Tämän viikon Päivämies toteaa jouluun liittyvien tapojen ja perinteiden saattavan muodostua itsetarkoituksksi, jolloin joulun ydinsanoma on vaarassa hämärtyä.
Linjaus tuntuu tervetulleelta ja selkeästi uskomme ydintä kirkastavalta - kaiken sen jälkeen, mitä tälläkin palstalla on keskustelussa huomattu syksyn teemanumeroiden vaikutuksista ja lieveilmiöistä.
~'~'~'~'~'
Pääkirjoitus: Oikea joulurauha ei synny ulkoisista seikoista
”Pyrkimys noudattaa perinteitä tinkimättömästi voi muodostua esteeksi oikealle joulumielelle”
Joulu on juhlan aikaa läpi kristillisen maailman. Juhlan pääsanoma on ihmisten tiedossa: on kyseessä Jeesuksen, Vapahtajan, syntymäjuhla. Silti valitettavan harva pysähtyy ajattelemaan tätä tosiasiaa ja ottaa sen huomioon toimissaan. Useimpien arki on nykyisin kiireistä. Joulun alla kiire näkyy työelämän, markkinoiden, matkustamisen ja monen muun rytmin kiihtymisenä. Toisaalta kaiken kiireen keskellä on heitäkin, joiden aika kuluu madellen. Joulun lähestyessä tarpeettomuuden ja yksinäisyyden tunteet vain korostuvat.
Kummassakin tilanteessa on tarpeen saada aikaan muutos jouluksi. Hiljentyminen joulun sanoman äärelle katkaisee arjen ja tarjoaa lepoa ja virkistystä. Jouluna on myös tilaisuus muistaa yksinäisyyttä tuntevia lähimmäisiä. Silläkin tavalla voi irrottautua arjen kiireistä. Jouluilo kasvaa yhdessä ja tuo joulurauhaa sydämiin.
Joulunviettoon sisältyy monia perinteitä, jotka yhdistävät sukupolvia ja luovat joulumieltä. Eri perheiden ja eri kulttuurien jouluperinteet poikkeavat toisistaan. Tavat eivät ole toistaan parempia tai huonompia, kun joulun sanoma säilyy tärkeimpänä. Jouluilon ja joulurauhan kokeminen ei edellytä kaikkien perinteiden täyttämistä. Pyrkimys noudattaa perinteitä tinkimättömästi voi päinvastoin muodostua esteeksi oikealle joulumielelle.
Lahjat kuuluvat jouluun. Lahjan saaminen ei silti ole subjektiivinen oikeus eikä lahjan antaminen velvollisuus. Joululahja on oivallettu oikein silloin, kun se synnyttää iloa niin antajan kuin saajan sydämessä. Joulun pääroolia ei saa antaa koville ja pehmeille paketeille, mutta niistäkin saa iloita yhdessä. Lasten lahjoistaan kokema ilo sopii esikuvaksi aikuisillekin.
Yhteinen ilo on joulunakin moninkertainen, ja yhteinen tekeminen ja vastuu jakaa kuorman. Perheissä on tärkeää jakaa tehtävät niin, ettei joulun tekeminen muodostu kenellekään liian raskaaksi. Juhlavalmistelut on syytä mitoittaa siten, että kaikki perheenjäsenet jaksavat hyvällä mielellä nauttia joulun rauhasta. Oikean joulurauhan synnyttää ja uudistaa joka joulu usko seimen lapseen. Tämä sydämen usko on kokonaan Jumalan lahjaa. Kristuksen syntyessä ulkoiset puitteet eivät olleet komeat, mutta Jumalan valo ja evankeliumin kirkkaus loistivat seimeltä maailmaan. Joulurauhan sanoma on tämänkin joulun keskeisin sisältö.
(www.srk.fi)
~*~*~*~*~~*~*~*~*~*~*~*
Linjaus tuntuu tervetulleelta ja selkeästi uskomme ydintä kirkastavalta - kaiken sen jälkeen, mitä tälläkin palstalla on keskustelussa huomattu syksyn teemanumeroiden vaikutuksista ja lieveilmiöistä.
~'~'~'~'~'
Pääkirjoitus: Oikea joulurauha ei synny ulkoisista seikoista
”Pyrkimys noudattaa perinteitä tinkimättömästi voi muodostua esteeksi oikealle joulumielelle”
Joulu on juhlan aikaa läpi kristillisen maailman. Juhlan pääsanoma on ihmisten tiedossa: on kyseessä Jeesuksen, Vapahtajan, syntymäjuhla. Silti valitettavan harva pysähtyy ajattelemaan tätä tosiasiaa ja ottaa sen huomioon toimissaan. Useimpien arki on nykyisin kiireistä. Joulun alla kiire näkyy työelämän, markkinoiden, matkustamisen ja monen muun rytmin kiihtymisenä. Toisaalta kaiken kiireen keskellä on heitäkin, joiden aika kuluu madellen. Joulun lähestyessä tarpeettomuuden ja yksinäisyyden tunteet vain korostuvat.
Kummassakin tilanteessa on tarpeen saada aikaan muutos jouluksi. Hiljentyminen joulun sanoman äärelle katkaisee arjen ja tarjoaa lepoa ja virkistystä. Jouluna on myös tilaisuus muistaa yksinäisyyttä tuntevia lähimmäisiä. Silläkin tavalla voi irrottautua arjen kiireistä. Jouluilo kasvaa yhdessä ja tuo joulurauhaa sydämiin.
Joulunviettoon sisältyy monia perinteitä, jotka yhdistävät sukupolvia ja luovat joulumieltä. Eri perheiden ja eri kulttuurien jouluperinteet poikkeavat toisistaan. Tavat eivät ole toistaan parempia tai huonompia, kun joulun sanoma säilyy tärkeimpänä. Jouluilon ja joulurauhan kokeminen ei edellytä kaikkien perinteiden täyttämistä. Pyrkimys noudattaa perinteitä tinkimättömästi voi päinvastoin muodostua esteeksi oikealle joulumielelle.
Lahjat kuuluvat jouluun. Lahjan saaminen ei silti ole subjektiivinen oikeus eikä lahjan antaminen velvollisuus. Joululahja on oivallettu oikein silloin, kun se synnyttää iloa niin antajan kuin saajan sydämessä. Joulun pääroolia ei saa antaa koville ja pehmeille paketeille, mutta niistäkin saa iloita yhdessä. Lasten lahjoistaan kokema ilo sopii esikuvaksi aikuisillekin.
Yhteinen ilo on joulunakin moninkertainen, ja yhteinen tekeminen ja vastuu jakaa kuorman. Perheissä on tärkeää jakaa tehtävät niin, ettei joulun tekeminen muodostu kenellekään liian raskaaksi. Juhlavalmistelut on syytä mitoittaa siten, että kaikki perheenjäsenet jaksavat hyvällä mielellä nauttia joulun rauhasta. Oikean joulurauhan synnyttää ja uudistaa joka joulu usko seimen lapseen. Tämä sydämen usko on kokonaan Jumalan lahjaa. Kristuksen syntyessä ulkoiset puitteet eivät olleet komeat, mutta Jumalan valo ja evankeliumin kirkkaus loistivat seimeltä maailmaan. Joulurauhan sanoma on tämänkin joulun keskeisin sisältö.
(www.srk.fi)
~*~*~*~*~~*~*~*~*~*~*~*
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sama huomio.
Oiskohan sittenkin SRK:n konttorille kantautunut tietoa tälläkin foorumilla käydyistä erittäin laadukkaista ja uskoa rakentavista perinnäissäädöskeskusteluista, sen seurauksena hienovaraisesti ilmaistuna "perinne" käsite pääsi jo pääkirjoitustekstiin.
Vielä kun virallinen taho pystyisi käymään kriittisesti ja raamatunmukaisesti kiinni seuraaviin asioihin.
-Teknologian nykyaikainen käyttö uskovaisten keskuudessa.
-Tasavertainen kohtelu ja syntikäsitys ammatista riippumatta. Esim.Poliitikot, yliopistoihmiset, yrittäjät saavat taputukset ja kunnian tekemästään työstä, musiikinammattilaiselle tätä ei sallita edes kirkkokonsertinmuodossa.
-Ylisuuret ja prameat Ry:t. >seurauksena nuorten perheiden uupuminen ja lasten pahoinvointi kun voimavarat kuluvat Ry:n organisaation ja rakennuskannan ylläpitämiseen.
-Rehellinen ja avoin historian kirjoitus ja tiedon siirto tuleville sukupolville, raamattu kehottaa ettemme mitään salaisi tulevilta sukupolvilta. Ry:n piirissä on varsinkin -70 luvulla sattunut asioita ja toimintalinjaan tullut vääristymiä jotka ei enään kestä "oikean" uskon mukaista tarkastelua.
-Väkinäinen uskovaisen identiteetin muodostaminen ulkoisilla asioilla ja kulttuurisilla perinteillä on nykyisin jokseenkin mahdotonta, tämä pitäisi tunnustaa tosiasiaksi.
Minusta kaikista noista luettelemistasi asioista kirjoitettaessa ainoa raamatullinen linjaus on, että korostetaan jokaisen omakohtaisissa kiusauksissa valvomista.
Ja kannustetaan katsomaan Kristukseen, kuten tässä pääkirjoituksessa!
Tietysti voi käsitellä vaikka erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten suhtautumista tietotekniikkaan, mutta minua häiritsee kaikkinainen pyrkimys antaa koko lukijakunnalle yhtäläisiä elämäntapaohjeita tai neuvoja. Niin erilaisissa elämissä elämme, niin erilaisia kiusauksia kohtaamme, niin erilaisissa tilanteissa itse kukin kohtaamme lähimmäisiä ja saamme mahdollisuuden kirkastaa Kristusta.
Myönnän että kirjoitukseni on "epäuskovainen"ja kriittinen. Varttuessani olen kumminkin huomannut että meidän RY:läisten pesä ole puhtaiden pulmusten koti, monessa asiassa olisi parantamisen varaa.
Esim. Tiedot -70 luvun tapahtumista ovat nuorelle sukupolvelle, itseni mukaanlukien, hämärän peitossa. Tämän palstan antina mustavalkoisuus senkin ajan ympäriltä on hälvennyt. Kaikki muut eivät voi aina olla väärässä ihmisten maailmassa. Kärjistettynä saarnamiesten sanoma -70 luvun tapahtumista on että "pahat ihmiset ja väärät henget" tulikin karkottaa.
Puketuminen tai kodintekniikka ei myöskään ole yksityisasia kristillisyydessä. Reumatismiä sairastava ystävä sai Ry;llä kuulla kommentin, nahkahousut olivat ennen huorien vaatteita, hän käytti nahkavaatteita pysyäkseen lämpimänä.
Sukulaisen kodissa vierailleet tosiuskovat eivät voineet sietää sitä että perheessä oli videot.
Monen kohdalla tällaiset asiat ovat aiheuttaneet sen että he ovat "äänestäneet jaloillaan."
Itse en tätä tietä valitse mutta olen päättänyt omakohtaiseksi uskonoikeudeksi oman ajatusmaailman säilyttämisen vaikka se joissakin asioissa risteäisi RY:n virallisista kannoista ja perinteistä.
Tämän tyyppiset voivottelut joulun maallistumisesta ovat jokavuotista huttua millä tahansa foorumilla tai mediassa. Ei tuo nyt niin selkeä "linjaus" ole kun puhutaan millainen joulu ehkä mahdollisesti saattaa joissakin tapauksissa olla.
Itse koin, että pääkirjoitus ei kuitenkaan keskity vain voivottelemaan maallistumista vaan pyrkii tarkentamaan lukijan katseen Joulun ihmeeseen. Tämä on mielestäni sävyero, joskin ehkä hiuksenhieno.
Uskovainenhan haluaa olla rehellinen.
Voitko Sefora rehellisesti kertoa, poistitko toisella sivulla olevassa ketjussa "Hilkan tarina" olleen viestisi, jonka mukana häipyi oma vastaukseni viestiisi ja taisi olla myös joku toinenkin?
Jos poistit niin kerrotko miksi näin teit?
Vastasin eilen Hilkkaketjuun, mutta se onkin nyt poistettu kokonaan. Jos sinua mietityttää ko. ohjelma, voin jutella siitä sähköpostitse:
[email protected]
(Rekisteröi itsellesi käyttäjätunnus niin saat sähköpostiosoitteen tänne suomi24-sivustolle, mikäli et halua käyttää omaa osoitettasi.)
Tänään luen sähköpostia aamupäivällä ja lomailtuani taas 2.1., joten palataan!