Minkä ikäisenä olette jättäneet vauvan ensimmäistä kertaa hoitoon esim. isovanhemmille? Tyttöni on nyt reilut 3kk enkä tohtisi millään jättää häntä vielä hoitoon edes muutamaksi tunniksi, mielestäni hän on vielä liian pieni... kokemuksianne?
Vauva hoitoon
Tepa
54
19760
Vastaukset
- vauvastasi
mennä ehdit myöhemminkin! Meillä vauva 5 kk, oli hoidossa 3 tuntia pakollisen menon vuoksi, ei hyvä! Katsomme uudelleen kun vauva on yli 8 kk.
- Tepa
Minulla ei ole tarvetta mennä mihinkään asioille ilman tyttöäni mutta sukulaiset kovasti jo kyselevät vauvaa hoitoon ja moni muutenkin tuntuu olevan sitä mieltä että nyt jo kannattaisi jättää välillä hoitoon jotta tottuisi muidenkin kuin äidin seuraan.Kuulostaa kyllä ihan järkevältä mutta silti mielestäni tyttö on vielä niin pieni ettei hänen vielä tarvitse "joutua" olemaan erossa äidistä.
- eduskunta
Tepa kirjoitti:
Minulla ei ole tarvetta mennä mihinkään asioille ilman tyttöäni mutta sukulaiset kovasti jo kyselevät vauvaa hoitoon ja moni muutenkin tuntuu olevan sitä mieltä että nyt jo kannattaisi jättää välillä hoitoon jotta tottuisi muidenkin kuin äidin seuraan.Kuulostaa kyllä ihan järkevältä mutta silti mielestäni tyttö on vielä niin pieni ettei hänen vielä tarvitse "joutua" olemaan erossa äidistä.
Kuulin eräältä psykologilta, että aikoinaan äitiyslomaa aiottiin pidentää seitsemään kuukauteen silloisesta neljästköhän se oli... Lastenpsykologit kuitenkin vastustivat asiaa kovasti, koska lapsella on kuulemma n. 4-8kk:n iässä vaihe, jolloin he eivät kestä hoidossaolon opettelua. He ehdottivat lapsen edun nimissä jopa lyhennystä lomaan mielummin kuin sen pidentämistä tähän kriittiseen ikään.
Kerrankin eduskunta kuunteli psykologeja ja nyt vanhemmanvapaalla ollaan n. 10kk:n ikään! Eli: Älä pistä lastasi opettelemaan 4-8 kuisena hoidossa oloa!
Opeta ennen sitä tai vasta sitten lähempänä vuoden ikää.
Ei kai se niin kamalaa voi olla, vajaa vuosi "symbioosissa"? Ja toinen kotona asuva perheenjäsen kyllä voi tässä maagisessakin iässä kelvata pakollisen menon hoitoavuksi... Risteilyille ja muille pidemmille poissaoloille on kyllä aikaa sitten myöhemminkin :) - tuli paksua
eduskunta kirjoitti:
Kuulin eräältä psykologilta, että aikoinaan äitiyslomaa aiottiin pidentää seitsemään kuukauteen silloisesta neljästköhän se oli... Lastenpsykologit kuitenkin vastustivat asiaa kovasti, koska lapsella on kuulemma n. 4-8kk:n iässä vaihe, jolloin he eivät kestä hoidossaolon opettelua. He ehdottivat lapsen edun nimissä jopa lyhennystä lomaan mielummin kuin sen pidentämistä tähän kriittiseen ikään.
Kerrankin eduskunta kuunteli psykologeja ja nyt vanhemmanvapaalla ollaan n. 10kk:n ikään! Eli: Älä pistä lastasi opettelemaan 4-8 kuisena hoidossa oloa!
Opeta ennen sitä tai vasta sitten lähempänä vuoden ikää.
Ei kai se niin kamalaa voi olla, vajaa vuosi "symbioosissa"? Ja toinen kotona asuva perheenjäsen kyllä voi tässä maagisessakin iässä kelvata pakollisen menon hoitoavuksi... Risteilyille ja muille pidemmille poissaoloille on kyllä aikaa sitten myöhemminkin :)siis ei se kyllä noin mee... Rauhassa vaan lapsi välillä hoitoon myös vauvakin jos on hyvä hoitaja. Enemmän se traumoja luo jos vanhemmat joutuu sinnittelee esim. vuoden ilman omaa/ kahdenkeskistä aikaa.
Omasta kokemuksesta: esikoinen oli 1kk iästä hoidossa mummolassa n. 1 krt/kk ja yökylässä vielä. Eipä oo muuta ku hieno muksu tullu...
Siitä vaan puolison kaa viettämään laatuaikaa... - tietoa
tuli paksua kirjoitti:
siis ei se kyllä noin mee... Rauhassa vaan lapsi välillä hoitoon myös vauvakin jos on hyvä hoitaja. Enemmän se traumoja luo jos vanhemmat joutuu sinnittelee esim. vuoden ilman omaa/ kahdenkeskistä aikaa.
Omasta kokemuksesta: esikoinen oli 1kk iästä hoidossa mummolassa n. 1 krt/kk ja yökylässä vielä. Eipä oo muuta ku hieno muksu tullu...
Siitä vaan puolison kaa viettämään laatuaikaa...Tosiasia on se, että traumat alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon jättämisestä näkyvät lapsella vasta aikuisiällä. En halua ketään tuomita, mutta eikö oma parisuhde tosiaan kestä sitä että lapsi on lähellä ensimmäisen vuoden? Eri asia on se, jos kotiin jää lapsen kanssa ihminen ketä lapsi näkee joka päivä esim. isä(kuitenkin alle vuorokaudeksi, miel. max. tunti per ikäkuukausi tai yö per ikävuosi). Harvemmin tapaava mummo, ei riitä tyydyttämään lapsen tarpeita. Lasta ei tulisi alle vuoden iässä jättää hoitoon vuorokaudeksi(edes isän kanssa, ellei kyseessä ole hätätapaus, esim. äidin sairaalareissu tms.). Lapselle hoitoon jättämisestä saattaa seurata vakavia persoonallisuushäiriöitä. Tämä teksti perustuu tutkimustuloksiin joista useimmat neuvolat ovat tietoisia.
- isätärkeälapselle
tietoa kirjoitti:
Tosiasia on se, että traumat alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon jättämisestä näkyvät lapsella vasta aikuisiällä. En halua ketään tuomita, mutta eikö oma parisuhde tosiaan kestä sitä että lapsi on lähellä ensimmäisen vuoden? Eri asia on se, jos kotiin jää lapsen kanssa ihminen ketä lapsi näkee joka päivä esim. isä(kuitenkin alle vuorokaudeksi, miel. max. tunti per ikäkuukausi tai yö per ikävuosi). Harvemmin tapaava mummo, ei riitä tyydyttämään lapsen tarpeita. Lasta ei tulisi alle vuoden iässä jättää hoitoon vuorokaudeksi(edes isän kanssa, ellei kyseessä ole hätätapaus, esim. äidin sairaalareissu tms.). Lapselle hoitoon jättämisestä saattaa seurata vakavia persoonallisuushäiriöitä. Tämä teksti perustuu tutkimustuloksiin joista useimmat neuvolat ovat tietoisia.
Siis sä taidat olla itse vähän traumatisoitunut! :D Että lapselle seuraisi traumoja jos on isänsä kanssa? Ei hyvää päivää... Minkäköhän takia? Onhan kyseessä lapsen isä? Toinen vanhemmista. Meillä ainakin minä ja lapsen isä hoidamme vauvaa aivan tasapuolisesti. Ulkopuolisessa hoidossa ei ole ollut, mutta isä saa oman poikansa aivan yhtä hyvin tyyntymään, kuin minäkin. Vaikka olisin paikalla. Huh huh... Enkä tiedä mistä neuvolasta sä olet tutkimustulokses onkinut, mutta meille on ainakin tullut kaikkialta pelkkää hyvää palautetta, kun vauva saa viettää aikaa isänsä kanssa niin paljon.
- äitivaan
tietoa kirjoitti:
Tosiasia on se, että traumat alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon jättämisestä näkyvät lapsella vasta aikuisiällä. En halua ketään tuomita, mutta eikö oma parisuhde tosiaan kestä sitä että lapsi on lähellä ensimmäisen vuoden? Eri asia on se, jos kotiin jää lapsen kanssa ihminen ketä lapsi näkee joka päivä esim. isä(kuitenkin alle vuorokaudeksi, miel. max. tunti per ikäkuukausi tai yö per ikävuosi). Harvemmin tapaava mummo, ei riitä tyydyttämään lapsen tarpeita. Lasta ei tulisi alle vuoden iässä jättää hoitoon vuorokaudeksi(edes isän kanssa, ellei kyseessä ole hätätapaus, esim. äidin sairaalareissu tms.). Lapselle hoitoon jättämisestä saattaa seurata vakavia persoonallisuushäiriöitä. Tämä teksti perustuu tutkimustuloksiin joista useimmat neuvolat ovat tietoisia.
Höpö. Olen kasvattanut puolitusinaa lapsia ja jättänyt vieraan hoitoon jo muutaman viikon iästä lähtien aina välillä. Kaikista on kasvanut tasapainoisia työssäkäyviä kansalaisia. Ei vieras hoitaja sillointällöin pilaa lapsen kehitystä ja turvallista lapsuutta. Kyllä ne on aivan muut syyt jos niin käy.
- Pia
Tyttö oli alle 3 kuukautta kun kävimme mieheni kanssa pikkujouluristeilyllä. Mieheni isä oli vauvan kanssa (=kokenut hoitamaan vauvoja) ja kaikki oli mennyt ihan hyvin, itse asiassa uusia temppujakin oli opittu.
Nyt ei onnistuisi tällä hetkellä sillä tyttö ei suostu syömään tuttipuollosta (3,5 kk). Kai se on joku vaihe nyt vaan. - hemu
poika on ollut isänsä kanssa, kun olen käynyt kaupassa ja kerran hierojalla. Joka kerta kaikki on mennyt tosi hyvin ovat "lukeneet" mainoksia tai sitten poika on nukkunut sen ajan minkä olen ollut pois. Poika on nyt reilu 3 kk:den ikäinen. Ekan kerran olen jättänyt heidät kahestaan kuukauden ikäisenä pariksi tunniksi.
- Wagner
On totta se, että kannattaa nauttia ajasta vauvan kanssa. Olen neljän pienen lapsen äiti ja myös suosin sitä että jätän lapseni hoitoon luotettavalle hoitajalle. Olen vertaillut tapauksia, ja tullut siihen tulokseen että kannattaa jo aikaisinkin. Nimittäin ei se vauvalle pahaa tee kun on kunnon hoitaja, esim. isovanhemmista (nuoria). Tekee tietty äidille hyvää, mutta myös se kannattaa huomioida, että ehkä ennemmin tai myöhemmin tulee jotain pakollista ja tuolloin on ihanaa että vauva jää hyvin hoitoon eikä siitä tulee traumaa. Oikeasti, on vauva-aika lyhyt ja silleen, mutta äiti tarttee myös omaa aikaa tai isän kaa kahden-aikaa. Ja on hyvä että pienenä jo pääsee tottumaan hoidossa oloon. Ei se ole kamalaa, kun siihen tottuu ajoissa. Jos ei ikään ole ollut ko. ihmisellä hoidossa, eka kerta yksvuotiaana voi olla aika kamala. Rohkeasti vaan!
- böö..
molemmat ollu hoidossa ekaa kertaa 5vkon iässä kun kävin tuulettumassa..mummon kanssa meni hyvin ja miun hermot sai latautuu ja jaksoin taas paremmin..oli tod. vaikea raskaus takana,masennusta jne..vauvan ehdoilla mennään muuten,mutta kerran kk pakko päästä pois..ja ihan normaali 3v on tuo esikoinenkin vaikka mummojen kanssa vietti illan kk vauvasta lähtien:)
- eve
Mä en ole halunnut jättää vauvaa hoitoon vielä... muksu on nyt 9kk. Isänsä kanssa on ollut tietysti kahden, mutta ei se mitään "hoidossa olemista" mun mielestä ole. Ja nuokin pätkät on ollu vain muutaman tunnin mittaisia äidin shoppailureissuja.
Kaikki eivät tarvitse "omaa aikaa" tai vanhempien "yhteistä aikaa" ilman vauvaa. Mulle omaa aikaa on vauvan kanssa sängyllä löhöily imetellen tai torkkuen :) Ja miehen kanssa parasta omaa aikaa ovat yhteiset saunomiset kun vauva on jo nukkumassa...!
En tarkoita, että siinä olis mitään pahaa, jos haluaa tuota omaa aikaa ilman vauvaa. Mutta jos sitä ei (vielä) kaipaa, ei vauvaa tartte väkisin hoitoon viedä. Ei, vaikka isovanhemmat / kaverit / tuntemattomat siihen kehottaisikin.
Ihan varmasti hoitoon tottuu myöhemminkin, jos ja kun sitten tarvetta tulee. Ja suhteen isovanhempiin ym. ehtii kyllä rakentaa myös sitten myöhemmin. Eihän muutaman kuukauden ikäinen vauva vielä hirveästi muuta ymmärrä maailmasta kuin äidin ja ehkä isän ;)- opikkaan tuntemaan
muita kuin vanhempansa,jos ei muitakaan näe.Oletkos muuten OIKEASTI koskaan kysynyt mieheltäsi,onko hän tyytyväinen nykyiseen kahdenkeskiseen aikaanne,vai kaipaako hän kenties muutakin.Luulisi,että pelkkä saunominen vaimon kanssa ei ihan riitä.
Meillä lapsi on ollut jonkin verran mummilla hoidossa pienestä pitäen ja on aina jäänyt tyytyväisenä hoitoon.Syö,nukkuu ja kakkaa mummin luona paremmin kuin kotona konsanaan...:)Koen,että sopivassa määrin on lapsellekin hyväksi viettää esim. yö tuttujen ihmisten kanssa muualla kuin kotona.Tyttömme tunnistaa omat vanhempansa,mutta kyllä hymy nousee huulille,kun mummi ja vaari ilmestyvät "näkyville".Äänetkin hän on tunnistanut pitkän aikaa.
Kyllä meillä suurimman osan ajasta lapsi on kotona vanhempiensa kanssa,mutta kyllä kaikki kaipaavat arkeen vaihtelua silloin tällöin.Lapsemme on maailman aurinkoisin,iloisin ja sopeutuvin tyttö.Ja kaikkialle,minne hänet on hoitoon "jätetty" on tyttö rakastettu ja huolta pidetty.Huomiotakin saa paaaaaljon enemmän kuin kotona,koska mehän emme voi jokaista sisäänhengitystä jäädä ihailemaan ja tanssia ja hassutella kaiken päivää.Hoitoon vaan,jos on menoa! - ei pahalla...
opikkaan tuntemaan kirjoitti:
muita kuin vanhempansa,jos ei muitakaan näe.Oletkos muuten OIKEASTI koskaan kysynyt mieheltäsi,onko hän tyytyväinen nykyiseen kahdenkeskiseen aikaanne,vai kaipaako hän kenties muutakin.Luulisi,että pelkkä saunominen vaimon kanssa ei ihan riitä.
Meillä lapsi on ollut jonkin verran mummilla hoidossa pienestä pitäen ja on aina jäänyt tyytyväisenä hoitoon.Syö,nukkuu ja kakkaa mummin luona paremmin kuin kotona konsanaan...:)Koen,että sopivassa määrin on lapsellekin hyväksi viettää esim. yö tuttujen ihmisten kanssa muualla kuin kotona.Tyttömme tunnistaa omat vanhempansa,mutta kyllä hymy nousee huulille,kun mummi ja vaari ilmestyvät "näkyville".Äänetkin hän on tunnistanut pitkän aikaa.
Kyllä meillä suurimman osan ajasta lapsi on kotona vanhempiensa kanssa,mutta kyllä kaikki kaipaavat arkeen vaihtelua silloin tällöin.Lapsemme on maailman aurinkoisin,iloisin ja sopeutuvin tyttö.Ja kaikkialle,minne hänet on hoitoon "jätetty" on tyttö rakastettu ja huolta pidetty.Huomiotakin saa paaaaaljon enemmän kuin kotona,koska mehän emme voi jokaista sisäänhengitystä jäädä ihailemaan ja tanssia ja hassutella kaiken päivää.Hoitoon vaan,jos on menoa!Ensin opettelet kirjoittamaan sanan opiKaan yhdellä k:lla. Sitten hanki joku perusteos lapsen varhaisesta kehityksestä. Et häviä siinä mitään ;)
- kirjoitusvirhettäni!
ei pahalla... kirjoitti:
Ensin opettelet kirjoittamaan sanan opiKaan yhdellä k:lla. Sitten hanki joku perusteos lapsen varhaisesta kehityksestä. Et häviä siinä mitään ;)
Minkäänlaisia teoksia ei ole tarvis hankkia,kiitos vain.Lapsi lähestyy vuoden ikää,eikä minkäänlaisia traumoja ole havaittavissa.Tietysti,jos joskus mokailee elämässä,palaan vauva-ikään ja syyllistän itseni hengiltä niiden muutamien öiden takia,jotka hän vietti rakastavien ihmisten seurassa.Kun ei vanhemmat yhtään välittäneet,vaan jättivät heitteille!
Tämä huono ja lapsestaan välittämätön,traumoja aiheuttava äiti toivottaa kaikille muita syyllistäville ja toisia tuomitseville perin antoisaa Joulua (Suomessa muuten virallisesti Joulu kirjoitetaan isolla alkukirjaimella,vaikka yleisesti pyhäpäivät pienellä).
- mamma-05
Meillä poika oli 1kk vanha kun jätin muutamaksi tunniksi hoitoon. Mutta en osannut "nauttia" vapaa-ajasta, kun koko ajan mieten poikaa vaikka ei ollut mitää hätää.
- asiantuntija :)
Näihin tahtoo aina tulla nämä samat vastaukset. Mielenkiinnosta kysyn, mihin perustatte väitteenne siitä, että vauvan on "hyvä tottua muihinkin ihmisiin"? Eräs vastaaja oli melkoisen lähellä totuutta sanoessaan, ettei vauvan maailmaan vielä mahdu paljon muuta kuin äiti ja isä. Vauva-aikana hoidossa olemisella ei ole mitään tekemistä myöhempien hoitojaksojen kanssa. Tällaista positiivista tottumista ei tapahdu; itse asiassa päin vastoin. Lapsen itsenäistymisen perusta on varhainen, turvallinen vuorovaikutussuhde vauvan ja ensisijaisen hoitajan välillä. Vauvalle ero on aina lopullinen, ymmärtänette, ettei sillä ole tietoa tulevasta. Toki vauvana hoidossa ollut voi kasvaa ja useimmiten kasvaa "aivan normaaliksi ihmiseksi". Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hoidossa olo olisi vauvan kannalta hyvä asia.
Toivoisin, että ottaisitte selvää asioista. Vauva ei ole pieni aikuinen. Vanhemmuudestaan nauttivat vanhemmat eivät useinkaan tarvitse kovin paljon sitä omaa aikaa ilman vauvaa; hetki olohuoneen sohvalla vauvan nukkuessa tai yhteinen saunailta riittää. Vauva on vauva vain hetken ja tuo mukanaan sellaista iloa, jota ei mistään muualta saa.- Susanna
Minun vauvani on 4 kk. Ei ole ollut hoidossa enkä anna, vaikka mummi anelee: ettekö te voisi nyt johonkin mennä...Ei näin pientä! Minulla ei ole mitään kiirettä. Ihmetyttää että neuvolan perhevalmennusvideossakin oli pariskunta joka lähti sitten ravintolaan. Miksi pitäisi lähteä jonnekin? En minä tehnyt vauvaa sen takia, että se olisi minulle joku taakka.
Ymmärränhän että pitää hoitaa parisuhdetta jne, mutta en luultavasti pystyisi rentoutumaan ravintolassa jos vauva olisi hoidossa. :)
Mieheni kanssa vauva on ollut pari kertaa kävelyllä kaksin. Jos minulta kysytään, niin minulla EI ole mitään menoja mihin pitäisi mennä ilman vauvaa. Jos jotain tulee, niin on hyvä, että kaksi mummoa on lähellä. Ja sitten myöhemmin, kun lapsi on isompi, voi olla kivakin vaikka mennä sunnuntaipäiväksi mummolaan. :)
Herranjumala; toinen mummi oli jo ostamassa itselleen pinnasänkyä yökylää varten...? Jos vauvani joskus menee yökylään (itse en uskaltanut pienenä, vaikka mummi pyysi), niin on ainakin niin iso ettei nuku enää pinnasängyssä!! - eduskunta
Tähän ajatteluun perustunee myös psykologien mielipide 4-8kk:sta, juuri tässä iässähän vauva on oppinut havainnoimaan ympäristöään muunkin kuin ruoan toivossa... eli osaa kaivata puuttuvaa. Eikä tosiaan vauvalla ole kuin nyt. jos äiti ei ole siinä nyt, vauvalle se on aina.
- böö..
ootko sitä mieltä että vauvaa ei saisi viiä hoitoon vaikka äiti on hermo romahuksen partaalla?meillä tyttö saattaa valvoa ja kitistä 14h pvässä!!siinä sitten mtn jaksa enää miehen kanssa hempeillä..ja ite haluaa/on pakko päästä POIS..oon sitten vaikka vastuuton ja huono äiti mutta näin meillä:)
- äiti
böö.. kirjoitti:
ootko sitä mieltä että vauvaa ei saisi viiä hoitoon vaikka äiti on hermo romahuksen partaalla?meillä tyttö saattaa valvoa ja kitistä 14h pvässä!!siinä sitten mtn jaksa enää miehen kanssa hempeillä..ja ite haluaa/on pakko päästä POIS..oon sitten vaikka vastuuton ja huono äiti mutta näin meillä:)
en usko että olet huono äiti ja vastuuton.ymmärrän että haluat pois.sitä jaksaa taas vauvan kanssa paljon paremmin kun käy vähän tuulettumassa.mielestäni sen verran itsekäs saa olla.
itselläni on 2 kuukauden ikäinen pieni tyttö ja tässä parhaillaan mietin joko sitä uskaltais uutena vuotena jossain käydä.mun ei ole pakko siis känniin juoda itteäni,haluaisin vaan niin kovasti tanssimaan ja näkemään tuttuja.illan aikana voin muutaman juoda..
mua tosiaan jännittää tuo lähteminen kun synnytyksen jälkeen kun olen juonut yhden oluen niin tuntu että se ois jo noussut päähän.. =) joten miten käy jos juon kaksi tai peräti kolme..?! - järki käteen
böö.. kirjoitti:
ootko sitä mieltä että vauvaa ei saisi viiä hoitoon vaikka äiti on hermo romahuksen partaalla?meillä tyttö saattaa valvoa ja kitistä 14h pvässä!!siinä sitten mtn jaksa enää miehen kanssa hempeillä..ja ite haluaa/on pakko päästä POIS..oon sitten vaikka vastuuton ja huono äiti mutta näin meillä:)
Íhmettelen vain tässä, onko näin monelle tullut äitiyden sitovuus yllätyksenä? Miten niin moni kokee olevansa burnoutin partaalla jos ei saa juosta jumpassa/pääse tuulettumaan vauvan ollessa muutaman kuukauden?
Toki jokainen tarvitsee hetken itselleen, mutta kun on pikkuinen vaatija tehty, se hetki jää lyhyeksi alussa: suihku tai sauna kotona, ehkä tuokio sohvalla puolison kanssa vauvan nukkuessa...
Ja alun perin kysymys tais olla siitä, pitäisikö vauva antaa hoitoon, kun ei äiti itse sitä vielä halua tehdä. Mielestäni ei pidä. Nauttikoon vauvastaan, jos kerran itse jaksaa ilman jumppia ja humppia. - sinulle tai perheellesi,
Susanna kirjoitti:
Minun vauvani on 4 kk. Ei ole ollut hoidossa enkä anna, vaikka mummi anelee: ettekö te voisi nyt johonkin mennä...Ei näin pientä! Minulla ei ole mitään kiirettä. Ihmetyttää että neuvolan perhevalmennusvideossakin oli pariskunta joka lähti sitten ravintolaan. Miksi pitäisi lähteä jonnekin? En minä tehnyt vauvaa sen takia, että se olisi minulle joku taakka.
Ymmärränhän että pitää hoitaa parisuhdetta jne, mutta en luultavasti pystyisi rentoutumaan ravintolassa jos vauva olisi hoidossa. :)
Mieheni kanssa vauva on ollut pari kertaa kävelyllä kaksin. Jos minulta kysytään, niin minulla EI ole mitään menoja mihin pitäisi mennä ilman vauvaa. Jos jotain tulee, niin on hyvä, että kaksi mummoa on lähellä. Ja sitten myöhemmin, kun lapsi on isompi, voi olla kivakin vaikka mennä sunnuntaipäiväksi mummolaan. :)
Herranjumala; toinen mummi oli jo ostamassa itselleen pinnasänkyä yökylää varten...? Jos vauvani joskus menee yökylään (itse en uskaltanut pienenä, vaikka mummi pyysi), niin on ainakin niin iso ettei nuku enää pinnasängyssä!!jos kaikki tässä elämässä ei mene suunnitelmien mukaan?Voi käydä niin paska nakki,että sairastut,miehesi kuolee,itse kuolet tai muuta ihan kauheeta,jota ei tietenkään toivoisi tapahtuvan.Kuka pitää lapsestasi silloin huolta?Jos lapsesi on ollut kokonaista 2 kertaa isänsä kanssa kävelyllä,miten he pärjäävät ilman sinua tässä elämässä?Silloin et ole täällä enää kontrolloimassa kaikkea mahdollista.Jos lapsenne on silloin joskus pakko jättää hoitoon,eikö olisi parempi,että isovanhemmilla olisi olemassa jonkinlainen rutiini ja omat systeemit pienen kanssa?Ei isovanhempien,vaan lapsen takia.
Elämää ei voi kovin pitkälle suunnitella,koska huomisesta ei koskaan tiedä.Joihinkin asioihin voi kuitenkin yrittää vaikuttaa,
Kaikki me olemme omine tarpeinemme yhtä arvokkaita.Lasta ei ole mikään pakko jättää hoitoon,jos siis ei ole PAKKO.Ihmisillä on erilaiset elämäntilanteet,luonteet,käsitykset äitiydestä jne.
MIKÄ HELVETTI SIINÄ ON,ETTÄ KAIKKIEN PITÄISI OLLA SAMANLAISIA?!!Miten te tuomitsijat kykenette opettamaan lapsillenne suvaitsevaisuutta,kun ette siihen itse kykene.Jospa teidän lapsenne on erilainen kuin muut lapset ja jää joukon ulkopuolelle.Silloin huudatte itse kovaan ääneen suvaitsevaisuutta,mutta kun kysymyksessä on toisten arvostelu ja tuomitseminen sekä ylenkatsominen,olette eturivissä kiljumassa.
En voi käsittää,mihin perustuu kaikki nämä "lapsi ei tarvitse muita kuin äidin ja joskus,jos äidille sopii,niin isin"-tyyppiset mielipiteet?Äiti yleensä luopuu todella paljosta lapsen myötä.Se tietysti kuuluu asiaan,mutta eihän sitä ihan kaikesta tarvitse luopua.Ystävyyssuhteiden hoitaminen on tärkeätä,ja jos hylkää kaikki lapsettomat ym. ystävät,jotka ovat eri elämäntilanteessa,huomaa yhtäkkiä olevansa ihan yksin.Ymmärrän äitinä,että lapsettomat kaverini ovat kiinnostuneet eri asioista kuin minä.Ilokseni olen huomannut,että he ovat kuitenkin kiinnostuneet MINUSTA,ei siitä olenko äiti vai ei.Toki minusta on tullut äiti,jonka ystäväni tiedostavat ja sitä kunnioittavat.Äitiys asettaa monia rajoitteita,mutta ihminen ei lakkaa olemasta ihminen tullessaan äidiksi. - asiantuntija :)
böö.. kirjoitti:
ootko sitä mieltä että vauvaa ei saisi viiä hoitoon vaikka äiti on hermo romahuksen partaalla?meillä tyttö saattaa valvoa ja kitistä 14h pvässä!!siinä sitten mtn jaksa enää miehen kanssa hempeillä..ja ite haluaa/on pakko päästä POIS..oon sitten vaikka vastuuton ja huono äiti mutta näin meillä:)
niin en ole sitä mieltä. Ihmisistä kun puhutaan, ei voi olla yhtä oikeaa totuutta, on valittava paras mahdollinen vaihtoehto.
- böö..
järki käteen kirjoitti:
Íhmettelen vain tässä, onko näin monelle tullut äitiyden sitovuus yllätyksenä? Miten niin moni kokee olevansa burnoutin partaalla jos ei saa juosta jumpassa/pääse tuulettumaan vauvan ollessa muutaman kuukauden?
Toki jokainen tarvitsee hetken itselleen, mutta kun on pikkuinen vaatija tehty, se hetki jää lyhyeksi alussa: suihku tai sauna kotona, ehkä tuokio sohvalla puolison kanssa vauvan nukkuessa...
Ja alun perin kysymys tais olla siitä, pitäisikö vauva antaa hoitoon, kun ei äiti itse sitä vielä halua tehdä. Mielestäni ei pidä. Nauttikoon vauvastaan, jos kerran itse jaksaa ilman jumppia ja humppia.äitiyden sitovuus ollut mitenkään yllätys..erakoituminen ja masennus taipuvaisuus sen sijaan kyllä..vietin raskaudesta 5kk kotona!huomasin välillä etten ollut käynyt kk edes kaupassa..rv 20 alkaen osittaisessa vuodelevossa,kiloja tuli 22, viikon vietin sairaalassakin..eli..nyt kun vietän valtaosan ajasta mahavaivaisen vauvan ja 3v villiviikarin kanssa kotona,tuulettuminen on vaihtoehto mielisairaalalle..karkeesti ilmaistuna:)
- Susanna
sinulle tai perheellesi, kirjoitti:
jos kaikki tässä elämässä ei mene suunnitelmien mukaan?Voi käydä niin paska nakki,että sairastut,miehesi kuolee,itse kuolet tai muuta ihan kauheeta,jota ei tietenkään toivoisi tapahtuvan.Kuka pitää lapsestasi silloin huolta?Jos lapsesi on ollut kokonaista 2 kertaa isänsä kanssa kävelyllä,miten he pärjäävät ilman sinua tässä elämässä?Silloin et ole täällä enää kontrolloimassa kaikkea mahdollista.Jos lapsenne on silloin joskus pakko jättää hoitoon,eikö olisi parempi,että isovanhemmilla olisi olemassa jonkinlainen rutiini ja omat systeemit pienen kanssa?Ei isovanhempien,vaan lapsen takia.
Elämää ei voi kovin pitkälle suunnitella,koska huomisesta ei koskaan tiedä.Joihinkin asioihin voi kuitenkin yrittää vaikuttaa,
Kaikki me olemme omine tarpeinemme yhtä arvokkaita.Lasta ei ole mikään pakko jättää hoitoon,jos siis ei ole PAKKO.Ihmisillä on erilaiset elämäntilanteet,luonteet,käsitykset äitiydestä jne.
MIKÄ HELVETTI SIINÄ ON,ETTÄ KAIKKIEN PITÄISI OLLA SAMANLAISIA?!!Miten te tuomitsijat kykenette opettamaan lapsillenne suvaitsevaisuutta,kun ette siihen itse kykene.Jospa teidän lapsenne on erilainen kuin muut lapset ja jää joukon ulkopuolelle.Silloin huudatte itse kovaan ääneen suvaitsevaisuutta,mutta kun kysymyksessä on toisten arvostelu ja tuomitseminen sekä ylenkatsominen,olette eturivissä kiljumassa.
En voi käsittää,mihin perustuu kaikki nämä "lapsi ei tarvitse muita kuin äidin ja joskus,jos äidille sopii,niin isin"-tyyppiset mielipiteet?Äiti yleensä luopuu todella paljosta lapsen myötä.Se tietysti kuuluu asiaan,mutta eihän sitä ihan kaikesta tarvitse luopua.Ystävyyssuhteiden hoitaminen on tärkeätä,ja jos hylkää kaikki lapsettomat ym. ystävät,jotka ovat eri elämäntilanteessa,huomaa yhtäkkiä olevansa ihan yksin.Ymmärrän äitinä,että lapsettomat kaverini ovat kiinnostuneet eri asioista kuin minä.Ilokseni olen huomannut,että he ovat kuitenkin kiinnostuneet MINUSTA,ei siitä olenko äiti vai ei.Toki minusta on tullut äiti,jonka ystäväni tiedostavat ja sitä kunnioittavat.Äitiys asettaa monia rajoitteita,mutta ihminen ei lakkaa olemasta ihminen tullessaan äidiksi.No etpä sinäkään näytä kunnioittavan minun valintaani! Et siis ole pekkaa pahempi vaan itse tuomitset minut. Minulle on ihan sama vievätkö muut lapsensa hoitoon vaikka heti kahden kuukauden iässä tms. mutta minä en vie! Tottakai aion antaa isän käydä useammin vauvan kanssa ulkona, hän ei nyt työnsä takia ole useammin päässyt tai silloin harvoin kun on kotona, käymme sitten mielellään yhdessä.
Aion totuttaa lapselleni kaksi tuttua hoitajaa (molemmat mummot). En sano,ettei kukaan muu osaa hoitaa lasta, mutta en näe tarpeelliseksi työntää tai antaa väkisin hoitoon jos ei ole tarvetta!
Hyvää joulua sinulle! :) - JapanilaisenMies
lapsen kasvatus (^_^)
- JapanilaisenMies
sinulle tai perheellesi, kirjoitti:
jos kaikki tässä elämässä ei mene suunnitelmien mukaan?Voi käydä niin paska nakki,että sairastut,miehesi kuolee,itse kuolet tai muuta ihan kauheeta,jota ei tietenkään toivoisi tapahtuvan.Kuka pitää lapsestasi silloin huolta?Jos lapsesi on ollut kokonaista 2 kertaa isänsä kanssa kävelyllä,miten he pärjäävät ilman sinua tässä elämässä?Silloin et ole täällä enää kontrolloimassa kaikkea mahdollista.Jos lapsenne on silloin joskus pakko jättää hoitoon,eikö olisi parempi,että isovanhemmilla olisi olemassa jonkinlainen rutiini ja omat systeemit pienen kanssa?Ei isovanhempien,vaan lapsen takia.
Elämää ei voi kovin pitkälle suunnitella,koska huomisesta ei koskaan tiedä.Joihinkin asioihin voi kuitenkin yrittää vaikuttaa,
Kaikki me olemme omine tarpeinemme yhtä arvokkaita.Lasta ei ole mikään pakko jättää hoitoon,jos siis ei ole PAKKO.Ihmisillä on erilaiset elämäntilanteet,luonteet,käsitykset äitiydestä jne.
MIKÄ HELVETTI SIINÄ ON,ETTÄ KAIKKIEN PITÄISI OLLA SAMANLAISIA?!!Miten te tuomitsijat kykenette opettamaan lapsillenne suvaitsevaisuutta,kun ette siihen itse kykene.Jospa teidän lapsenne on erilainen kuin muut lapset ja jää joukon ulkopuolelle.Silloin huudatte itse kovaan ääneen suvaitsevaisuutta,mutta kun kysymyksessä on toisten arvostelu ja tuomitseminen sekä ylenkatsominen,olette eturivissä kiljumassa.
En voi käsittää,mihin perustuu kaikki nämä "lapsi ei tarvitse muita kuin äidin ja joskus,jos äidille sopii,niin isin"-tyyppiset mielipiteet?Äiti yleensä luopuu todella paljosta lapsen myötä.Se tietysti kuuluu asiaan,mutta eihän sitä ihan kaikesta tarvitse luopua.Ystävyyssuhteiden hoitaminen on tärkeätä,ja jos hylkää kaikki lapsettomat ym. ystävät,jotka ovat eri elämäntilanteessa,huomaa yhtäkkiä olevansa ihan yksin.Ymmärrän äitinä,että lapsettomat kaverini ovat kiinnostuneet eri asioista kuin minä.Ilokseni olen huomannut,että he ovat kuitenkin kiinnostuneet MINUSTA,ei siitä olenko äiti vai ei.Toki minusta on tullut äiti,jonka ystäväni tiedostavat ja sitä kunnioittavat.Äitiys asettaa monia rajoitteita,mutta ihminen ei lakkaa olemasta ihminen tullessaan äidiksi.Niin miksi ihmiset kirjoittavat omia ehdottomia totuuksia lastenkasvatuksesta?
Ensimmäinen syy on se se että omat ratkaisut on oikeutettava. Kaikki muut valinnat ovat uhka omalle oikeassa ololle. Toinen syy on se että useat vanhemmat ovat epävarmoja ja näin ollen muut kirjoittajat nauttivat heidän kiusaamisesta. Kolmas syy onkin ihan puhdas ilkeys.
- pienenä
Hei!
Meidän vauvamme oli 2,5kk, kun oli mummulla ensimmäisen kerran hoidossa n 5h pätkän. Hyvin oli mennyt, ja olemme myöhemminkin häntä aina välillä hoidossa muutaman tunnin pitäneet. Enkä koe olevani huono äiti! Jokainen tehköön siten, kuin hyvältä tuntuu. Itse tiedän olevani virkeämpi ja hyväntuulisempi, kun pääsen vaikkapa kerran viikossa itsekseni kuntoilemaan ja keräämään voimia. Tällöin jaksan seurustella paremmin vauvankin kanssa. - näin..
tyttö oli kuukauden ikäinen kun jäi ensimmäisen kerran neljäksi tunniksi vanhempieni luo hoitoon..
- -T-
Useat näistä vastauksista kuulostaa suoraan sanottuna JÄRJETTÖMILTÄ! Itse jätin oman vaavini kotiini mummun kanssa 5 päivän ikäisenä reiluksi tunniksi. Oli pakko hakea ruokaa kaupasta. Haitallisempaa olisi ollut raahata vastasyntynyt kauppaan kuin se, että hän nukkuu omassa turvallisessa sängyssä. Ja siitä asti hän on ollut kaupassa käyntien ajan minun vanhempien kanssa ja on tällä hetkellä tyytyväinen hymyilevä tyttö, joka kasvaa hyvin.
Itse en olisi valmis lähtemään huvitusreissuille (eivät kiinnosta) mutta en usko,että nuppusi muutamasta tunnista kärsii.- asiantuntija :)
Pakko selventää, että ainakin minä puhuin pidemmästä hoitoajasta. Kauppareissut sun muut ovat asia erikseen. Vauvahan nukkuukin pitkiä pätkiä kerrallaan ja toisaalta väistämättä herää muutenkin tilanteeseen, jossa äiti ei ole heti siinä (vaan vaikkapa suihkussa, toisessa huoneessa, pyykkinarulla...). Eli eipä vauvan vieressä voi ja tarvitse koko aikaa olla. Yökyläilyn jättäisin kuitenkin myöhemmäksi. Ja toisaalta itse palaan esim. kaupasta heti kotiin, jos vauva on herännyt kaipailemaan.
En itse koskaan kuvitellut, että elämä jatkuu samanlaisena, kun perheeseen tulee lapsi. Ehkä sitten harkitsinkin vauvan hankintaa pitempään ja perusteellisemmin kuin moni muu? Ymmärrän olevani täysin vastuussa pienestä uudesta ihmisestä ja minusta ei tunnu uhraukselta elää sen mukaisesti. Lapsettomat kaverini saavat mennä missä menevät, en minä kateellisena heidän peräänsä katso, kun olen itse elämän suuntani valinnut. Harvoinpa baarien iltamenoista sellaista iloa löytyy, mitä pikkuinen ihme tuo yhdellä hymyllään ;)
- ikäisenä....
Mummolle kyllä voi jättää, niin monta omaakin on hoitanut. Parempi vaihtoehto on jättää hoitoon, kun ottaa jokapaikkaan mukaan, vaikkapa lääkäriin yms. Kauppaankin on välillä mentävä, kun isommat lapsetkin tarttevat ruokaa.
Muistan kyllä, miten ensimmäisen kanssa oli vaikeaa olla erossa, mutta kerta kerralta se vauvan jättäminen on helpompaa. Itseasiassa vältän lapsen viemistä kauppoihin ym muihin pöpöpesiin vieläkin.
Lapselle on paljon mukavampi olla hyvässä hoitopaikassa kuin huonossa paikassa äidin mukana. "Vapaalle" lähtiessä jätän lapset isänsä kanssa ihan hyvillä mielin. - hanzq
Tyttö oli muutaman päivän kun ensimmäisen kerran jätin mummille hoitoon.
Kävin kaupungilla ostamassa imetysrintsikat ja muita tarpeellisia juttuja.
Ei siitä mitään haittaa ollut.
Ennen lähtöä syötin ja tyttö tuskin huomasi että olin poissa.- Sinin
Meillä on 2,5kk ikäinen pikku-typy. Tyttö kulkee kanssamme paljon kauppareissuilla (emme omista autoa)ja kylässä. Paljon olen itse tytön kanssa kaksin, kun isillä on opiskelut ja muut omat menot. Meistä on ihanaa, että porukkaan kuuluu uusi tyyppi.
Tyyppi tarvitsee kuitenkin myös kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa. Tai enemmän isä lapsensa kanssa, jotta luottamus omaan isyyteen ja kykyyn toimia vauvan vanhempana kasvaisi. Tämän vuoksi isä välillä menee kävelylle vauvan kanssa, pyytää, että minä kävisin kaupassa tai haluaisinko käydä vaikka shoppailemassa? Mielestäni on mahtavaa, että tuore iskä muistaa, että olen muutakin kuin äiti. Ihminenhän on sitä terveempi, mitä enemmän ns.rooleja hänellä on päivän aikana (äiti,puoliso,tytär,ystävä,sisar ym..).
Ensimmäisen kerran olin "tuulettumassa" pari viikkoa sitten, tuolloin lapsemme oli siis reilut 2kk vanha. Isä oli vauvan kanssa kotona illan. ja vauvan isovanhemmat olivat tyytyväisiä, että äitikin pääsi välillä vähän eri ympyröihin. Vauva ja isä pärjäsivät hyvin. Toki tyttö ikävöi äitiään, mutta elämässä tulee väistämättä eteen myös epämiellyttäviä tilanteita ja välillä itkettääkin. Tuskin vauva mitään traumoja tuosta yhdestä illasta sai. Oli mukavaa nähdä ystäviä, baarista nyt en niin nauttinut. Enemmän tykkään olla kotona perheeni kanssa, mutta mielestäni oli todella hyvä nähdä se, että ei kaipaa mitään baari-kuvioita.
Muualla hoidossa vauva ei vielä ole ollut (eikä ihan heti vielä pääsekään =)) ja varmaan ensimmäinen kerta, kun olemme isän kanssa molemmat poissa, tulee joku isovanhemmista vauvaa hoitamaan meille, että vauvalla on tuttu ympäristö, tutut hajut ja tavarat lähellä.
Näistä asioista voi olla montaa mieltä, mutta mielestäni on typerää syyllistää äitejä, jotka haluavat joskus myös kodin ulkopuoliseen elämään ilman vauvaa. Toistaiseksi, tuon "tuulettumis" kerran jälkeen minulle riittää omaksi ajaksi suihku tai nopea kauppareissu, on ihanaa nauttia pikku-nyytistä, kun se vielä on pieni. Kukin tehköön omat ratkaisunsa, kuitenkin vauvan parasta ajatellen. Itse olen tyytyväinen siihen, että pääsin vähän "ulos" ja vauvamme on terve, tyytyväinen lapsi, joka syö ja nukkuu hyvin, hymyilee ja seurustelee. =) Hyvää joulua kaikille! - Isukki ...
Sinin kirjoitti:
Meillä on 2,5kk ikäinen pikku-typy. Tyttö kulkee kanssamme paljon kauppareissuilla (emme omista autoa)ja kylässä. Paljon olen itse tytön kanssa kaksin, kun isillä on opiskelut ja muut omat menot. Meistä on ihanaa, että porukkaan kuuluu uusi tyyppi.
Tyyppi tarvitsee kuitenkin myös kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa. Tai enemmän isä lapsensa kanssa, jotta luottamus omaan isyyteen ja kykyyn toimia vauvan vanhempana kasvaisi. Tämän vuoksi isä välillä menee kävelylle vauvan kanssa, pyytää, että minä kävisin kaupassa tai haluaisinko käydä vaikka shoppailemassa? Mielestäni on mahtavaa, että tuore iskä muistaa, että olen muutakin kuin äiti. Ihminenhän on sitä terveempi, mitä enemmän ns.rooleja hänellä on päivän aikana (äiti,puoliso,tytär,ystävä,sisar ym..).
Ensimmäisen kerran olin "tuulettumassa" pari viikkoa sitten, tuolloin lapsemme oli siis reilut 2kk vanha. Isä oli vauvan kanssa kotona illan. ja vauvan isovanhemmat olivat tyytyväisiä, että äitikin pääsi välillä vähän eri ympyröihin. Vauva ja isä pärjäsivät hyvin. Toki tyttö ikävöi äitiään, mutta elämässä tulee väistämättä eteen myös epämiellyttäviä tilanteita ja välillä itkettääkin. Tuskin vauva mitään traumoja tuosta yhdestä illasta sai. Oli mukavaa nähdä ystäviä, baarista nyt en niin nauttinut. Enemmän tykkään olla kotona perheeni kanssa, mutta mielestäni oli todella hyvä nähdä se, että ei kaipaa mitään baari-kuvioita.
Muualla hoidossa vauva ei vielä ole ollut (eikä ihan heti vielä pääsekään =)) ja varmaan ensimmäinen kerta, kun olemme isän kanssa molemmat poissa, tulee joku isovanhemmista vauvaa hoitamaan meille, että vauvalla on tuttu ympäristö, tutut hajut ja tavarat lähellä.
Näistä asioista voi olla montaa mieltä, mutta mielestäni on typerää syyllistää äitejä, jotka haluavat joskus myös kodin ulkopuoliseen elämään ilman vauvaa. Toistaiseksi, tuon "tuulettumis" kerran jälkeen minulle riittää omaksi ajaksi suihku tai nopea kauppareissu, on ihanaa nauttia pikku-nyytistä, kun se vielä on pieni. Kukin tehköön omat ratkaisunsa, kuitenkin vauvan parasta ajatellen. Itse olen tyytyväinen siihen, että pääsin vähän "ulos" ja vauvamme on terve, tyytyväinen lapsi, joka syö ja nukkuu hyvin, hymyilee ja seurustelee. =) Hyvää joulua kaikille!Aihe on vaatimattomasti "Ikivanha" eli reilut 2v. Mutta siltä varalta, että joku osuu tännä kuten minä, niin palautan teidät nyt kaikkien edellisten järjettömyyksien jälkeen maan pinnalle :)
Vauva EI TARVITSE ÄITIÄ, se tarvitsee maitoa! "rakkaus", "läheisyys" ym. immateriaaliset asiat onnistuu muiltakin. Kaikkein tärkein ominaisuutenne -äidit rakkaat- on se teidän maitonne. Jos sitä on, pärjää isi ihan hienosti ilman mutsiakin.
Tissi on se millä meidän jäbä rauhottuu pomminvarmasti jos muuten maailma potkii päähän. Nukahtaa aina tissille. Pullosta äidin lypsämä maito tuntuu maistuvan, mutta samaa poikkeuksetonta "nukahdus reaktiota" ei synny. Nukahtaa kyllä sitten tovin päästä kun on vähän röhkyilty ensin ja zillailtu isin kanssa.
Meidän jutikkamme on nyt 7vk. ja äippä on pisimmillään ollut tuollaiset 3 tuntia kerrallaan kartsalla tuulettumassa (ostoksilla ja parturissa ym.) ja yleensä useamman kerran viikossa tuollaisia 0,5h - 3h pätkiä. Sillä välillä isukki tässä, on pärjännyt mielestään ihan hienosti = jannu elää ja voi hyvin :)
Eli tuollainen päivänkään poissaolo, ei sinän mitään "tuhoa" nassikalle tee. Se mitä tässä keskustelussa varmasti heataan takaa, on se, että milloin äitin JA isin saa viedä esim juurikin tuollaiselle risteilylle tai kylpylä setille? Eli missä iässä on "kohtuullista" jättää vauva luotettaville tahoille (isovanhemmille), yönyli-hoitoon?
Meidänkin perheessä vaavin syntymä ajoittui sellaiseen hetkeen, että isukki sattui saamaan töitä, ja perheen talous pompsahti sellaiselle tasolle, että esim tallinnan risteilyllä käyntiin tai pikaiseen kylpylä visiittiin voisi olla varaa. Ennen näin ei ole ollut, ja vaikka tarkkana saa rahan kanssa olla nytkin (nyk.yht. vuositulot n.20 000€), niin äidille soisi mielellään ihan lomaakin. Raskauden alla keskenmeno synnytys sektiolla, tulehtunut leikkuuu haava eikä muutenkaan ihan niin helppo kuvio kuin elokuvissa :)
Näistä ponnisteluista isi tuntee suurta tarvetta palkitä äippä lomalla, mutta sen pituudesta kaipaan kyllä hyviä vihjeitä :) - äiti83 (neljättä odottelen)
Isukki ... kirjoitti:
Aihe on vaatimattomasti "Ikivanha" eli reilut 2v. Mutta siltä varalta, että joku osuu tännä kuten minä, niin palautan teidät nyt kaikkien edellisten järjettömyyksien jälkeen maan pinnalle :)
Vauva EI TARVITSE ÄITIÄ, se tarvitsee maitoa! "rakkaus", "läheisyys" ym. immateriaaliset asiat onnistuu muiltakin. Kaikkein tärkein ominaisuutenne -äidit rakkaat- on se teidän maitonne. Jos sitä on, pärjää isi ihan hienosti ilman mutsiakin.
Tissi on se millä meidän jäbä rauhottuu pomminvarmasti jos muuten maailma potkii päähän. Nukahtaa aina tissille. Pullosta äidin lypsämä maito tuntuu maistuvan, mutta samaa poikkeuksetonta "nukahdus reaktiota" ei synny. Nukahtaa kyllä sitten tovin päästä kun on vähän röhkyilty ensin ja zillailtu isin kanssa.
Meidän jutikkamme on nyt 7vk. ja äippä on pisimmillään ollut tuollaiset 3 tuntia kerrallaan kartsalla tuulettumassa (ostoksilla ja parturissa ym.) ja yleensä useamman kerran viikossa tuollaisia 0,5h - 3h pätkiä. Sillä välillä isukki tässä, on pärjännyt mielestään ihan hienosti = jannu elää ja voi hyvin :)
Eli tuollainen päivänkään poissaolo, ei sinän mitään "tuhoa" nassikalle tee. Se mitä tässä keskustelussa varmasti heataan takaa, on se, että milloin äitin JA isin saa viedä esim juurikin tuollaiselle risteilylle tai kylpylä setille? Eli missä iässä on "kohtuullista" jättää vauva luotettaville tahoille (isovanhemmille), yönyli-hoitoon?
Meidänkin perheessä vaavin syntymä ajoittui sellaiseen hetkeen, että isukki sattui saamaan töitä, ja perheen talous pompsahti sellaiselle tasolle, että esim tallinnan risteilyllä käyntiin tai pikaiseen kylpylä visiittiin voisi olla varaa. Ennen näin ei ole ollut, ja vaikka tarkkana saa rahan kanssa olla nytkin (nyk.yht. vuositulot n.20 000€), niin äidille soisi mielellään ihan lomaakin. Raskauden alla keskenmeno synnytys sektiolla, tulehtunut leikkuuu haava eikä muutenkaan ihan niin helppo kuvio kuin elokuvissa :)
Näistä ponnisteluista isi tuntee suurta tarvetta palkitä äippä lomalla, mutta sen pituudesta kaipaan kyllä hyviä vihjeitä :)Viikonloppu loma kylpylässä?? Sen voisi kuvitella olevan ihanaa hemmottelua äitsylle ;) Eli kyllä nyt yhden viikonlopun vauva pärjää hoidossa ihan hyvin!
Ei muutaku lomapaikka varaukseen ja vauvalle HYVÄ hoitaja. ja äippä lypsämään maitoa oikeen koko viikonlopun edestä sit vaan =)
Viettäkää hauska VIIKONLOPPU!!!! =) - sairastunut
äiti83 (neljättä odottelen) kirjoitti:
Viikonloppu loma kylpylässä?? Sen voisi kuvitella olevan ihanaa hemmottelua äitsylle ;) Eli kyllä nyt yhden viikonlopun vauva pärjää hoidossa ihan hyvin!
Ei muutaku lomapaikka varaukseen ja vauvalle HYVÄ hoitaja. ja äippä lypsämään maitoa oikeen koko viikonlopun edestä sit vaan =)
Viettäkää hauska VIIKONLOPPU!!!! =)sen verran minäkin haluaisin kommentoida näitä, jotka tuomitsevat vauvansa hoitoon jättävät äidit. ettekö yhtään ajattele, että joidenkin äitien on ihan pakko olla erossa vauvastaan?! kyse ei todellakaan ole mistään humputtelusta, vaan pakollisista sairaalahoidoista, jotta äiti pysyy hengissä. että siihen rankkojen hoitojen päälle pitäisi vielä soimata itseään huonona äitinä, kun on sattunut saamaan sellaisen taudin, että joutuu olemaan sairaalassa öitä poissa vauvansa vierestä. kyllä pisti vihaksi "täydellisten äitien" kommentit. ehkäpä näiden äitien mielestä olisi parempi, etten menisi hoitoihin, vaan olisin 24h vauvani kanssa ja kuolisin sitten "täydellisenä äitinä". itkuksi vetää kommenttinne.
- vauva itkee hädässä
sairastunut kirjoitti:
sen verran minäkin haluaisin kommentoida näitä, jotka tuomitsevat vauvansa hoitoon jättävät äidit. ettekö yhtään ajattele, että joidenkin äitien on ihan pakko olla erossa vauvastaan?! kyse ei todellakaan ole mistään humputtelusta, vaan pakollisista sairaalahoidoista, jotta äiti pysyy hengissä. että siihen rankkojen hoitojen päälle pitäisi vielä soimata itseään huonona äitinä, kun on sattunut saamaan sellaisen taudin, että joutuu olemaan sairaalassa öitä poissa vauvansa vierestä. kyllä pisti vihaksi "täydellisten äitien" kommentit. ehkäpä näiden äitien mielestä olisi parempi, etten menisi hoitoihin, vaan olisin 24h vauvani kanssa ja kuolisin sitten "täydellisenä äitinä". itkuksi vetää kommenttinne.
Olenko väärässä, kun pientä vauvaa on satutettu, tai annettu sellainen lääkitys jonka vauva tiedostaa tuottavan terveydelle haitallista vaikutusta. Parikerttaa on toistunut sama homma, niin jo pelkästään valkotakkisen lääkärin näkeminen saa vauvan huutamaan suorastaan hysteerisesti. Se on hankala tilanne.Nyt kun vietiin taas lääkäriin, niin piti selin viedä tutkimushuoneeseen, ettei vauva näe lääkäreitä ja annettiin kevyt nukutus.
- tietoa
vauva itkee hädässä kirjoitti:
Olenko väärässä, kun pientä vauvaa on satutettu, tai annettu sellainen lääkitys jonka vauva tiedostaa tuottavan terveydelle haitallista vaikutusta. Parikerttaa on toistunut sama homma, niin jo pelkästään valkotakkisen lääkärin näkeminen saa vauvan huutamaan suorastaan hysteerisesti. Se on hankala tilanne.Nyt kun vietiin taas lääkäriin, niin piti selin viedä tutkimushuoneeseen, ettei vauva näe lääkäreitä ja annettiin kevyt nukutus.
Eli tässä on tietoa villeille mammoille(nyt kannattaa miettiä, ajtellako omaa vai lapsen etua): Tosiasia on se, että traumat alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon jättämisestä näkyvät lapsella vasta aikuisiällä. En halua ketään tuomita, mutta eikö oma parisuhde tosiaan kestä sitä että lapsi on lähellä ensimmäisen vuoden? Eri asia on se, jos kotiin jää lapsen kanssa ihminen ketä lapsi näkee joka päivä esim. isä(kuitenkin alle vuorokaudeksi, miel. max. tunti per ikäkuukausi tai yö per ikävuosi). Harvemmin tapaava mummo, ei riitä tyydyttämään lapsen tarpeita. Lasta ei tulisi alle vuoden iässä jättää hoitoon vuorokaudeksi(edes isän kanssa, ellei kyseessä ole hätätapaus, esim. äidin sairaalareissu tms.). Lapselle hoitoon jättämisestä saattaa seurata vakavia persoonallisuushäiriöitä. Tämä teksti perustuu tutkimustuloksiin joista useimmat neuvolat ovat tietoisia. Eli miettikää hyvät ihmiset asiaa tarkasti. Onko riski sen arvoinen? Voittaako oma menohalu lapsen tarpeet?
- pariisitar
tietoa kirjoitti:
Eli tässä on tietoa villeille mammoille(nyt kannattaa miettiä, ajtellako omaa vai lapsen etua): Tosiasia on se, että traumat alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon jättämisestä näkyvät lapsella vasta aikuisiällä. En halua ketään tuomita, mutta eikö oma parisuhde tosiaan kestä sitä että lapsi on lähellä ensimmäisen vuoden? Eri asia on se, jos kotiin jää lapsen kanssa ihminen ketä lapsi näkee joka päivä esim. isä(kuitenkin alle vuorokaudeksi, miel. max. tunti per ikäkuukausi tai yö per ikävuosi). Harvemmin tapaava mummo, ei riitä tyydyttämään lapsen tarpeita. Lasta ei tulisi alle vuoden iässä jättää hoitoon vuorokaudeksi(edes isän kanssa, ellei kyseessä ole hätätapaus, esim. äidin sairaalareissu tms.). Lapselle hoitoon jättämisestä saattaa seurata vakavia persoonallisuushäiriöitä. Tämä teksti perustuu tutkimustuloksiin joista useimmat neuvolat ovat tietoisia. Eli miettikää hyvät ihmiset asiaa tarkasti. Onko riski sen arvoinen? Voittaako oma menohalu lapsen tarpeet?
Hei!
Luin viestejänne aika järkyttyneenä, asun nimittäin Ranskassa jossa äitiysloma on 2.5 kuukautta ja työpäivät tosi pitkiä. Itsen olen vielä "omalla lomalla", vauva on 5kk. Mun pitäis aloittaa työt viikon kuluttua ja tuntuu tosi pahalta mutta ei ole muita vaihtoehtoja. Jos hoitoon menemisestä alle vuoden ikäisenä jää traumoja niin silloin suurimmalla osalla keskieurooppalaisista on traumoja! Olen miettinyt asiaa ja entäpä jos se onkin niinpäin että siitä jää vauvalle traumoja jos se on kotona liian pitkään?? Suomalaisilla lapsilla ja nuorilla vaikuttaa olevan paljon enemmän ongelmia kuin keskieurooppalaisilla!! Mistäs tämä voisi johtua? - tahu1
pariisitar kirjoitti:
Hei!
Luin viestejänne aika järkyttyneenä, asun nimittäin Ranskassa jossa äitiysloma on 2.5 kuukautta ja työpäivät tosi pitkiä. Itsen olen vielä "omalla lomalla", vauva on 5kk. Mun pitäis aloittaa työt viikon kuluttua ja tuntuu tosi pahalta mutta ei ole muita vaihtoehtoja. Jos hoitoon menemisestä alle vuoden ikäisenä jää traumoja niin silloin suurimmalla osalla keskieurooppalaisista on traumoja! Olen miettinyt asiaa ja entäpä jos se onkin niinpäin että siitä jää vauvalle traumoja jos se on kotona liian pitkään?? Suomalaisilla lapsilla ja nuorilla vaikuttaa olevan paljon enemmän ongelmia kuin keskieurooppalaisilla!! Mistäs tämä voisi johtua?Hoh, kyllä sitä nyt kaikenmoisilla traumoilla pelotellaan. meitä on kuusi sisarusta ja äitimme oli aika menevää tyyppiä ja jätti monesti hoitoon kun olimme vauvoja, traumoja siitä ei kenellekkään ole jäänyt vaikka kaikki olemme jo aikuisia! Itselläni 3kk tyttö, mutta vielä en kyllä itse hoitoon ole jättänyt, kun ei ole ollut tarvetta. Josko tuossa kesän tullessa sitten :)
- 11+5
tytär on nyt reilu vuoden ikäinen ja korkeintaan pari tuntia on ollut kerrallaan hoidossa ja senkin todella tutun mummin kanssa. Näitä kertoja on ollut alle 5. Ensimmäinen kerta oli joskus vauvan ollessa n. 7kk ikäinen. Mummi on tosin niin tuttu (tapaavat monta kertaa viikossa), että eipä muutoin kovasti vierastava vauva ole ollut moksiskaan sinne jäädessään.
Meillä ei yksinkertaisesti ole ollut halua laittaa lasta hoitoon. Itse olemme lapsen halunneet ja itse hänet myöskin pääosin hoidamme. Yöhoitoon en lasta laita vieläkään ja jos pakottava tarve tulisi, niin sitten pyytäisin mummia tänne meille. Miehen kanssa lapsi toki on ollut kahdestaan paljonkin, mutta sitähän ei tietenkään lasketa, kun hänhän on lapsen tasavertainen vanhempi.
Muutenkin ihmettelen sitä, että tuntuu että nykyään on itsestäänselvää, että lasta viedään yöhoitoon, kysymys on vain siinä, että kuinka varhain ensimmäisen kerran. Minä mietin, miksi ylipäätään pitäisi viedä? En minäkään ole koskaan ollut missään yöhoidossa, ensimmäisen kerran olen ollut yökylässä joskus n. 6-vuotiaana, kun halusimme kaverin kanssa niin tehdä. Miksi kaikilla nykypäivänä tuntuu olevan niin kova tarve yöhoidolle?
Toisaalta täytyy myöntää, että jos lapsella ei olisi niin ihanaa ja osallistuvaa isää, olisi tyttö varmaankin joutunut olemaan hoidossa enemmän. Nyt olen itsekin saanut levätä välillä, vaikka lapsi nukkuu huonosti, kun on joku jonka kanssa jakaa hoitovastuu. En syyllistä missään nimessä, jos lasta yksinhoitava äiti tarvitsee joskus hetken omaa lepoaikaa. Silloin kyllä syyllistän, jos parikuinen vauva jätetään hoitoon ja itse lähdetään risteilylle/bilettämään. - kummin kanssa
Oma vauvamme oli puolivuotiaana yön kummin kanssa, kylläkin omassa kodissa, eli kummi tuli meille.
Ensmiiäistä kertaa yökylässä poissa kotoa, yksin, 8kk:n ikäisenä. - 20+7
Ensimmäinen viikko lastenhoitajien hoidossa sairaalassa, 4vk ikäisenä muutaman tunnin tätinsä luona ja 8kk ikäisenä kummitäti hoiti meillä illasta aamuyöhön jolloin palasin itse kotiin VESISELVÄNÄ.
- sekä että
On liikuttavaa lukea näitä viestejä, jossa kerrotaan lapsen saavan aikuisiällä esiin tulevia traumoja siitä, jos lapsi on "vieraan" hoidossa liian pienenä. Kovin on etuoikeutettujen puhetta. Miettikää, jos perheessä on oikeasti ongelmia. Sellaisiakin perheitä on, jossa on väkivaltaa, päihteitä, hyväksikäyttöä.Voi vain pohtia, että mitä kaikkea ikävää pienen ihmisen elämään silloin mahtuukaan. Mutta siltikään on mielestäni turha heittää kirvestä kaivoon, vaikeistakin perheoloista tulee ihan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Ihmisessä on aivan valtavasti eheyttäviä voimavaroja, todella vaikeistakin traumoista voi päästä eteenpäin. Ja vaikealla traumalla en nyt tarkoita näitä tässä keskusteluketjussa esitettyjä traumoja, jotka kirjoittajien mukaan syntyvät muutaman tunnin tai jopa yön kestävästä "vieraan" ihmisen hoidosta.
Muistakaa, että elämään kuuluu tietty inhimillisyys, herkkyys ja haavoittuvuus, mielestäni tätä puolta kannattaisi yrittää ymmärtää, ennemmin kuin kuvitella, että itse pystyy hoitaamaan hommat täydellisen oikein. Ei nimittäin pysty, sori vaan.
Jos vanhemmat ovat liikenteessä parhain aikein ja kuuntelevat omia tuntemuksiaan ja tunnistavat lapsensa erityispiirteet, silloin on mielestäni hyvin pieni riski vakavasti traumatisoida lastaan, antoi sen sitten vieraalle hoitoon tai ei. Toki näin voi silti käydä, täydellisiä vanhempia kun ei ole.
Suhteellisuuden tajua nyt, hyvät tyypit! Ei pienikään elämä ole joko tai vaan sekä että. Onneksi! - rjedtkjet
Oot näköjään saanut muutamia asiattomiakin vastauksia, jotka näköjään kuuluu jokaiseen keskusteluun. Mutta siis joo, me ollaan viety tyttöä mummojen luokse hoitoon, joita on nähnyt ihan vastasyntyneestä asti viikoittain. Ja on siis ollut yötä ensimmäisen kerran kuukauden ikäisenä!! Sanotaan, että kerran kuussa on yökylässä ja kerran ollut jopa kokonaisen viikonlopun! APUA!!
Kaikki on mennyt mummolassa aina todella hyvin ja nukkuukin sielä paljon paremmin kuin kotona. Niin ja ruoka maistuu aina tosi hyvin! Joten miksi en jättäisi lastani hoitoon, kun tiedän että pärjäävät ja tyttö nauttii isovanhempien jakamattomasta huomiosta. Kotiin ollaan aina lähdetty iloisin mielin ja aina on mukava taas palata mummolaan. Että näin. Huono äiti vissiin..- sdfdfb
Kyllä mekin ollaan yökyläilty vauvan kanssa joko yhdessä tai sitten että vauva on jäänyt yksin jommankumman mummolle, ja ihan vastasyntyneestä asti! Sopeutumista helpotti se, että oltiin joko isä tai äiti ja vauva yhdessä yökylässä, jolloin vauva oppi tuntemaan paikan ja sen ihmiset, sitten uskallettiin jättää yöksikin yksin. Miksi ei? Kumpikin mummoista osaa hoitaa todella hyvin pientämme. Enkä todella koe olevani mitenkään huono äiti vaikka jätänkin joskus yöksi hoitoon. Kertoja on joskus kerran kuukaudessa, joskus kahden kuukauden välein. Voivoi, saakohan tuo pikkunen nyt sellaset traumat että huhhuh :D
- Lapsilähtöisesti..
Itse olen pohtinut asiaa paljon ja olen saanut hieman koulutustakin lastenkasvatukseen.
Ajattelisin asian niin että ihan riippuu lapsesta ja hoitajasta: Jos lapsella on tuttu ja turvallinen henkilö, jota hän on tavannut syntymästään asti esim viikottain, voi hän ihan hyvin jäädä hänen kanssaan ilman vanhempia. Ensin kannattaisi kokeilla miten lapsi reagoi niin että on lähellä kotoa ja pääse tarpeentullen nopeasti takaisin.. Jos lapsi alkaa itkeskelemään ja kaipaa selvästi vanhempiaan, olisi silloin mielestäni hyvä tulla takaisin kotiin ja kokeilla esim kuukauden kuluttua uudestaan. Jos lapsi taas on oma itsensä eikä tunnu olevan moksiskaan niin osaako hän silloin edes kaivata vanhempiaan?? Luultavasti lapsi vain kokee ahaa elämyksen kun vanhemmat palaavat "ainiin noi ne mua yleensä hoitaa" ja on iloinen heidät nähdessään.
Mielestäni ei kuulosta lainkaan hyvältä että lasta "opetetaan" olemaan ilman vanhempiaan! Sen pitää joko sujua luonostaan lapselta tai sitten vaan odotetaan niin kauan että se sujuu luonnostaan.. Lapsen ei siis pitäisi joutua opettelemaan olemaan erossa vanhemmistaan! MIELESTÄNI.
Oma poikani on nyt reilut 3 kk ja miehen kanssa ajateltiin että kuukauden päästä mummi voisi tulla meille siksi aikaa että käydään illalla syömässä ja hörpätään lasilliset viiniä :)- Lapsilähtöisesti..
^--Tarkoitan siis tuossa pientä vauvaa, vaikka kokoajqan puhun lapsesta.
- Rakkaudella!
Luoja mitä jeesustelua, tuomitsemista ja tekopyhyyttä koko keskustelu täys.. Kaikki vanhemmat kasvattavansa lapsensa tyylillään, siten, että itse jaksavat läsnäollessaan olla läsnä, antaa jakamattoman huomionsa lapselleen ja olla hyviä vanhempia!! Muistatteko oman lapsuutenne?? Hoitiko teitä muut kuin omat vanhempanne?? Veikkaan, että kaikki vastaavat jälkimmäiseen kyllä. Ehdottomasti tärkein lapsen lapsuudessa on, että lapsen ei tarvitse katsella itkeskelevää ja masentunutta äitiä, kokea isän raivoa, ei katsoa vanhempiensa alkoholin tai huumeiden käyttöä, eikä ikinä kokea väkivaltaa kotona!! Eikö äideille ja niinkuin iseillekin tarpeeksi raskasta, jännittävää ja paineita onnistua esikoisensa kanssa, ilman yhteiskunnan syytteleviä ja tuomitsevia sormia, että hyi teitä, kun haluatte rakastaa toisianne ja viettää hetkiä kahden tai itseksenne ilman lasta.. Miettikää minkälaisia lapsia kasvaa, kun niille on katkeroiduttu ja kasvatettu hampaat irvessä, että "sinunkin takiasi me ei olla enää isin kanssa yhdessä ja isi lähti toisen matkaan". Tehkää helvetti ihmiset itse niinkuin parhaaksi näette, että voitte olla onnellisia, koska silloin te kasvatatte onnellisia ja tasapainoisia lapsia aikuisuuteen..
- khadija1
moi minä olen khadija minä olen marokolainen minä puhun vähän suomea .minä olen naimisissa. minä haluan työ hoitaa lasta viikonloppuna
minä asun korsossa
minun sähöposti on : [email protected] - 444
Niin ei sitä tarvii vetää lärvejä jos vie pienen lapsen hoitoon yöksi esim1-2kk oli sit rinta tai pullo ruokinta vastuuta äidit jos niitä lapsia hommataan!!!
- Lxlflff
Vastaan vaikka onkin vanha ketju. Ehkä tämä herää tästä.
Useimmissa maissa viedään lapset hoitoon jo parin kk:n iässä. Tuskinpa suurin osa amerikkalaisista tai ranskalaisista on traumatisoituneita. Tai onko kenties teidän vanhemmat traumatisoituneita? Ennen vanhaan äitiysloma kesti vaan pari kk Suomessakin. Oma äitini tosin on maatalon kasvatti, joten sitä on hoitanut pari vuotta isommat sisarukset pellon laidalla.
Kun meidän vauva oli 7 vko:n ikäinen, hän jäi kotiin mummonsa kanssa neljäksi tunniksi kun meillä oli tärkeää menoa, ja vauva oli flunssassa. Siinä iässä sille oli vielä ihan sama, että kuka sitä hoitaa. Nyt vauva on 8 kk enkä enää jättäisi hoitoon kenellekään koska vierastaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 545399
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233477Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281602Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1971521- 761076
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna251023Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49897Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259836Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.71789Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35788