Itkettääkö?

Toinen pillitys elokuva oli aikoinaan titanic.. Elokuvateatterissa pillitin niin hirveästi,että päätä rupes särkemään..=) Kaikenlaista.. Olen jopa nähnyt miehen pillittävän tuon vipan Taru Sormusten Herrasta elokuvan lopussa.. Vetosi siihen,että meni roska silmään=) Heh..

Useammassakin kohdassa. Boromirin kuolema... Faramir ratsastamassa kohti varmaa tuhoa...

Kuninkaan paluun siinä kohdassa kun porukka kumartaa näitä Sormuksen Ritareita, tuli tippa linssiin. Ja en muuten yleensä itke ihan vähästä.

Kyl siin aina tulee.. ja varsinki ku niit leffoi tulee katottuu harvoin. Ainakin kylmät väreet valtaa jos ei kyyneliä

Myönnän että itken välillä vuolaasti (yksin katsoessa ainakin) ja seurassa kylmät väreet kulkevat tauotta, vaikka mies olenkin. Eihän tuossa tarinassakaan miehet piilota tunteitaan ja itkuaan. Sitä itkettää vaikka kohtaus ei olisi välttämättä surullinenkaan, vaan kauneus ja mahtipontius saavat sen myös aikaan.

Kohtauksia joissa tunteet nousevat pintaan:

- Gandalfin "kuolema" (musiikki, hidastukset, hobitit)
- Boromirin kuolema
- "Forth Eorlingas" -kohtaus (Helmin Torvi, Gandalfin hyökkäys Rohirrimin kanssa, musiikki, hidastukset, kuvakulmat)
- Arwenin näky pojastaan (kaunis ja surullinen musiikki!)
- Gandalfin vastaantulo Osgiliathista perääntyvien miesten tueksi (Mikä musiikki, mahtopontisuus)
- Frodon ja Samin ponnistelut Tuomivuoren rinteellä (se kohta jossa käsittämättömän kaunis huilumusiikki ja Frodo ponnistelee, huh huh)
- Kotkien hyökkäys
- Kuningas Elessarin laulu (Et eärello, endorenna utulien...tai jotain sinnepäin)
- Ja tästä eteenpäin aivan loppuun asti (mukaanlukien loppumusiikeista Annie Lennoxin laulama In to the West)

Koko lailla musiikki merkitsee näissä elokuvissa mulle paljon. Puhumattakaan loistavasta näyttelijätyöstä, hidastuksista ja efekteistä. Kaikki nää edesauttaa herkistymistä.

Kyllä itkettää, varsinkin Gandalfin "kuolema" ja Frodon lähtö! Ja sekin kun Aragorn muka jättää Arwenin("voisit elää toisenlaisen elämän..")

oikeestaan mua ei itketä vaan tulee jotenkii ankee ja ahistunu olo, ihan ku jotain ylimäärästä ois sisällä... vaikka ekan kerran ku katoin, lopussa meinas jo ruveta silmät vuotamaan!

Ensin alkoi vituttamaan Denethorin käytös Faramiria kohtaan, mutta sitten kun se sanoi, että olisi toivonut Faramirin kuolleen ja Boromirin elävän, niin Faramirin ilme kyllä avasi hanat silmistä...

Samaten ekalla kerralla, kun Aragornin evenstar-koru meni rikki, luulin että nyt se Arwen oikeasti kuoli eikä ne saa toisiaan onnellisesti lopussa niin pikkunen niiskaus pääsi siinäkin.

Ja AINA kun Frodo sanoo Konnussa, melkein leffan lopussa ennen Harmaita Satamia "There are some things that time can not mend. Some hurts that go too deep...that have taken hold." alkaa itkettää.

Että kyllähän tämä leffa on onnistunut ainakin minussa monenlaisia tunteita herättämään (ei pelkästään tätä itkemistä, mutta kun sitä tässä nyt varsinaisesti kysyttiin...)!

mie melkee itkin ku Sam alko itkee sen naisen takii ja sitte Frodo sanoi et hyvä ku oot siinä nyt kun kaik loppuu. sitte ku Aragorn kruunataa ja ne hobitit kumartelee ja sitte se vaan ystävät te ette kumarra ketään. ja ku Sam sano et en voi kantaa sormusta mutta siuu voin. ja ku Frodo lähti sen laivan kans. jajajaja. : D