sisällään. Ajatus ihmisen jakamisesta henkiseen (=sielulliseen) ja ruumiilliseen osaan toisistaan erillisinä ja riippumattomina asioina on kreikkalaista alkuperää.
"Heprealaisessa ajattelussa sielulla tarkoitetaan vain ihmistä kokonaisuutena, mitä se sitten pitääkin sisällään. Ajatus ihmisen jakamisesta henkiseen (=sielulliseen) ja ruumiilliseen osaan toisistaan erillisinä ja riippumattomina asioina on kreikkalaista alkuperää. "
Oppimaton olen, silti jaan itseni kolmeen osaan, jotka kaikki hyvin tiedostan.
1) Ruumillinen; haluaa ruumiin tarpeet tyydyttää, myös ne negatiivisetkin halut ja himot.
2) Mieli; mielen halut, jotka paljolti yhtyvät ruumiin halun nautintoihin, ruokkivat toinen toisiaan. Mieli halajaa, ruumis toteuttaa.
3) Sielullinen (Jumalallista alkuperää, ei pakoita mihinkään, on koko ajan taustalla, on valmiina toteuttamaan,siunaamaan tekoni, jos niin haluan. Väkisin ei tule, ellen itse sitä halua.
Mikä hyöty sitten minulle on sielullisesta mahdollisuudesta? Itse näen oppimattomana, teologiaa tuntemattomana, omakohtaisena kokemuksena sen, että kun en ole jostain syystä toteuttanut ruummiillis-mielellistä elämänohjetta, olen poikennut "terveelliseltä" tieltä, tajunnut harhautuneeni, pyytänyt anteeksi, armahdusta Jumalaltani, kokenut ARMON. Armon koettuani "energia" on siirtynyt sieluuni, joka on saanut rauhan. Tämä sielun tilani, jos se on harmoonisessa tasapainossa Jumalani kanssa on elänmäni tärkein asia. Ehkä nämä vakuutukseni eivät mene perille uskottomien keskuudessa, väliäkös sillä on.
Sanoisin näin että mieli = sielu. Mutta mistä se mieli sitten tulee, on toinen kysymys. Onko se jotain atomimössöä vai onko siinä enemmän, mene ja tiedä. Tietääköhän kukaan?
Tuo kolmos kohta on kai sama mitä uskovat nimittävät omaksitunnoksi. Ajattelisin asian olevan siten, että ihminen oppii ja saa vaikutteita lapsesta asti. Kaikki tuo varastoituu aivoihin jotenkin eri kerroksiin. Normaalisti tietoisuudessa ja muistissa ovat pinnalla olevat kerrokset, mutta taka-alalla, syvemmällä piileskee tieto siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Tätä kenties joku pitää sieluna.
eikä sama kuin mieli. Voinhan yrittää selittää, joskin ette te ateistit sitä tule ymmärtämään.
1) Mieli on se, joka esittää haluamansa asian toteutettavaksi.
2) Omatunto vastaanottaa mielen viestin puntaroidakseen viestin sisällön omantunnon sen hetkisen tilan mukaisesti. Lähettää paluupostissa joko luvan mielihalun toteutukselle tai kieltää.
Jos uskova tekee vastoin omantuntonsa ääntä, hän kokee tehneensä synnin, jonka sitten pyytää Jumalaltaan anteeksi. Olisikohan niin, että ateistille iskee morkkis päälle ja hän päättää vastaisuudessa olla tarkkaavaisempi.
3) Sielu on uskovaisille ikäänkuin keskusyksikkö, joka sisältää muut tiedostot (ruumis, mieli, omatunto). Vain sielun tilan puhdistamisen kautta (tapahtuu rukoilemalla), saadaan omantunnon ääni Jumalalle mieluisaksi. Yhä enenevän pyhittymisen tulokset pitäisi sitten näkyä rakkauden, armahtavaisuuden jne..... tekoina.
Pieleen meni, ettehän ymmärtäneet yhtään mitään, mitä tämä höyrypää kirjoitti.
sielu = ajatus
pieleen meni. Joskin ajatuksiahan sitä tietysti rukoillessa tarvitaan.
Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.
Kaikki muu on spekulaatiota.
Kirjoitin omastatunnosta ja arvelin, en väittänyt, että joku pitää sitä sieluna.
Omaa kirjoitustasi kai tarkoitit: "Pieleen meni, ettehän ymmärtäneet mitään, mitä tämä höyrypää kirjoitti".
nyt voisit aikas kuluks määritellä itsellesi ajatuksen ja sielun..ja jos jaksat,nii kerro määrittelysi myös mulle.
jos rupesit jo määrityksiä tekemään,nii ei sitten tarvitse koko määrityksiä tänne ruudulle sepustaa.eroavaisuudet riittää.tänk juu.
voihan raamattu sentään.hienosti kirjoitettu.
"Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on"
melkein jo luulin että veri on sielu raamatun mukaan,mutta eihän tää näköjään ihan nii helposti meekkää.
verihän kuolee ihmisen ruumiin mukana,mutta mutta..mitäs käy tälle kaverille joka sielä veressä asustelee.
ainoa asia mihin tässä voin tarttua on verensiirrot..kuinka sielu siihen suhtautuu?
oli tarkoitettu loppukevennykseksi.
Ja mistähän kohtaa raamattua puavi on moisen tempaissut?
mitä kirjoitit ja erot noiden välillä. artikuloit hienosti.
olet sen verran pihalla koko hommasta.
ethän vain ole mulle väkivaltainen, ethän?
sielua ei ole, kaikki on päänsisäistä kamaa.
ajatus ja tunnetila välittyvät synapsisten ylitysten vaikuttaessa aktiivisiin dendroneihin tai dendronijoukkoon
perkelettä nuo dendronit muka selittää? koitappa selittää sokeana syntyneelle punaisen ja sinisen eroa. luuletko että se tajuu mistä on kysymys, kun noista dendroneista sille selität?
jos en usko jumalaasi, en myöskään mieti sieluasi,
Ruumis on materiasta koostunut organismi johon kasvaa yksilönkehityksessä emergentisti itsetietoinen tajunta, joka rakentuu aivoissa mm. niiden mikrotubuleissa, kvanttitilojen aaltofuntioiden aktiviteeteissa.
Tietoisuus on kvantti-ilmiö, joka vaikuttaa materiaan ("minä" heilauttaa käden lukuisia lihaksia ja kivi lentää kohti vääräuskoisen otsalohkoa). Materia on periaatteessa tietoisen tajunnan emergoimaa. Idea on vanha mutta kvanttimekaniikan valossa pätevämpi selittäjä kuin vastaparinsa.
Koska kvantti-ilmiöt ovat nonlokaaleja on ilmeistä että "tietoisuus" ei synnyttyään ole yksilön materiaa, vaan osa universumin kattavaa kenttä-ilmiötä, ja on luonteltaan häviämätön (koska on tuon rajattoman kvanttikentän sisällä kertaalleen aktualisoitunut).
Kun yksilön materia hajoaa jää tietoisuus pelkästään mahdollisesti tämän kentän varaan.
Siinä sitä sitten ollaan ikuisesti - voi itsekukin miettiä mistä ko. tilanteeseen sopivaa auttavaa informaatiota olisi saatavilla, ennenkuin henkilökohtaisen käyttöliittymämme välineet mätänevät madonruokana...
"Siinä sitä sitten ollaan ikuisesti"
ja ollaan oltu siitä lähtien,kun tuo universumin kattava kenttä-ilmiö on syntynyt.
Tuo kenttä-ilmiö kait tunnetaan ihmiskulttuureissa paremmin käsitteen "jumala" kautta.
On ollut ikuisesti sikäli kun matematiikkaa yhtään ymmärrän.....
niin ajattelinkin.siksipä sanoinkin noin niiku sanoin.
jos tietoisuus käsittää tuon kenttä-ilmiön,nii se jatkaa matkaa kuoleman jälkeen sellaisessa muodossa,jonka se pystyy käsittämään ilman aivoja.(muistot,kokemukset)
omiin muistoihini ei kuulu kokemukset tai muistot syntymääni edeltävältä ajalta.
mtä tuo kenttä-ilmiö pitää sisällään?mielestäni niitä asioita mitä aivomme voivat havaita,mutta ilman aivoja niitä ei voi tulkita.
Niinpä juuri...
Millä logiikalla lokaalisti syntynyt tietoisuus käsittäisi koko tietoisuuden kentän?
Materiassa syntynyt tietoisuus -omine- muistoineen lillumassa ikuisuudessa ilman operatiivisia toimintamahdollisuusksia on aika vittumainen ajatus... helvetti lähinnä
"Ihminen" on tuon kenttä-ilmiön kuva(n osa)...
"Millä logiikalla lokaalisti syntynyt tietoisuus käsittäisi koko tietoisuuden kentän?"
kattaako se koko tietoisuutta?kattaako se (kenttä) kaikki mitä eläessä koetaan? (muistot) mitäs jos aivot luo tietoisuutta kokemuksien mukaan,jotka kuolevat aivojen mukana?
eli tuo kenttä olisi "pohja" tietoisuudelle,mutta ei koko tietoisuus.se olisi tietoisuus joka jäisi ilman muistoja ja kokemuksia.
jos muistot kuuluisivat tuohon kenttään,nii missä ne ovat?muu tietoisuushan meillä täällä on käsiteltävänä.paitsi kuoleiden muistot/kokemukset.
kuinka muistoja voi käsitellä ilman aivoja?
mm. Rupert Sheldrake on sitä mieltä että aivomme eivät talleta edes muistojamme, vaan toimivat ainoastaan tiedontalletus/hakuvälineenä. Hän puhuu tässä yhteydessä morfogeneettisistä kentistä, joilla pyrkii selittämään muutamien yksinkertaisten koejärjestelyjen tilastollisesti mahdottomia tuloksia (informaatiota näyttää vuotavan aivojen ulkopuolelle etäisyyksistä riippumatta).
Aika paksusti oletettu, mutta kokeelliset tulokset ovat kiistattomia ja niitä toistetaan koko ajan. Sheldrake on jo käytännössä julistettu tiedeyhteisössä kerettiläiseksi.
Ajattelisin että "sielu" on käsite joka kantaa tietoisuutta. Yksilön tietoisuus olisi universaalin "kentän" lokaali ilmenemismuoto, jolla olisi omasta rakentumismekanismistaan johtuen tallessa materiassa syntyneet "rakenteet" eli muistot ym.
Tässä oleellinen käsite on tietoisuus, jonka selittäminen lokaalista rakenteesta (materiasta) käsin johtaa näköjään ylitämättömiin ongelmiin.
Jos asetelma käännetään toisinpäin niin tilanne muuttuu: tietoisuutta ei tarvitse eikä voi selittää eikä purkaa osiin koska se on -primääri-.
Vanha idealismihan se siinä, mutta edellinen ja kvanttimekaniikan väistämättömät koukerot alkavat vaikutta vähemmän kummallisilta.
Materia ja luonto olisivat täten primäärin tietoisuuden emergenssiä: evoluutio tuo iteraatioissaan vain esiin perimmäiseen informaatioon perustuvia rakenteita, joista ihmisaivot taitavat olla monimutkaisimmat.
Näistä voi joutua vetämään johtopäätöksiä, mutta onko se todellisuuden vika jos se on jonkinlainen?
meikäläisellä on suht pitkät piuhat,joten täytyy pikkasen pureskella tota,mut jotain sieltä jäi hampaan koloon.."sielu"
"sielu" (käsite) joka kantaa tietoisuutta.mitä tolla tarkotat?pystytkö määrittelemään sielua tai edes antamaan pikkasen suuntaa mikä se on?
käsite, eikä sillä ole mitään järjellistä määritelmä kristinuskon ulkopuolella, joten sinun pitäisi varmaan kysyä sitä kristityiltä.
Johan pomppasi!!!
Että tietoisuudella ei ole mitään selitystä uskontojen ulkopuolella????????????????????
Kaivapa tähän esiin edes yksi tietoisuuden selitys; tiedehän on sen saanut selville jo ajat sitten.
Pysyisivät nämä hihhulit hiljaa
Sielu on tonttu-ukko. Lapsille siitä kerrotaan ja sen olemassaoloa vakuutellaan. Vakuuttelijoilla on omat motiivinsa.
Vanhemmalla iällä sekä usko tonttuihin että sieluun häviää.
Hei tonttu-ukot hyppikäät! Sielut joutukaa!
Sielu on se käsite, jonka ihminen on ajan kuluessa yhä selkeämmin erottanut ruumiistaan. Ikään kuin hänen mielensä olisi vapaa ruumiillisesta olemisesta ja ruumiin tuntemuksista.
Minuus, "sielu" nousee elävästä kokemuksesta, lihasta ja verestä. Sen muotoutuminen on ihmeellinen prosessi, jonka syntyä tutkitaan luonnontieteiden ja humanististen tieteiden välimaastossa.
Olen arvoitus, olen mysteeri. Miksi ajattelen. Miksi ajattelen että ajattelen? ;)
Helppo ratkaisu on se, että Allah tai Jahve tms. on antanut minulle mielen ja sillä on vain yksi tarkoitus: hänen tahtonsa toteuttaminen. Ja tuo tahto on kirjoitettu jonnekin, mistä on miljoonia eri tulkintoja, joista pitäisi valita itselleen sopiva.
Elävä "sielu" ei jumalia tarvitse. Ei siinä toki mitään jos joku niistä lohtua saa. Kunhan ei oleta että muut kaipaavat samaa uskontapaa.