en ihmettele yhtään vaikka jokaikinen meidän uskonnossa olisi päästä sekaisin koska joka paikassa meitä syrjitään, kiusataan, haukutaan, poljetaan... ehkä paremmissa piiresissä hienovaraisemmin.
Me olemme hyvin rohkeita ihmisiä. Olemme kokeneet paljon, ihmiset ei ymmärrä sitä. Tarkoitan tuolla 'kokeneet' = kärsineet.
vasta ala-asteen ´kuudennella tajusin, etten ole samanlainen koska olen LESTA. aluksi ärsytti. nyt ei yhtään, olen erittäin ylpeä. välillä tosin on maahan poljettu olo kaikista haukuista.
olen löytänyt kuitenkin ihmisiä joilla on vähän sama onkelma ku meikäläisellä. et niinku vähemmistöryhmän jäseniä ja sillee. nykyää mulla on mahtavia ihmisiä kavereina: ulkomaalaisia ja mustalaisia. okei, monet vihaa niitä, mutta niin ne vihaa meitäkin. tämä maailma sylkee vihaa meidän päälle ja usein tunnen olevani ihan yksin maailmassa, kun olen esimerkiksi koulussa. täällä ei ole montaa samaa uskonoa kun minä.
kuitenkin haluan sanoa, että olen onnellinen. olen onnellinen kun viikonloppuna menen kotiin ja mun ei tarvitse kuunnella luokkakavereiden ryyppyjuttuja. olen onnellinen kun näen poikakaveriani. olen onnellinen, jos meillä on yhteinen tulevaisuus. ja sata lasta. ainakin.
"On Herra mun paimen, nyt mitään puutu multa ei. Hyvää huolta Paimen pitää lampaistaan, ja pelkomme hän vei." Kiitos.
Me olemme hyvin rohkeita ihmisiä. Olemme kokeneet paljon, ihmiset ei ymmärrä sitä. Tarkoitan tuolla 'kokeneet' = kärsineet.
vasta ala-asteen ´kuudennella tajusin, etten ole samanlainen koska olen LESTA. aluksi ärsytti. nyt ei yhtään, olen erittäin ylpeä. välillä tosin on maahan poljettu olo kaikista haukuista.
olen löytänyt kuitenkin ihmisiä joilla on vähän sama onkelma ku meikäläisellä. et niinku vähemmistöryhmän jäseniä ja sillee. nykyää mulla on mahtavia ihmisiä kavereina: ulkomaalaisia ja mustalaisia. okei, monet vihaa niitä, mutta niin ne vihaa meitäkin. tämä maailma sylkee vihaa meidän päälle ja usein tunnen olevani ihan yksin maailmassa, kun olen esimerkiksi koulussa. täällä ei ole montaa samaa uskonoa kun minä.
kuitenkin haluan sanoa, että olen onnellinen. olen onnellinen kun viikonloppuna menen kotiin ja mun ei tarvitse kuunnella luokkakavereiden ryyppyjuttuja. olen onnellinen kun näen poikakaveriani. olen onnellinen, jos meillä on yhteinen tulevaisuus. ja sata lasta. ainakin.
"On Herra mun paimen, nyt mitään puutu multa ei. Hyvää huolta Paimen pitää lampaistaan, ja pelkomme hän vei." Kiitos.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..on aina ilo lukea. Kiitos kirjoituksestasi, ja siitä että kerroit vilpittömästi tunteistasi -ilman kiemuroita ja viilailua :-)
Enhän minäkään ymmärrä kaikkea lestadiolaisuuteen liittyviä piirteitä, ja monista asioista olen eri mieltä. Ne ovat kuitenkin mielipide-eroja, joita löytyy kaikilta ja kaikkia asioita koskien, uskontokunnasta riippumatta.
Mikäli vaihtaa foorumia tahi aihetta, löytyy myös eriäviä mielipiteitä. AINA ihmiset ajattelevat toisistaan poikkeavasti. Sellainen on maailma.
Se on kyllä todella ikävää, jos sinun on täytynyt kärsiä syrjintää asiasi vuoksi. Yleensähän riitelevät asiat eivätkä itse henkilöt. Näillä palstoilla ainakin. Toki sinäkin koet edustavasi tiettyä yhteisöä, ja jos yhteisöäsi syrjitään, syrjitään myös sinua.
Täytyy kuitenkin muistaa, että täällä MYÖS lestadiolainen saattaa sanoa toista loukkaavasti tai väheksyä toisen uskoa, sitä uskoa joka ei ole lestadiolaisuutta. Marttyyriksi ei siis lestadiolaisen ole syytä ruveta :-).
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Jos mielipiteen ilmaisija ei selkeästi TIEDÄ mitään asiasta jota kritisoi, ei siihen tarvitse juurikaan painoa laittaa, eikö näin ole? Jos taas taustalla on myös tietoa ja asian jonkinlaista tuntemusta, on mielipide yleensä täysin oikeutettu.
Eriävä mielipide ei useimmiten ole hyökkäys.
Sinun kirjoituksesi oli rakentava. Se ei ollut hyökkäävä eikä kirjoitettu tyyliin: "jos sinä hyppäät katolta niin minäkin hyppään." Tuollainen (kirjoittamasi) mielipide saa lukijan ajattelemaan herkemmin kuin lyönti takaisin.
Usein näet ilmaistessaan mielipiteensä vastaansa saa suoran hyökkäyksen. Niin käy erityisesti näillä palstoilla.
Toivon onnellista elämää Sinulle, nauti ympäröivästä maailmasta :-) Herran siunausta.
Mä oon sun kans ihan samaa mieltä tossa kun sanoit että myös lestadiolaiset voivat sanoa jotain pahaa muista uskonnoista, eikä lestadiolaisten tarvitse ruveta marttyyreiksi. Olen itse vanhollislestadiolaine! Mä en ymmärrä sitä et miks täällä tarvitsee ns. tapella?! vois kysellä ja vastailla ihan asiallisesti!!!
Mä olen todella iloinen siitä kun saan olla v.lestadiolainen! tässä on yks mun lempi virsistä:
(vk.538)
1. Oi Jeesus, lohdutukseni ja autuus, riemu sieluni, sinulle kiitokseni soi, kun uuden aamun koitti koi. Yön yli jälleen suojelit, vahingot, vaarat karkotit.
2. Mä kaiken, Jeesus armias, taas suljen armohuomahas, niin ruumiini kuin sieluni ja kotini ja perheeni, myös lähimmäiset, ystävät ja päivän työt ja tehtävät.
3. Taas anna enkeleittesi turvana olla tielläni. Suo minun olla valmiina, jos tänään kohtaa kuolema, niin etten syntiin nukkuisi, en kadotukseen hukkuisi.
4. Mua , Jeesus, auta valvoman ja tätä aina muistamaan: on lyhyt ihmiselämä ja iäisyys on edessä. Jo askel riittää siirtämään tulevaan, toiseen elämään.
5. Kun voimat riutuu, vähenee, elämän ehtoo lähenee, suo, että silloin uskossa pois nukun tunnon rauhassa. Sen rauhan kuolemallasi valmistit itse, Herrani.
6. Oi Isä, näitä rukoilen ja turvan nimeen Jeesuksen. Korvasi kuulkoot huutoni ja heikot huokaukseni. Se sieluni on toivomus ja sydämeni uskallus.
Musta tossa on niin ihanat sanat...
Hyvät jakot kaikille jotka luitte tän mun viestin, varsinkin sulle Persilja! = )
Juu,
hyvät sanat, ja pätevät uskontokuntaan katsomatta. Ainakin tässä kristinuskossa..
Varmaan monien toivomus tuo, että voitas keskustella ja kysellä asioita ihan asiallisesti, myös minun.
Oman mielipiteen arvostelu ja mollaaminen on kuitenkin monelle sen verran kova paikka, että sehän nostaa ihan karvat pystyyn - ja siitähän se nahina taas alkaa..
Tuollaiset teidän viestien kaltaiset viestit on toivottavasti omiaan lisäämään sitä rauhallista keskustelua.
Hyvä välillä pysähtyä, ja huomata että yhteisellä asialla me tässä olemme. MINUN mielestäni, vaikka tuntuukin että vanhoillislestadiolainen ei näin ajattelekaan. SEHÄN SE monia kismittää, että oman uskon alta vedetään matto pois. Ja ymmärrän sen hyvin.
Samalla pelastuksen tiellähän tässä ollaan :-)
Oikein hienoa viikonloppua ja päivän jatkoa kaikille. Ei välitetä solvauksista. Myös minua on aikoinaan kiusattu vaikka asia/syy ei suoranaisesti uskontokuntaani liittynytkään. (Kuulun protestantteihin, mutten ole Lutherin kannattajia;))
"Alennustiloista" pääsee eroon pikkuhiljaa kun pystyy kasvamaan niiden yli. Eipä anneta asioiden häiritä liikaa. Kritiikkiä täytyy kuitenkin osata ottaa vastaan, ja osittain siitä täytyy myös osata ottaa onkeensa.
Kiitokset viestistäsi, ja onnellista eloa! Tapaillaan varmaan taas täällä palstalla :)
olen iloinen että tätä asiaa ei laitettu läskiksi vaan voidaan keskustella järkevästi. olen samaa mieltä siitä että myös lestaadiolaiset voisivat puhua fiksusti., joskus vain kuohahtaa kun lukee jotain joka ei todellakaan ole totta. ja varsinkin jos on ihminen joka tekee ensin ja ajattelee sitten.
Mäkin olen ollut nyttemmin tuohon virteen ihastunut, miettinyt sen sanoja ja soitellut pianolla säettä.. Kuinka siinä onkaan ihanat sanat. Mutta monista Siionin lauluista löytyy kans ihania, niitähän eivät ulkopuoliset niinkään "saa" käsiinsä. Kirkossa kun lauletaan vain virsiä.
mä oon vanhoillislestadiolainen eikä minua ole koskaa syrjitty vakaumukseni suhteen, kaveripiiriin kuuluu skinejä, uusnatseja, mustalaisia, tummaihoisia, muslimeja, yms yms. miltään suunnalta ei mitään syrjimisen merkkejä.
mutta joillakin paikkakunnilla syrjitään. ole tosi tosi iloinen jos SINUA ei ole syrjitty.
no olenhan mä iloinen, ja jos joku rupee syrjiin nii vedän lättyy, oon mä sentää NIIN suvaitsevainen.
Olen lestadiolainen ja minua ei ole suoraan syrjitty uskonnon takia. Useimmiten saa jotenkin kiertoteitä kuulla kaikenlaista. Ehkä suurimmat ongelmat ovat minulle yksinäisyys, sekä erilaisuus. Vaikka luulisi, että suuresta lapsimäärästä riittää kavereita kaikille, mutta välttämättä näin ei aina ole. Koulu on minulle hyvin rasittava paikka, koska kaikki mitä ympärillä tapahtuu on jotenkin outoa ja tuntematonta. Olen lukiossa ja siellä jutun aiheet ovat yleensä semmoisia, joista ei oikein tiedä mitään. Muut juttelevat tuttavallisesti, mutta minä tunnen itseni aina ulkopuoliseksi, vaikka aina välillä jotain kommenttia yritän heittäkkin. Koska ei ole televisiota kotona, eikä viikonloppuna tule riehuttua, ovat jutunaiheet hyvin vähissä. Aina välillä joku kyselee televisiosarjoista yms. Silloin kyllä menee totaalisesti yli ymmärryksen. Siinä ei auta muu, kuin olla hiljaa. Vaikka koulussa ei syrjitäkään, silti tunnen vierautta ja erilaisuutta. Se, että tuntee olonsa vieraaksi johtaa yleensä siihen, että pitää mieluiten suun kiinni. Sitten kun tarpeeksi kauan on ollut osallistumatta keskusteluihin, kaikki alkavat pitää hiljaisena. Sitten kun kaikki rupevat pitämään hiljaisena siihen tottuu itsekin ja näin on syntynyt jälleen yksi passiivinen oppilas.