Katsoin ykköseltä viiden aikaan tullutta viikinkidokkaria. Tekijät olivat pääsääntöisesti ruotsalaisia, ja sen huomasi. Vi är bästa, vi är bästa, naturligtvis!
Oli kuin olisi Suomi ollut tyhjiö idän ja lännen välissä. Näin ei kuitenkaan ollutMutta lukekaapa seuraava teksti ja aletaan pohtia mistä löytyisi historioitsija ja arkeologi joka uskaltaisi tutkia "kiellettyä" aihetta???
----------------------------------------
Olivatko viikinkikuninkaat suomalaisia?
] T e k s t i : A r t o P ö l l ä n e n - K u v a : E r k k i K i i s k i [
Historiaa on kautta maailman sivun kirjoitettu suurten kansojen ja sotien voittajien näkökulmasta ja ehdoilla. Länsi-Rooman kukistuttua Euroopan historian keskiöön nousivat germaanikansat Itä-Rooman eli Bysantin vastapainoksi.
Täällä pohjanperillä viimeisen reilun tuhannen vuoden ajan ovat historiallista tapahtumista dominoineet viikingit, skandinaavit. Heidän vastapainokseen nousi idässä vähitellen Bysantin ortodoksian perillinen Venäjä. Suomi heimoineen jäi siihen väliin ja jauhautui kahtia, ennen kuin oli edes ennättänyt saavuttaa valtiollista tasoa näinhän me olemme tottuneet ajattelemaan.
Mutta onko tämä sittenkään koko totuus? Voittajien, germaanien ja skandinaavien omasta historian kirjoituksesta ja arkeologian saralta nousee eteemme hämmentäviä asioita.
Ennen viikinkiaikaa, 400-700 -luvuilla, Suomi oli suhteellisen vahva ja itsenäinen esim. asetekniikassa ja koruissa. Lisäksi Suomesta näyttää olleen suorat ja melko kiinteät yhteydet Baltiaan ja Keski-Eurooppaan, Skandinavian ohi, ja tietysti myös idän sukulaiskansoihin. Liian vähälle huomiolle on jäänyt se, miksi viikingit eivät vallanneet Suomea, vaikka he vaikuttivat ja terrorisoivat melkein koko Euroopassa ja tosiasiallisesti hallitsivat myös Venäjän jokireittejä. Yleisesti ajatellaan niin, että vähäväkisessä ja vaikeakulkuisessa Suomessa ei ilmeisesti ollut isoja kaupunkeja, joihin rikkaudet olisivat keskittyneet, mikä vähensi Suomen mielenkiintoa hyökkäyskohteena. Mutta onko tämä koko totuus? Entäpä jos Suomessa olikin ryöstötavaran määrään nähden liian suuri ja järjestäytynyt "Suomen valtion" sotavoima.
Millainen Suomi on todellisuudessa ollut ennen Ruotsin valtaan joutumistaan? Niin, saagojen ja muunkin germaanisen kirjallisuuden, kuten Widsith 600-luvulla ja Saxo Grammaticus 1190-luvulla, mukaan Suomi ei ollutkaan järjestäytymätön barbaarimaa, vaan suunnilleen samantasoinen "valtakunta" kuninkaineen kuin skandinaavienkin vastaavat.
1100-luvun lopulta olevissa Flateyjarbókíiin sisältyvissä Orkneyinga- ja Hversu Noregr bygdistí (Kuinka Norja asutettiin) -saagoissa esitetään, että Suomi (Finland) ja Kainuu (Kvenland) olisi ollut eräänlainen koko Pohjolan peruskuningaskunta, josta käsin olisi perustettu sekä Norjan että Tanskan kuningashuoneet ja annettu monia kuninkaita ja varsinkin kuningattaria myös Ruotsin valtaistuimelle.
Suomen ja Kainuun kuninkaan Fornjotrin (=Muinaisjuutti, Vanha Jotuni) sukuluettelo on esitetty täyteläisimpänä Orkneyinga-saagan johdannossa, ns. Fundinn Noregrissa
(= Norjan löytäminen), joka on suomennettu Kyösti Julkun kirjassa Kvenland sekä Messeniuksen Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita -kirjassa. Suuri osa luettelon nimistä on myös Hversu Noregr bygdistissä ja jokunen Historia Norwegiaessa (1100-luvun lopulta). Skandinaaviset tutkijat ja myös esim. suom. Jarl Gallén ns. Tvärminnen raportissa v. 1984 selittävät mieluusti em. lähteet täysin myyttitietoa sisältäviksi ja siis ei -historiallisiksi. Mutta, mutta...
Germaaninen kirjallisuus, Widsith
Germaanisesta kirjallisuudesta löytyy mainintoja suomalaisista 600-luvulta lähtien. Vanhin lähde, 600-luvulta oleva Widsith, luettelee kymmeniä 400-500-lukujen kansainvaellusajan kansoja kuninkaineen. Luettelossa on tieto: Caesare weold Graecum, ond Caelic Finnum eli " keisari hallitsi kreikkalaisia ja Caelic (äännemuoto Kalik?) suomalaisia". Akateemikko Kustaa Vilkuna arveli Caelicin hyvinkin voivan olla turmeltunut goottilaisen -ik-päätteen saanut muoto Kaleva-sanasta.
Kalevanpoika -traditio on sekä suomalaisella että virolaisella alueella yli 2000 vuotta vanha. Hannes Pukki osoitti jo 1941 Virittäjässä, että sana kalev kaleva on jo kantasuomessa (1000-0 eKr.) merkinnyt - ja viron kielessä edelleenkin punaverkaa. Etymologian ovat hyväksyneet Aulis Oja 1969 Kalevalaseuran vuosikirjassa ja Matti Kuusi 1985 Kalevalalippaassa. Siis kalevanpojat = punaverkasenpojat = punaverkaiset pojat.
Oja tekee rinnastuksen: Bysantin keisarin poikia sanottiin porfyrogennetoksiksi, eli purppurassa syntyneiksi. Vertauksen mukaan kalevanpojat olivat joko kuninkaallinen suku Suomessa ja Virossa tai ainakin mahtava ylimyssuku, ja he elivät täällä jo 1000-0 eKr.
Sana kuningas on joko germaaninen lainasana tai sana germaanienkin lainaamasta kielestä. Laina-ajaksi on esitetty pronssikautta (1500-500 eKr.) tai varhaista rautakautta. Miksi lainata sanaa, jolle ei olisi käyttöä? Tämäkin viittaa siihen, että kuninkaita kalevanpoikia on ollut Suomessa jo ennen ajanlaskumme alkua ja sen jälkeen.
Anglosaksinen Beowulf-runoelma
Tanskalaistutkija Gudmund Schütte pitää Saxo Grammaticuksen mainitsemaa suomalaista Egther Fynnensistä samana henkilönä kuin kuuluisan anglosaksisen Beowulf-runoelman pääsankarin Beowulfin isä Ecgtheow. Ja yllätys yllätys: nimi näyttäisi löytyvän myös suomalaisesta kansanrunosta Väinämöisen tuomio: Syntyi poika Poimarissa (Paimio) Emo kutsui Ehtaroksi (=Egther Fynnensis?). Toisen toisinnon mukaan: Iso kutsui Ismoriksi, Emo Ehtoopoiaksehen... Jos Päivä oli henkilönimi, kuten Päivän poika Valkeainen -runossa ilmenee ja Päivölä paikannimi, niin miksei Ehtoo voinut olla henkilön nimi. Siis Väinämöisen tuomion Ehtoo-Ehtaro, joka kastettiin Paimion kuninkaaksi, olisi ollut Saxon tuntema suomalainen Egther Fynnensis ja vielä sama kuin Beowulf-tarun Ecgtheow eli Beowulfin isä. Ecgtheow oli waegmundingas- sukua. Vrt. kansanrunojen Osmo-Osmoisen skand. vastine Osmund.
Onko siis Väinö-Väinämöisen skandinaavinen vastine Waegmund, joka äännetään juuri Wäimund? Beowulf -runoelman Ecgtheow olisi siis ollut Väinämöisen sukua eli Väinöläinen, mikä sukunimi mainitaankin kirjallisissa lähteissä Jouko Vahtolan mukaan vielä 1400- l. Maskussa Varsinais-Suomessa.
Saagat tuntevat Suomen kuninkaat
Runsaimmat tiedot suomalaisista ovat islantilaisessa saaga-kirjallisuudessa (mm. Orkneyinga-, Historia Neorwegiae-, Hversu Noregr bygditz-, Egilin-, Ynglinga-, Kettil Haengrin- ja Bardr Lumitunturinharjun -saagoissa) 1100-1300-luvuilta. Saagat kertovat skandinaavien ym. germaanien sankaritöiden lisäksi suomalaisista ja Suomen kuninkaista. Eri lähteet yhteen laskien nimeltä mainittuja Suomen ja Kainuun kuninkaita on pari- kolmekymmentä.
Orkneyinga- ja Hversu Noregr bygdist -saagojen mukaan jopa osa skandinaavien jumalmaailmasta johdetaan Suomen kuningassuvusta. Erään Suomen ja Kainuun kuninkaan, Fornjotrin, pojat olivat Hler, Loge ja Kare. Hler lähti Tanskaan, valtasi Hlerseyn = Laesön saaren perustaen sinne hallitsijasuvun. Saagat samaistavat Hlerin ja Aegirin, skandinaavien merenjumalan (Suomen Ahti). Loge puolestaan perusti hallitsijasuvun Pohjois-Norjaan, josta Haalogaland (korkeat liekit, revontulet) saa nimensä. Loge vastaa myös tulta, tulenjumalaa eli Suomen Panua tai Liekkiötä.
Suomen ja Kainuun kuninkaasta Torrosta ja hänen keskitalven uhrijuhlastaan skandinaavit johtivat skandinaavisen tammikuun nimen ja hänen tyttärestään Goista tai Goasta helmikuun nimen.
Orkneyinga- ja Hversu Noregr bygdist -saagojen mukaan Suomen ja Kainuun kuningassuvuista nousi kuninkaita myös Ruotsin valtaistuimelle (mm. Östen Gylf) ja samoin he suorastaan perustivat Norjan ja Tanskan kuningashuoneet.
Edelleen näissä saagoissa mainitaan Nor-niminen Kainuun prinssi, joka valtasi Norjan tullen sen ensimmäiseksi kuninkaaksi ja hänestä polveutui mm. Harald Kaunotukka. Orkneyinga-saagassa mainitaan vieläpä, että Nor-prinssistä sai koko Norja nimensä
Suomen kuninkaan Torron poika Gor perusti Tanskaan merikuninkaiden dynastian. Hänen pojanpoikansa Östen Gylf nousi Ruotsin valtaistuimelle. Gorin jälkeläinen oli myös Norjassa vaikuttanut merijaarli Rognvald, jonka poika, jättiläiskokoinen Gange Rolf valloitti Normandian ja josta suoraan polveutuivat Normandian viikinkiajan herttuat, Rouenin jaarlit, Orkney-saarten jaarlit ja edelleen suoraan alenevassa polvessa Vilhelm Valloittaja, josta tuli dynastian perustaja Englantiin 1066.
Aivan tuulesta temmattuja Suomen kuninkaat eivät voi olla. Osa heidän nimistään löytyy paitsi suomalaisista kansanrunoista, myös Suomen maantieteestä. Eräs heistä oli Torro tai Torri - Torron kylä, Torronharju, Torronsuo (Torronsuon kansallispuisto) Tammelassa. Torronsuo löytyy myös Janakkalan-Riihimäen väliltä.
Eräs toinen, Thengill, oli Finmarkin - oikeammin kai Kainuun - kuningas, jonka takamaata Ruija - Kalevalan Rutja - Finmark oli. Tornionjoen sivujoki Tengeliöjoki laskee Aavasaksalla Tornionjokeen, siis Kvenlandin ydinalueella, ei Ruija-Finmarkissa.
Olaus Magnuksen Carta Marinassa 1500-luvulta on Länsi-Suomen kohdalla merkintä: Finlandia-Vel-Finningia Olim Regnum, siis: "Finningia Muinainen Kuningaskunta".
Vuodesta 1985 Oulun yliopiston tutkijat ovat löytäneet roomalaiseen rautakauteen ja kansainvaellusaikaan kuuluvia hautoja ja siis muinaisia asutuksia Perämeren kaarelta, kuten Tornion Rakanmäestä, Kemin Länkimaasta ja Kiimanmaasta, Oulun Välikankaalta, Kempeleen Linnakankaalta ja Saloisten Tervakankaalta. Kvenland Kainuu alkaa siis kohota 1000-2000 vuotta vanhaksi todellisuudeksi juuri sillä alueella missä sen saagojen mukaan pitikin olla.
Messenius 1600-luvulla sanoo, että Suomen kuninkailla oli käytössä hyvät lait ja myös luku- ja kirjoitustaito, samantapainen riimukirjoitus kuin skandinaaveillakin.
Kalevalassakin sanotaan, että Väinämöinen sammon ryöstöretkellään kirjoitti Pohjolan kivimäessä "kivehen kirjan, miekalla tuliterällä". Oliko tämä riimukirjoitus vai kalliopiirros?
Suomi-Kainuu luhistui 400 vuodessa
800- luvulta lähtien Suomi oli kahden tulen välissä, viikinkien ja venäläisten. Jotain menneestä suuruudesta oli kuitenkin jäljellä: ei voida osoittaa viikinkien pystyneen valtaamaan pysyvästi mitään osaa Suomesta, vaikka he kyllä saagojen mukaan sitä yrittivät terrorisoidessaan koko Eurooppaa ja Venäjää
Suomen ja Kainuun kuningaskunta on täytynyt olla vielä jossakin muodossa olemassa 1100-luvulla. Sisiliassa vaikuttanut Al Idrisi kirjoitti vuonna 1154 maailmankarttakirjaansa Ruijan kohdalle selityksen: "Suomen kuninkaalla on alueita ja viljelyksiä edellä mainitulla Norjan saarennolla". Siis Suomella oli vielä tuolloin kuningas, se tiedettiin Sisiliassa asti, ja että Suomen valtapiiriin kuului ainakin osa Ruijasta, josta myös Norjalla oli jo ote.
Kun Suomi sortui Ruotsin edessä 1249-50 (ei siis vielä 1155!), niin sen jälkeen ei ole ollut enää kovin kunniakasta johtaa Pohjolan kuningassukuja Suomesta ja Kainuusta. Mutta saagat on pääosin kirjoitettu ennen Suomen sortumista. Lisäksi Fornjotr-perinne ei ole pelkästään edellä mainittujen lähteiden varassa. Koko viikinkiajan kuuluisin hovirunoilija, ns. skaldi oli Harald Kaunotukan hovissa laulellut Tjodolv Hviniläinen. Hän lauloi vanhimmassa skandinaavilähteessä 800-900-lukujen vaihteen Ynglingatalissa suurisyntyisestä Logesta, joka oli Suomen ja Kainuun kuninkaan Fornjotrin sukua... Ja mainitsee nimeltä myös itsensä Fornjotrin. Ja miksi ei olisi laulanut, sillä Fundinn Noregrin mukaan Fornjotr oli myös Harald Kaunotukan esi-isä!
Snorri Sturluson käytti 1220-luvulla Ynglingasaagansa lähteenä Ynglingatalia, mutta vaikenee Fornjotrista, mainiten hänet vain lainauksessaan Tjodolv Hviniläiseltä. Suomi oli Snorrin aikana jo mennyt suuruus. Eikö ollut enää kunniakasta johtaa Pohjolan kuningassukuja Suomesta, laskevan auringon maasta? Muutoinkaan Snorri ei Norjan kuningassaagoissaan mainitse enää Suomen ja Kainuun johtajia kuninkaan tittelillä, vaikka mainitseekin useita Suomen johtajia nimeltä. Kiertäen ehkä kyllä, sillä hänenkin mukaan Ruotsin kuninkaista useat hakivat vaimon Suomesta tuskin he pelkkiä talonpoikaistyttöjä täältä hakivat!
Fundinn Noregr -, Hversu Noregr bygdist - ja Historia Norwegiae ovat Snorrin saagoja vanhempia ja sisältävät samaa tietoa kuin 900-luvun alun Ynglingatal.
Kun lisäksi 600-luvun Widsith, 1190-luvun Saxo Grammaticus ja vieläpä sisilialainen muslimioppinut Al Idrisi maailmankarttakirjassaan v. 1154 mainitsevat Suomen kuninkaita, niin eikö olisi aihetta ottaa kokonaan uuteen tarkasteluun myös FN:n ja HNb:n jopa yksityiskohtaiset tiedot Suomen kuningassuvusta? Ehkäpä Fornjotrin kuningassuku ei niissä olekaan vain Pohjolan kuningassukujen mytologinen johdanto Pohjolan alkuhistoriaan, vaan ainakin osin todellista historiaa jostain 400-700-luvuilta!? Se vaikuttaa jossain määrin myös mytologiselta siksi, että tämä perinne säilyi suullisena yli 600 vuotta. Jotain rönsyjä noin pitkään suulliseen perinteeseen on tietysti voinut tulla, mutta se ei silti mielestäni oikeuta heittämään koko Fornjotr-perinnettä mytologian "roskakoriin", niin kuin historian- ja saagatutkijat yleensä ovat pääosin tehneet. Jos suomalaiskuninkaat olisivat täysin mytologiaa, voidaan kysyä, miksi viikingit olisivat kertoneet heistä saagoissaan? Ja miksi he sijoittivat tuon Pohjolan kuningassukujen alun juuri Suomeen ja Kainuuseen?
( teksti otettu sivulta http://www.kaltio.fi/arkisto/viikinki.htm )
Oli kuin olisi Suomi ollut tyhjiö idän ja lännen välissä. Näin ei kuitenkaan ollutMutta lukekaapa seuraava teksti ja aletaan pohtia mistä löytyisi historioitsija ja arkeologi joka uskaltaisi tutkia "kiellettyä" aihetta???
----------------------------------------
Olivatko viikinkikuninkaat suomalaisia?
] T e k s t i : A r t o P ö l l ä n e n - K u v a : E r k k i K i i s k i [
Historiaa on kautta maailman sivun kirjoitettu suurten kansojen ja sotien voittajien näkökulmasta ja ehdoilla. Länsi-Rooman kukistuttua Euroopan historian keskiöön nousivat germaanikansat Itä-Rooman eli Bysantin vastapainoksi.
Täällä pohjanperillä viimeisen reilun tuhannen vuoden ajan ovat historiallista tapahtumista dominoineet viikingit, skandinaavit. Heidän vastapainokseen nousi idässä vähitellen Bysantin ortodoksian perillinen Venäjä. Suomi heimoineen jäi siihen väliin ja jauhautui kahtia, ennen kuin oli edes ennättänyt saavuttaa valtiollista tasoa näinhän me olemme tottuneet ajattelemaan.
Mutta onko tämä sittenkään koko totuus? Voittajien, germaanien ja skandinaavien omasta historian kirjoituksesta ja arkeologian saralta nousee eteemme hämmentäviä asioita.
Ennen viikinkiaikaa, 400-700 -luvuilla, Suomi oli suhteellisen vahva ja itsenäinen esim. asetekniikassa ja koruissa. Lisäksi Suomesta näyttää olleen suorat ja melko kiinteät yhteydet Baltiaan ja Keski-Eurooppaan, Skandinavian ohi, ja tietysti myös idän sukulaiskansoihin. Liian vähälle huomiolle on jäänyt se, miksi viikingit eivät vallanneet Suomea, vaikka he vaikuttivat ja terrorisoivat melkein koko Euroopassa ja tosiasiallisesti hallitsivat myös Venäjän jokireittejä. Yleisesti ajatellaan niin, että vähäväkisessä ja vaikeakulkuisessa Suomessa ei ilmeisesti ollut isoja kaupunkeja, joihin rikkaudet olisivat keskittyneet, mikä vähensi Suomen mielenkiintoa hyökkäyskohteena. Mutta onko tämä koko totuus? Entäpä jos Suomessa olikin ryöstötavaran määrään nähden liian suuri ja järjestäytynyt "Suomen valtion" sotavoima.
Millainen Suomi on todellisuudessa ollut ennen Ruotsin valtaan joutumistaan? Niin, saagojen ja muunkin germaanisen kirjallisuuden, kuten Widsith 600-luvulla ja Saxo Grammaticus 1190-luvulla, mukaan Suomi ei ollutkaan järjestäytymätön barbaarimaa, vaan suunnilleen samantasoinen "valtakunta" kuninkaineen kuin skandinaavienkin vastaavat.
1100-luvun lopulta olevissa Flateyjarbókíiin sisältyvissä Orkneyinga- ja Hversu Noregr bygdistí (Kuinka Norja asutettiin) -saagoissa esitetään, että Suomi (Finland) ja Kainuu (Kvenland) olisi ollut eräänlainen koko Pohjolan peruskuningaskunta, josta käsin olisi perustettu sekä Norjan että Tanskan kuningashuoneet ja annettu monia kuninkaita ja varsinkin kuningattaria myös Ruotsin valtaistuimelle.
Suomen ja Kainuun kuninkaan Fornjotrin (=Muinaisjuutti, Vanha Jotuni) sukuluettelo on esitetty täyteläisimpänä Orkneyinga-saagan johdannossa, ns. Fundinn Noregrissa
(= Norjan löytäminen), joka on suomennettu Kyösti Julkun kirjassa Kvenland sekä Messeniuksen Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita -kirjassa. Suuri osa luettelon nimistä on myös Hversu Noregr bygdistissä ja jokunen Historia Norwegiaessa (1100-luvun lopulta). Skandinaaviset tutkijat ja myös esim. suom. Jarl Gallén ns. Tvärminnen raportissa v. 1984 selittävät mieluusti em. lähteet täysin myyttitietoa sisältäviksi ja siis ei -historiallisiksi. Mutta, mutta...
Germaaninen kirjallisuus, Widsith
Germaanisesta kirjallisuudesta löytyy mainintoja suomalaisista 600-luvulta lähtien. Vanhin lähde, 600-luvulta oleva Widsith, luettelee kymmeniä 400-500-lukujen kansainvaellusajan kansoja kuninkaineen. Luettelossa on tieto: Caesare weold Graecum, ond Caelic Finnum eli " keisari hallitsi kreikkalaisia ja Caelic (äännemuoto Kalik?) suomalaisia". Akateemikko Kustaa Vilkuna arveli Caelicin hyvinkin voivan olla turmeltunut goottilaisen -ik-päätteen saanut muoto Kaleva-sanasta.
Kalevanpoika -traditio on sekä suomalaisella että virolaisella alueella yli 2000 vuotta vanha. Hannes Pukki osoitti jo 1941 Virittäjässä, että sana kalev kaleva on jo kantasuomessa (1000-0 eKr.) merkinnyt - ja viron kielessä edelleenkin punaverkaa. Etymologian ovat hyväksyneet Aulis Oja 1969 Kalevalaseuran vuosikirjassa ja Matti Kuusi 1985 Kalevalalippaassa. Siis kalevanpojat = punaverkasenpojat = punaverkaiset pojat.
Oja tekee rinnastuksen: Bysantin keisarin poikia sanottiin porfyrogennetoksiksi, eli purppurassa syntyneiksi. Vertauksen mukaan kalevanpojat olivat joko kuninkaallinen suku Suomessa ja Virossa tai ainakin mahtava ylimyssuku, ja he elivät täällä jo 1000-0 eKr.
Sana kuningas on joko germaaninen lainasana tai sana germaanienkin lainaamasta kielestä. Laina-ajaksi on esitetty pronssikautta (1500-500 eKr.) tai varhaista rautakautta. Miksi lainata sanaa, jolle ei olisi käyttöä? Tämäkin viittaa siihen, että kuninkaita kalevanpoikia on ollut Suomessa jo ennen ajanlaskumme alkua ja sen jälkeen.
Anglosaksinen Beowulf-runoelma
Tanskalaistutkija Gudmund Schütte pitää Saxo Grammaticuksen mainitsemaa suomalaista Egther Fynnensistä samana henkilönä kuin kuuluisan anglosaksisen Beowulf-runoelman pääsankarin Beowulfin isä Ecgtheow. Ja yllätys yllätys: nimi näyttäisi löytyvän myös suomalaisesta kansanrunosta Väinämöisen tuomio: Syntyi poika Poimarissa (Paimio) Emo kutsui Ehtaroksi (=Egther Fynnensis?). Toisen toisinnon mukaan: Iso kutsui Ismoriksi, Emo Ehtoopoiaksehen... Jos Päivä oli henkilönimi, kuten Päivän poika Valkeainen -runossa ilmenee ja Päivölä paikannimi, niin miksei Ehtoo voinut olla henkilön nimi. Siis Väinämöisen tuomion Ehtoo-Ehtaro, joka kastettiin Paimion kuninkaaksi, olisi ollut Saxon tuntema suomalainen Egther Fynnensis ja vielä sama kuin Beowulf-tarun Ecgtheow eli Beowulfin isä. Ecgtheow oli waegmundingas- sukua. Vrt. kansanrunojen Osmo-Osmoisen skand. vastine Osmund.
Onko siis Väinö-Väinämöisen skandinaavinen vastine Waegmund, joka äännetään juuri Wäimund? Beowulf -runoelman Ecgtheow olisi siis ollut Väinämöisen sukua eli Väinöläinen, mikä sukunimi mainitaankin kirjallisissa lähteissä Jouko Vahtolan mukaan vielä 1400- l. Maskussa Varsinais-Suomessa.
Saagat tuntevat Suomen kuninkaat
Runsaimmat tiedot suomalaisista ovat islantilaisessa saaga-kirjallisuudessa (mm. Orkneyinga-, Historia Neorwegiae-, Hversu Noregr bygditz-, Egilin-, Ynglinga-, Kettil Haengrin- ja Bardr Lumitunturinharjun -saagoissa) 1100-1300-luvuilta. Saagat kertovat skandinaavien ym. germaanien sankaritöiden lisäksi suomalaisista ja Suomen kuninkaista. Eri lähteet yhteen laskien nimeltä mainittuja Suomen ja Kainuun kuninkaita on pari- kolmekymmentä.
Orkneyinga- ja Hversu Noregr bygdist -saagojen mukaan jopa osa skandinaavien jumalmaailmasta johdetaan Suomen kuningassuvusta. Erään Suomen ja Kainuun kuninkaan, Fornjotrin, pojat olivat Hler, Loge ja Kare. Hler lähti Tanskaan, valtasi Hlerseyn = Laesön saaren perustaen sinne hallitsijasuvun. Saagat samaistavat Hlerin ja Aegirin, skandinaavien merenjumalan (Suomen Ahti). Loge puolestaan perusti hallitsijasuvun Pohjois-Norjaan, josta Haalogaland (korkeat liekit, revontulet) saa nimensä. Loge vastaa myös tulta, tulenjumalaa eli Suomen Panua tai Liekkiötä.
Suomen ja Kainuun kuninkaasta Torrosta ja hänen keskitalven uhrijuhlastaan skandinaavit johtivat skandinaavisen tammikuun nimen ja hänen tyttärestään Goista tai Goasta helmikuun nimen.
Orkneyinga- ja Hversu Noregr bygdist -saagojen mukaan Suomen ja Kainuun kuningassuvuista nousi kuninkaita myös Ruotsin valtaistuimelle (mm. Östen Gylf) ja samoin he suorastaan perustivat Norjan ja Tanskan kuningashuoneet.
Edelleen näissä saagoissa mainitaan Nor-niminen Kainuun prinssi, joka valtasi Norjan tullen sen ensimmäiseksi kuninkaaksi ja hänestä polveutui mm. Harald Kaunotukka. Orkneyinga-saagassa mainitaan vieläpä, että Nor-prinssistä sai koko Norja nimensä
Suomen kuninkaan Torron poika Gor perusti Tanskaan merikuninkaiden dynastian. Hänen pojanpoikansa Östen Gylf nousi Ruotsin valtaistuimelle. Gorin jälkeläinen oli myös Norjassa vaikuttanut merijaarli Rognvald, jonka poika, jättiläiskokoinen Gange Rolf valloitti Normandian ja josta suoraan polveutuivat Normandian viikinkiajan herttuat, Rouenin jaarlit, Orkney-saarten jaarlit ja edelleen suoraan alenevassa polvessa Vilhelm Valloittaja, josta tuli dynastian perustaja Englantiin 1066.
Aivan tuulesta temmattuja Suomen kuninkaat eivät voi olla. Osa heidän nimistään löytyy paitsi suomalaisista kansanrunoista, myös Suomen maantieteestä. Eräs heistä oli Torro tai Torri - Torron kylä, Torronharju, Torronsuo (Torronsuon kansallispuisto) Tammelassa. Torronsuo löytyy myös Janakkalan-Riihimäen väliltä.
Eräs toinen, Thengill, oli Finmarkin - oikeammin kai Kainuun - kuningas, jonka takamaata Ruija - Kalevalan Rutja - Finmark oli. Tornionjoen sivujoki Tengeliöjoki laskee Aavasaksalla Tornionjokeen, siis Kvenlandin ydinalueella, ei Ruija-Finmarkissa.
Olaus Magnuksen Carta Marinassa 1500-luvulta on Länsi-Suomen kohdalla merkintä: Finlandia-Vel-Finningia Olim Regnum, siis: "Finningia Muinainen Kuningaskunta".
Vuodesta 1985 Oulun yliopiston tutkijat ovat löytäneet roomalaiseen rautakauteen ja kansainvaellusaikaan kuuluvia hautoja ja siis muinaisia asutuksia Perämeren kaarelta, kuten Tornion Rakanmäestä, Kemin Länkimaasta ja Kiimanmaasta, Oulun Välikankaalta, Kempeleen Linnakankaalta ja Saloisten Tervakankaalta. Kvenland Kainuu alkaa siis kohota 1000-2000 vuotta vanhaksi todellisuudeksi juuri sillä alueella missä sen saagojen mukaan pitikin olla.
Messenius 1600-luvulla sanoo, että Suomen kuninkailla oli käytössä hyvät lait ja myös luku- ja kirjoitustaito, samantapainen riimukirjoitus kuin skandinaaveillakin.
Kalevalassakin sanotaan, että Väinämöinen sammon ryöstöretkellään kirjoitti Pohjolan kivimäessä "kivehen kirjan, miekalla tuliterällä". Oliko tämä riimukirjoitus vai kalliopiirros?
Suomi-Kainuu luhistui 400 vuodessa
800- luvulta lähtien Suomi oli kahden tulen välissä, viikinkien ja venäläisten. Jotain menneestä suuruudesta oli kuitenkin jäljellä: ei voida osoittaa viikinkien pystyneen valtaamaan pysyvästi mitään osaa Suomesta, vaikka he kyllä saagojen mukaan sitä yrittivät terrorisoidessaan koko Eurooppaa ja Venäjää
Suomen ja Kainuun kuningaskunta on täytynyt olla vielä jossakin muodossa olemassa 1100-luvulla. Sisiliassa vaikuttanut Al Idrisi kirjoitti vuonna 1154 maailmankarttakirjaansa Ruijan kohdalle selityksen: "Suomen kuninkaalla on alueita ja viljelyksiä edellä mainitulla Norjan saarennolla". Siis Suomella oli vielä tuolloin kuningas, se tiedettiin Sisiliassa asti, ja että Suomen valtapiiriin kuului ainakin osa Ruijasta, josta myös Norjalla oli jo ote.
Kun Suomi sortui Ruotsin edessä 1249-50 (ei siis vielä 1155!), niin sen jälkeen ei ole ollut enää kovin kunniakasta johtaa Pohjolan kuningassukuja Suomesta ja Kainuusta. Mutta saagat on pääosin kirjoitettu ennen Suomen sortumista. Lisäksi Fornjotr-perinne ei ole pelkästään edellä mainittujen lähteiden varassa. Koko viikinkiajan kuuluisin hovirunoilija, ns. skaldi oli Harald Kaunotukan hovissa laulellut Tjodolv Hviniläinen. Hän lauloi vanhimmassa skandinaavilähteessä 800-900-lukujen vaihteen Ynglingatalissa suurisyntyisestä Logesta, joka oli Suomen ja Kainuun kuninkaan Fornjotrin sukua... Ja mainitsee nimeltä myös itsensä Fornjotrin. Ja miksi ei olisi laulanut, sillä Fundinn Noregrin mukaan Fornjotr oli myös Harald Kaunotukan esi-isä!
Snorri Sturluson käytti 1220-luvulla Ynglingasaagansa lähteenä Ynglingatalia, mutta vaikenee Fornjotrista, mainiten hänet vain lainauksessaan Tjodolv Hviniläiseltä. Suomi oli Snorrin aikana jo mennyt suuruus. Eikö ollut enää kunniakasta johtaa Pohjolan kuningassukuja Suomesta, laskevan auringon maasta? Muutoinkaan Snorri ei Norjan kuningassaagoissaan mainitse enää Suomen ja Kainuun johtajia kuninkaan tittelillä, vaikka mainitseekin useita Suomen johtajia nimeltä. Kiertäen ehkä kyllä, sillä hänenkin mukaan Ruotsin kuninkaista useat hakivat vaimon Suomesta tuskin he pelkkiä talonpoikaistyttöjä täältä hakivat!
Fundinn Noregr -, Hversu Noregr bygdist - ja Historia Norwegiae ovat Snorrin saagoja vanhempia ja sisältävät samaa tietoa kuin 900-luvun alun Ynglingatal.
Kun lisäksi 600-luvun Widsith, 1190-luvun Saxo Grammaticus ja vieläpä sisilialainen muslimioppinut Al Idrisi maailmankarttakirjassaan v. 1154 mainitsevat Suomen kuninkaita, niin eikö olisi aihetta ottaa kokonaan uuteen tarkasteluun myös FN:n ja HNb:n jopa yksityiskohtaiset tiedot Suomen kuningassuvusta? Ehkäpä Fornjotrin kuningassuku ei niissä olekaan vain Pohjolan kuningassukujen mytologinen johdanto Pohjolan alkuhistoriaan, vaan ainakin osin todellista historiaa jostain 400-700-luvuilta!? Se vaikuttaa jossain määrin myös mytologiselta siksi, että tämä perinne säilyi suullisena yli 600 vuotta. Jotain rönsyjä noin pitkään suulliseen perinteeseen on tietysti voinut tulla, mutta se ei silti mielestäni oikeuta heittämään koko Fornjotr-perinnettä mytologian "roskakoriin", niin kuin historian- ja saagatutkijat yleensä ovat pääosin tehneet. Jos suomalaiskuninkaat olisivat täysin mytologiaa, voidaan kysyä, miksi viikingit olisivat kertoneet heistä saagoissaan? Ja miksi he sijoittivat tuon Pohjolan kuningassukujen alun juuri Suomeen ja Kainuuseen?
( teksti otettu sivulta http://www.kaltio.fi/arkisto/viikinki.htm )
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuosta 98 jkr. ilmestyneestä Germania kirjasta selvinne mitä väkeä Fennit olivat;) Tacitus kertoo fenneistä "Fennis mira feritas, foeda paupertas"
Olivat viheliäistä ja köyhää kansaa nämä Fennit, hylänneet jopa maanviljelyn, pysyvät asumukset sotimisen ja kaiken kaikkiaan olivat kuin "metsäläisiä" turkiksissaan;) Toki kuvaus saattaa olla lappalaisistakin, mutta mutta...;) Hidasta on sivistys ollut näillä ilmansuunnilla.
Ja kävihän joku toinenkin matkaaja Euroopasta Suomessa tuossa n. 600 jkr. eikä kommentit kuitenkaan, kuten ei väkikään, miksikään muuttuneet, yhä oli köyhää, saastaista ja pimeää, ilmeisesti tarkoitti myös väkeä;)
uusiksi, mutta mitäs hienoa on sitten sankaritaruissa ja kuninkaissa? Miksi tilalle tarjotaan sitä mitä tarjotaan? Miksi natsit kaivoivat esiin ikisaksalaiset sankaritarustot? Mikä niissä puhuttelee näitä lapsenmielisiä? Miksi pitää olla seikkailuja ja sankareita, suurta haastetta ja taistelua, kunkkuja kunkkuja, kunkkuja vastaan kunkkuja, taistelun vimmaa ja valloituksia?
Miksi sitä tarvitaan? Miksi historia nyt pitäisi kirjoittaa uusiksi? Miksi pojille ei riitä että menevät iltahämärissä minkä tahansa kaupunkikerrostalon takapihalle: siellä käydään samanlaista leikkisotaa puumiekoin ja -pyssyin, taisteluhuudoin ja haa!!antaudu!! komennoin?
Miksi meidän kaikkien pitäisi taantua lapsuutemme sankarileikkiaikoihin? Miksi niitä täytyisi elvyttää?
Jos suomalaiset ovat olleet sankarikansaa kunkkuineen, sen pahempi suomalaisille. Olisivat olleet mieluummin laiskanpuskeita jalleja, vaikka sellaisia suurten maailmankysymysten miettijöitä kuin Konsta Pylkkerö. Siinäkin olisi enemmän hohtoa kuin hirmuisissa hauislihaksissa, joilla pystyy halkaisemaan miekalla vihollisen yhdellä iskulla päästä haaruksiin.
Olisivat antaneet piutpaut kunkuille ja valtakunnille, salkoon vedetyille värikkäille kangasräteille, pokkuraisille elkeille ja typerälle tiukkatahtiselle marssille.
Mutta kun ei. Se on tämä suomalainen mies ilmeisesti sellainen ettei siinä lihassa ajatukset istu. Se on komentokulttuurin lapsi. Ellei sillä ole selkä suorana ja tuima katse, se ei koe olevansa mitään. Se on mieluummin tyhjää vihaa täynnä kuin päästää päähänsä ajatuksia.
Ilmeisesti tässä siis taas osuttiin johonkin suomettuneen kansan kipupisteeseen!
Mietin vain miksi. Kukaan ei pyydä keksimään mitään, kukaan ei pyydä satuilemaan. Pyydetään vain vapautta luoda teorioita ja keskustella. Mikä hemmetti tässä oikein on niin pelottavaa, että palstan totalitaristeille tämä on kuolemaakin pahempi kohtalo?
Itse olet lapsellinen. Avoimin mielin tuskin osaat suhtautua yhtään mihinkään, se on nähty.
Minäkin vain ihmettelen miksi. Kun kukaan ei pyydä keksimään mitään, miksi keksitään juuri sitä mitä keksitään, näitä sankaritarustoja? Kuka pyytää satuilemaan? Ja miksi ei saa olla eri mieltä, missä vapaus luoda teorioita ja keskustella? Miksi hemmetissä joku kuvittelee että tässä on jotain pelottavaa? Onko pelko jokin operatiivinen tunne? Mistä se kuolemakin ja kohtalo aina tiensä löytävät näihin lässytyksiin?
Kai meissä kaikissa on sisällämme se pieni lapsi jäljellä. Kysymys kuuluikin että miksi sitä pitää tälläkin tavalla elvyttää.
Ja muuten: minähän en ketään kiellä luomasta vaikka mitä ja keskustelemasta. Keskustelkaa niin maan perkeleesti. Minähän hykertelen ja nautin varauksettomasti näistä uusnatsien skribenttiharjoitelmista. Seuraan keskustelua ja esitän omia kommenttejani. Eivät kai ne ketään estä käyttämästä omia puheenvuorojaan? Älkää nyt vain väittäkö että siellä kiemurtelette tuskissanne kun teihin on osunut.
Kiitos tiedostamattomasta!
Ensimmäistä kertaa kuulen kyllä itseäni nimitettävän uusnatsiksi. Jos kirjoittaja tuntisi minut henkilökohtaisesti niin häpeäisi väitettään. Mutta onhan se nähty ennenkin. Kaikki jotka sanovat jotakin mikä ei pirtaan sovi, ovat tietysti uusnatseja tai muuten vain omituisia. Millaisestakohan ajattelutavasta tämä kertoo? Vastaan itse kysymykseeni - aika ahtaasta!
Tämä edellinen kirjoittaja on muuten siinä mielessä huvittava veikko, että näkee militarismia sielläkin missä sitä ei ole. Taisteleviin kuninkaisiin ja sankarikansaan on viitannut vain hän itse. Kummallinen tarve laittaa omia sanojaan muiden suuhun. Kyllä tämä militarismin ja sotaisuuden peikko taitaa olla kirjoittajan omassa päässä. Itse luo kaikenlaisia kuvitelmia ja kimmastuu niistä sitten itse, voi herranjestas sentään.
Jos nyt vielä sanan uskallan sanoa, ennenkuin tätä tyttöä varmaan pian viedään Siperiaan. Heh. Suomen heimot olivat hyvin riitaisia ja sotaisia keskenään. Tämän myöntää nykyinenkin historiankäsitys. Kuninkaita ei sotimiseen tarvittu, osasimme sen ihan hyvin ilman heitäkin. Hämäläiset orjuuttivat karjalaisia, karjalaiset hyökkäilivät toisten heimojen kimppuun et cetera. Kiirettä piti heimosodissa. Suomessa on suullisella perinteellä aina ollut korkea kurssi. Mistä sen tietää jos kuninkaita olisi ollut, etteivät vain olisi ollut sellaisia kuninkaita jotka arvostavat viisautta enemmän kuin miekkaa? Väinämöisen tavalla mahtavia sanan ja tiedon ihmisiä. Pelkällä miekanheilutuksella tuskin pääsi *edes* päälliköksi vai mitä?
No niin, nyt tämä uusnatsi painuu sitten kauppaan ostoksille, että saadaan taas perheelle pötyä pöytään. :)
vai oliko se nyt sitten ensimmäinen. Onhan se nähty ennenkin? Kehen samaistut? Kenen joukoissa seisot?
Eikä sen varmaan tarvitse olla viimeinenkään kerta. Näitä juttuja viljellään ahkerasti uusnatsien palstoilla. Teepä koe. Kirjoita sekava juttu muinaisista suomalaisista sankareista ja kunkuista ja heitä se vaikka suomensisun palstalle. Katso millaisen kannattajajoukon saat. Mieti sitten taas: kenen joukoissa seisot? Vastaan itse kysymykseeni. Aika ahdaskatseisten suomalaisten. Aika väkivaltaisten suomalaisten. Aika tyypillisten suomalaisten.
Kuten sanoin, kiitos tiedostamattomasta.
Vaikka suomalaiset olikin aikoinaan merkittävä voima tekiä pohjolassa kaupunkeineen, verolaitoksineen, linnoineen ja omine rahoineen, niin on meillä aina ollut korkeatasoista kirjallisuutta, tosin rautakaudella tämä oli lähinnä suullista. Sen sijaan esi-isillämme ja äideillämme ei ollut mitään tarvetta lähteä ryöstöretkille ympärimailmaan tai pystyttää itsestää pyöhkeileviä kivipaaseja muistoksi. Suuruutemme näkyy pikemminkin kansan runoissa. Uusi tutkimus ei tee meistä sen sotaisampaa kansaa kuin tähänkään asti. Se osoittaa vain että enen vieraidenvaltaa täällä on ollut varsin rikasta ja monimuotoista elämää ja että kansallamme on ollut loistava menneisyys ennen idästä ja lännestä tuleita sotaisia valloittajia.
Taas kerra Natsi leimasin viuhuu ja tälläkin kertaa hieman liian hanakasti. Suurin osa sisulaisista on melko tavallasia ylioppilaita ja inhoavat kansallissososilismia. Yleensäkkin suomalaisista kansallismielisitä suhteellisen pieni osa on kansallissosialisteja. Myöskään oman kansan menneisyydestä kiinnostuminen tai kunnossa oleva kansallinen itsetunto ei tee ihmisestä kansallissosialistia ei varsinkaan jos tukee käsitystä jonka mukaa germaaniheimoilla on ollut muuta kansalisuutta edustavia johtajia! Sinua taitaa vaivata pahemman laatuinen kansallinen alemmuudentunne.
Ainoa asia mikä tässä on tiedostamatonta on sun oma taipumuksesi nähdä militaristeja ja uusnatseja kaikkialle. Olisikohan syytä hakea apua ongelmaan?
Tällainen asia voi aivan todella kiinnostaa muitakin kuin uusnatseja, usko tai älä. Uskomatonta järkeilyä kyllä sinun puoleltasi nämä viestit. Pitäisikö nuo nyt sitten ottaa vakavasti vai onko kyse vitsistä?
Kiitos järkevyydestä ja suhteellisuudentajusta. En totta totisesti tajua näitä täysin paranoidisia tyyppejä. Itse olen elämäni aikana äänestänyt 4 eri puoluetta, eikä yksikään ollut uusnatsistinen, kuten sanottu, vainoharhaa...
Tätä yritin juuri itsekin sanoa mutta kai sitten aika huonolla menestyksellä. Kummallisia assosiaatioita ihmisillä jos jo heti sanasta kuningas tulee valtaisa allerginen reaktio ja alitajunnasta ryömivät esiin jotkut suuret sotapäälliköt ja muut. Niitä ei edes tarvitse mainita, täällä erittäin lahjakkaasti jotkut tyypit pistävät omia ajatuksia ja sanoja toisten suuhun.
Itse olen myös sitä mieltä että suomalainen johtajuus on voinut rakentua viisauden perinteelle paremmin kuin miekan. Suuria maailmanvalloittajia emme ole, se on selvää. Heimojen keskinäisiä sotia on kyllä ollut ja riitaisuutta. Aikanaan on voinut yhteisössä viisain ja tietävin olla Väinämöisen veroisessa asemassa, tiedon ja vallan haltijana. Miksi ei tällaisia olisi voinut kuninkainakin olla.
jos vaikka iskisikin kansallinen alemmuudentunne kun kommenttejanne lukee. Kiittelet Ollin raapustelmaa järkeväksi ja suhteellisuudentajuiseksi. Hmm. Voiko ihminen tosiaan olla noin tekopyhä, vai olenko todella vain vainoharhainen?
tälläinen kuninkuus olisi käytännössä näkynyt?
Mitä tekemistä Ruotsalaisella kansanpuolueella on Suomessa. Eiväthän suomalaiset ole ruotsalaisia identiteetiltään.
Ruotsalaisen kansanpuolueen kannatajilla on kansallinen alemmuudentunne.
Kirjoitus- ja kielivirheet vielä antaisi anteeksi, jos jutussa olisi jotakin ajatusta. Mutta tämähän on todella suttuista puuroa. Ei kai tällaista voi tulla ylioppilaan suusta? Eivät kai suomensisunkaan ylioppilaat äidinkielensä kanssa ihan näin avuttomia voi olla?
"Yleensäkkin suomalaisista kansallismielisitä suhteellisen pieni osa on kansallissosialisteja."
Kerrot tämän aivan kuin kyseessä olisi hyvä asia. Hyvät hyssykät sinun suhteellisuudentajuasi. Ei siinä ole mitään hyvää että pieni osa kansallismielisistä on natseja. Siinä ei todellakaan ole mitään, toistan: ei mitään hyvää.
Käsityksesi itsetunnosta on myös kummallinen. Voit puhua itsetunnosta samaan hengenvetoon kuin heimojohtajista. Vain huonon itsetunnon omaavat ihmiset tarvitsevat noin kipeästi johtajia. Olet kyllä leimasi ansainnut.