Anteeksi, sättiystäväni.
"Tapasin" sinut taas lauantaina sätissä. Heti kun näin nickisi listalla, teki sydämeni pienen ylimääräisen kiekauksen kuiskaten 'siinä hän nyt on'!!
Mutta ikäväkseni taisi meillä molemmilla olla aika huono ja raskas päivä takana, sillä jutut olivat molemmin puolin hiukan vältteleviä ja odottavia. Sillä juttelimme yleisellä vain niitä näitä.
Minä olisin kyllä äärettömän mielelläni jutellut kanssasi privaatistikin, mutta itsetuntoni oli lauantaina ihan nollissa, enkä ollut lainkaan varma, halusitko SINÄ jutella minun kanssani. Eihän minulla ole mitään oikeutta vaatia, että saan aina nauttia sättiseurastasi...
Ja sitten kun sanoin sinulle, että olisi kiva, jos sinä vaihteeksi tekisit aloitteen yksityiselle puolelle siirtymisestä, katosit kuin tomusokeri veteen. En edes ehtinyt kertoa, miksi. Siispä kerron sen tässä julkisesti: siksi, että minusta tuntuu, että tunkeilen liikaa ja vaadin seuraasi - mitä jos oletkin vain jutellut kanssani velvollisuudesta tai koska et vain halua loukata sanomalla ei. Siksi olisi ollut upeaa saada edes pieni vinkki siitä, että olen toivottua ja haluttua seuraa...
Sättiystäväni, meilinä anteeksipyynnön sinulle lähettäisin, mutta et ole uskaltanut minulle osoitettasi antaa. Toivon, että tämän täältä käyt lukemassa.
Sinä olet minulle todella tärkeä ihminen. Ehkä vähän liiankin tärkeä. Emmehän ole kuin jutelleet keskenämme (tosin aika monta tuntia) ja silti kuvittelen, että minulla on TUNTEITA sinua kohtaan.
Sättiystäväni, anteeksi, että olen rakastunut sinuun. Tunteistani en sinulle varmaan koskaan tule suoraan kertomaan, sillä en halua pelottaa sinua pois luotani vaan haluan nauttia edes ystävyydestäsi niin kauan kuin mahdollista.
"Tapasin" sinut taas lauantaina sätissä. Heti kun näin nickisi listalla, teki sydämeni pienen ylimääräisen kiekauksen kuiskaten 'siinä hän nyt on'!!
Mutta ikäväkseni taisi meillä molemmilla olla aika huono ja raskas päivä takana, sillä jutut olivat molemmin puolin hiukan vältteleviä ja odottavia. Sillä juttelimme yleisellä vain niitä näitä.
Minä olisin kyllä äärettömän mielelläni jutellut kanssasi privaatistikin, mutta itsetuntoni oli lauantaina ihan nollissa, enkä ollut lainkaan varma, halusitko SINÄ jutella minun kanssani. Eihän minulla ole mitään oikeutta vaatia, että saan aina nauttia sättiseurastasi...
Ja sitten kun sanoin sinulle, että olisi kiva, jos sinä vaihteeksi tekisit aloitteen yksityiselle puolelle siirtymisestä, katosit kuin tomusokeri veteen. En edes ehtinyt kertoa, miksi. Siispä kerron sen tässä julkisesti: siksi, että minusta tuntuu, että tunkeilen liikaa ja vaadin seuraasi - mitä jos oletkin vain jutellut kanssani velvollisuudesta tai koska et vain halua loukata sanomalla ei. Siksi olisi ollut upeaa saada edes pieni vinkki siitä, että olen toivottua ja haluttua seuraa...
Sättiystäväni, meilinä anteeksipyynnön sinulle lähettäisin, mutta et ole uskaltanut minulle osoitettasi antaa. Toivon, että tämän täältä käyt lukemassa.
Sinä olet minulle todella tärkeä ihminen. Ehkä vähän liiankin tärkeä. Emmehän ole kuin jutelleet keskenämme (tosin aika monta tuntia) ja silti kuvittelen, että minulla on TUNTEITA sinua kohtaan.
Sättiystäväni, anteeksi, että olen rakastunut sinuun. Tunteistani en sinulle varmaan koskaan tule suoraan kertomaan, sillä en halua pelottaa sinua pois luotani vaan haluan nauttia edes ystävyydestäsi niin kauan kuin mahdollista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaunista.
Kannattaa laittaa sama juttu chatti palstallekkin niin ainakin löytää perille.