Ateistipresidenttimme luonnekuva

PRESIDENTTIEHDOKKAAT, OSA III: Tarja Halonen – valtakunnan simputtaja

Työryhmä: Ari Korvola, Ari Lahdenmäki, Martti Lyyra, Juha Ristamäki, Boris Salomon, Jouni Tervo, Kai Heinonen (piirrokset)

Ylen vaalitentti 7.12.2005: Teitä on väitetty muun muassa kiukkuiseksi. Sanokaa nyt, onko se totta?

Halonen: ”Ei se ollut kiukkuinen, se oli sietämätön, muistaakseni…

Imagonrakentajat ja mielikuvakonsultit ovat kuusi vuotta luoneet Tarja Kaarina Halosesta rauhallisen, hyvähermoisen maan äidin – siis muumimamman kuvaa. Leppoisa, ymmärtäväinen koko kansan Tarja eikä mikään telaketjufeministi-setalainen.

”Mikään luonnehdinta ei voi olla kauempana Halosesta kuin muumimamma.” - UM:n virkamies

Tarja Halonen –Valtakunnan simputtaja

Ulkopolitiikassa kokemattomanTarja Halosen putkahtaminen Lipposen ensimmäisen hallituksen ulkoministeriksi 1995 oli poliittinen pommi. Ulkoministeriössä se oli henkinen katastrofi. Kallion kasvatti otti käyttöön kallion katukielen ja johtamisopin – management by perkele:

”Kun Halonen omasta syystään myöhästyi autosaattueesta, hän jätkämäisen alatyylisesti haukkui paikalla olleet virkamiehet.” – UM:n virkailija

Halonen huusi, haukkui, nöyryytti, aliarvioi ja pilkkasi ammattilaisia tavalla, jota ei ennen tai jälkeen Halosen kauden ollut nähty.

”Halonen uhkasi pienen virheen puheeseensa kirjoittaneelle virkamiehelle, että tämän ura on ohi.” – Entinen diplomaatti

Kun pinna paloi, se ei katsonut aikaa, paikkaa eikä henkilöä. Korkeintaan sitä, oliko tv-kamera paikalla.

”Ympärillä olevat pelkäsivät ja olivat varpaillaan. Jos on huono päivä – kaikki tulee ulos. Hyviä päiviä taas ei ole.” - UM:n virkailija

Halonen on nöyryyttänyt alaisiaan julkisesti - oli paikalla sitten suomalaisia tai ulkomaalaisia.

Arja Alho, A-studio 9.2. 2000: ”Hän on aika voimakastahtoinen. Hänen kanssaan tulee loistavasti toimeen jos on samaa mieltä.”

”Hän on kärsimätön ja hävytön ihminen, jonka käytös työelämässä on poikkeuksellinen. Itsehillintä on luvattoman kehno, hän raivostuu pikkuasioista kuin lapsi.” - UM:n virkamies

Työväenluokkaisuuttaan ja vaatimattomia lähtöolojaan korostanut Halonen valitsi ylimielisen ja kaikkitietävän käskyttäjän ja komentooran roolin. Vaikka simputus on sotaväessä kielletty, Halosta kielto ei koskenut. Kun julkisuudessa kerrottiin, että Halonen kiroilee, hän kutsutti ministeriön virkamiehen luokseen ja huusi: ”Kuka perkele täällä väittää, että minä kiroilen?”

Joskus räjähtää vaikka kesken valtiovierailun. Presidentinvaalien jälkeen kiireesti naitu aviomies Pentti Arajärvi sai kuulla kunniansa varsovalaisella torilla. Julkisuudessa juttu pistettiin leikiksi – vaimohan näyttää kaapin paikkaa kaikissa perheissä.

Halosen käytöstavat poikkesivat ja poikkeavat edelleen totutusta. Hänen älyään ei kukaan kiistä, mutta se näyttäytyy usein ilkeytenä. Hän ei kättele, hän nousee ja poistuu mitään sanomatta vaikka kesken virkamiehen selonteon, haukkuu syyttömän, eikä pyytele anteeksi. Hän ei odota – häntä odotetaan.

”Intian suurlähettiläs sai odotella jäähyväiskäynnillään halosta 45 minuuttia, kun tämä istui kampaajalla” - UM:n virkailija

Vastoin demokraattista duunari-imagoaan Halonen onkin tarkka muodollisuuksista ja omasta asemastaan. Hän haluaa määrätä ja olla keskipiste.

”Halonen pelkää, että hänen selkänsä takana häntä vastaan juonitaan. Eräiden eduskuntavaalien alla hän raivosi vaalitoimistolaisille, että he ovat tahallaan hävittäneet hänen vaaliesitteensä. Ei rauhoittunut, vaikka hänelle kerrottiin, että esitteet oli jaettu äänestäjille.” - Puoluetoveri

Johtajan tärkeimpiä ominaisuuksia on hyvä paineensietokyky. Se on Halosen heikko kohta eikä se ole parantunut hänen tultuaan presidentiksi. Tilanne paineisessa huippukokouksessa: Halosella ei ollut heti tarvittaessa kynää kädessään. Ympärillä olijat todistivat taas kerran, kun Suomen presidentti huutaa kimeällä falsetilla sali raikuen: kynä, kynä, kynää… -
Aivan totta – ei kiukkuinen vaan todellakin jopa sietämätön.

Ylen vaalikeskustelu 7.12.2005: Halonen: ”Mutta mä käsittäisin niin, että kansa on sietänyt minua hyvin. Olen ollut 27 vuotta mukana…”

Tarja Halonen yrittää olla kansanomainen, tavallinen Tarja bonuskortteineen ja lippalakkeineen. Vaan hetkinen: Mistäs kulmasta hän on kansaa oikeastaan aikuisikänsä katsellut?
Paljolti mustan auton takapenkiltä, siten kuin eliitti rahvasta vilkaisee. Populisti-Halonen vastusti varallisuusveron poistoa jälkikäteen – elitisti-Tarja ei halunnut koskea Fortumin optioihin jälkikäteenkään.

”Presidenttiaikana kaikenlainen lavastaminen on korostunut. Halonen haluaa EU-huippukokouksissa lehdistötilaisuudet ahtaisiin huoneisiin, vaikka isot salit olisivat tarjolla. Se näyttää kuin kaikki tungeksisivat presidentin ympärillä.” - Diplomaatti

Halosen mediakonsultit ja imagorakentajat kertovat voimakkaasta johtajapersoonasta, joka tekee mitä tahtoo. Näytöt kertovat kuitenkin aivan päinvastaista.

Tämä päättäväiseksi hoettu johtaja oli oikeusministerinä palauttamassa konekaappareita Neuvostoliittoon kuten Kreml halusi. SAK:n edustajana hän oli mukana DDR:n tunnustamiskomiteassa.
Ihmisoikeusaktivisti Halonen tukee vallanpitäjiä – viimeksi kolme vuotta sitten hän kehui Kiinan ihmisoikeuskehitystä – ja tarjosi näin Kiinan johdolle propaganda-aineksia kansainväliseen käyttöön.

Presidenttikauden aikana Halosen johtajuus on osoittautunut kevyeksi aina kun napit ovat menneet vastakkain pääministerin kanssa.
Halonen perääntyi maamiinakiistassa. Halonen ei vaadi enää YK:n lupaa suomalaisten lähettämiseksi taistelutehtäviin ties minne. Turvatakuukysymyksessä Halonen antoi myöten ja Irak-asiassa Lipponen jyräsi presidentin kannan.

Halutessaan Halonen pärjää kansainvälisissä tilaisuuksissa, EU-puheenjohtajuuskausi onnistui hyvin, mutta mutta…

”On vaikea ymmärtää, miksi hän haluaa vielä toiselle kaudelle, kun hän vihaa presidentin viran hoitoon liittyviä muodollisuuksia.” - Halosen ex-alainen

Suuren suomalaisen maailmanparannushankkeen, miljoonia euroja maksaneen Helsinki-prosessin piti olla matkalippu maailmankuuluisuuteen – lopulta se tussahti suutarina Halosen syliin – se ei taannut tietä korkeaan YK-virkaan, on siis pakko jatkaa siistissä sisätyössä.


http://www.yle.fi/aohjelmat/apiste/arkisto/id23770.html

Presidentti Tarja Halonen yllätti maailman kehumalla Kiinan vierailullaan tämän kommunistidiktatuurimaan ihmisoikeuskehitystä. Kiinan propagandakoneisto otti heti kiitollisena ihmisoikeusmannekiinikseen ryhtyneen Suomen presidentin kehut käyttöönsä.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat Kiinan ihmisoikeuskehityksestä täysin toista mieltä kuin Halonen. Ihmisoikeudet ovat olleet siellä pahasti laskusuunnassa sen jälkeen, kun viranomaiset telkesivät v. 1998 vankilaan opposition muodostamiseen pyrkineen Kiinan demokraattisen puolueen johtajat. Kiinan viranomaiset aloittivat mm. keväällä 1999 rauhaa korostavan Falung Gong -liikkeen murskaamisen teloittamalla satoja sen jäseniä. Kiinassa on niin ikään viime vuosina räjäytetty satoja kirkkoja laittomina sekä vangittu ja lähetetty työleireille useita piispoja ja muita uskonnollisia johtajia, toimittajia ja ammattiyhdistysaktiiveja. Mitkään tosiasiat eivät kerro presidentti Halosen kiittämästä myönteisestä kehityksestä.

Tarja Halonen julistautui presidentinvaalikampanjassaan mielipidejohtajaksi. Hänen mielipiteensä vain ovat muuttuneet perin oudoiksi ja etääntyneet valovuosien päähän sosialidemokratian alkuperäisistä aatteista.

Mutta demaripamppu ei toisen demaripampun silmää noki. Tämän todisti pääministeri Paavo Lipponen, joka kiirehti välittömästi eduskunnan kyselytunnilla ilmoittamaan, että ei vain hän vaan koko hallitus, ja siis myös Vasemmistoliiton, Kokoomuksen ja RKP:n puheenjohtajat ovat presidentti Halosen kanssa samaa mieltä Kiinan ihmisoikeustilanteesta.

Maamme itsenäisyyden, kansanvallan, laillisuuden ja yhteiskunnallisen tasa-arvon romuttajat ovat nyt yhtä aikaa rähmällään sekä itään että länteen. Melkoinen saavutus, mutta täysin väärään aikaan ja täysin väärässä asiassa.

Niille, joille Tarja Halosen ymmärtämys Kiinan ihmisoikeusloukkaajia kohtaan oli yllätys, on pakko huomauttaa, ettei hänellä ole ollut muistuttamista myöskään Suomessa viime vuosina tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista. Niitä on lukuisia, suurimpana Suomen kansalle maamme perustuslain mukaan kuuluvan korkeimman vallan, valtiovallan, luovuttaminen EU:lle ja sen keskuspankille.

silkkoa sisältä. Olipas mustavalkoinen politiikkapläjäys. Mitäs näistä muista ehdokkaista sanottiin. Unohditko mainita?