parempaan yhteistyöhön työn lisäämiseksi Suomessa, sanoo Sauli Niinistö.
Vastakkain asettelun aika on ohi.
Kysymys on työmarkkinajärjestöjen välisestä toiminnasta ja erityisesti miten siinä sovittavia asioita viedään eteenpäin työpaikoilla tai miten niistä yleensä sovitaan järjestöjen kesken tai ei sovita. Yhteiskunnan, eduskunnan, päätöksenteolla on suuri merkitys, mutta suurempi merkitys on sillä miten asioita käsitellään työpaikalla.
Markkinatalousjärjestelmä taitaa kahlita siinä määrin asenteellista ajattelua, että se kahlitsee manhdollisuuksia yhteistyöhön. On todennäköistä, että Suomessa työnantajien ja työntekijöiden keskinäiset suhteet määräytyvät tältä pohjalta.
Suomen erityisongelma on se, että työpaikoilla kaikesta huolimatta vallitsee vanhakantainen patruunahenki. Mielipiteesi ei merkitse mitään, jos et tyydy tai uskallat sanoa jotakin, niin kadulla on tulossa kymmenen tilallesi. Suhteita hiertää pakkotahtinen kiristynyt työtahti, osa-aikatyö, pätkätyö, epävarmuus työn jatkumisesta, lopputili.
Yhteistyön edellytys, on kuunteleminen, ymmärtäminen, kunnioittaminen, uhkien poistaminen, turvallisuus, puhumattakaan oikeudenmukaisesta palkasta vertailtaessa sitä yritysjohdon ansioihin jne. Yritysjohtaja näyttävät korottaneen tulojaan monin kerroin sen, mitä yrityksen työntekijät, jotka kuitenkin ovat se tuloksentekijäjoukko.
Sauli Niinistöllä onkin sitten varsin paljon tehtävää muuttaessaan yritysjohtajien asenteita, josta riippuun onko Suomessa työtä vai ei. Yritysjohtajien pitäisi siis ilmoittaa palauttavansa takaisin ne työt, jotka vietiin Suomesta ulos ja luvattava etteivät ryhdy hankkeisiin enää.
Eipä Sauli Niinistö ole sormeaan kohottanut yritysjohtajia kohden. Kokoomuspuolueestakin kuuluu sama sävel.
Vastakkainasettelun aika on ohi.
Lause joka on ollut kokoomuslainen teesi kauan. Hämäys parhaasta päästä. Se on luonnoton ja ihan samanlainen vitsi, kuin muukin Sauli Niinistön presidenttipyrkimyksissä. Hän hämärryttää sen tosiasian, että vastakkainasettelu on olemassa teimmepä mitä tahansa.
Vastaikkain asettelu on vain muuttanut muotoaan. Patruuna aikana, vielä muutama vuosikymmen sitten, se oli henkilökohtaista. Nyt se on siirynyt kasvottomiin osakkeenomistajiin ja heidän odotuksiinsa, vaatimuksiinsa, joita yritysjohtajien on toteutettava saaden siitä tietysti korvauksen, kannustimet, optiot, kohtuuttoman korkean palkan.
Joka väittää ettei ole vastakkainasettelua syyllistyy henkiseen epärehellisyyteen.
Vastakkain asettelun aika on ohi.
Kysymys on työmarkkinajärjestöjen välisestä toiminnasta ja erityisesti miten siinä sovittavia asioita viedään eteenpäin työpaikoilla tai miten niistä yleensä sovitaan järjestöjen kesken tai ei sovita. Yhteiskunnan, eduskunnan, päätöksenteolla on suuri merkitys, mutta suurempi merkitys on sillä miten asioita käsitellään työpaikalla.
Markkinatalousjärjestelmä taitaa kahlita siinä määrin asenteellista ajattelua, että se kahlitsee manhdollisuuksia yhteistyöhön. On todennäköistä, että Suomessa työnantajien ja työntekijöiden keskinäiset suhteet määräytyvät tältä pohjalta.
Suomen erityisongelma on se, että työpaikoilla kaikesta huolimatta vallitsee vanhakantainen patruunahenki. Mielipiteesi ei merkitse mitään, jos et tyydy tai uskallat sanoa jotakin, niin kadulla on tulossa kymmenen tilallesi. Suhteita hiertää pakkotahtinen kiristynyt työtahti, osa-aikatyö, pätkätyö, epävarmuus työn jatkumisesta, lopputili.
Yhteistyön edellytys, on kuunteleminen, ymmärtäminen, kunnioittaminen, uhkien poistaminen, turvallisuus, puhumattakaan oikeudenmukaisesta palkasta vertailtaessa sitä yritysjohdon ansioihin jne. Yritysjohtaja näyttävät korottaneen tulojaan monin kerroin sen, mitä yrityksen työntekijät, jotka kuitenkin ovat se tuloksentekijäjoukko.
Sauli Niinistöllä onkin sitten varsin paljon tehtävää muuttaessaan yritysjohtajien asenteita, josta riippuun onko Suomessa työtä vai ei. Yritysjohtajien pitäisi siis ilmoittaa palauttavansa takaisin ne työt, jotka vietiin Suomesta ulos ja luvattava etteivät ryhdy hankkeisiin enää.
Eipä Sauli Niinistö ole sormeaan kohottanut yritysjohtajia kohden. Kokoomuspuolueestakin kuuluu sama sävel.
Vastakkainasettelun aika on ohi.
Lause joka on ollut kokoomuslainen teesi kauan. Hämäys parhaasta päästä. Se on luonnoton ja ihan samanlainen vitsi, kuin muukin Sauli Niinistön presidenttipyrkimyksissä. Hän hämärryttää sen tosiasian, että vastakkainasettelu on olemassa teimmepä mitä tahansa.
Vastaikkain asettelu on vain muuttanut muotoaan. Patruuna aikana, vielä muutama vuosikymmen sitten, se oli henkilökohtaista. Nyt se on siirynyt kasvottomiin osakkeenomistajiin ja heidän odotuksiinsa, vaatimuksiinsa, joita yritysjohtajien on toteutettava saaden siitä tietysti korvauksen, kannustimet, optiot, kohtuuttoman korkean palkan.
Joka väittää ettei ole vastakkainasettelua syyllistyy henkiseen epärehellisyyteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
huolimatta vain ja ainoastaan luokkasodassa työväkeä vastaan. Ei ole osoitettavvissa, että hän osaisi toimia tasapuolisesti.
Milloin kuulemme häneltä viestin, että yritysjohtajien on muutettava suuntaa ja tehtävä kaikkensa antaakseen työtä suomalaisille. Kaikki hänen väitteensä lähtevät siitä, että työntekijät ovat ne, jotka pitävät yllä vastakkain asettelua.
Kyllähän vastakkainasettelua on vielä monessa yrityksessä sekä pomojen että työtekijöiden toimesta..
Suomen talous on SAK/SDP toimesta hoidettu huonosti ja omaisuus on karannut maasta ulkomaisille kasvottomille osakkeenomistajille..
Pitäisi uskaltaa tukea pien- jakeskisuurta yritystä ja yleensäkin yrittäjyyttä.. SAK/SDP masinoima kateus kamppanja yrittäjiä vastaan lisää vastakkainasettelua.. Jos kukaan ei maksa voi työllistää ja yrittää, niin ei ole myöskään palkan maksajia..
Onko se Sinun pussista pois, jos yrittäjällä on oamisuus kiinnitettynä yritykseen ja hän vielä tekee lähes kellon ympäri töitä yrityksen eteen..?
Jos kadehdit yrittäjiä, niin onneksi Suomessa on kaikilla mahdollisuus alkaa yrittäjäksi ja työllistää ihmisiä niin paljon kuin haluaa tosin kadehtiminen ja turhasta mariseminen on helpompaa..