Miten uskovaisten rooli ja suhtautuminen itseensä sekä uskoonsa muuttuu kun aikanaan tieteellisesti kyetään täysin aukottomasti osoittamaan että uskiksen Jumala sijaitseekin hänen aivoissaan?
päivän kysymys
Nassen
541606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
päässä viiraa riittävästi
Kuikahan kyynikon käy liekeissä? Faktat hyväksytään, mutta onko niitä? On huomattavasti helpompi myöntää olleensa väärässä kuin päästä helvetistä pois.
uskotko sitten varmuuden vuoksi kaikkiin mahdollisiin toteennäyttämättömiin väitteisiin, yhtähän esim hindujen, muslimien ja muiden väitteet omista jumalaistaan voivat olla oikeassa kuin kristittyjenkin.
Eikö olisi helpompaa myöntää olleensa väärässä jo tässä elämässä? Vai onko onko kristityn ylpeys koetuksella:)
Jos ns. "taivaspaikat" tieteellisesti todetaan ihmisen mielissä tapahtuneiksi mielikuvitusten tuotteeksi, niin kai se "Helvettikin" sitten voidaan unohtaa...tasapuolisuuden nimissä.
Vai pitääkö vielä senkin olemattomuus jo alkaa todistaa? Fair play, please!
Moi !
Taivas, helvetti, perkele ja jumalat. Kaikki ihmisen luomaa mielikuvituksen tuotetta.
Iloitkaa lapsenmielisyydestänne, olka onnellisia, mutta antakaa meidän elää ihan oikeassa elämässä.
Uskovien logiika on tosi omituista: uskovat "varmuuden vuoksi" yhteen jumalaan tuhansista. On parempaa olla reilusti uskomatta yhdenkään olemassaoloon.
--
uskoa olevansa Jumalia eikä vain jumalankuvia.
ei-uskovat luulevat niin. Ihminen, joka kieltää Jumalan olemassaolon, asettaa itsensä kaikkein ylimmäksi, universumin keskukseksi, alkaa kehittelemään myyttejä mm. tieteen ylivertaisuudesta, ihmisen kaikkivaltiudesta jne.
Eli, jos Jumalaa ei ole, ihminen käsittääkseni on silloin kaikkein kehittynein ja älykkäin olento? Ellei avaruudessa ole elämää? Eli kumpi näkemys korottaa ihmistä; Uskominen Jumalaan vai ei-uskominen?
P.s. Jumala loi ihmisen kuvakseen, ei ainoastaan uskovia... Jossain olet nyt käsittänyt väärin?
Ateisti ymmärtää että on todennäköisesti lähipiirin fiksuin eläin. Mahdollista, jopa todennäköistä on että jostain muualta universumista löytyy pidemmälle kehittynyt läjä ainetta, toinen laji.
Ateisti ymmärtää tuon mukanaan tuoman vastuun ja siihen liittyvät realiteetit.
Uskis taasen luo mielikuvituksessaan Jumalan, tai modifioi jonkun aiemman henkilön luomaa Jumalakuvaa itselleen sopivaksi.
Seuraavaksi realiteetteja ymmärtämätön uskis alkaa saarnaamaan muille miten elää ja toimia, Jumalansa puhemiehenä tietty.
Eli kuka tässä nyt korottaa itsensä, ihminen joka ymmärtää realiteetit vai ihminen joka toimii mielikuvituskaverinsa siunaamana?
"Eli kuka tässä nyt korottaa itsensä, ihminen joka ymmärtää realiteetit vai ihminen joka toimii mielikuvituskaverinsa siunaamana?"
Mitkä ne realiteetit ovat? Ihmisen kyvyt, voimavarat ja niiden rajallisuus?
Miten sinusta pitäisi elää, mikä sinusta on oikein ja väärin? Missä kulkevat sinun rajasi sekä ymmärryksen että toimintakyvyn suhteen?
Loppuuko toivo, kun ei enää itse pysty vai turvaudutko muihin ihmisiin? Entä kun heidänkin kykynsä ja voimansa eivät riitä, heitätkö hanskat tiskiin ja luovut toivosta? Mikä on strategiasi?
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta 2006!
kysymyksestäsi:
"Loppuuko toivo, kun ei enää itse pysty vai turvaudutko muihin ihmisiin? Entä kun heidänkin kykynsä ja voimansa eivät riitä, heitätkö hanskat tiskiin ja luovut toivosta? Mikä on strategiasi? "
Estoniasta pelastuneiden haastatteluilla on yksi yhteinen piirre. Taistellessaan henkensä edestä hyytävän kylmässä myrskyssä pelastuneilla ei ollut muuta toivoa kuin oma tahto ja päättäväisyys.
Eloonjääneiden haastatteluista paljastuu että he eivät enää usko Jumalaan vaikka osa olikin hartaita uskovaisia ennen onnettomuutta.
Kysymykseen mikä on minun strategiani, vastaan että pyrin elämään täysipäistä elämää ilman "huumeita", ml. uskonto.
Tiukan paikan taktiikkana (jossa olen joskus ollutkin) on tiedostaa että kukaan muu ei minua tule täältä pelastamaan ellen sitä itse tee.
Elämän tosiasioiden hyväksyminen auttaa hyvään elämään.
"Eli, jos Jumalaa ei ole, ihminen käsittääkseni on silloin kaikkein kehittynein ja älykkäin olento?"
Ihminen ei ole erityisen kehittynyt laji muutoin kuin älyltään. Moni muu laji on monimutkallisempi rakenteeltaan ja pidemmän evoluutio prosessin läpikäynnyt.
Joka ei usko tuota, voi vaikka käydä uimasille hain kanssa!
Eräs pisimpään muuttumattomana säilynyt laji, alkeellinen rustokala. Siitä vaan veteen todistamaan että minä, ihminen olen ylivertainen.
====Ihminen ei ole erityisen kehittynyt laji muutoin kuin älyltään.====
Eikä siinäkään erikoisen kehittynyt!
"Eloonjääneiden haastatteluista paljastuu että he eivät enää usko Jumalaan vaikka osa olikin hartaita uskovaisia ennen onnettomuutta."
Mistä uskon menetys johtuu? Siitäkö, että ihminen kokee Jumalan hylänneen, koska yleensä edes joutui onnettomuuteen? Onko sitä tutkittu? Olen samaa mieltä siinä, että kyllä ihmisen pitääkin itse ponnistella vastoinkäymisien keskellä. Meidän pitää itse kävellä ja toimia. Kristinusko ei missään vaiheessa käske ihmistä vain ristimään kätensä ja odottamaan, että Jumala tekee puolestamme asioita. Muissa uskonnoissa "kohtaloon alistumista" kyllä esiintyy. Se ei kuulu kristinuskoon.
"Tiukan paikan taktiikkana (jossa olen joskus ollutkin) on tiedostaa että kukaan muu ei minua tule täältä pelastamaan ellen sitä itse tee."
Entä kun et enää itse pysty? On myös eloonjääneiden kokemuksia (mm. Lontoon metrossa), joiden mukaan ihmiset olivat alkaneet huutamaan Jumalaa apuun, kun hätä oli suurin. Olen toki samaa mieltä, että siihen asti pitää toimia, kun suinkin vaan kykenee. Kriisi-/ensiapukoulutus auttaa ihmistä toimimaan ääritilanteissa siten, ettei joudu paniikkiin. Oletko koskaan kuullut sanontaa, että Jumala ilmestyy useimmiten toisten ihmisten kautta? Tämä tarkoittaa avuntarvitsijaa, mutta joskus myös auttajaa. Jeesuksen sanotaan olevan jokaisen köyhän hahmossa, jonka ohi ihminen kävelee, mutta usein rukouksen kautta on tullut apu perille, ihmisen muodossa. Harvemmin Jumala ilmestyy suurena Voimana, joka nostaa ihmisen hädästä pois, vaan Jumala nimenomaan käyttää ihmisiä, tulee ihmisen hahmossa tai muuten paikalle. Jeesus oli pysyvämpi Jumalan lihaksi tuleminen. Hän tuli elämään ihmisten keskelle.
"Elämän tosiasioiden hyväksyminen auttaa hyvään elämään."
Vai niihin alistuminen? Alistuminen siihen, ettei ole Jumalaa, ei ole mitään ihmistä Suurempaa Persoonaa, joka oikeasti on kiinnostunut yksilön hyvinvoinnista ja auttaa tiukassa paikassa, joskus jopa pyytämättä? Onko sinulla koskaan ollut sellaisia kokemuksia, jolloin olet todennut, että olipa ihme, ettei käynyt huonommin tai huhhuh, olipa tuuria? Onko sinulla ollut paljon hengenvaarallisia tilanteita, joista olet selvinnyt kuin ihmeen kaupalla? Ikäänkuin "kuudes aisti olisi varoittanut"?
Voisiko sittenkin olla jokin suurempi, joka pitää juuri Sinusta huolta? Silloinkin, kun sinä itse et pysty?
Huumeista sen verran, että kaikki päihteet suurina määrinä aiheuttavat ihmisen kuoleman ennemmin tai myöhemmin. Miten perustelet uskonnon olevan "huume", jos ihminen joka on käyttänyt heroiniia 23 vuotta, pääsee siitä eroon kolmessa kuukaudessa ilman päihdehoitoa ja elää nykyään tervettä perhe-elämää? En tiedä yhtään vastaavaa tapausta ns. maallisessa päihdehoidossa tapahtuneen.
Ja vielä, miten määritellään harras uskovainen? Kirkossakäynti määrillä, seurakuntaan kuulumisen kautta vai mikä on kriteeri?
Mitkä ovat elämän tosiasioita, joita uskova ei hyväksy sinun mielestäsi? Olen nimittäin kommenttisi kanssa aivan samaa mieltä. Elämän tosiasiat tulee hyväksyä, muttei niihin alistua.
mutta minä en välitä kanssasi "keskustella".
En koe sitä mielekkääksi.
Olet sentäs yksi niistä harvoista joka edes vastaa höpöstolille.
Useimmat vakkarit ei varmaan enää edes lue mitään hänen kirjoittamaansa.
Nasse sinä olet hyvä ihminen ;)
siinä oli käytävä, ettei kyennyt vastaamaan:) HAH!
Kameleontilla on pitkä kieli mutta ainahan se voisi olla pidempikin.
Rauhallista Joulua!
kommentoidaan? Jos vain harva lukisi, eipä tulisi yhtään vastauksiakaan? Vai kommentoitteko te lukematta kirjoituksia? Ei kai vaan...;)?
Hyviä ihmisiä ei ole, se on myytti. Ainoastaan lapset ovat viattomia, yksikään aikuiseen ikään ehtinyt ei ole hyvä ihminen, ei ainakaan täysin.
Trio Niskalaukauksella on erittäin hyvä biisi aiheesta, suosittelen kuuntelemaan. Sen nimikin on osuvasti "Hyvä ihminen"
"Suuressa armossaan Luoja antoi meille maan. Poltettavakseen ja tuhottavakseen sai sen, Hyvä ihminen." Ulkomuistista heitettynä...;)
Rauhallista Joulua!
Siihen asti voitkin kysymystä pohdiskella. Kuinka lähellä tiede on sitä aukotonta osoitusta?
Mites aiot Nasse todistaa tieteellisesti henkiolennosta juuta taikka jaata?
"Mites aiot Nasse todistaa tieteellisesti henkiolennosta juuta taikka jaata?"
Minä en aio todistaa. Jätän sen itseäni viisaammille, ihmisille joiden tutkimustyön kohteena on ihmisen aivojen toiminta.
Jo nyt on vahvoja viitteitä siitä että uskonnollisia tunnetiloja ja kokemuksia voidaan tuottaa sähköisin ärsykkein. Ärsyttämällä tiettyjä aivojen osia sopivasti, alkaa Jumalan läsnäolon tunne voimistua.
Aikanaan kun kehitys kehityy ja esim. lääkkeillä tai em. sähköisesti voidaan uskiksesta tehdä ateisti ja atskusta "uskis", niin varmaan saadaan tarkastelun kestävät näytöt siitä missä se Jumala luuraa.
Tulemme varmastikin näkemään tämän 5 - 20 vuoden sisällä.
Siksi onkin nyt ennakkoon mielenkiintoista spekuloida miten uskikset tulevat asiaan suhtautumaan.
Tuo oli hauskinta mitä olen kuullut pitkään aikaan...
Onneksi oli wc lähellä...
Millaista lisäarvoa tuo omasta mielestäsi ehkä nerokas kommenttisi toi väittelyyn?
Tiedon että sinulla on wc lähellä?
Olet siis vastasyntynyt Pas.....
Ei ihmisen aistiminen osoita mitään henkiolennoista. Ainahan voidaan väittää, että aistimukset saa aikaan tuo henkiolento, joten et edelleenkään edennyt kysymyksessä puusta pitkään.
Saunassa voi tuntea kuumuuden, koska siellä on lähes sata astetta lämmintä. Tai sitten päässäsi tapahtuu joku sähkökemiallinen tapahtuma, jonka vuoksi sinulle syntyy tunne että sinulla on kuuma. Entäs sitten? Ainoa asia, mikä on todistettu on että aivoissasi tapahtui sähkökemiallinen reaktio.
Jos uskovalle syntyy tunne Jumalan läsnäolosta, kun aivojen tiettyjä osia ärsytetään, niin kuka niitä silloin ärsyttää? Jumala...?
Pari vuotta sitten. Siinä aivotutkijat tekivät yhteistyötä mm. buddhalaisten munkkien kanssa Dalai Laman avustuksella. Vastaavia tutkimuksia tehtiin kristittyjen munkkien keskuudessa, eli tutkittiin tiettyä aivojen osaa, jonka toimintaa seurattiin esim. syvämietiskelyn/rukouksen aikana. Tulokset muistaakseni olivat hyvin samankaltaisia, mutta tutkijat tosiaan eivät uskaltaneet ottaa kantaa siihen, että mikä muutoksen ko. aivojen osaa sai aikaan. Mittauksilla saatiin vain vastaus siihen, että aivoissa tapahtuu reaktioita, joita voidaan kutsua uskonnollisiksi. Aiheuttajaa tutkijat eivät halunneet lähteä arvailemaan...
Ja jos sama saadaan aikaan lääkkeillä, silloinhan lääkkeet aiheuttavat ärsytyksen, kuten jo tiedetään huumaavien aineiden aiheuttavan. Tietoisuus laajenee....;) Huumeet tosin tuhoavat elämän, usko ei.
Eli kuten sanoit, mitä uutta ko. tutkimus tuo esiin. Itseasiassa minäkin uskoisin uskon olevan psykologinen reaktio, ellen olisi nähnyt asiota tapahtuvan myös muille rukouksien kautta. Jos rukous auttaisi vain aina itseäni, näkisin uskon olevan psykologinen ilmiö, mutta kun ei niin vain ole. Todisteita? No, kun yksikään epäilijä ei suostu elämään uskovien yhteisössä vaan vaativat muita todisteita. Mahdoton yhtälö? Ehkä, ehkä ei. Uskon nimittäin vahvasti siihen, että käy päinvastoin kuin Nasse esittää. Jumala tulee yhä voimakkaammin todistamaan olemassaolostaan jatkossa. Vai miksi yhä enemmän mediassa on keskustelua kristinuskosta? Myös uskovien keskuudessa on alkanut tapahtumaan muutoksia. Eri suunnat alkavat tekemään yhteistyötä (kristilliset suunnat), ja se tulee näkymään juuri 5-10 vuoden aikana vahvasti. Toki voin olla aivan väärässäkin.
Tieteelle tulee kiire, sillä tällä menolla meillä ei ole aikaa sitä 20 vuotta. Ympäristökatastrofit pitävät siitä puolesta huolen kyllä. Tai terrorismi.
Ainoa syy miksi toivoisin raamatun olevan keksittyä tarinaa on nimenomaan ei-uskovat, varsinkin ihmiset, jotka kieltävät Jumalan olemassaolon ja elävät myös sen mukaan. Jos raamattu on keksittyä, heillä ei ole mitään hätää. Mutta jos raamattu onkin totta.... ja kaikki mitä siellä sanotaan, pitääkin paikkansa ja heitä on vain huijattu olemaan uskomasta siihen... Tämän takia usein jopa toivon, että kaikki uskovat olisivat väärässä, sillä jos niin on, kenelläkään ei ole hätää. Eikö? Eikö siis uskovienkin olisi helpompaa luopua "harhastaan" ja alkaa elämään tyytyväisenä elämäänsä, koska kenellekkään ei käy mitenkään? Kaikille käy hyvin, jos Jumalaa ei ole?
Uskovan näkökulmasta tuo ajatus on vähän sama kuin se, että epäilee itsellään olevan syövän, muttei uskalla mennä lääkäriin, koska pelkää totuuden tulevan ilmi. On siis helpompaa kuolla syöpään saamatta koskaan tietoa, että sairastaa sitä, mutta siitä voi parantua... Eli mielestäni vähän sama kuin ateistin kieltäessä oman syntisyytensä ja sitä kautta myös paranemismahdollisuuden. Ihminen ei halua nähdä itseään syntisenä ja ei-hyvänä. Hän haluaa olla hyvä ja synnitön. Terve. Mutta me emme ole. Kristinuskossa hienoa on se, ettei se tarjoa lääkkeeksi "paremmin elämistä", "almujen antamista", "paremmin rukoilemista", "tiettyjen tapojen ja rituaalien suorittamista", jne. Se tarjoaa Kristuksen ja hänen sovituksensa ihmisen ja Jumalan välillä. Ja lunastuksen. Kristus lunasti kaiken sen, mitä muut uskonnot käskevät ihmisen itse lunastamaan. Kristus sovitti myös kaiken sen, mitä muut uskonnot käskevät ihmisen sovittamaan. Yksinkertaista, kun sen uskoo.Aamen.
takaisin? Tuliko puun takaa?
Eipä muuta kuin todisti sen ettei ole mitään uskottavia vastaväitteitä, kuten ei näköjään sinullakaan.
...Huumeet tosin tuhoavat elämän, usko ei....
Kun lukee sinunkin juttujasi niin eipä tee mieli vaihtaa osia
Voisin ennemmin sanoa että, huumeet tuhoavat elämän ja estävät uhria näkemästä tilaansa, uskonto on yksi huume muiden joukossa....
"Kaikille käy hyvin, jos Jumalaa ei ole? "
Jos Jumala on rakkaus, niin kuin väitetään, kaikille käy hyvin.
Huumeista vapautuminen yleensä aiheuttaa jonkin sortin eheytymisen. Kuvaile minulle, millainen eheytyminen minua odottaa, jos luovun Jumalasta?
Ymmärrän kyllä, mikset vaihtaisi osia kanssani. On aika epämukavaa antaa elämänsä jonkin "mielikuvitusolennon" käsiin ja jatkaa elämää. On paljon helpompaa luottaa vain ja ainoastaan itsensä ja siihen mitä näkee ja tuntee.
Kerropa nyt minulle, jos vaikka vapautuisin huumeestani?
On helpompaa antaa jonkun muun johtaa elämäänsä kuin olla itse vastuussa siitä. Siksi sinä alitajuntaisesti päätitkin ruveta kristityksi.
"Kerropa nyt minulle, jos vaikka vapautuisin huumeestani?"
Ainakin lakkaisit varmaan tuomitsemasta ei-uskovia (teille ali-ihmisiä, untermenschen) helvetin grilliin...
"On helpompaa antaa jonkun muun johtaa elämäänsä kuin olla itse vastuussa siitä. Siksi sinä alitajuntaisesti päätitkin ruveta kristityksi. "
Sinä olet paljon lukenut raamattua etsiessäsi vastineita, etkä siltikään ymmärrä ihmisen vastuuta teoistaan
a)Jumalalle
b)Kanssaihmisille
c)itselleen
Vaikka Jumala johtaakin uskovan (itseasiassa kaikkien, vain uskovat tiedostavat sen) ihmisen elämää, ei ihminen ole vastuusta vapaa. Jumala määrää suunnan, mutta ihmisen on itse käveltävä.
Lueppa ne kymmenen käskyä nyt oikein tarkkaan ja kysy seuraavaksi itseltäsi peilin edessä, että pystytkö noudattamaan niitä kaikkia? Entä Jeesuksen muut ohjeet ja käskyt? Ihminen on Jumalan edessä yksin vastuussa omista teoistaan, ketään muuta hän ei voi syyttää ja sanoa:"Mutku muut..." "Tai se oli toi... emmä olis mutku..." Se on karu havainto. Kaiken muun ihminen voi kiertää ja selitellä, mutta omia tekojaan ei voi siirtää kenenkään muun vastuulle, kaikkein vähiten syyttää Jumalaa tai paholaista niistä. Tai jos ei usko, vierittää syy aina jonnekin muualle kuin itseensä. Toisiin ihmisiin.
"Ainakin lakkaisit varmaan tuomitsemasta ei-uskovia (teille ali-ihmisiä, untermenschen) helvetin grilliin..."
Tästä nyt on jo jauhettu loputtomiin. Tuomiovalta ei edelleenkään ole ihmisellä, en edes voisi tuomita ketään helvettiin. Itse olen ollut ei-uskova, eli eivät he ole minulle ali-ihmisiä.
Veljeni, hänen vaimonsa, äitini, isäni ja useimmat kaverini eivät ole uskovia. En tosiaankaan pidä heitä ali-ihmisinä, vaan minulle erittäin tärkeitä. Vaimoni oli tavatessamme uskossa, minä en. Eikä hän sitä mainostanut, antoi minun häärätä muuta. Miksi minä sitten huudan täällä? En ole ehkä sitten niin viisas kuin vaimoni;) Häntä ei täällä näy, vaikka onkin syvästi uskossa.
Kuinka paljon annat vanhempiesi johtaa elämääsi? Ostatko itse ruuat, vai ostavatko vanhempasi? Oletko töissä ja ansaitset oman elantosi, vai saatko vanhemmiltasi rahaa? Kuinka omavarainen tällä hetkellä olet? Oletko täysi-ikäinen jo?
En halua aliarvioida sinua, mutta jokainen joka asuu vielä vanhempiensa luona, saa jotain (opinto, sosiaali, työttömyys ym.) tukea ei ole täysin itsenäinen, eikä meistä kai kukaan tule toimeen ilman muita.
Myönnän, että minua ärsyttää se, että minun käsketään ottaa vastuu omasta elämästäni ja sitä kehoittaa tekemään ihminen, joka ei edes vielä ikänsä ja elämänkokemuksensa puolesta tiedä mitä se todellisuudessa tarkoittaa. Lapsellista minulta on sellaisesta suuttua ja alkaa äksyilemään, mutta myönnän hermostuvani. Olen pahoillani.
Pitäisi kai lopettaa täällä palstoilla käyminen, täällä saa vain itsensä kiukkuiseksi.
Rauhallista Joulua sinulle joka tapauksessa!
Sillä silloin rakkaus käsitettäisiin kaiken hyväksymisenä, romanttisena siirappimössönä. "Tee mitä vain, niin Jumala silti hyväntahtoisesti taputtaa päähän ja sanoo, ei se mitään...!"
Noin voi asian nähdä vain ihminen, jonka kasvatus on ollut ns. vapaata kasvatusta. Yksin rakkaus riittää. Unohdit rakkauden ja rajat jonnekin? Rajat ovat myös rakkautta, ei voikaan tehdä ihan kaikkea, mutta pahat tekonsa voi saada anteeksi, jos sitä pyytää ja muuttaa tapansa.
Käsityksesi on tyypillinen nykyajan liberaalihumaani mikälie. Jos Jumala rakastaa ihmistä, hän päästää KAIKKI taivaaseen. Ehei, eihän vanhemmatkaan (terveet) salli lapsiensa tehdä kaikkea. Pahat teot pitää sovittaa ja pyytää anteeksi. Jos tekee väärin, se pitää tunnustaa. Vanhempi, joka sitä vaatii, osoittaa tässä todellista vanhemman rakkautta vaatiessaan lapseltaan myös rajojen noudattamista.
Sitä on myös Jumalan rakkaus. Hänen asettamiensa rajojen noudattamista. Hän on valmis antamaan jokaiselle häntä vastaan rikkoneelle anteeksi, jos ihminen pyytää sitä.
Muuuuuttta...... Voithan elää siinä luulossa ja uskossa, että Jumalan rakkaus kattaa kaiken, eikä tarvitse olla huolissaan? Itse ei tarvitse vastata mistään? Mielenkiintoista, kun eräs ihminen täällä juuri väitti toisin, että jos uskoo Jumalaan, niin enää tarvitse ottaa vastuuta teoistaan? Niin, miten se nyt oikein sitten on?
että ei-uskovat olisivat uskovia, eli sinun kaltaisiasi? Pidätkö uskovaa ihmistä parempana kuin ei-uskovaa jollain tapaa (esim. eettisesti)?
Jos Jumala on päättnyt ihmisten kohtalot, kuinka kukaan voisi olla vastuussa mistään?
"Myönnän, että minua ärsyttää se, että minun käsketään ottaa vastuu omasta elämästäni ja sitä kehoittaa tekemään ihminen, joka ei edes vielä ikänsä ja elämänkokemuksensa puolesta tiedä mitä se todellisuudessa tarkoittaa. "
Suoraan Peelon Käsikirjasta: Ikään vetoaminen
"Rauhallista Joulua sinulle joka tapauksessa!"han kääntyy uskiskielessä suomeen suunnilleen "haista vittu".
"Se joka ei tiedä puhuu; se joka tietää ei puhu"
Näin de Mello Jumalasta ja rakkaudesta. Asia kun ei ole sanoilla selitettävissä ja ajattelemalla ymmärrettävissä.
Minusta nämä uskovaisten jutut tällä palstalla ovat kovin farisealaisia. Keskitytään epäolennaiseen, kuten paratiisi ja helvetti.
oikeasti tarkoittaakin juuri sitä, mitä siinä lukee?
Olen pahoillani, että hermostuin. Anteeksi.
On mielenkiintoista, että meitä uskiksia moititaan heti jos sorrumme samaan kielenkäyttöön tai antamaan takaisin ja silti meitä syytetään siitä, että pidämme itseämme parempina ihmisinä, vaikka emme ole. Sen todistaa esim. suuttumisemme. Eikö? Eli jos olemme kuten muut, siitä saa heti haukut, mutta jos ei kuten muut, on olevinaan parempi ihminen? Eli totuus on, uskova ei voi koskaan miellyttää ateistia, koska ateisti haluaa nähdä uskovissa aina jotain vikaa? Toivottavasti olen väärässä? Ja koska ateisti tietää, että kristityn pitäisi kääntää poskensa, hän syyttää kristittyä tekopyhyydestä kun hän ei käännäkkään (vaikka kristitty onkin vain inhimmillinen) ja jos kääntää, häntä haukutaan taas tekopyhäksi.
Well, tämä on kyllä tiedossa, ja sitä saa mitä tilaa. Siis kristitty.
"Minusta nämä uskovaisten jutut tällä palstalla ovat kovin farisealaisia. Keskitytään epäolennaiseen, kuten paratiisi ja helvetti."
Myös jostain kumman syystä ateistit keskittyvät niihin. Toisaalta ne eivät ole ollenkaan epäolennaisia asioita, mutta pitäisi keskittyä siihen, miten usko näkyy ihmisessä arkielämässä, eli millaista hedelmää ihminen tuottaa ymprärilleen. Tuomiota vai armoa? Kylmyyttä vai rakkautta? Auttamista vai välinpitämättömyyttä?
Tämähän on keskustelupalsta eikä kerro kummastakaan osapuolesta koko totuutta, eikö? Täällä voi olla "uskova" vaikkei olisikaan ja päinvastoin. Todellinen usko mitataan tekojen, ei puheiden kautta. Täällä kaikki on vain puhetta.
de Mellon kanssa olen samaa mieltä, osittain. Uskoisin, että itseäni paljon, paljon, viisaammat uskovat eivät edes tulisi tänne, vaan tekevät työtään livenä. Mutta puhe kuuluu evankeliumin julistukseen, usko syntyy kuulemisesta, sanoo Paavalikin. On toki muitakin tapoja kertoa Jeesuksesta ja paras on oma elämä ja sehän ei täällä näy, jo anonyymiteetin takia.
Hyvää joulua sinulle, kiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi! Siinä on totuuden siemen;)
keskustella enää kanssani, miksi siis edelleen kommentoit? Kommentoitko vain silloin kun mielesi tekee ivata? Kiitos! Kristuksen nimen tähden kristityn on kunnia olla ivattuna, eli teet minulle itseasiassa joka kerta palveluksen. Kiitos Herralle!
Jeesus rakastaa sinua!
Jessen kakkonen on mun ykkönen :D
Mites sitten suun panet, kun kuolinhetkellä tajuatkin olleesi väärässä...?
päättyy kykymme ajatella, tuntea, havaita siis ksikki se mitä aisteillamme olemme tottuneet tekemään. Se mitä useasti elämiseksi sanomme. Tämä koskee kaikkia niin uskiskisa kuin ateistejakin.
Mikä sitä ennen oli oikeaa tai väärää on merkityksetöntä.
Se mikä merkitsee on mitä juuri nyt ajattelen ja mihin se johtaa.
>>päättyy kykymme ajatella, tuntea, havaita siis ksikki se mitä aisteillamme olemme tottuneet tekemään. Se mitä useasti elämiseksi sanomme.>Se mikä merkitsee on mitä juuri nyt ajattelen ja mihin se johtaa.
Mikä on tietoisuus? Mitä arvelet? Oletko tietoinen asioista joita et tunnista tai aisti? Päämme on niin täynnä ajatuksia ja keskenään ristiriidassa olevia asioita joten miten voimme olla täysin tietoisia asioista ympärillämme?
En tiedä mitä tapahtuu fyysisen kuoleman jälkeen mutta miksi eläisin sitä varten? Miksi en elää tässä ja nyt eli hetkenä jolle voin jotakin asialle tehdä.
Niin kuin huomaat niin esitän vain kysymyksiä. Esitän ne siksi että mielestäni ne ovat tähdellisiä mutta lopullista vastausta en voi niihin antaa. Kaikkein vähiten voin totuuden kertoa toiselle. Jokaisen on se itse löydettävä.
Fyysisen kuoleman sattuessa kaikki mitä tunnen ja tiedän päättyy ja se mitä sitten tapahtuu on ja pysyy tuntemattomana niille jotka eivät ole rajaa ylittäneet. Miksi sitten pähkäillä ja kuvitella mitä sen jälkeen.
Onko aivotutkimus nähnyt koskaan yhtään ajatusta? Tietoisuutemme on tieteelle edelleenkin täysi mysteeri! Aivosähkökäyrät eivät ole ajatuksia...
Tiedemiehet ovat keksineet ateistisen selityksen kuoleman kokemuksille, jossa ihmiset jotka ovat käyneet lähellä kuolemaa, ovat nähneet valoa ja lämpöä..
Tämä selitys on hapen puute ja kaikenlainen psykoosi. Em asioita ei ole todistettu, joten se on uskon asia. Ateisti uskoo siihen mutta muut ei.
Psykoosi on muuten lääketieteen yleisnimitys kaikille yliluonnollisille asioille. Pääkopan sisässähän ne vaan ovat....koska eihän yliluonollisuutta voi olla olemassa koska sitä ei voi olla. Tämä on ateismin lopputulos eli kehäpäätelmä.
Mitä aivoissa tapahtuu kun ajattlen on asia josta en tiedä mitään. Asiaa lienee tutkittu ja kysymyksessä lienee jotakin kemiallis-sähköistä toimintaa.
Puhuin tietoisuudesta mentaalisena ilmiönä ja sitä jokainen voi omakohtaisesti tutkia. En ole muusta puhunut enkä väitä mitään vaan esitin kysymyksiä. Vastauksen jokainen voi omakohtaisesti löytää jos on kiinnostunut tutkimaan asiaa.
Edelleenkin se mitä fyysisen kuoleman jälken tapahtuu on meille tuntematon. Se ei kuulu tämän elämän kokemuspiiriin. Kysynkin miksi se on monen mielestä saanut niin suuren merkityksen?
"Psykoosi on muuten lääketieteen yleisnimitys kaikille yliluonnollisille asioille. Pääkopan sisässähän ne vaan ovat....koska eihän yliluonollisuutta voi olla olemassa koska sitä ei voi olla. Tämä on ateismin lopputulos eli kehäpäätelmä."
Jos olet ollut mitenkään tekemisisä ihmisen kanssa joka on "mielenhäiriöinen" esim. skitsofreninen niin tiedät mitä psykoosilla mm. tarkoitetaan. Tämä näkee, kuulee, kokee kaikenlaista mistä ulkopuolinen ei näe/kuule/koe mitään mitä voisi todistaa asia. Missä mämä asiat sitten ovat muualla kuin asianomaisen päässä?
Meikäläinen on seurannut hämillään toisen edesottamuksia moisessa tilanteessa eikä ole voinut mitään asialle tehdä.
Se mitä toinen näissä tilanteissa kokee ja näkee ovat hänelle aivan "todellisia" eikä siinä mitkän selitykset auta. Mitä tekemistä tällä on kehäpäätelmän kanssa?
"Miten uskovaisten rooli ja suhtautuminen itseensä sekä uskoonsa muuttuu kun aikanaan tieteellisesti kyetään täysin aukottomasti osoittamaan että uskiksen Jumala sijaitseekin hänen aivoissaan?"
Eihän se, että "uskiksen" aivoista löydetään jumala todista vielä ettei niiden aivojen ulkopuolella olisi Jumalaa?
Ja myöskin, mikä todistaa aivoista löytyneen oikeasti Jumalaksi?
nimittäin tuo oli arvattava vastaus:
"Eihän se, että "uskiksen" aivoista löydetään jumala todista vielä ettei niiden aivojen ulkopuolella olisi Jumalaa?
Ja myöskin, mikä todistaa aivoista löytyneen oikeasti Jumalaksi?"
Kuten kaikki tiedämme, on Jumala siirtynyt kokoajan kaummaksi mitä pidemmälle ihmisen tuntemus itsestään ja ympäristöstään on kehittynyt.
JKH on oikeassa, uskis on uskis vaikka miten selittäisi.
"Kuten kaikki tiedämme, on Jumala siirtynyt kokoajan kaummaksi mitä pidemmälle ihmisen tuntemus itsestään ja ympäristöstään on kehittynyt."
Minä koen päin vastoin, vaikka mitäpä merkitystä sillä.
Ihmisen tuntemus itsestään, minusta vaikuttaa, että se on siirtynyt kauemmaksi.
muutu sillä uskovaiselle ei koskaan riitä mitkään todisteet jumalan olemattomuudesta. Tiede ei ole uskontoja varten ja siten tieteen vaikutus uskovaisiin on täysin merkityksetön ainakin silloin, kun puhutaan jumalasta (tai jumalista).