Evankeliumia julistaessaan kirkko osallistuu koko Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan lähetykseen: Isä lähetti Pojan, Poika lähettää kirkon ja rukoilee Isää lähettämään Pyhän Hengen sille Puolustajaksi.
Kirkko osallistuu Jumalan toimintaan kaikessa julistus-, kasvatus- ja palvelutyössään ja valmistaa Hänen valtakuntansa koittamista. Evankeliumia julistaessaan kirkko liittyy Jeesuksen omaan julistukseen: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark 1:15)
Evankeliumin tarkoitus on julistaa pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa. Se ei saa pyrkiä heikentämään tai katkaisemaan yksilön siteitä omaan kirkkoonsa tai kristilliseen yhteisöönsä. Tällä tavalla haluamme erottaa evankeliumin julistamisen proselytismistä, pyrkimyksestä toisten kristillisten yhteisöjen jäsenten käännyttämiseen omaan kristilliseen yhteisöömme.
Miten tämä ymmärretään ja millaisia uusia mahdollisuuksia edellä mainittu tarjoaa?
Proselytismille on ominaista houkutella ihmisiä omaan yhteisöön/kirkkoon käyttämällä sellaisia metodeja ja perusteita, jotka ovat evankeliumin vastaisia.
Niitä ovat käännyttämisen kohteena olevan henkilön uskonnollisen taustayhteisön mustamaalaaminen, henkilön hädänalaisen tilanteen hyväksikäyttäminen ja/tai etuuksien tarjoaminen, painostus ja henkilön ratkaisuvapauden huomiotta jättäminen.
Herkkä alue evankelioimisen ja proselytismin välimaastossa on suhtautuminen maahanmuuttajiin, jotka eivät Suomessa (vielä) ole rekisteröityneet minkään kristillisen yhteisön jäseniksi. Heidät on usein kastettu ja kasvatettu tietyn kristillisen yhteisön piirissä. Ekumeenisen hengen mukaista olisi, jos kaikessa evankelioimisessa heitä ohjattaisiin ensisijaisesti siihen yhteisöön, josta he ovat lähtöisin.
Turust
Kirkko osallistuu Jumalan toimintaan kaikessa julistus-, kasvatus- ja palvelutyössään ja valmistaa Hänen valtakuntansa koittamista. Evankeliumia julistaessaan kirkko liittyy Jeesuksen omaan julistukseen: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark 1:15)
Evankeliumin tarkoitus on julistaa pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa. Se ei saa pyrkiä heikentämään tai katkaisemaan yksilön siteitä omaan kirkkoonsa tai kristilliseen yhteisöönsä. Tällä tavalla haluamme erottaa evankeliumin julistamisen proselytismistä, pyrkimyksestä toisten kristillisten yhteisöjen jäsenten käännyttämiseen omaan kristilliseen yhteisöömme.
Miten tämä ymmärretään ja millaisia uusia mahdollisuuksia edellä mainittu tarjoaa?
Proselytismille on ominaista houkutella ihmisiä omaan yhteisöön/kirkkoon käyttämällä sellaisia metodeja ja perusteita, jotka ovat evankeliumin vastaisia.
Niitä ovat käännyttämisen kohteena olevan henkilön uskonnollisen taustayhteisön mustamaalaaminen, henkilön hädänalaisen tilanteen hyväksikäyttäminen ja/tai etuuksien tarjoaminen, painostus ja henkilön ratkaisuvapauden huomiotta jättäminen.
Herkkä alue evankelioimisen ja proselytismin välimaastossa on suhtautuminen maahanmuuttajiin, jotka eivät Suomessa (vielä) ole rekisteröityneet minkään kristillisen yhteisön jäseniksi. Heidät on usein kastettu ja kasvatettu tietyn kristillisen yhteisön piirissä. Ekumeenisen hengen mukaista olisi, jos kaikessa evankelioimisessa heitä ohjattaisiin ensisijaisesti siihen yhteisöön, josta he ovat lähtöisin.
Turust
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tähänastisista kirjoituksistasi ehdottomasti paras!
Jatka vain tuohon tyyliin ja sivistä meitä lisää.
Eikös evlutit yms harrasta myös tuota proselytismiä (vai olisko ennemmin prolelytismiä:) mennessään afrikkaan kakkamajoja rakentamaan kaste perimmäisenä tarkoituksenaan?
Oletko siis sitä mieltä, että ei-kristittyjen pitäisi pysyä edelleen omassa kirkossaan / uskossaan? Tämä olisi sinulta aika ei-evlut-tyyppinen kannaotto, mutta olisin silloin samaa mieltä kun sinäkin.
että sanaa voidaan ja on tarpeellista viedä ainoastaan pakanoille, joka taas on Raamatun mukainen velvollisuus. Toinen kysymys on miten teemme lähetystyötä?
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että lähetystyötä on tehty ja tehdään edelleen tavalla joka lopulta on kristinuskolle vieras.
Luulisin lopulta olevani enemmänkin proletariaatin kannattaja. ;)
Kaiken lähetystyön pitäisi perustua puhtaaseen laupeudentyöhön ja vetovoimaan.
Voin olla sokea, en näe ev.lut. kirkossa olevan tapana houkutella tai painostaa ketään pois omasta uskostaan. Luterilaisuus nimikkeen alla esiintyvissä suuntauksissa ja lähetysjärjestöissä kyllä tuollaista painostavaa käännytystyötä tehdään. Minä en ole sellaisen käännytyksen kannattaja vaan paremminkin vastustaja.
Vanhana juoppona minulla on omakohtainen kokemus, että uskon ns. tyrkytys silloin kuin ihminen on syvimmillään aineellisessa ja henkisessä kurjuudessaan, voi lopulta olla pahinta jota voimme tehdä lähimmäisellemme. Tämä ei liene kenenkään oppia, vaan oma henkilökohtainen kokemukseni jonka oikeellisuudesta olen vakuuttunut.
Ihminen ei ole aina siinä tilassa, että hän kykenee vastaanottamaan uskon oikealla tavalla, ei varsinkaan jos tuo usko on hänelle entuudestaan vieras. Ihmisen henkinen ja hengellinen kehitys voi tapahtua yksin ja ainoastaan tietyssä järjestyksessä.
Mikäli seisot lumihangessa 10 asteen pakkasessa kelteisilläsi, miten reagoit jos joku tai peräti jotkut väittävät sinulla olevan hiki? Kaikilla asioilla on lopulta tietty järjestys josta ei voi poiketa.
Tavallinen syntinen Turust
vaikka tunnen "jonkin verran" niinsanottua laupeudentyöhön perustuvaa lähetystyötä, niin en henkilökohtaisesti voi kuitenkaan perustaa lähetystyötä ensisijaisesti sen perustalle.
vaikka olen minäkin tavallinen syntinen ihminen, teen lähetystyötä ainoastaan ja vain Jeesuksen lähetyskäskyn perusteella, joka perustuu Hänen omaan, raamatussa selvin sanoin ilmoitettuun tahtoonsa, ja joka tulee ilmi muunmuassa joh. 3:7.
siinä on jokaiselle proletaarille haastetta yllin kyllin. niin henkilökohtaisella tasolla, kuin lähetyskäskyn toteuttamisessakin.
Minusta on vaan menetelty virheellisesti, silloin kuin kansat ja kulttuurit kokonaan katoavat.
Toki monet lähetystyöntekijät ovat olleet tarpeelisena ravinnonlisänä alkuperäiskansoille.
Minun mielipiteeni on, että syödyksi tulleet ovat poikenneet Raamatun opetuksesta ja lähestyneet noita IHMISIÄ väärällä tavalla.
Muistelen kyllä aikanaan saaneeni hivenen pöllytystä tässä asiassa. ;) Tulikohan tässä taas hivenen kärjistettyä? Lähetystyö kuitenkin on äärimmäisen hienovaraista hommaa, jota on tehty myös itsekkäistä syistä.
Turust
kieltäminen, etteikö lähetystyön historiassa olisi tehty isojakin töppäyksiä juuri noilla kulttuurisilla alueilla.
mutta aika monen suomalaisen lähetysjärjestön tekemisiä hieman seuranneena, tiedän, että virheistä pyritään ottamaan oppia oikein viimeisen päälle.
sopankeittäjä-porukka ei ole vastuussa soppatarpeistaan Jumalalle. Hän tuomitsee synneistään vain ne, joilla on ollut tieto syntisyydestään ja siitä, kuka niistä vapahtaa ja kuinka se tapahtuu.