Onpa niinkin, että päivänä muutamana presidentinvaalit ovat ohi. Matti Vanhanen on valittu presidentiksi ja keskusta on kesäkuussa 100-vuotisjuhlassaan valitsemassa uutta puheenjohtajaa. Pääministerinä toimii joko Mauri Pekkarinen tai Paula Lehtomäki, saatte arvata kumpi... Mutta asiaan:
2007 käydään eduskuntavaalit, jotka ovat pirun tärkeät. Suomea uhkaa pahimmin henkinen laiskuus, jähmettyminen, sosialisointi, yksilön vastuun häivyttäminen ja uusien vevoitteiden säätäminen yhteiskunnalle. Sosialidemokraattinen utopia lähenee: omahoitaja ja sähkö(pyörä)tuoli jokaiselle! Kaikki eläkkeelle! Neljän tunnin työpäivä! Rakastakaa veroja!
Tämä uhkakuva voitaisiin välttää ja pitää Suomi virkeänä ja liikkeellä, kun vain keskusta ja kokoomus kokoaisivat voimansa yhteen. Parhaimmillaan niillä voisi jo kahdestaankin olla yli 100 kansanedustajaa, rkp:llä vahvistettuna vähintään 110. Kristilliset ja perussuomalaiset joutavat olemaan oppositiossa opettelemassa pölhöpopulismin aakkosia. Eivät ne kuitenkaan tukisi sosialisteja hallitusta vastaan. Jos ovat kunnolla, pääsevät mukaan 2011.
Mutta nyt on taas tämä sinivihreä yhteistyö kovin vaikeaa. Niinusto ja hänen nuorisonsa tekevät kaikkensa päästäkseen pressanvaaleissa kakkoseksi ja sitten 2007 paremmista asetelmista takaisin sosialistien armo-huomaan. Ja eipä ollut viisas keskustakaan, kun käänsi selkänsä väärään suuntaan 2003. Silloin olisi ollut mahdollista muodostaa sinihreä tai vihreänsininen hallitus.
Hallitus pitäisi perustaa ohjelmaa varten! Siksi suurimman puolueen aseman ei tule olla ratkaiseva, vaan sellaisen koalition tulee johtaa maata, joka saa ohjelmansa taakse suurimman enemmistön eduskunnassa.
Punamullalla oli oma roolinsa hyvinvointi-Suomen rakentamisessa ja demokratian vakiinnuttajana. Mutta kyllä sen uusiutumiskyky on nykyään perin kehno. Niin kokoomuksessa kuin keskustassakin joutaa kierrätykseen se väliportaan johto, joka tuntee epäluuloa toisiinsa ja kertaa menneitä kaunoja: Zyskovitz, Sasi, Itälä, Niinusto, Kalli, Lankia, Kääriäinen, Anttila.
Uusia tilalle ja hiekkaa sosialismin rattaisiin!
Minne on muuten piiloutunut tämä kokoomuksen puheenjohtaja Katainen? Ei ole näkynyt. Onkohan suunnitelmana, että jonkun pitää kokoomuksessakin säilyttää kasvonsa Niinuston räksyttäessä. Toivottavasti Katainen saa puolueensa toipumaan ja huomaa, ettei tämä tuska Suomesta lopu ennen kuin lakataan juoksemasta sosialistien sähköjäniksen perässä.
2007 käydään eduskuntavaalit, jotka ovat pirun tärkeät. Suomea uhkaa pahimmin henkinen laiskuus, jähmettyminen, sosialisointi, yksilön vastuun häivyttäminen ja uusien vevoitteiden säätäminen yhteiskunnalle. Sosialidemokraattinen utopia lähenee: omahoitaja ja sähkö(pyörä)tuoli jokaiselle! Kaikki eläkkeelle! Neljän tunnin työpäivä! Rakastakaa veroja!
Tämä uhkakuva voitaisiin välttää ja pitää Suomi virkeänä ja liikkeellä, kun vain keskusta ja kokoomus kokoaisivat voimansa yhteen. Parhaimmillaan niillä voisi jo kahdestaankin olla yli 100 kansanedustajaa, rkp:llä vahvistettuna vähintään 110. Kristilliset ja perussuomalaiset joutavat olemaan oppositiossa opettelemassa pölhöpopulismin aakkosia. Eivät ne kuitenkaan tukisi sosialisteja hallitusta vastaan. Jos ovat kunnolla, pääsevät mukaan 2011.
Mutta nyt on taas tämä sinivihreä yhteistyö kovin vaikeaa. Niinusto ja hänen nuorisonsa tekevät kaikkensa päästäkseen pressanvaaleissa kakkoseksi ja sitten 2007 paremmista asetelmista takaisin sosialistien armo-huomaan. Ja eipä ollut viisas keskustakaan, kun käänsi selkänsä väärään suuntaan 2003. Silloin olisi ollut mahdollista muodostaa sinihreä tai vihreänsininen hallitus.
Hallitus pitäisi perustaa ohjelmaa varten! Siksi suurimman puolueen aseman ei tule olla ratkaiseva, vaan sellaisen koalition tulee johtaa maata, joka saa ohjelmansa taakse suurimman enemmistön eduskunnassa.
Punamullalla oli oma roolinsa hyvinvointi-Suomen rakentamisessa ja demokratian vakiinnuttajana. Mutta kyllä sen uusiutumiskyky on nykyään perin kehno. Niin kokoomuksessa kuin keskustassakin joutaa kierrätykseen se väliportaan johto, joka tuntee epäluuloa toisiinsa ja kertaa menneitä kaunoja: Zyskovitz, Sasi, Itälä, Niinusto, Kalli, Lankia, Kääriäinen, Anttila.
Uusia tilalle ja hiekkaa sosialismin rattaisiin!
Minne on muuten piiloutunut tämä kokoomuksen puheenjohtaja Katainen? Ei ole näkynyt. Onkohan suunnitelmana, että jonkun pitää kokoomuksessakin säilyttää kasvonsa Niinuston räksyttäessä. Toivottavasti Katainen saa puolueensa toipumaan ja huomaa, ettei tämä tuska Suomesta lopu ennen kuin lakataan juoksemasta sosialistien sähköjäniksen perässä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.