1) Tieteellinen tutkimus ei voi olla maailmankatsomuksellisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta, koska siihen vaikuttavat todellisuutta koskevat kokonaisvaltaiset oletukset.
2) Ihmisen näkökulma todellisuuteen vääristyy, kun hän asettaa itsensä maailmankaikkeuden keskukseen.
3) Kun ihminen torjuu tietoisuudestaan Jumalan, hän alkaa täyttää Jumalan jättämää tyhjiötä myyteillä. Näitä myyttejä ovat esimerkiksi usko tieteen kaikkivoipaisuuteen, inhimmilliseen kehitykseen, ja ihmisen hyvyyteen.
4) Ihmiselle on usein tärkeämpää säilyttää mielihyvää tuottava myytti kuin totuus.
Lähde: Puolimatka, Tapio: Usko, tieto ja myytit. Tammi, 2005
2) Ihmisen näkökulma todellisuuteen vääristyy, kun hän asettaa itsensä maailmankaikkeuden keskukseen.
3) Kun ihminen torjuu tietoisuudestaan Jumalan, hän alkaa täyttää Jumalan jättämää tyhjiötä myyteillä. Näitä myyttejä ovat esimerkiksi usko tieteen kaikkivoipaisuuteen, inhimmilliseen kehitykseen, ja ihmisen hyvyyteen.
4) Ihmiselle on usein tärkeämpää säilyttää mielihyvää tuottava myytti kuin totuus.
Lähde: Puolimatka, Tapio: Usko, tieto ja myytit. Tammi, 2005
Vastaukset 15
Vanhimmat
yössä?
Minun mielestäni ainakaa ihminen ei ole mikään maailmankaikkeuden keskus.Eläinlaji muitten joukossa joskin tavattoman älyllinen.
"1) Tieteellinen tutkimus ei voi olla maailmankatsomuksellisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta, koska siihen vaikuttavat todellisuutta koskevat kokonaisvaltaiset oletukset."
Pitää paikkansa. Monet "teoriat" kertovatkin enemmän tekijänsä alkuoletuksista kuin mistään muusta.
"3) Kun ihminen torjuu tietoisuudestaan Jumalan, hän alkaa täyttää Jumalan jättämää tyhjiötä myyteillä. Näitä myyttejä ovat esimerkiksi usko tieteen kaikkivoipaisuuteen, inhimmilliseen kehitykseen, ja ihmisen hyvyyteen."
Jos tieteen kaikkivoipaisuudella viitataan sen selitysvoimaan, niin voin yhtyä tähän. Tieteen selitysvoima ontologisella tasolla on todellakin vain myytti, itse asiassa häränpaskaa vimpan päälle.
"2) Ihmisen näkökulma todellisuuteen vääristyy, kun hän asettaa itsensä maailmankaikkeuden keskukseen."
Kristinuskon ihmiskuva on itse asiassa aika lailla hyvä esimerkki tällaisesta positiosta. Ihminen erotetaan muusta luonnosta joksikin erilliseksi olennoksi muiden joukossa, jopa niiden herraksi. Mistäpä muusta tämä kertoo, kuin tyypillisestä antroposentrisestä käsityksestä.
Miksi kritisoit kristinuskoa, Apostoli?
>>3) Kun ihminen torjuu tietoisuudestaan Jumalan, hän alkaa täyttää Jumalan jättämää tyhjiötä myyteillä.
"1) Tieteellinen tutkimus ei voi olla maailmankatsomuksellisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta, koska siihen vaikuttavat todellisuutta koskevat kokonaisvaltaiset oletukset."
Voi osittain pitääkin paikkansa mutta ei pidä yleistää, tiede kuitenkin perustuu havaintoihin ja usean tiedemiehen maailmankatsomus ja jopa uskokin ovat muuttuneet havaintojen myötä.
"2) Ihmisen näkökulma todellisuuteen vääristyy, kun hän asettaa itsensä maailmankaikkeuden keskukseen."
Pitää paikkainsa. Uskovaiset asettavat itsensä maailmankaikkeuden keskukseen, myös ateisti voi tehdä näin mutta tiede ei sitä tee.
"3) Kun ihminen torjuu tietoisuudestaan Jumalan, hän alkaa täyttää Jumalan jättämää tyhjiötä myyteillä. Näitä myyttejä ovat esimerkiksi usko tieteen kaikkivoipaisuuteen, inhimmilliseen kehitykseen, ja ihmisen hyvyyteen."
Kun ihminen torjuu tieteen, hän alkaa täyttää tyhjiötä myyteillä...
"4) Ihmiselle on usein tärkeämpää säilyttää mielihyvää tuottava myytti kuin totuus."
Pitää paikkansa.
>>Ihmisen näkökulma todellisuuteen vääristyy, kun hän asettaa itsensä maailmankaikkeuden keskukseen.>>
Eli että ihminen lähtee rakentamaan todellisuuskuvaansa itsestään käsin, sen sijaan että hän lähtisi liikkeelle "Jumalasta ja tämän ilmoituksesta"? Kukaan olento ei kuitenkaan voi lähteä liikkeelle muusta kuin itsestään koska emme voi paeta omaa subjektiivista näkökulmaamme mihinkään olematta silloin joku toinen, ja olla esim. varma muiden kuin itsemme olemassaolosta, jos siitäkään. Ja sama pätee myös hypoteettiseen jumalaan, hänkään ei voisi olla ehdottoman varma muiden kuin itsensä olemassaolosta. Esim. jumala ei voi olla kaikkitietävä koska aina saattaa olla asioita joista hän ei vain tiedä olevansa tietämätön. Jos teisti haluaa väittää vastaan, hän kuvittelee silloin kykenevänsä johonkin jota hän ei inhimillisesti ole ja joka on myös loogisesti mahdotonta, ehdottoman varman tiedon omistaja. Jos jumalia olisi olemassa, heidän ontologisesta olemuksestaan ei voisi olla varmuutta (ovatko kaikkivaltiaita tai kenties alieneja), vaan suhde voisi olla ainostaan pragmaattinen.
Esim. "olento" vapautti israelilaiset orjuudesta. Olennon todellinen olemus ei ole olennaista eikä tiedettävissä, ainostaan konkreettinen vuorovaikutus reaalisten osapuolien välillä on.
Juutalainen teologia onkin enemmän kiinnostunut siitä mitä Jumala tekee ja mitä ihmisen tulisi tehdä, kuin siitä mitä Jumala on ja mitä ihmisen tulisi uskoa, mikä heijastelenee taas enemmän kreikkalaista filosofista kiinnostusta asioiden ontologiseen puoleen, joka on periytynyt myös kristinuskoon.
Kristitty siis saattaa kokea muutakin kuin vain omia psyykkisiä prosessejaan, mutta hän ei voi silloinkaan olla varma niiden olemuksesta. Enin mitä voitaisiin sanoa on että "olento tekee asioita" ja "kristitty tekee asioita", loppu on vain sokeaa uskoa ja älyllistä epärehellisyyttä.
Ja mielestäni juuri tämä epävarmuuden myöntäminen ja hyväksyminen, ennakkoluulottomuus, ajattelun vapaus ja kaikkien mahdollisuuksien huomioonottaminen on olennaista.
Heikki
veikkaanpa vaan, että tuokin kulkee keskivertohellarin psyykkisten prosessien läpi huomaamatta ja jättämättä minkäänlaista jälkeä.
"2) Ihmisen näkökulma todellisuuteen vääristyy, kun hän asettaa itsensä maailmankaikkeuden keskukseen." Tyypillinen tapa todellisuuden vääristymiseen on usko jumalmyytteihin. Usein näissä jumalmyyteissä tai miksi niitä nyt halutaankin kutsua ihminen asteeaa itsensä mailmankaikkeuden keskukseksi. Huomasitko muuten sitä?
hyvä että jaksat vielä jaksaa nostaa itsestäänselvät johtopäätökset joita uskis ei itse huomaa, esiin.
>>1) Tieteellinen tutkimus ei voi olla maailmankatsomuksellisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta, koska siihen vaikuttavat todellisuutta koskevat kokonaisvaltaiset oletukset.>2) Ihmisen näkökulma todellisuuteen vääristyy, kun hän asettaa itsensä maailmankaikkeuden keskukseen.>3) Kun ihminen torjuu tietoisuudestaan Jumalan, hän alkaa täyttää Jumalan jättämää tyhjiötä myyteillä. Näitä myyttejä ovat esimerkiksi usko tieteen kaikkivoipaisuuteen, inhimmilliseen kehitykseen, ja ihmisen hyvyyteen.>4) Ihmiselle on usein tärkeämpää säilyttää mielihyvää tuottava myytti kuin totuus.
"2) Ihmisen näkökulma todellisuuteen vääristyy, kun hän asettaa itsensä maailmankaikkeuden keskukseen."
Nykytietämyksen mukaan maailmankaikkeuden keskus sijaitsee täsmälleen minun napani keskipisteessä. Ikävä kyllä niin myös sinun.
"4) Ihmiselle on usein tärkeämpää säilyttää mielihyvää tuottava myytti kuin totuus."
Täsmälleen samaa mieltä.
muuttuu ajan mittaan myytiksi. Se on alkanut jo muuttua siksi, kun Raamattua tulkitaan yhä enemmän vertauskuvallisena kuten muitakin myyttejä.
Mytologiahan on uskonto, johon ei kukaan enää usko.
>>4) Ihmiselle on usein tärkeämpää säilyttää mielihyvää tuottava myytti kuin totuus.