Hindu Mohandas Gandhi määritteli aikoinaan: Jumala on rakkaus, Jumala on totuus, - ja Totuus on Jumala.
Raamattu kuvailee Jumalaa 1.Joh.4:8:ssa "Jumala on rakkaus". 1.Kor.13:ssa on kuvailtu ehdotonta rakkautta.
Kristinusko ja suurelta osin Uusi Testamentti on nähtävä ehdottoman rakkauden ja armeliaisuuden kantajana. Esimerkiksi evankeliumien Jeesuksen toiminta ja puheet ovat melko pitkälle ehdottoman rakkauden mukaisia. Tosin hän ilmeisesti uskoi ikuiseen helvettiin, mikä ei ole ehdottoman rakkauden mukaista.
Jos määriteltäisiin, että ehdoton rakkaus = Jumala, uskovan rukous ja huokaukset yläkertaan pelkistyisivät dialogiksi ehdottoman rakkauden kanssa. Ajoittain uskova voisi ehkä "sulautua" ehdottomaan rakkauteen (valaistuminen jne.).
Kristinuskon pääpointti on ehdoton rakkaus. Jumala on rakkaus. Emme tarvitse aikakoneita uskonkappaleiden historiallisuuksia tarkistelemaan, vaan meidän tulisi kohdata pään sisäisessä dialogissa ehdoton rakkaus. Kun ihminen sanoo käyvänsä dialogia ehdottoman rakkauden kanssa yksinään ja muiden ihmisten yhteydessä, on ateistienkin helpompi ymmärtää, mistä on kyse.
Jos taas pidetään kiinni niistä symboleista, jota
uskovien kieli on täynnä, ateisti ei ymmärrä, kun uskova sanoo kommunikoivansa henkiolentojen kanssa.
Raamattu kuvailee Jumalaa 1.Joh.4:8:ssa "Jumala on rakkaus". 1.Kor.13:ssa on kuvailtu ehdotonta rakkautta.
Kristinusko ja suurelta osin Uusi Testamentti on nähtävä ehdottoman rakkauden ja armeliaisuuden kantajana. Esimerkiksi evankeliumien Jeesuksen toiminta ja puheet ovat melko pitkälle ehdottoman rakkauden mukaisia. Tosin hän ilmeisesti uskoi ikuiseen helvettiin, mikä ei ole ehdottoman rakkauden mukaista.
Jos määriteltäisiin, että ehdoton rakkaus = Jumala, uskovan rukous ja huokaukset yläkertaan pelkistyisivät dialogiksi ehdottoman rakkauden kanssa. Ajoittain uskova voisi ehkä "sulautua" ehdottomaan rakkauteen (valaistuminen jne.).
Kristinuskon pääpointti on ehdoton rakkaus. Jumala on rakkaus. Emme tarvitse aikakoneita uskonkappaleiden historiallisuuksia tarkistelemaan, vaan meidän tulisi kohdata pään sisäisessä dialogissa ehdoton rakkaus. Kun ihminen sanoo käyvänsä dialogia ehdottoman rakkauden kanssa yksinään ja muiden ihmisten yhteydessä, on ateistienkin helpompi ymmärtää, mistä on kyse.
Jos taas pidetään kiinni niistä symboleista, jota
uskovien kieli on täynnä, ateisti ei ymmärrä, kun uskova sanoo kommunikoivansa henkiolentojen kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehdottoman rakkauden kannallahan minäkin olen ollut. Jeesuksen puheista emme voi tietää mitään varmaa, evankeliumit on kirjoitettu niin paljon Jeesuksen kuoleman jälkeen, että sanoma on voinut vääristyä.
Jos Jumala on ehdoton rakkaus, jää oikeastaan enää ongelmaksi se, onko tämä Jumala elävä Jumala vaiko kuollut Jumala.
Jos Jumala on kuollut Jumala, ehdoton rakkaus on vain periaate tai "Jumala on vain DATAA Raamatussa jne.", lienee selvää että esimerkiksi toivomme kuolleiden ylösnousemuksesta olisi tällöin ilmeisestikin turhaa haihattelua. Vaikka sana tulisi lihaksi uskovissa, kuoleman jälkeen olisi vain tyhjyyttä.
Miten itse ajattelen? Olen varovaisesti nyt sillä kannalla, että todennäköisesti kaikista maailman kauheuksista huolimatta, Jumala on elävä Jumala, mutta että minulla ei ole siitä todisteena kuin omat subjektiiviset kokemukseni, joita olen kokenut pari kertaa mielenterveyteni pahasti järkkyessä. Ne tuntemukset ja kokemukset ovat olleet todella järisyttäviä. Olen kokenut synkroonissa olon maailman kanssa, vahvoja merkityselämyksiä, sattumia, jotka ajatussiirron
kautta ovat yhdistyneet tajunnassani.
Kyseessä oli kaksi maanista psykoosia, joiden kestot ovat olleet noin puoli vuotta. En toivo
enää kolmatta kertaa joutuvani moiseen "Jumalan kouluun".