Paavi Benedictus XVI kehotti katolilaisia rakentamaan kotiinsa perinteisen jouluseimen pienoismallin. Tämä kaunis traditio, joka sai alkunsa Italiasta, on levinnyt jo kaikkiin maanosiin. Paavin kotiseudulla Baijerissa sillä on hyvin vanhat juuret. Suomen ensimmäisestä seimestä ei ole varmaa tietoa, mutta tiedetään, että useat varhaiset seimet on tuotu Saksasta.
Ehdottaisin, että joulun lähestyessä jaamme ajatuksia tai mietteitä seimestä (ehkä käytännön ideoitakin) tälla palstalla. Lähtökohdaksi lainaus Pyhän Marian seurakunnan lehdestä jouluna 1992:
"Jouluseimessä ei ole ovia. Jokainen saa tulla sisään tai jäädä taaemmaksi katsomaan. Jos hyvin katsoo, löytää oman kuvansakin. Onhan siinä itsepäinen härkä, joka aina lyö päänsä seinään ja loukkaa toisia. Ja siinä on aasi, joka ei koskaan tahdo ymmärtää mitään. Seimessä ne ovat saaneet hyvän paikan ja lämmittävät Jeesus-lasta hengähdyksellään.
Seimen ääreen kerääntyvät myös lampaat paimenensa luo. Ilman häntä ne eivät löydä tietään vihreille niityille eivätkä suuntaa elämälleen. Seimessä ovat tietysti myös paimenet. Yhteiskunnan reunalla teltassa asuvat köyhät saavat ensimmäisinä kuulla ilosanoman: Teille on syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra. Paimenet tuovat lahjaksi, mitä heillä on: yksi soittaa huilua, toinen polvistuu rukoilemaan ja kolmas kantaa sylissään lammasta.
Siellä tulevat jo tietäjät ja kuninkaat, kuten perimätieto kertoo. He ovat niin kuin meidän aikamme rikkaiden maiden edustajat, jotka tulevat loistossaan ja tuovat arvokkaat lahjansa. He ovat nähneet tähden, toivon merkin, ja seuranneet sitä. Myös heille on syntynyt Vapahtaja, joka pelastaa heidät.
Seimessä on kuva myös kaikille hyville isille: pyhä Joosef. Isät ovat joskus hiljaisia ihmisiä, kuten pyhä Joosef, joka evankeliumissa ei puhu yhtäkääm sanaa. Mutta uskollisina ja turvallisina he huolehtivat monista asioista ja toimivat tarpeen vaatiessa tarmokkaasti.
Mariasta löytävät tietysti kuvansa kaikki äidit. Hän on uskovien esimerkki, uskollisuuden esikuva, iloitseva äiti, kärsivä äiti, Herran ylistäjä.
Jokainen löytää oman kuvansa jouluseimestä: katsokaa tarkkaan."
(Lähde: Outi Kesceméti, Tuula Luoma: Seimikirja, Lasten Keskus, Helsinki 1995)
Ehdottaisin, että joulun lähestyessä jaamme ajatuksia tai mietteitä seimestä (ehkä käytännön ideoitakin) tälla palstalla. Lähtökohdaksi lainaus Pyhän Marian seurakunnan lehdestä jouluna 1992:
"Jouluseimessä ei ole ovia. Jokainen saa tulla sisään tai jäädä taaemmaksi katsomaan. Jos hyvin katsoo, löytää oman kuvansakin. Onhan siinä itsepäinen härkä, joka aina lyö päänsä seinään ja loukkaa toisia. Ja siinä on aasi, joka ei koskaan tahdo ymmärtää mitään. Seimessä ne ovat saaneet hyvän paikan ja lämmittävät Jeesus-lasta hengähdyksellään.
Seimen ääreen kerääntyvät myös lampaat paimenensa luo. Ilman häntä ne eivät löydä tietään vihreille niityille eivätkä suuntaa elämälleen. Seimessä ovat tietysti myös paimenet. Yhteiskunnan reunalla teltassa asuvat köyhät saavat ensimmäisinä kuulla ilosanoman: Teille on syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra. Paimenet tuovat lahjaksi, mitä heillä on: yksi soittaa huilua, toinen polvistuu rukoilemaan ja kolmas kantaa sylissään lammasta.
Siellä tulevat jo tietäjät ja kuninkaat, kuten perimätieto kertoo. He ovat niin kuin meidän aikamme rikkaiden maiden edustajat, jotka tulevat loistossaan ja tuovat arvokkaat lahjansa. He ovat nähneet tähden, toivon merkin, ja seuranneet sitä. Myös heille on syntynyt Vapahtaja, joka pelastaa heidät.
Seimessä on kuva myös kaikille hyville isille: pyhä Joosef. Isät ovat joskus hiljaisia ihmisiä, kuten pyhä Joosef, joka evankeliumissa ei puhu yhtäkääm sanaa. Mutta uskollisina ja turvallisina he huolehtivat monista asioista ja toimivat tarpeen vaatiessa tarmokkaasti.
Mariasta löytävät tietysti kuvansa kaikki äidit. Hän on uskovien esimerkki, uskollisuuden esikuva, iloitseva äiti, kärsivä äiti, Herran ylistäjä.
Jokainen löytää oman kuvansa jouluseimestä: katsokaa tarkkaan."
(Lähde: Outi Kesceméti, Tuula Luoma: Seimikirja, Lasten Keskus, Helsinki 1995)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Edellisestä viestistä oli jäänyt pois kirjoittajan nimi, isä Jan Aarts SCJ.
Seimikirjan tekijän nimi meni väärin, siis: Kecskeméti. (Onpas sukulaiskielenkin nimet "vaikeita".) Jouluseimistä kiinnostuneelle tämä on minusta oikein hyvä johdanto. Ja se lainaus Marian seurakuntalehdestä kirjan esipuheessa oli siis isä Janin kynästä.