*Perustuslain 29. pykälässä sanotaan, että ”kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset”* .
SDP:n ryhmä moitti maanantaina eduskuntaryhmänsä seitsemää kansanedustajaa, jotka varallisuusveroasiassa äänestivät vastoin yhteisesti hyväksyttyä kantaa. Varsinaista rangaistusta ei tullut, mutta väärin äänestäneiden luottamuksen arvioitiin kärsineen pahasti.
Ryhmäkuri on eduskunnassa yleisesti hyväksytty käytäntö. Jos siitä poiketaan, seurauksena on yleensä moitteet tai jopa ryhmän ulkopuolelle sulkeminen. Poikkeustapauksessa ryhmä antaa kansanedustajille vapaat kädet, jos kyseessä on niin sanottu omantunnon asia.
*Vaatimus ryhmäkurin noudattamisesta on perustuslain vastainen* . Usean kymmenen kansanedustajan ryhmässä päätöksiä tehdään enemmistön mielen mukaan, jolloin yksityisellä kansanedustajalla ei ole muuta mahdollisuutta olla eri mieltä kuin äänestää tyhjää tai olla kokonaan poissa äänestyksestä.
Tällainen ryhmäkuriin sidottu päätöksenteko voi olla monille ylivoimaisen vaikeaa niin kuin demarien maanantainen kurinpitokokous osoitti. Päreensä polttanut kansanedustaja *Jukka Roos kysyikin aivan aiheellisesti, että kummalle hän on vastuussa teoistaan, eduskuntaryhmälle vai äänestäjille* .
Tämän kysymyksen soisi monen muunkin kansanedustajan tekevän. Ei ole oikein, että varsinkin hallitusryhmien edustajat ovat niin sidoksissa hallitusasemaan, että he joutuvat toimimaan vastoin äänestäjiensä tahtoa.
Ryhmäkurilla on puoltajansa. Ilman sitä päätöksenteosta ei tulisi mitään ja lainsäädäntötyö vaikeutuisi. Hallituksessa ei voitaisi asioita sopia, kun ei olisi varmuutta niiden hyväksytyksi tulemisesta suuressa salissa.
Mutta eikö tämä juuri edellyttäisi sitä, että asiat jouduttaisiin valmistelemaan ja käsittelemään jo ennakkoon laajapohjaisesti? Tai minkä vuoksi sitten useissa todella merkittävissä ja vaikeissa asioissa voidaan sallia ryhmäkurista poikkeaminen.
Kansanedustajilta toivoisi demarien seitsikon kaltaista suoraselkäisyyttä, joka toisi lisää uskottavuutta politiikkaan. *Mitä se on sellainen päätöksenteko, jossa muutamat vahvat johtajat jyräävät kantansa läpi uhkaamalla muita rankaisutoimilla? Se on harvainvaltaa* .
SDP:n ryhmä moitti maanantaina eduskuntaryhmänsä seitsemää kansanedustajaa, jotka varallisuusveroasiassa äänestivät vastoin yhteisesti hyväksyttyä kantaa. Varsinaista rangaistusta ei tullut, mutta väärin äänestäneiden luottamuksen arvioitiin kärsineen pahasti.
Ryhmäkuri on eduskunnassa yleisesti hyväksytty käytäntö. Jos siitä poiketaan, seurauksena on yleensä moitteet tai jopa ryhmän ulkopuolelle sulkeminen. Poikkeustapauksessa ryhmä antaa kansanedustajille vapaat kädet, jos kyseessä on niin sanottu omantunnon asia.
*Vaatimus ryhmäkurin noudattamisesta on perustuslain vastainen* . Usean kymmenen kansanedustajan ryhmässä päätöksiä tehdään enemmistön mielen mukaan, jolloin yksityisellä kansanedustajalla ei ole muuta mahdollisuutta olla eri mieltä kuin äänestää tyhjää tai olla kokonaan poissa äänestyksestä.
Tällainen ryhmäkuriin sidottu päätöksenteko voi olla monille ylivoimaisen vaikeaa niin kuin demarien maanantainen kurinpitokokous osoitti. Päreensä polttanut kansanedustaja *Jukka Roos kysyikin aivan aiheellisesti, että kummalle hän on vastuussa teoistaan, eduskuntaryhmälle vai äänestäjille* .
Tämän kysymyksen soisi monen muunkin kansanedustajan tekevän. Ei ole oikein, että varsinkin hallitusryhmien edustajat ovat niin sidoksissa hallitusasemaan, että he joutuvat toimimaan vastoin äänestäjiensä tahtoa.
Ryhmäkurilla on puoltajansa. Ilman sitä päätöksenteosta ei tulisi mitään ja lainsäädäntötyö vaikeutuisi. Hallituksessa ei voitaisi asioita sopia, kun ei olisi varmuutta niiden hyväksytyksi tulemisesta suuressa salissa.
Mutta eikö tämä juuri edellyttäisi sitä, että asiat jouduttaisiin valmistelemaan ja käsittelemään jo ennakkoon laajapohjaisesti? Tai minkä vuoksi sitten useissa todella merkittävissä ja vaikeissa asioissa voidaan sallia ryhmäkurista poikkeaminen.
Kansanedustajilta toivoisi demarien seitsikon kaltaista suoraselkäisyyttä, joka toisi lisää uskottavuutta politiikkaan. *Mitä se on sellainen päätöksenteko, jossa muutamat vahvat johtajat jyräävät kantansa läpi uhkaamalla muita rankaisutoimilla? Se on harvainvaltaa* .
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aito demari ei milloinkaan kyseenalaista johtajiensa päätöksiä vaan toimii prikulleen kuten palvomansa johtajat käskevät. Tämä on tapana kaikissa vasemmistolaisissa joukkioissa ja pakkokin olla, ei rivivasuri kykene itse ajattelemaan, ei ole koskaan pystynyt.
Nämä nyt vastaan äänestäneet rividemarit eivät suinkaan itse päättäneet äänestää vastaan vaan heidän nimenomaan käskettiin äänestää vastaan. Näin demarit yrittävät peitellä ja pehmittää itse päätöstä jonka hyväksyminen olisi ollut mahdotonta sdp.lle vielä kymmenen vuotta sitten. Nyttemmin sdp.ssä on niin paljon erittäin varakkaiksi nousseita henkilöitä, että päätös tuntui monesta demarista mielekkäältä, jopa välttämättömältä.
asian ytimeen, eli napakymppi tikkataulussa. Samaa kikkaa ovat muuten toisetkin harrastaneet, mutta huonoimmin teatterinäyttelijöiden eväin.
Kiusalliseksi ovat käyneet sossuille ja pressaehdokkaalleen Fortumin optioiden järjetön puolustus ja Halosen kiihkeästi ajamat globalisaatioasiat. Tietääköhän mummeli enää itsekään missä kulloinkin raahailee hinttipussiaan? Onko Penan kanssa Puolassa valtiovierailulla, jolloin saisi ruodusta poikennutta Penaa taulukaupasta sivaltaa kassillaan nuppiin, vaiko laahaamassa sitä sinivihreää muumikassia pitkin Sergelin toria Kallen-kunkun kanssa. No, olettaisin kuitenkin, että Halonen ei enää vuosiin ikääntyneenä mummona ole viitsinyt itseään ehostaa, joten suosittelisin sellaista pienempää hinttipussia olalleen meikkeineen.
joka vierastuttaa ihmiset politiikasta. Ne kuitenkin vaan siellä tekevät niin...kun ovat jo vallassa asennetta. Koko ryhmäkuri pois Ehdottomasti.