prisman dokumentti väärässä

Prisman dokumentti salomon temppeliin liittyen väitti virheellisesti,että koska Jaakobin luuarkku oli väärennös,ei Jeesustakaan ole todistettu olevan olemassa. Tämä oli silkkaa puppua:
Antiikin tutkijat pitävät Jeesus Nasaretilaista historiallisena henkilönä. Jeesuksen elämää ja toimintaa koskevien tietojen päälähteet ovat Uuden testamentin evankeliumit ja Paavalin kirjeet. Myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä löytyy mainintoja Jeesuksesta. Antiikin ajan roomalaisista historioitsijoista Tacitus, Suetonius ja Plinius viittaavat Jeesukseen. Lisäksi Jeesus mainitaan juutalais-roomalaisen historioitsijan Josefus Flaviuksen kirjoituksissa sekä rabbiinisissa teksteissä.
6644
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

lähteet paikkaansapitäviksi. Ei tuollainen nimien luettelu ole mikään todiste, on satuja kirjoiteltu ennenkin.

Äänestä
  • Nuo ovat nimenomaan luotettavina pidettyjä lähteitä.
    Jeesus on todistetumpi henkilö kuin Aleksanteri suuri tai Caesar. Hänestä on huomattavasti enemmän kirjallisia lähteitä kuin esim. noista henkilöistä.
    Jopa muslimit uskovat Jeesuksen olleen olemassa. He vain pitävät häntä profeettana,ei messiaana.
    eesus on historiallinen henkilö. Hänet on maininta useissa Raamatun ulkopuolisissa ajanlaskun alun kirjoituksissa. Seuraavana muuta esimerkki:

    Josefus
    Josefus oli juutalainen historiotsija (37-100). Josefuksen kirjoituksissa on kerrottu Raamatussa tutuista Rooman keisareista, juutalaisten ylipapeista, uskonnollisista ryhmistä kuten fariseuksista ja saddukeuksista. Josefus kirjoittaa Jeesuksesta seuraavasti:

    "Näihin aikoihin siellä eli Jeesus, hän oli viisas ihminen, jos häntä nyt edes voi ihmiseksi kutskua. Sillä hän teki ihmeellisiä tekoja, ja hän opetti ihmisiä, jotka halusivat ottaa vastaan totuuden. Hän sai puolelleen monia juutalaisia sekä myös monia kreikkalaisia. Hän oli Messias. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristillä, koska jotkut johtomiehistämme olivat nostaneet häntä vastaan syytteen. Mutta ne, jotka olivat rakastaneet häntä alusta alkaen, eivät luovuttaneet, sillä hän ilmestyi heille elävänä kolmantena päivänä. Jumalan profeetat olivat kertoneet tästä ja tuhansista muista ihmeistä, joita hän teki. Eikä vielä tähän päiväänkään mennessä hänen mukaansa nimetty kristyttyjen heimo ole hävinnyt." (Juutalaiseten historia XVII: II, 3 tai XVIII: 63 - 64)

    Lisäksi Josefus mainitsee kirjoituksissaan kerran Johannes kastajan. Toisen kerran Josefus mainitsee Jeesuksen kertoessaan Jaakobista, jonka sanotaan olevan "Jeesuksen, niin kutsutun Messiaan veli".

    Tacitus
    Roomalainen historioitsija Cornelius Takitus (55 - 117) mainitsee Jeesuksen kirjoituksissa v. 155 jKr, kertoessan keisari neron toimeenpanemista kristittyjen vainoista (63 jKr)
    ...
    Käsikirjoitusten määrä ja laatu:
    UT:n käsikirjoitusten määrä ja laatu ovat ainutlaatuisia klassisen ajan kirjoitusten joukossa. Käsikirjoituksia on noin 5000 kpl, määrä on suuri verrattuna muihin sen ajan kirjoitusten määrään. Seuraavassa tietoja joistakin antiikin tekstien käsikirjoituksista:
       
       

    Kirjoittaja
       

    Kirjoittamisaik a
       

    Vanhin kopio
       

    Aikaväli / vuotta
       

    kopioiden lkm.

    Ceasar
       

    100 - 44 eKr
       

    900 jKr
       

    1000
       

    10

    Platon (Tetralogia)
       

    427 - 347 eKr
       

    900 jKr
       

    1200
       

    7

    Tacitus (Annales)
       

    100 jKr
       

    1100 jKr
       

    100
       

    20

    Plinius nuorempi (historia)
       

    60 - 113 jKr
       

    850 jKr
       

    750
       

    7

    Thukydies (historia)
       

    460 - 113 jKr
       

    900 jKr
       

    750
       

    8

    Herodotos (historia
       

    480 - 420 eKr
       

    900 jKr
       

    1300
       

    8
       
       

    Näiden klassisen ajan teosten aikaväli kirjoittamisajankohdan ja vanhimman säilyneen käsikirjoituksen välillä on noin tuhat vuotta. Tässäkin UT:n käsikirjoitukset ovat omaa luokkaansa.

    Äänestä

  • mm.yliopistoissa käsitellään raamatun historian kirjoja..joitain tietoa lähteistä löytyy netistä,mutta kannattaa toki lukea kirjallisuutta.

    UT:n kirjojen kirjoittamisajankohdat:
    Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus sijoittuvat 29 - 33. UT:n kirjat kirjoitettiin 50 - 80 jKr. Joten tapahtumien ja kirjoitusajankohtien välinen aika ei ole pitkä (30 - 50 v.). Aika on liian lyhyt myyttien syntymiseen.
    Kun taas 200 - 300 -luvulla kirjoitetut ns. apokryfiset evankeliumit ovat täynnä myyttisiä piirteitä. Kirjoitusajankohtana sadan Jeesuksen elämän ja ylösnousemuksen silminnäkijät olivat elossa.

    Juutalaisessa perinteessä oli tärkeää säilyttää opettajan sanat oikein. Juutalainen kansanopetus perustui rappien sanojen huolelliseen ulkoaopetteluun. Niitä ei saanut kertoa miten tahansa eteenpäin. Jeesus opetti ja koulutti opetuslapsia 3 vuoden ajan. Jeesuksen tekemät ihmeet olivat mieleenpainuvia. Jeesus kiteytti vielä opetukset vertauksiksi ja sanonnoiksi ja käytti kuvia jokapäiväisestä elämästä. Kirjoittajien ei ollut vaikea muistaa tapahtumia ja opetuksia oikein. Lisäksi kirjoittajat olivat huolellisia siitä mitä he kirjoittivat. Luukas kirjoittaakin evankeliuminsa alussa:: "... otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon ..."

    Historiallinen ympäristö (arkeologia):
    VT:n ja UT:n tapahtumien ajan ympäristöstä ja historiasta saadaan selvyyttä argeologian avulla. Arkeologia tuoma kuva ajasta ja kulttuurista sopii yhteen Raamatun antaman kuvan kanssa. Mikään arkeologinen löydös ei ole sotinut Raamattua vastaan. Aikaisemmin väitettiin, ettei Raamatun mainitsemia paikkoja, tapoja ja henkilöitä ole ollut olemassakaan. Mutta aikaa myöten arkeologian kautta on huomattu niiden pitävän paikkansa.

    Harvardin yliopiston professori H. Ernest Wright kirjoitti vuonna 1957: "Kenties emme koskaan pysty todistamaan, etta sellainen mies kuin Aabrahan on elänyt ja tehnyt sitä ja sitä. Mutta me pystymme todistamaan, että hänen aikansa ja elämänsä hänen ympärillään soveltuu täydellisesti toiselle vuosituhannelle eKr. eikä millekään muulle aikakaudelle."

    Muutamia esimerkkejä:
    Israel kivi: Varhaisin Raamatun ulkopuolinen asiakirja, jossa Israel mainittiin on ns. 'Israel-kivi' farao Meremptan ajalta 1200-l:lta eKr. Merempta hallitsi aikana, jota Raamatussa kutsutaan tuomarien ajaksi. Tällöin Merempta teki 'Israel-kivessa' mainitun sotaretken Palestiinaan.

    Kuningas Daavid: T. Thomson väitti vielä vuoden 1993 lopulla Daavidin olevan kokonaan epähistoriallinen, mytologinen, hahmo. Muutama kuukausi sen jälkeen prof. Avraham Diranin johtama arkeologiryhma löysi samana vuonna ensimmäisen Raamatun ulkopuolisen viittauksen kuningas Daavidista. Danin kaupungin sijaitipaikalta loytyi kivenpala, johon oli kaiverrettu kirjoitusta. Kivenpala on ehkä muistomerkista, joka on pystytetty syyrialaisten voitettua Israelin 800-l:lla eKr. Kirjoituksessa mainitaan Daavidin huone eli Daavidin dynastia, joka tarkoittaa Juudan kuningaskuntaa. Syyrian kuningas Benhadad valtasi kuten Raamattu kertoo Danin kaupungin 885 eKr. Tämä löydös todistaa että Daavid on ollut historiallainen henkilö.

    Useita manintoja muistakin Raamatun mainitsemista Israelin kuninkaista ja kuninkaiden aikaisista tapahtumista on löytynyt.

    Kyyroksen lieriö: Kyyroksen kasky; Esra 1:1 - 3;2 Aik. 36:22 - 23
    Ns. Kyyroksen lieriö, jonka H. Rassam loysi Babyloniasta 1800-l:lla, on sopusoinnussa Raamatun kanssa, sillä siinä kerrotaan Kyyroksen palauttaneen valloittamilleen kansoja entisille asuinsijoilleen, kuten myös Raamattu kertoo.

    Pontius Pilatus: Juutalainen historioitsija Josefus ja roomalainen historioitsija Tacitus kirjoittavat (n. 100 jKr.) Pilatuksen olleen maaherra. Vuonna 1961 löydettiin Kesareasta, Israelista, kivi mihin Pontius Pilatuksen nimi on hakattuna "(Pon)tius Pilatus, Juudean maaherra". Lisäksi Vanhoista rahoista on saatu tietoja Pontius Pilatuksesta (26 - 36 eKr.), samoin kuin muista saman ajan maaherroista Coponiuksesta aina Antonius Felixiin (Apt. 24:3).

    Ylipappi Kaifas: Joulukuussa 1990 Jerusalemista löydettiin hautaluola. Hauta sijaitsi
    Jerusalemin laidalla ja hienosta koristelusta päätellen haudan omistama suku on ylempää sosiaaliluokkaa. Haudan ajoittamisessa auttoi haudasta löydetty raha, joka oli Herodes Agrippa I:n ajalta 42/43 eKr.

    Haudasta löytyi useita luuarkkuja eli ossuaareja. Niissä yhdessä oli kirjoitus Jehosef Bar Kaife eli Joosef Kaifaan poika. Josef muunelmineen on yleinen nimi tuona aikana. Sen sijaan Kaifas esiintyy tässä ensimmäistä kertaa piirtokirjoituksissa. Raamatusta Kaifaan nimi on tuttu, samoin roomalaisajan historioitsijan Josefuksen teksteistä ja parista juutalaisesta lähteestä.

    Tämän niminen ylimmäinen pappi on ollut Jerusalemin korkein virkamies vuosina 18 - 26 eKr. Historioitsija Josefus mainitsee kaksi kertaa ylipapin nimellä "Josefus, jota kutsutaan Kaifaaksi." Nämä tiedot yhdessä 40-luvulla jKr. painetun rahan kanssa ovat johtaneet juutalaiset tutkijat pitämään asiaa melko varmana: muita Josef Kaifaita ei tuolta ajalta tunneta. Kaifas oli ylipappi, joka tuomitsi Jeesuksen kuolemaan.

    Luukkaan käyttämät virkamiesten nimet ja nimitykset on havaittu tarkoiksi. Evankeliumien kertomat paikat on löydetty arkeologian avulla. Kaikki nämä löydökset ja monet muut osoittavat, että olemme tekemisissä todellisen historien emmekä mytologian kanssa.

    Äänestä

  • tiina2 kirjoitti:

    mm.yliopistoissa käsitellään raamatun historian kirjoja..joitain tietoa lähteistä löytyy netistä,mutta kannattaa toki lukea kirjallisuutta.

    UT:n kirjojen kirjoittamisajankohdat:
    Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus sijoittuvat 29 - 33. UT:n kirjat kirjoitettiin 50 - 80 jKr. Joten tapahtumien ja kirjoitusajankohtien välinen aika ei ole pitkä (30 - 50 v.). Aika on liian lyhyt myyttien syntymiseen.
    Kun taas 200 - 300 -luvulla kirjoitetut ns. apokryfiset evankeliumit ovat täynnä myyttisiä piirteitä. Kirjoitusajankohtana sadan Jeesuksen elämän ja ylösnousemuksen silminnäkijät olivat elossa.

    Juutalaisessa perinteessä oli tärkeää säilyttää opettajan sanat oikein. Juutalainen kansanopetus perustui rappien sanojen huolelliseen ulkoaopetteluun. Niitä ei saanut kertoa miten tahansa eteenpäin. Jeesus opetti ja koulutti opetuslapsia 3 vuoden ajan. Jeesuksen tekemät ihmeet olivat mieleenpainuvia. Jeesus kiteytti vielä opetukset vertauksiksi ja sanonnoiksi ja käytti kuvia jokapäiväisestä elämästä. Kirjoittajien ei ollut vaikea muistaa tapahtumia ja opetuksia oikein. Lisäksi kirjoittajat olivat huolellisia siitä mitä he kirjoittivat. Luukas kirjoittaakin evankeliuminsa alussa:: "... otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon ..."

    Historiallinen ympäristö (arkeologia):
    VT:n ja UT:n tapahtumien ajan ympäristöstä ja historiasta saadaan selvyyttä argeologian avulla. Arkeologia tuoma kuva ajasta ja kulttuurista sopii yhteen Raamatun antaman kuvan kanssa. Mikään arkeologinen löydös ei ole sotinut Raamattua vastaan. Aikaisemmin väitettiin, ettei Raamatun mainitsemia paikkoja, tapoja ja henkilöitä ole ollut olemassakaan. Mutta aikaa myöten arkeologian kautta on huomattu niiden pitävän paikkansa.

    Harvardin yliopiston professori H. Ernest Wright kirjoitti vuonna 1957: "Kenties emme koskaan pysty todistamaan, etta sellainen mies kuin Aabrahan on elänyt ja tehnyt sitä ja sitä. Mutta me pystymme todistamaan, että hänen aikansa ja elämänsä hänen ympärillään soveltuu täydellisesti toiselle vuosituhannelle eKr. eikä millekään muulle aikakaudelle."

    Muutamia esimerkkejä:
    Israel kivi: Varhaisin Raamatun ulkopuolinen asiakirja, jossa Israel mainittiin on ns. 'Israel-kivi' farao Meremptan ajalta 1200-l:lta eKr. Merempta hallitsi aikana, jota Raamatussa kutsutaan tuomarien ajaksi. Tällöin Merempta teki 'Israel-kivessa' mainitun sotaretken Palestiinaan.

    Kuningas Daavid: T. Thomson väitti vielä vuoden 1993 lopulla Daavidin olevan kokonaan epähistoriallinen, mytologinen, hahmo. Muutama kuukausi sen jälkeen prof. Avraham Diranin johtama arkeologiryhma löysi samana vuonna ensimmäisen Raamatun ulkopuolisen viittauksen kuningas Daavidista. Danin kaupungin sijaitipaikalta loytyi kivenpala, johon oli kaiverrettu kirjoitusta. Kivenpala on ehkä muistomerkista, joka on pystytetty syyrialaisten voitettua Israelin 800-l:lla eKr. Kirjoituksessa mainitaan Daavidin huone eli Daavidin dynastia, joka tarkoittaa Juudan kuningaskuntaa. Syyrian kuningas Benhadad valtasi kuten Raamattu kertoo Danin kaupungin 885 eKr. Tämä löydös todistaa että Daavid on ollut historiallainen henkilö.

    Useita manintoja muistakin Raamatun mainitsemista Israelin kuninkaista ja kuninkaiden aikaisista tapahtumista on löytynyt.

    Kyyroksen lieriö: Kyyroksen kasky; Esra 1:1 - 3;2 Aik. 36:22 - 23
    Ns. Kyyroksen lieriö, jonka H. Rassam loysi Babyloniasta 1800-l:lla, on sopusoinnussa Raamatun kanssa, sillä siinä kerrotaan Kyyroksen palauttaneen valloittamilleen kansoja entisille asuinsijoilleen, kuten myös Raamattu kertoo.

    Pontius Pilatus: Juutalainen historioitsija Josefus ja roomalainen historioitsija Tacitus kirjoittavat (n. 100 jKr.) Pilatuksen olleen maaherra. Vuonna 1961 löydettiin Kesareasta, Israelista, kivi mihin Pontius Pilatuksen nimi on hakattuna "(Pon)tius Pilatus, Juudean maaherra". Lisäksi Vanhoista rahoista on saatu tietoja Pontius Pilatuksesta (26 - 36 eKr.), samoin kuin muista saman ajan maaherroista Coponiuksesta aina Antonius Felixiin (Apt. 24:3).

    Ylipappi Kaifas: Joulukuussa 1990 Jerusalemista löydettiin hautaluola. Hauta sijaitsi
    Jerusalemin laidalla ja hienosta koristelusta päätellen haudan omistama suku on ylempää sosiaaliluokkaa. Haudan ajoittamisessa auttoi haudasta löydetty raha, joka oli Herodes Agrippa I:n ajalta 42/43 eKr.

    Haudasta löytyi useita luuarkkuja eli ossuaareja. Niissä yhdessä oli kirjoitus Jehosef Bar Kaife eli Joosef Kaifaan poika. Josef muunelmineen on yleinen nimi tuona aikana. Sen sijaan Kaifas esiintyy tässä ensimmäistä kertaa piirtokirjoituksissa. Raamatusta Kaifaan nimi on tuttu, samoin roomalaisajan historioitsijan Josefuksen teksteistä ja parista juutalaisesta lähteestä.

    Tämän niminen ylimmäinen pappi on ollut Jerusalemin korkein virkamies vuosina 18 - 26 eKr. Historioitsija Josefus mainitsee kaksi kertaa ylipapin nimellä "Josefus, jota kutsutaan Kaifaaksi." Nämä tiedot yhdessä 40-luvulla jKr. painetun rahan kanssa ovat johtaneet juutalaiset tutkijat pitämään asiaa melko varmana: muita Josef Kaifaita ei tuolta ajalta tunneta. Kaifas oli ylipappi, joka tuomitsi Jeesuksen kuolemaan.

    Luukkaan käyttämät virkamiesten nimet ja nimitykset on havaittu tarkoiksi. Evankeliumien kertomat paikat on löydetty arkeologian avulla. Kaikki nämä löydökset ja monet muut osoittavat, että olemme tekemisissä todellisen historien emmekä mytologian kanssa.

    Ylösnousemus

    Kristillinen usko perustuu ylösnousemukseen. Sitä ei olisi ilman tätä historiassa kerran tapahtunutta tosiasiaa. Ylösnousemuksella oli yli 500 silminnäkijää. Näillä silminnäkijöillä oli tärkeä asema varhaisessa srk:ssa. Ensimmäiset kristityt olivat juuri ylösnousemuksen todistajia, silminnäkijöitä.

    Jeesuksen hauta oli tyhjä pääsiäisen jälkeen. Kristinusko ei olisi voinut syntyä, jos ruumis olisi löydettävissä. Kristinusko syntyi ylösnousemuksesta. Jos Jeesuksen ruumis olisi ollut löydettävissä ja näytettävissä, usko ylösnousemukseen olisi loppunut tyhjää.

    Opetuslapset uskoivat vakaasti ylösnousemukseen. Heidän on täytynyt olla hyvin vakuuttuneita asiasta. Opetuslapset eivät voineet valehdella tietentahtoen. Valheen kautta pyritään saavuttamaan etua itselleen. Mitä opetuslapset saivat; vainoa, vaikean elämän ja teloituksen. Jeesuksen kuoleman jälkeen he olivat peloissaa, heillä oli hyvä syy. Aikaisemminkin häiriköinti oli tukahdetettu verisesti. Ylipappien hallitusvalta oli jatkuvasti veitsenterällä. Roomalaiset seurasivat miten he pystyivät säilyttämään järjestyksen. Ylipapit pelkäsivät menettävänsä kansan rooman hallintaan. Tätä asennetta kuvaa myös Raamatuun kirjattu ylipapin lausunto: "On parempi, että yksi mies kuolee, kuin että koko kansa tuhoutuu."

    Mikä muu sai opetuslapset tulemaan ulos lukittujen ovien takaa julistamaan rohkeasti kaikille julkisesti, että Kristus on ylösnoussut kuin itse Ylösnousseen kohtaaminen.

    Ylösnousemus ja haudan tyhjyys on pyritty selittämään useilla toinen toistaan mielikuvituksellisimmilla teorioilla. Seuraavissa tärkeimmät niistä:

    Roomalaiset tai juutalaiset johtajat veivät ruumiin: Molemmilla ryhmillä oli erittäin hyvä syy pitää Jeesus haudassa.

    Opetuslapset veivät ruumiin: Miksi he olisivat vieneet ja valehdelleet saamatta mitään etua. Miten he olisivat voineet voittaa roomalaiset sotilaat.

    Jeesus virkosi haudan viileydessä: Jeesus ruoskittiin pahoin, hän oli ristillä useita tunteja ja kärsi paljon verenhukkaa. Hänen kylkensä lävistettin, sieltä valui verta ja vettä. Jeesuksen jalkoja ei katkastu koska roomalaiset totesivat Hänen olevan kuollut. Pilatuskin tarkasti oliko Jeesus kuollut, ennenkuin antoi ruumiin Josef Arimatialaiselle. Jeesus käärittiin siteisiin ja pantiin hautaan jonka suulla oli raskas kivi ja sotilaita vartiossa. Vaikka Hän olisi jotenkin säilynyt hengissä, päässyt kääreistä irti, vierittänyt kiven ja voittanut sotilaat. Henkihieverissä hän ei olisi voinut tehdä vaikutusta opetuslapsiinsa voittoisana kirkastettuna ylösnousseena.

    Naiset erehtyivät haudasta: Naiset olivat käyneet haudalla jo aikaisemmin. Pietari ja Johannes kävivät myös toteamassa haudan tyhjyyden. Lisäksi jos ruumis olisi ollut jossakin haudassa näyttämällä sen huhut olisi voinut tehdä tyhjäksi.

    Sen ajan kulttuurissa naisilla ei ollut todistusarvoa. Miksi naiset olisi mainittu ylösnousemuksen ensimmäisiksi todistajiksi, jos asia olisi ollut feikki.

    Hallusinaatio: Yli viisisataa eri ihmistä näki Jeesuksen ylösnousseena. Useita tapauksia kirjattiin 40 pv:n ajan. Pietari tapasi Ylösnousseen neljä kertaa. Jeesus todisti olevansa ruumiillisesti ylösnoussut syömällä, keskustelemalla, kosketuksella. Toiseksi hallusinaatio syntyy odotuksesta. Opetuslapset eivät odottaneet ylösnousmusta.

    Mielenkiintoista on myös, että ylipapit ja roomalaiset eivät missään kohden väittäneetä, että ruumis olisi haudassa. He väittivät ruumista varastetuksi.

    Kristinuskon syntyminen on vahva todistus tapahtumien historiallisuudesta. On vaikea keksiä selitystä kristinuskon syntymiselle ilman todellista ylösnousemusta. Muut rooman valtakunnan kapinaliikkeet pysähtyivät johtajan telotukseen, Kristinuskossa kävi päinvastoin.

    Loppusanat

    Voidaanko Jeesuksen ylösnousemus todistaa oikeaksi? Tieteellisin keinoin se on mahdotonta. Koetta ei voi uusia laboratorio olosuhteissa. Katsottaessa hautusmaalle näyttää varmalta, että kuolleet pysyvät haudassa. Tavallinen analogiapäätelmä tuottaa vain yhden tuloksen: Jeesus ei voinut herätä, koska kuolleet eivät tavallisesti herää.

    Kuitenkin edellälueteltu todistajien ja todisteiden ketju on vakuuttava. On jopa sanottu, että harva menneisyyden tapahtuma on todistettu paremmin kuin Jeesuksen ylösnousemus. Monien historiean henkilöiden elämästä on vähemmän todisteita kuin Jeesuksen ylösnousemuksesta. Opetuslapsissa tapahtui muutos, tyhjä hauta, ylösnousemuksen todistajien suuri joukko ja kristillisen srk:n syntyminen puhuvat voimakkaasti ylösnousemuksen puolesta. Kristitty on lisäksi vakuuttunut, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Vaikka kuolleet eivät tavallisesti nouse, Jumalan Poika voi nousta kuolleista.
    lähde:http://www.espoohsrk.fi/html/body_apologia.htm

    Äänestä

jos kaverin jäämistöstä löytyy postikortti Amerikasta ja siinä allekirjoituksena lukee "Bill" se tarkoittaa heti että kaveri tunsi Clintonin!!!

Prisman dokumentissa todistettiin että arkku oli väärennys.

Siinä ei muuten otettu kantaa Jeesuksen historiallisuuteen millään tavalla.

Trivial Pursuit kysymys:
Jos löytyy teksti jossa lukee että se on kirjoitettu Jeesuksen aikaan ja siinä puhutaan Jeesuksesta "jota myös kutsutaan Kristukseksi", onko teksti aito?

Äänestä

Prisman dokumentti ei tainnut väittää, että Jeesusta ei ole todistettu olleen olemassa, vaan että ei ole löytynyt todisteita, jotka kiistattomasti liittyisivät Jeesukseen. Historioitsijat lienevät silti vakuuttuneita siitä, että Jeesus on ollut historiaalinen henkilö.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tiina2 kirjoitti:

Prisman dokumentti salomon temppeliin liittyen väitti virheellisesti,että koska Jaakobin luuarkku oli väärennös,ei Jeesustakaan ole todistettu olevan olemassa. Tämä oli silkkaa puppua:
Antiikin tutkijat pitävät Jeesus Nasaretilaista historiallisena henkilönä. Jeesuksen elämää ja toimintaa koskevien tietojen päälähteet ovat Uuden testamentin evankeliumit ja Paavalin kirjeet. Myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä löytyy mainintoja Jeesuksesta. Antiikin ajan roomalaisista historioitsijoista Tacitus, Suetonius ja Plinius viittaavat Jeesukseen. Lisäksi Jeesus mainitaan juutalais-roomalaisen historioitsijan Josefus Flaviuksen kirjoituksissa sekä rabbiinisissa teksteissä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu