Työväentalolle sitten..

Mitä enemmän meillä Suomen kansalaisilla on näitä sähköisiä vastaanotto ja viestimisvälineitä, sitä laiskempia meistä on tullut ja sitä passiivisempia olemme. Olemme vapaita ja yksilöllisiä siihen saakka kun tulee jokin ongelma. Ongelma voi vaihdella naulan betoniseinään saamisen ja pahimmillaan työpaikan kiperä tyosuhdeasioiden ratkomisongelma. Sitten huhuillaan jo kaveria tai toveria apuun ja siinä vaiheessa sitä taas ollaan niitä aitoja laumaeläjiä. Ja näin sitten yleensä ongelmat hoituu, jos hoituu ja yleensä hoituu..

Joskus takavuosina näilläkin kylillä tarjottiin naapuriapu ja kökkähenki oli voimissaan. Mökkiläinen ja työmies auttoi toistaan, niin maalla samoon, kuin kaupungissa. Silloinen solidaarinen ja eteenpäin kattova elämäntapa toi väen vielä iltaisin Työväentalolle, jossa sitten rakennettiin ja parannettiin osaltaan koko paikkakunnan ja Suomenkin asioita. Riippuen vähän mitkä vaalit oli tulossa.

Nykyään onkin niin huvittavaa, tämä kovin pitkälle mennyt, ja jalansijaa saanut, käsitys ihmisen yksilöllisestä vapaudesta ja riippumattomuudesta suhteessa asioihin ja ilmiöihin. Kaikki on tietysti suhteellista, mutta kyllä se on tasan tarkkaan niin, että olemme täällä riippuvaisia, tavalla tai toisella, myös toinen toisistamme. Pääasiassa tietenkin jokainen oman "säätynsä" rajoissa.

Tämän päivän yksilökeskeisessä menossa ja meinigissä meillä on nämä, vielä jatkuvat, laumanjohtajakisat. On jotenkin ristiriitasta, kun vapaat yksilöt hakee kilpaa itsellensä "suurta johtajaa", joka vapauttaisi heidät ajattelemasta maailmanlaajuisia ja globaaleja ongelmia ja jotta saisivat laitetaan rauhassa oma pää pensaaseen.

No, puhutaan työväentalolla sitten enemmän, sitä kun ei ole vielä "spannattu". Niin ja kutsut tulee kirjeellä..