Tuli tässä yhtenä päivänä hieman kiire bussiin, kun olin kouluun menossa. Vaikka eipä ole uutta minulta. Ehdin kuitenkin juuri ja juuri autoon, joka seisoi jo pysäkillä ja viimeinen ihminen oli maksamassa kuskille.
Huohottaen astuin sisään ja aloin kaivella reppuni taskusta bussikorttiani. Siis se on semmoinen, jolla saa ilmaiset koulumatkat. En löytänyt korttiani millään ja aloin jo hätääntyä, kuski kävi kärsimättömäksi. Sitten käteni osui johonkin leveään ja litteään. Huokaisin helpotuksesta ja sanoin "Huh, löytyi..". Nykäisin kortin taskusta ja tökkäsin suoraan korttiautomaattiin. Mietin, että miksi pirussa se ei mene, kunnes huomasin, että yritin työntää automaattiin tietokonekorppua. Kuski räjähti nauruun ja siinä samassa myös bussillinen ihmisiä.
Menin punaiseksi, pelkään muutenkin sosiaalisia tilanteita ja tuommoisia ahtaita ihmispaikkoja tyyliin bussit ja divarit. Lisäksi vielä liikuntavaatepussini, joka oli odotellut kortinentsintäni ajan jalkojeni juuressa, lähti äkkiä vierimään bussin rappusia alaspäin ja levisi tielle. Ei kun keräämään.
Toinen nolohko tilanne sattui myöskin aamuisella koulumatkalla viime vuonna. Istuin bussissa semmoisen keski-ikäisen miehen vieressä ja olin hurjan väsynyt. Seuraava mielikuvani onkin, että minut ravistellaan hereille ja kuuluu kyseisen miehen ääni: "Anteeksi vain, saisit kyllä nukkua siinä pitempäänkin, mutta ajattelin jäädä pois seuraavalla pysäkillä..". Olin siis nukahtanut hänen olkapäätään vasten ja nukkunut siinä semmoisen kymmenen kilometrin matkan. Varmaan näyttänyt hauskalta.
Pitäisiköhän sitä alkaa nukkua yöt kunnolla? Ei vain ehdi..
Huohottaen astuin sisään ja aloin kaivella reppuni taskusta bussikorttiani. Siis se on semmoinen, jolla saa ilmaiset koulumatkat. En löytänyt korttiani millään ja aloin jo hätääntyä, kuski kävi kärsimättömäksi. Sitten käteni osui johonkin leveään ja litteään. Huokaisin helpotuksesta ja sanoin "Huh, löytyi..". Nykäisin kortin taskusta ja tökkäsin suoraan korttiautomaattiin. Mietin, että miksi pirussa se ei mene, kunnes huomasin, että yritin työntää automaattiin tietokonekorppua. Kuski räjähti nauruun ja siinä samassa myös bussillinen ihmisiä.
Menin punaiseksi, pelkään muutenkin sosiaalisia tilanteita ja tuommoisia ahtaita ihmispaikkoja tyyliin bussit ja divarit. Lisäksi vielä liikuntavaatepussini, joka oli odotellut kortinentsintäni ajan jalkojeni juuressa, lähti äkkiä vierimään bussin rappusia alaspäin ja levisi tielle. Ei kun keräämään.
Toinen nolohko tilanne sattui myöskin aamuisella koulumatkalla viime vuonna. Istuin bussissa semmoisen keski-ikäisen miehen vieressä ja olin hurjan väsynyt. Seuraava mielikuvani onkin, että minut ravistellaan hereille ja kuuluu kyseisen miehen ääni: "Anteeksi vain, saisit kyllä nukkua siinä pitempäänkin, mutta ajattelin jäädä pois seuraavalla pysäkillä..". Olin siis nukahtanut hänen olkapäätään vasten ja nukkunut siinä semmoisen kymmenen kilometrin matkan. Varmaan näyttänyt hauskalta.
Pitäisiköhän sitä alkaa nukkua yöt kunnolla? Ei vain ehdi..
Vastaukset 2
Vanhimmat
löysit sie sit kummiki sen bussi kortin? vai mite maksoit matkan?
..mutta bussikuski antoi armoa sen verran, että pääsin sinä aamuna kouluun. Menin iltapäivällä sitten isän kyydillä kotiin, etsin korttia kotoa, ja kun sitä ei täältäkään löytynyt, piti ostaa uusi.