Jeesus ja tähdet
Lainailen tässä lähinnä Edward Carpenterin (The Origin of Pagan and Christian Beliefs) ja James Frazerin (The Golden Bough) kokoamaa tietoa. Carpenter oli merkittävä tienraivaaja, koska hän ytimekkäästi yhdisti kristillisen mytologian ainekset naapurikansojen ja koko Lähi-idän kulttuurien perinteisiin ja osoitti lisäksi kirkkaasti, että kristinuskon Jeesus-hahmo ei ole ainoastaan samantyyppinen myyttien, allegorioitten ja symbolien kokoelma kuin naapurikansojen vastaavat ihmisjumalat vaan että kristillinen mytologia on oleellisesti sidoksissa myös eläinrataan ja Auringon vuotuiseen kiertoon tasaus- ja seisaussymboliikan kautta. Tässä häthätää koottuja poimintoja plus panen omiani.
Kristinusko on arkkityyppinen kertomus, siinä on sankari, porvarilliselta nimeltään ehkä Jeesus, myyttiseltä nimeltään, Kristus, Voideltu tai Vapahtaja. Sankarilla on sama rooli ja tehtävä kuin muillakin merkitykseltään samanlaisilla ihmisjumalilla. Ihmisjumalat liikkuvat myyttisessä ajassa Jumalan alkuunpanemassa rattaanpyörän liikkeessä, jossa on vain kaksi selvää kohokohtaa: syntymä ja kuolema.
Muita Jeesus-myyttiä muistuttavia aurinko-jumalia olivat mm.: Dionysios, kreikkalaisten hedelmällisyyden ja viinin jumala; Attis-syyrialainen nuoruuden ja kasvillisuuden jumala; Mithra persialainen härkä-jumala; Apollo kreikkalaisten valon, musiikin, ennustustaitojen jumala ja Herkules kreikkalaisten sankari-jumala; Krishna intialaisten palvottu personalisoitu ja emotionaalisesti kyllästetty jumala.
Kaikki nämä aurinko-jumalat pelastivat maailman ja ihmiset. Miltä ihmeen hirviöltä? Elämältä! Elämä kuluu, se rappeutuu, muodot hapertuvat, tarvitaan Pelastaja. Aikakausien kuluessa ihmisen minuus juurtui elämän aineellisuuteen yhä syvemmälle, ihmisen ego otti illusorisen roolin ihmisen todellisena minuutena. Tarvitaan aina ja ikuisesti uusiutuva hengellinen herätys todelliseen itseyteen, joka on identtinen ihmisen Taivaallisen Minän (Isän) kanssa.
-----
Muita viitteitä Raamatusta: Ennenkaikkea opetuslapsia oli 12 kuten eläinradassa merkkejä. Israelin heimoja oli myös 12. Jos joku uskoo, että luku 12 on sattuma, on pöljähkö. Jo varhaiskristillisyydessä evankelistat liitettiin neljään hahmoon: Matteus-Härkä, Markus-Leijona,Luukas-Kotka, Johannes-Enkeli. Nämä ovat tietysti vain vähän muuntuneita eläinradan hahmoja: Härkä, Leijona, Skorpioni ja Vesimies.
Taivas on mukana aina ihmisen arkkityyppisessä tavassa hahmottaa järjen ylittäviä totuuksia uskonnon, metafyysisten pohdiskelujen tai transsendenttisen ajattelun kautta. Syy siihen on yksinkertainen: taivas on symboli Täydellisyydestä, äärettömyydestä, Kaikkeudesta, Kaikista Mahdollisuuksista. Jossain historian vaiheessa jossakin päin maailmaa syntyy edellytykset kollektiivisessa kansansielussa luoda uusi versio elämän kierrosta ja mieli käyttää vaistomaisesti hyväkseen sisäänrakennettua taivasmallia, johon eläinrata, 12 merkki ä, Aurinko ja Kuu ainakin, ellei sitten runsaampi planeettojen joukko (Mesoamerikkalaisilla ja Amerikan intiaaneilla Venus) tai koko katras (länsimaisessa astrologiassa). Astrologia voidaan nähdä systematisoituna ja rationalisoituna järjelle miellyttävänä ja ymmärrettävänä versiona samasta asiasta ilman että pitää sitoutua järjettömiin väittämiin, uskomuksiin ja dogmeihin, joita pervo ihmismieli luo joutoaikoinaan.
Kristinuskon ikäväksi tehtäväksi jäi vakuuttaa yksinkertaisille ja tietämättömille massoille, että siinä on jotain täysin uutta. Siksi kristillinen mytologia pyrittiin eristämään omaksi hermeettiseksi maailmakseen, joka nostettiin itsekkyyden vipuvarrella muiden vastaavien oppien yläpuolelle. Piti kehitellä Saatanat, Pirut, Perkeleet, Demonit ja koko synkkä konkkaronkka halpoja kuvajaisia psyyken toiminnoille. Kokonaiset kansat ja aikakaudet tarttuivat syöttiin. Loppu onkin harmaita ja mustia läikkiä historian sivuilla ja ihmisyksilöiden kärsimyshistorioissa.
Raimo A Nikula 2000
koti.welho.com/rnikula/jeesusjatahdet.htm
Lainailen tässä lähinnä Edward Carpenterin (The Origin of Pagan and Christian Beliefs) ja James Frazerin (The Golden Bough) kokoamaa tietoa. Carpenter oli merkittävä tienraivaaja, koska hän ytimekkäästi yhdisti kristillisen mytologian ainekset naapurikansojen ja koko Lähi-idän kulttuurien perinteisiin ja osoitti lisäksi kirkkaasti, että kristinuskon Jeesus-hahmo ei ole ainoastaan samantyyppinen myyttien, allegorioitten ja symbolien kokoelma kuin naapurikansojen vastaavat ihmisjumalat vaan että kristillinen mytologia on oleellisesti sidoksissa myös eläinrataan ja Auringon vuotuiseen kiertoon tasaus- ja seisaussymboliikan kautta. Tässä häthätää koottuja poimintoja plus panen omiani.
Kristinusko on arkkityyppinen kertomus, siinä on sankari, porvarilliselta nimeltään ehkä Jeesus, myyttiseltä nimeltään, Kristus, Voideltu tai Vapahtaja. Sankarilla on sama rooli ja tehtävä kuin muillakin merkitykseltään samanlaisilla ihmisjumalilla. Ihmisjumalat liikkuvat myyttisessä ajassa Jumalan alkuunpanemassa rattaanpyörän liikkeessä, jossa on vain kaksi selvää kohokohtaa: syntymä ja kuolema.
Muita Jeesus-myyttiä muistuttavia aurinko-jumalia olivat mm.: Dionysios, kreikkalaisten hedelmällisyyden ja viinin jumala; Attis-syyrialainen nuoruuden ja kasvillisuuden jumala; Mithra persialainen härkä-jumala; Apollo kreikkalaisten valon, musiikin, ennustustaitojen jumala ja Herkules kreikkalaisten sankari-jumala; Krishna intialaisten palvottu personalisoitu ja emotionaalisesti kyllästetty jumala.
Kaikki nämä aurinko-jumalat pelastivat maailman ja ihmiset. Miltä ihmeen hirviöltä? Elämältä! Elämä kuluu, se rappeutuu, muodot hapertuvat, tarvitaan Pelastaja. Aikakausien kuluessa ihmisen minuus juurtui elämän aineellisuuteen yhä syvemmälle, ihmisen ego otti illusorisen roolin ihmisen todellisena minuutena. Tarvitaan aina ja ikuisesti uusiutuva hengellinen herätys todelliseen itseyteen, joka on identtinen ihmisen Taivaallisen Minän (Isän) kanssa.
-----
Muita viitteitä Raamatusta: Ennenkaikkea opetuslapsia oli 12 kuten eläinradassa merkkejä. Israelin heimoja oli myös 12. Jos joku uskoo, että luku 12 on sattuma, on pöljähkö. Jo varhaiskristillisyydessä evankelistat liitettiin neljään hahmoon: Matteus-Härkä, Markus-Leijona,Luukas-Kotka, Johannes-Enkeli. Nämä ovat tietysti vain vähän muuntuneita eläinradan hahmoja: Härkä, Leijona, Skorpioni ja Vesimies.
Taivas on mukana aina ihmisen arkkityyppisessä tavassa hahmottaa järjen ylittäviä totuuksia uskonnon, metafyysisten pohdiskelujen tai transsendenttisen ajattelun kautta. Syy siihen on yksinkertainen: taivas on symboli Täydellisyydestä, äärettömyydestä, Kaikkeudesta, Kaikista Mahdollisuuksista. Jossain historian vaiheessa jossakin päin maailmaa syntyy edellytykset kollektiivisessa kansansielussa luoda uusi versio elämän kierrosta ja mieli käyttää vaistomaisesti hyväkseen sisäänrakennettua taivasmallia, johon eläinrata, 12 merkki ä, Aurinko ja Kuu ainakin, ellei sitten runsaampi planeettojen joukko (Mesoamerikkalaisilla ja Amerikan intiaaneilla Venus) tai koko katras (länsimaisessa astrologiassa). Astrologia voidaan nähdä systematisoituna ja rationalisoituna järjelle miellyttävänä ja ymmärrettävänä versiona samasta asiasta ilman että pitää sitoutua järjettömiin väittämiin, uskomuksiin ja dogmeihin, joita pervo ihmismieli luo joutoaikoinaan.
Kristinuskon ikäväksi tehtäväksi jäi vakuuttaa yksinkertaisille ja tietämättömille massoille, että siinä on jotain täysin uutta. Siksi kristillinen mytologia pyrittiin eristämään omaksi hermeettiseksi maailmakseen, joka nostettiin itsekkyyden vipuvarrella muiden vastaavien oppien yläpuolelle. Piti kehitellä Saatanat, Pirut, Perkeleet, Demonit ja koko synkkä konkkaronkka halpoja kuvajaisia psyyken toiminnoille. Kokonaiset kansat ja aikakaudet tarttuivat syöttiin. Loppu onkin harmaita ja mustia läikkiä historian sivuilla ja ihmisyksilöiden kärsimyshistorioissa.
Raimo A Nikula 2000
koti.welho.com/rnikula/jeesusjatahdet.htm
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikki kertomukset yhdistyvät historian myötä.
Hyvänä esimerkkinä Eino Leinon teos Helkavirsiä ,jossa sulassa sovussa seikkailevat Raamatulliset sekä Kalevalan hahmot.
Mutta erittelisin silti Mytologiat,Filosofiat ja Uskonnot ,jotka eroavat selkeästi toisistaan.
Jeesuspa ei pelasta ihmisiä elämältä vaan elämään. Ei ole kristinuskon mukaista ajatella että ihmisessä on vain henkinen puoli, on myös ruumiillinen puoli, joka on yhtälailla Luojan luoma ja hyvä. Maailmaa tai maailmasta ei saa paeta vaan siinä pitää elää niinkuin Jumala on tarkoittanut.
Olet oikeassa, luku 12 ei ole sattuma. Mikään luku Raamatussa ei ole sattuma vaan ne liittyvät juutalaiseen lukusymboliikkaan, joka on todella tärkeää tuntea ymmärtäkseen Raamattua. Esim. tämä 12 tarkoittaa täydellisyyttä. Luku on siis ehkä sattumalta sama kuin eläinradalla, tarkoittaa ainakin jotain ihan muuta ja liittyy siis juutalaisuuteen, jonka haara kristinusko on. Miksi hakea selitystä niin kaukaa...
Ehkä samankaltaisuus kaikissa uskonnoissa yms johtuu siitä että kaikki yrittävät tavoittaa totuutta omaa tietään.
Mielestäni on se ja sama uskooko saatanoihin piruihin ja perkeleisiin vai siihen että planeetat vaikuttavat jotenkin ihmisen elämään :P