Olen ihastunut helluntalaiseen poikaan mutta en kuulu mihinkään uskontokuntaan. Minkälaiset mahdollisuudet minulla on näin uskon kannalta? Onko helluntalaisten hyväksyttävää seurustella "vääräuskoisen" (jos näin voin itseni määritellä) kanssa?
seurustelu
minä vain
7390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yrita nyt ymmartaa ,etta siella on aivan yhtapaljon 'aivoa' ,kun missa muussa ryhmassa tahansa..tama alotus on 'ahterista' yrita parempaa.onnea seuraavaan yritykseen..l-h..
Hyvä kysymys. Voivatko helluntailainen ja ei-uskova mennä keskenään naimisiin? Onko kyseessä tuolloin siviilivihkiminen vai riittääkö että vain toinen kuuluu kirkkoon? Vai täytyykö molempien jakaa yhteinen usko että naimisiin meno olisi ylipäänsä mahdollinen? Hyväksyvätkö helluntailaiset yleisesti ottaen siviilivihkimisen omalle kohdalleen?
Helluntailaiset eivät kuulu kirkkoon, joten keskinäisissä avioliitoissaan heitä ei voi vihkiä kirkossa. Ei myöskään silloin, jos toinenkaan vihittävistä ei ole rippikoulun käynyt, Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluva henkilö. Heidät on siis vihkinyt perinteisesti henkikirjoittaja, laamanni tai käräjätuomari.
Tietääkseni noin vuoden ajan helluntaiseurakunnillakin on ollut vihkimisoikeus. Helluntaiseurakuntien käytännöstä suhteessa ei-helluntailaisiin vastatkoon joku asiaa paremmin tunteva helluntailainen.
on luterilainen ja toinen helluntalainen se onnistuu kirkossa vihkiminen.
Mutta Helluntaiseurakunnissakin on pastoreita joilla on oikeus vihkiä, ei siis siviilivihkimistä enää pelkästään. Ja siellä vihitään kyllä molempia suuntia. :) ja kyllä käytävää piisaa jos haluaa häämarssinsa marssia. ;) ainakin isoimmissa seurakunnissa.
kiinnostunut sinusta ja halukas seurustelemaan? Kyllähän siinä vaikeuksia on, sun uskoas ja mahdollista uskoontuloas kysellään, ja varmaan painostetaan tulemaan uskoon. Siis uskohan on Jumalan lahja, mutta rukoillaan siihen malliin että se voi tuntua painostavalta. Riippuu niin pojasta ja hänen mielipiteistään. Kyllähän yleensä pidetään tärkeänä että seurustelevat jakavat saman uskon (vaikkeivat kuuluisi samaan seurakuntaan) vaikka eihän se todellisuudes ole elämä niin mustavalkoista. Vaikeuksia voi tulla.
keskustelusta tuolla Nemissionin palstalla, siinä on juuri käsitelty näitä asioita.
http://www.netmission.fi/index.php?show=messages&tid=10434
Nuoruus on siitä ihanaa aikaa, että kaikki on vielä niin avointa ja on melkoisen ennakkoluuloton tutustumaan elämässä erilaisiin asioihin. Seurustelkaa ja tutustukaa toisiinne, se on ihan niinkuin pitääkin. Ainahan seurustelusuhdetta ei edes ajatella niin lopullisesti, että sen pitäisi johtaa avioliitton. Seurustelu on tutustumista henkilöön ja tämän elämäntyyliin. Opit tuntemaan henkilön, joka tulee tulevaisuudessakin edustamaan sinulle hengellistä elämää.
Toivon teidän seurustelunne olevan kumpaakin rikastuttava ja antavan lisää elämän-pussiin viisautta kartuttavia asioita.
Hyvää joulua toivoo täti, joka on nuorena seurustellu tosi monen kanssa.