Tämä ketju on lähinnä tarkoitettu niille, jotka ovat olleet uskovia, mutta ovat nykyään ateisteja. Uskovilta ei siis tarvita yhtäkään kommenttia.
Mikä oli entinen uskonnollinen taustasi?
Oliko maailmankuvan muutos vaikea vai helppo prosessi? Tapahtuiko kääntyminen nopeasti vai pitkän ajan kuluessa?
Oliko se ahdistavaa ja jos oli, niin miten käsittelit tuon ahdistuksen? Tunsitko helpotusta?
Suorititko kääntymisen jälkeen uskonnollisia rituaaleja ihan tottumuksen takia?
Kerroitko asiasta läheisillesi? Miten he suhtautuivat? Miten kääntyminen vaikutti sosiaaliseen elämääsi? Miten uskonnollinen yhteisösi otti kääntymisesi?
Mikä oli entinen uskonnollinen taustasi?
Oliko maailmankuvan muutos vaikea vai helppo prosessi? Tapahtuiko kääntyminen nopeasti vai pitkän ajan kuluessa?
Oliko se ahdistavaa ja jos oli, niin miten käsittelit tuon ahdistuksen? Tunsitko helpotusta?
Suorititko kääntymisen jälkeen uskonnollisia rituaaleja ihan tottumuksen takia?
Kerroitko asiasta läheisillesi? Miten he suhtautuivat? Miten kääntyminen vaikutti sosiaaliseen elämääsi? Miten uskonnollinen yhteisösi otti kääntymisesi?
Vastaukset 30
Vanhimmat
luultavasti ykskää ex "tosiuskovainen",joka on elämäänsä ruvennut toisenlailla tulkitsemaan on täällä asioita mietiskelemässä.(suuntaisin kellokoskelle)
sellasia tosin saattaa löytyä,jotka ovat junioreina olleet jumaluskossa,mut vanhemmiten (tiedon karttuessa) ovat ajatustaan kaikkeudesta muuttaneet..ns.terveellä pohjalla olijat.
kuuluin ev.lut.kirkkoon. Maailmankuvamuutos lapsuuden kodin ja koulun opetuspuolesta vaatii luonnollisesti teini-iässä tutkiskelua, onko Jumalaa olemassa ja missä näytöt asiasta. Tuleeko meidän TODELLAkin kumarrella jotakin satuolentoa hyvästä ja pahasta? Vastaukseni oli EI! Voin olla onnellinen ja elää normaalimpaa elämää ilman, että kasvoillani on sumuverho tuntemattomuudesta. Jos 'uskottomuudestani' olisi jotain näyttöä, olisi minua pitänyt jo rangaista. (tiedän, että joku alkaa höpisemään taas siitä Tuomion päivästä!) Toisaalta olen varmasti humaanimpi ihminen kuin usea uskovainen... ja rehellisempi. Olin helpottunut erottuani kirkosta ja tiesin/tiedän, että voin avustaa ihmisiä suoraan heitä hädän keskellä. Tällaisia ihmisiä myös itse arvostan. Uskonto ja elämänkatsomus ovat henkilökohtaisia asioita. Mitä enemmän joku lahko omaansa tuo esiin, sitä enemmän niskakarvojani nousee pystyyn.
Jos itselläsi tai jollain muulla tuottaa vaikeutta lähteä 'lahkostaan', uskoisin oheisen linkin auttavan asiassa:
www.uskontojenuhrientuki.fi/
kuuluminen evl. kirkkoon ei automaattisesti tarkoita
ao.n olevan uskossa[voi ollakkin]...monet naista kertojista eivat edes tieda,mita uskossa olo tarkoittaa...on kokonaan eri asia jattaa kirkkoon kuuluminen--ja jattaa Jeesus pois elamasta jos on uskoon tullut.
ps.mina en kuulu sinun mainitsemiisi lahkoihin.joten en linkkiasi tarvitse. thank you..l-h..
vastasin omakohtaisesti. Myös kirkosta eroaminen on pitkälti omantunnon kysymys siis kysymys uskosta. Itse yksinkertaisesti en voinut hyväksyä sisimmässäni, että ylhäällä on joku 'Uppe-Gubbe', jota pitäisi palvoa. Olen siis vapaa ajatuksilleni, jos näin karrikoidusti voi asian heittää. Ateistina mulla ei ole myöskään minkäänlaista tarvetta tuoda esiin 'uskottomuuttani'. Noh! Etköhän ymmärtänyt mitä ajoin takaa! En vain voi käsittää ajatusta, että joku kuuluu johonkin lahkoon esim. evl:n ns. 'varmuudeksi'. Olen ehkä tuossa käsityksessä vähän Black&White.
Myös kirkosta eroaminen on pitkälti omantunnon kysymys siis kysymys uskosta./////toki se voi olla omantunnon kysymys,ja varmasti monelle sita onkin.
kysymys uskosta..hmm. oletko sina joskus tehnyt tietoisen ratkaisun lahtea seuraamaan Jeesusta.? jos olet..silloin olet vasta tehnyt uskonratkaisun-
eli syntynyt uudestaan.jota vaaditaan taivaaseen paasemiseksi.ja jos tuon olet tietoisesti jattanyt ,tullaksesi ateksi --silloin Raamattu kutsuu sinua luopioksi.[huom.ei minun maaritelmani]
mutta jos et ole uskoontuloprosessia lapikaynyt?
et ole uskossa koskaan ollutkaan.itse tiedat kuinka on.?on hyva olla black or white..itse kunnioitan rehellisyytta.ja sinulla on mahdollisuus tehda tayskaannos ,jos haluat,Jumala jaksaa odottaa..kuolemaasi saakka--mutta vain siihen asti...sitten on too late..
ensinnäkin:
olen tehnyt itselleni jo nuoruudessa selväksi, että jumalaa ei ole olemassa. Tällöin en vaivaudu vastaamaan kysymyksiin myöskään hänen jälkeläisistään.
Se miksi haluat tai joku muu haluaa mua nimitellä on mulle yx hailee.
toiseksi: tiedän varsin hyvin mitä on esim. jostain prosessista poisvetäytyminen esim. poliittisesta lahkosta. Ei paljoakaan poikkea puheenaolevista lahkoista tai vaikka evl:stä.
kolmanneksi:
Jos olet itse taivaaseen menossa niin Bon Voyage!
Tämä kundi lähtee nyt höyhensaarille!
ettei se vaan ollut itse'vanha vihtahousu' ,joka teki sen sinulle selvaksi..kayttaen sinun alitajuntaasi apuna? ja myonnyit...niinkuin moni muukin..
Jos olet itse taivaaseen menossa niin Bon Voyage!
Tämä kundi lähtee nyt höyhensaarille!///
kiitosta HyvanMatkan toivotuksesta nainhan se on..
Hyva Matka,ja viela parempi Paatepiste.olisin vain toivonut sinusta ehka matkaseuraa..muista mahdollisuus......sayonara...
vielä, kun voit!
www.uskontojenuhrientuki.fi/
silloin minulta kysyttiin konkreettisesti ylhaalta
haluanko seurata Jeesusta? sain voiman vastata kylla..eika ole tarvinnut katua.en ole minkaan uhri enaa,ruumiini aikanaan katoaa,mutta sieluni palaa sen antajan tyko.miksi sina et hakisi apua itsellesi --nimi on lyhyt--Jeesus--Hanen katensa on valmiiksi ojennettu sinulle..niissa kasissa on naulanjaljet sinunkin tahden..
missäpaäin Kanukkeja vaikutat ja mitä sä siellä puuhailet muuta kuin haet skandien tilalle korvaavia vokaaleja.
ja 49 asteen parallel-viivalle niin olet melkein meilla..vaikka uskonasiat ei meilla ehka tasmaakkaan
keitan kahvit, jos tulet kylaan...annan viela helpotusta...kylan nimi on nanaimo..ja paperin tekoon liittyy tyoni...
voi olla, että ei kylläkään heti osu suunnitelmiini. Ensi vuonna olen käymässä ainakin Nykissä. Vuodeksi -07 olen suunnitellut Etelä-Amerikan laajempaa kierrosta (6-8 vk.), mutta ei siitä sen enempää. Espanjan kielen opiskelun olen tuossa sivutuotteena aloittanut. Onneksi on vajaa 2 vuotta aikaa.
Katselen kartalta, kun ennätän missä budjailet. Ja muista: ennen tuomion päivääsi, jota ei ole edes tulossa, on sinulla vielä monta päivää tulla järkiisi ja unohtaa noi uskon touhut. (miksiköhän halusin tuon kirjoittaa eipä ole tapana tyrkyttää mielipiteitäni. Seura tekee kaltaisekseen.) Koetahan pärjäillä.
Uskoin ennen valkopartaiseen miespuoliseen jumalaan. En enää.
Monet varttuneet ateistiystäväni uskovat edelleen että jumala olisi sellainen. Itse havahduin tästä jo kansakouluiässä.
Prosessi oli vaikea ja kesti aika pitkään. Ajatteluni selkeytyi vasta yliopistutkinnon jälkeen parikymmentä vuotta sitten. Kääntymiseni detaljit muokkautuvat edelleen...
Muutos oli ahdistavaa jonkin aikaa, todellisuuden vastaansanomattomuuden kohtaaminen on aika raju kokemus: ideologiat eivät auta. Ympäristön mielipiteistä poikkeaminen vaatii vahvaa itsetuntoa, jollaista minulla ei nuorempana ollut.
Sekin että alkuräjähdys on tietellinen tosiasia oli vaikea sulattaa. Ateistiystäväni empivät vieläkin sen suhteen: http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/tekstit/alkurajahdys.htm
Rituaalini ovat edelleen samat, nykyisin tulkitsen ne vain kovin eri tavoin.
Olen kertonut läheisilleni. Vanhempani eivät ymmärrä ajatteluani, mutta ovat melko luottavaisia: rituaalinen käytökseni ulospäin on ennallaan.
Uskonnollinen yhteisöni on ev.lut kirkko, jonka piirissä olen jopa kokenut ymmärrystä, mikä on rohkaisevaa. Tosin ihmisten herättäminen lapsellisen jumaluskon harhasta näyttää toivottoman suurelta, mutta jostain sitä on aloitettava: valkopartaista ukkojumalaa kun kertakaikkiaan ei ole.
Ei tapahtunut mitään kääntymystä. Eräänä päivänä ymmärsin Raamatun myyttisen luonteen ja sen, että se ei ilmoita mistään kristiuskon opettamasta kaikivaltiaasta persoonasta. Raamattu kertoo ihmisestä, miten ihminen saavuttaa tai menettää mielenrauhan. Humanismia siis.
Usko vain suli pois, kuin lumiukko kevätauringossa. Prosessia voisi hyvin kutsua heräämiseksi. Aikaakin kului kuukausitolkulla, itse asiassa prosessi jatkuu yhä edelleen viiden vuoden jälkeenkin.
Helpotus oli hyvin havaittava. Senhän tiedetään helpottavan oloa, kun ymmärtää miten asiat ovat.
Aluksi kiersin uskonnolliset rituaalit kaukaa. Enää ei ole niin tarkkaa, en jää porukasta pois vain senvuoksi, että tilaisuudessa on myös hengellisiä osia.
Tuttavapiirin kanssa tein aikalailla töitä, koska koin välttämättömäksi tehdä muutokseni selkeästi tiettäväksi kaikille, mutta ettei se minun puolestani vaikuta väleihimme. Paras kaverini on edelleenkin uskis. Ongelmaa tässä ei ole , koska kunnioitamme toinen toistamme.
Miten seurakunnassani (luterilainen) ajatuksiini on suhtauduttu, en juurikaan tiedä. No, toki olen kuullut, että on ihmetelty, mutta kritiikkiä ei ole minulle saakka yltänyt.
Provo, provo, provo...
Tuon sijaan olisit voinut pysyä entisessä mieliaiheessasi: "Ateismi on uskonto, onhan?"
Yritin tässä vain viritellä keskustelua ateismista. En ole pitänyt ateismia koskaan uskontona.
Olen fanaattisesti uskovaisen äidin tytär. Minut on lapsena "pakotettu" rukoilemaan ym. Isäni ei ole koskaan kuulunutkaan kirkkoon, joten vanhempieni avioliitto oli jatkuvalla koetuksella ristiriitaisten elämänkatsomusten takia. Heille tuli ero kun olin teini-ikäinen, ja minä ja sisaruksemme halusimme muuttaa isän luokse. Me lapset olimme kurkkuamme myöden täynnä jeesustelua.
Elämä rauhoittui pikkuhiljaa, kun pääsimme äidistämme eroon - emme halunneet häntä juurikaan tavata. Kävin kuitenkin vielä rippikoulunkin, ennenkö kirkosta eroaminen tuli edes mieleen.
No joskus 17v. alkoi tolkuton uskon pohdiskelu. Kyseenalaistin kaikki mitä kristinuskosta ikinä vaan voi kyseealaistaa, ja siinä taisi olla kavereilla kestämistä, kun mistään muusta ei yhteen aikaan olisi voinut puhua. Poikakaverikin sanoi, että mene papin kanssa juttelemaan. Silloin tuli varsinainen "herätys". Tyrmistyin ajatuksesta, että eikö tästä asiasta saa todellakaan puolueetonta "tietoa". Silloin aloin opiskella filosofiaa, joka antoikin vastauksia. Pikku hiljaa sain "rauhan" - huokaisin helpotuksesta, kun en ollutkaan maailman ainoa ihminen, joka ajatteli järjellä ja kyseenalaisti. Välillä tosiaan tuntui, että olin yksin koko maailmassa - uskiksia oli jokapuolella ympärillä ja kukaan heistä ei ollut halukas kyseenalaistamaan edes yksinkertaisimpia asioita. "Herran tiet ovat tuntemattomat" - sillä kaikesta selvittiin.
Tunsin todella vahvaa tarvetta häipyä niistä ympyröistä, "vertaisteni" seuraan. Halusin viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka todella ajattelivat asioita, eivätkä vaan eläneet yksinkertaista elämäänsä. Hainkin yliopistoon lukemaan filosofiaa, ja pääsin. Siellä kaikki ihmiset olivat kuin minä. Se oli sitten mahtavaa. Sain henkistä kanttia ja erosin kirkosta. Äidilleni kerroin asiasta vuosi sitten, jolloin hän itki hysteerisesti ja teki kaikkensa jotta liittyisin kirkkoon takaisin. Hän riivasi minua puhelinsoitoilla jopa 20 kertaa päivässä ja lupasi jopa rahaa. Tätä kesti, kunnes sanoin äidilleni, että okei, liityn takaisin kirkkoon. En tietenkään liittynyt.
Tämä tekoseni oli sikäli paska juttu, että äitini luulee, että hänellä on edelleen valtaa minuun. Mutta minä haluan vain elää rauhassa, en tarvitse enää uskon taisteluita. Tuskin äitini olisi koskaan jättänyt minua rauhaan tässä asiassa. Nyt olen joka tapauksessa löytänyt rauhan, ja tieteellinen maailmankuva antaa paljon paremmat ja ristiriidattomammat vastaukset kaikkiin kysymyksiin kuin uskonto.
Kaikki kaverini ovat tällä hetkellä ateisteja, olen katkaissut välini kaikkeen vanhaan, paitsi perheeseeni. Äitiäni kestän pieniä aikoja kerrallaan, jos hän ymmärtää pitää turpansa kiinni uskon asioista. Sisarukseni ovat tapakristittyjä. Nyt puuttuu elämästäni vielä ateisti mies - baarissa kysyn miesehdokkaalta, että uskotko jumalaan. Jos hän uskoo, niin hän saa jatkaa matkaansa.
Nyt olen joka tapauksessa löytänyt rauhan, ja tieteellinen maailmankuva antaa paljon paremmat ja ristiriidattomammat vastaukset kaikkiin kysymyksiin kuin uskonto.//////eiko se hairitse,kun tarkein kysymys jaa vastausta vaille?
mita tapahtuu kuolemattomalle sielullesi kuoleman jalkeen???
mikä on sielu?
kato vaikka nykysuomen sanakirjasta siitta assan kohdalta,eikohan se siitta selvia...moi
kiitoksia..pitää käydä kattomassa.eli sinä nojaat siihen määritelmään minkä tuo tarjoaa..(ilmeisesti)
saattaisi tarjota 'aseman', 'steissin' (stadin slangi), station (engl.) heh-heh
"baarissa kysyn miesehdokkaalta, että uskotko jumalaan. Jos hän uskoo, niin hän saa jatkaa matkaansa."
Nehän voi luulla sua hihhuliksi ja tietenkin vastaavat myöntävästi jos olet hyvännäköinen. Vaika olisivatkin ateisteja.
Äh. Aina sieltä tulee joku hihhuli esittämään muka-nokkelia kysymyksiään. En ala väittelemään, vastasin vaan ketjun aloittamaan kysymykseen siksi, että tarinani saattaisi antaa jollekulle voimia tai jotain vastaavaa, jos sattuu olemaan samassa tilanteessa kuin itse olen ollut.
No mitenkähän muuten tuon asian saisi selville kuin kysymällä? Ja toisaalta, jos kysymyksen kohde tietää minkä vastauksen haluan kuulla, niin voihan myös valehdella olevansa ateisti, vaikka olisikin uskis.
Mutta luulisin tämän ateisti-uskis jaottelun olevan sen verran tärkeä juttu ihmisille, etteivät he asiasta valehtelisi. Eihän se olisi kenenkään etu. Uskis ei halua olla ateistin kanssa eikä ateisti uskiksen.
Toisaalta ymmärrän myös sen, että monillekaan tämä asia ei ole niin tärkeä kuin minulle, joten he saattavat valehdella. Mutta niin tai näin, ei minulla tähän asiaan ole muuta vaikutusvaltaa kuin kysyä asiaa.
Olen aina kammonnut kaikenlaista fanaattisuutta; järkyttävää lukea, miten vanhemmat voivat lapsiaan vahingoittaa. Vaikka tämä ketju ei ollutkaan uskiksille, niin käyvät he tätä kuitenkin lukemassa. Siispä kehoittaisin teitä, uskikset, ottamaan tämän tarinan varoittavana esimerkkinä ja harkitsemaan, kuinka paljon uskontoanne pakkosyötätte muille. Saatatte karkottaa jopa lapsenne pois!
Tsemppiä sinulle, kiva kuulla että tuollaisestakin voi selvitä tervejärkisenä.
mielestani tuo on perustavaa laatua oleva kysymys,
jota ei pitaisi sivuuttaa olankohautuksella.
tai kylla senkin ymmarran--teinhan sita itsekkin yli 20vuotta.Jumalaan uskoin ,mutta se ei merkinnyt minulle mitaan.
totuushan on, ei kukaan voi tulla Jumalan tyko ,ellei Jumala hanta veda.siksi meille annetaan muutama aika elamassamme,jolloin Jumala
erikoisesti kutsuu[etsikkoaika] .ja jos nuo ajat torjuu kutsun,saattaa olla,etta ei saa uutta mahdollisuutta.eli on 'kuollut' jo elaessaan..
Eikö ateist saa viettää joulua? Mä oon ateisti ja vietän kyllä joulua ihan normaalisti.. Onks se väärin? Onko jotain, mitä ateistit ei saa tehdä? Oon vähän pihalla.. Jotku sanoo toista ja jotku toista. Meen ihan sekasin.
Ei ateisteilla ole mitään sääntöjä. Säännöt kuuluvat uskontoihin. Eli sä voit tehdä ihan mitä haluat ja siinä mielessä paljon enemmän kuin uskovaiset, koska heillähän niitä rajoituksia on.
Ja joulusta. Joulu on ikivanha pakanallinen juhla, jota vietettiin keskitalvella pimeän vuodenajan piristykseksi. Tämä siis ennen kristinuskon tuloa. Sitten kun kristinusko tuli, niin käännyttäjien ainoa keino estää ihmisiä viettämästä heidän omia vanhoja tapojaan on tuoda oma juhlansa heidän juhlansa tilalle.
Samoin on juhannuksen kanssa. Juhannuskokon avulla häädettiin ennen noitia, mutta ylläri ylläri, siitä tulikin yhtäkkiä JohannesKastajan juhla. Jotain vanhaakin on toki säilynyt - kova viinan juonti liittyy siihen, että joskus uskottiin, että mitä "kosteampi" juhannus, sitä parempi sato.
Nykyistä joulua on siis mahdollista viettää joko Jeesuksen syntymäjuhlana tai sitten sen alkuperäisessä merkityksessä. Joulupukki, kuusi ja lahjat eivät ainakaan kuulu tuohon kristilliseen jouluun. Eli siitä vaan joulua viettämään!
Ja nyt ne perhanat yrittää viedä meiltä vielä Vapunkin. Vappu on ikivanha työväen juhla, mutta yhä enenevässä määrin samana päivänä järjestetään jeesusmarsseja yms.
"Mitä tapahtuu kuolemattomalle sielulleni kuoleman jälkeen?"
Kuoleman jälkeen ruumiini mätänee ja mieleni lakkaa olemasta. En tunnusta käsitettä kuolematon sielu. Ajatukset ja mieli ja muut arkijärjellä vaikeatajuiset asiat ovat loppujen lopuksi vain kemiaa. Esim. muistiakti on selitettävissä tyhjentävästi hermoratatoiminnan avulla.