Mitä ovat herjaavaa puhe, herjaaminen, kirous ja rienaus? Näitä piirteitä tarkastelen seur.
HERJAAVA PUHE. Mitä on herjaava puhe? Kreikan substantiivi bla sfē mi´a ja verbi bla sfē me´ō tarkoittavat solvaavaa, häpäisevää, herjaavaa kieltä. Apt. 18:6:ssa, Kol. 3:8:ssa, 1. Tim. 6:1:ssä ja Tit. 2:5:ssä nykyiset käännökset käyttävät vastineita ”panettelu”, ”herjaava puhe”, ”herjata”, ”häväistä”, ”solvata”, ”puhua vahingoittavasti” ym. senkaltaisia ilmauksia (ks. KR-92, KR-38, UM ym.).
Entä rienaus? Kun em. kreikkalaiset sanat viittaavat Jumalan tai jonkin muun pyhän pilkkaamiseen tai herjaamiseen, on UM-käännöksessä käytetty sanoja ”rienaus; rienata” – ilm. sanatarkkuuden vuoksi.
Herjattiinko Kristusta? Raamatunkohdat ja niiden lähijakeet osoittavat ohikulkijoiden puhuneen herjaavasti Kristukselle tämän riippuessa kidutuspaalussa. He sanoivat: ”Hah! Sinä, joka muka hajotat maahan temppelin ja rakennat sen kolmessa päivässä, pelasta itsesi tulemalla alas kidutuspaalusta.” Toinen Jeesuksen viereisistä pahantekijöistä käytti samanlaisia sanoja. (Mark. 15:29, 30; Matt. 27:39, 40; Luuk. 23:39.) Paavali ja kristityt toverinsa joutuivat kuuntelemaan sellaista puhetta niiltä, jotka ymmärsivät väärin heidän tarkoituksensa, sanomansa ja kristillisen omantuntonsa (Apt. 18:6; Room. 3:8; 14:16; 1. Kor. 10:30; 1. Piet. 4:4).
Kristittyjen ei tullut itse `puhua vahingoittavasti kenestäkään’ eikä antaa käytöksellään perusteita sille, että heidän työstään tai sanomastaan puhuttaisiin herjaavasti (Efes. 4:31; Kol. 3:8; 1. Tim. 6:1; Tiit. 2:5; 3:2; vrt. 2. Piet. 2:2). Edes enkelit eivät ”kunnioituksesta Jehovaa [JHVH, Jahve KR 92 – Jes. 42:8] kohtaan esitä – – syytöstä herjaavin sanoin” (2. Piet. 2:11). Sellaista herjaavaa puhetta voidaan kuitenkin odottaa niiltä, jotka käyttäytyvät irstaasti, ovat ylpeitä ja mieleltään sairaita kiistelyistä ja väittelyistä, jotka eivät huomioi eivätkä kunnioita Jumalalta tulleita nimityksiä, 1. Tim. 6:4; 2. Piet. 2:10–12; Juud. 8–10. (Vrt. herjaaminen.)
Vahingoittaako herjaus? Raamatun hpr. [VT] kirjoituksissa käytetään samaan tapaan sanaa ga daf´. Ilmeisesti se sana alkuaan merkitsi väkivaltaista fyysistä vahingoittamista. Kuvaannollisesti käytettynä sana merkitsee ’puhua herjaavasti’ eli vahingoittaa häpäisevin sanoin. (4. Moos. 15:30; 2. Kun. 19:6; Hes. 20:27.) Heprealainen sana na qav´, merkitsee pohjimmiltaan ’lävistää, porata’ (2. Kun. 12:9; 18:21), sisältää ajatuksen rienaamisesta. Israelilaisen naisen pojan sanottiin ’herjaavan’ Jehovan nimeä [JHVH, tetragrammi – lyh. Jah, tai tunnetuin Jehova] (3. Moos. 24:11, 16). Näissä tapauksissa tarkoitetaan karkeaa tai törkeää puhetta, joka kohdistetaan - Jehova Jumalaa tai hänen kansaansa vastaan. *) ”Herjaavan puheen” luonne käy ilmi tekstiyhteydestä. (Vrt. rienaus ja kirous.) Nettiraamattu: http://www.evl.fi/raamattu/
PS. *) Tärkeä kysymys: "Perivätkö herjaajat Jumalan valtakuntaa?" Ilm. 21:7-9 (Matt. 6:9-13).
HERJAAVA PUHE. Mitä on herjaava puhe? Kreikan substantiivi bla sfē mi´a ja verbi bla sfē me´ō tarkoittavat solvaavaa, häpäisevää, herjaavaa kieltä. Apt. 18:6:ssa, Kol. 3:8:ssa, 1. Tim. 6:1:ssä ja Tit. 2:5:ssä nykyiset käännökset käyttävät vastineita ”panettelu”, ”herjaava puhe”, ”herjata”, ”häväistä”, ”solvata”, ”puhua vahingoittavasti” ym. senkaltaisia ilmauksia (ks. KR-92, KR-38, UM ym.).
Entä rienaus? Kun em. kreikkalaiset sanat viittaavat Jumalan tai jonkin muun pyhän pilkkaamiseen tai herjaamiseen, on UM-käännöksessä käytetty sanoja ”rienaus; rienata” – ilm. sanatarkkuuden vuoksi.
Herjattiinko Kristusta? Raamatunkohdat ja niiden lähijakeet osoittavat ohikulkijoiden puhuneen herjaavasti Kristukselle tämän riippuessa kidutuspaalussa. He sanoivat: ”Hah! Sinä, joka muka hajotat maahan temppelin ja rakennat sen kolmessa päivässä, pelasta itsesi tulemalla alas kidutuspaalusta.” Toinen Jeesuksen viereisistä pahantekijöistä käytti samanlaisia sanoja. (Mark. 15:29, 30; Matt. 27:39, 40; Luuk. 23:39.) Paavali ja kristityt toverinsa joutuivat kuuntelemaan sellaista puhetta niiltä, jotka ymmärsivät väärin heidän tarkoituksensa, sanomansa ja kristillisen omantuntonsa (Apt. 18:6; Room. 3:8; 14:16; 1. Kor. 10:30; 1. Piet. 4:4).
Kristittyjen ei tullut itse `puhua vahingoittavasti kenestäkään’ eikä antaa käytöksellään perusteita sille, että heidän työstään tai sanomastaan puhuttaisiin herjaavasti (Efes. 4:31; Kol. 3:8; 1. Tim. 6:1; Tiit. 2:5; 3:2; vrt. 2. Piet. 2:2). Edes enkelit eivät ”kunnioituksesta Jehovaa [JHVH, Jahve KR 92 – Jes. 42:8] kohtaan esitä – – syytöstä herjaavin sanoin” (2. Piet. 2:11). Sellaista herjaavaa puhetta voidaan kuitenkin odottaa niiltä, jotka käyttäytyvät irstaasti, ovat ylpeitä ja mieleltään sairaita kiistelyistä ja väittelyistä, jotka eivät huomioi eivätkä kunnioita Jumalalta tulleita nimityksiä, 1. Tim. 6:4; 2. Piet. 2:10–12; Juud. 8–10. (Vrt. herjaaminen.)
Vahingoittaako herjaus? Raamatun hpr. [VT] kirjoituksissa käytetään samaan tapaan sanaa ga daf´. Ilmeisesti se sana alkuaan merkitsi väkivaltaista fyysistä vahingoittamista. Kuvaannollisesti käytettynä sana merkitsee ’puhua herjaavasti’ eli vahingoittaa häpäisevin sanoin. (4. Moos. 15:30; 2. Kun. 19:6; Hes. 20:27.) Heprealainen sana na qav´, merkitsee pohjimmiltaan ’lävistää, porata’ (2. Kun. 12:9; 18:21), sisältää ajatuksen rienaamisesta. Israelilaisen naisen pojan sanottiin ’herjaavan’ Jehovan nimeä [JHVH, tetragrammi – lyh. Jah, tai tunnetuin Jehova] (3. Moos. 24:11, 16). Näissä tapauksissa tarkoitetaan karkeaa tai törkeää puhetta, joka kohdistetaan - Jehova Jumalaa tai hänen kansaansa vastaan. *) ”Herjaavan puheen” luonne käy ilmi tekstiyhteydestä. (Vrt. rienaus ja kirous.) Nettiraamattu: http://www.evl.fi/raamattu/
PS. *) Tärkeä kysymys: "Perivätkö herjaajat Jumalan valtakuntaa?" Ilm. 21:7-9 (Matt. 6:9-13).
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jehovan todistajat ei kuitenkaan kaikki, ovat
herjanneet ainakin minun uskoani.
Enpä ole koskaan kuullut todistajien herjanneen
Joskus esitetään Raamatun perusteet ja toinen ei niitä perusteluita ymmärrä tai halua ymmärtää, silloin voi siitä joka tuntee jääneensä alakynteen heikoila perusteilla, tuntua siltä, että hänen uskoa vähätellään (ei kuitenkaan herjata ihmistä), mikä tietenkin Raamattuun verraten on oikein. Raamattuhan on auktoriteetti, jonka mukaan kaikkien tulisi uskonsa mukauttaa, eikö olekin niin? Joskus herkkä ihminen voi aiheetta hermostua, pyrittäessä perustelemaan Raamatulla.
Harva todistaja siis arvostelee toisen uskoa.
niin muakin on herjattu tällä palstalla uskovaisten toimesta ahkerasti. yksikin uhkasi minua tulisella pätsillä johon joutuisi uimaan. lisäksi minua on herjattu armottomalla epäloogisuudella jonka kaltaista en koskaan uskonut kohtaavani. terv ateisti
EHKÄ JOKU USKOO HELVETILLÄ PELOTTELUUN?
"minä vain"
En tiedä, ehkä niin on? Kuvitellaanko Jumalaa sadistiksi, joka grillaisi tulijärvessä yms.?
He ei ymmärrä hpr. sanan Sheol ja kreikk. Haades perusmerkitystä. Tarkoittaa "alinta paikkaa", eli jotkut kääntävät "Ihmiskunnan yhteinen hauta". Esim. hpr. kirjoituksissa ei ole lainkaan mainintaa hautaa alimmasta paikasta, jonne ensiksi meni Jaakobin mielestä Josef, jonka luuli pedon radelleen kuoliaaksi. Siinnä oli Sheol.
KR ja KR 92 kääntävät sanat useilla merkityksillä, mikä antaa väärän käsityksen ja sekoittaa helvetin, haudan ja tuonelan tulijärveen, joka tarkoittaa II. kuolemaa. Miksi? I. kuolema Sheol, Haades, on ylösnousemus, Joh. 5:24-30 mukaan. II. kuolema (tulijärvi) hävittää "pedot" ja myöskin kuolemankin, Ilm. 20:13-15. Siksi tulijärvi kuvaa Gehennan tulen tavoin lopullista hävitystä, kun haudat on tyhjennetty kuolleista yms. Toisaalta "synnin palkka on kuolema", ei ikuinen kidutus.
puhutko itsellesi noita neuvojasi? koen että sinulla on niin huono itsetunto ja tällä tavalla tahdot korottaa itsesi Jumalan asemaan.
on hyvä että joukossamme on täydellisiä sillä minäkin olen yksi heistä..kelpaan jumalalle juuri tällaisena ja hänelle olen täydellinen.se riittää.
Raamatun mukaan kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat jumalan kirkakutta vailla.
"täydellinen"
Jeesus oli ihmisenä täydellinen, kuten Adamkin. Meissä ihmisisä on perisynti ja jos olemme rehellisiä, niin teemme ainakin ajatuksissamme jotain syntiä päivittäin, jos ajattelemmekin jotain epäpyhää tai Raamtussa kielelttyä siis syntiä. Ajatuksia ja puheita valvova ihminen on täydellinen ja eheä kun katuu syntejä päivittäin ja ponnistelee tehdäkseen sitä mikä on Jumalan mielen mukaista ja hyvää tai rakkaudellista. Kristuksen liha / veri (syntiuhri) on J:n varaus.