uhrilta anteeksi

Mielenkiintoinen ajatus.

Mieleeni tuli lisäksi vielä se, että tarkasti pelkän uhrin kannalta ajatus muuttuu vielä kummallisemmaksi.

Eli jos uhria vastaan tehty rikos on kirkollisten dogmien mukaan jumalan hänelle antama koettelemus, onko rikollinen tekijä lainkaan vastuussa teoistaan kirkollisessa mielessä?

Rikollinenhan on jumalan tahdon (uhrin koettelemuksen) välikappale, joten pitääkö hänen katua tekoaan? Jos pitää, niin silloinhan rikoksen uhri on itseasiassa joutunut teon kohteeksi joka ei ole jumalan suunnittelema. Miten kaikkivoipa, oletettavasti hyvä jumala muka sallisi tälläista? Vai pitääkö jumalan pyytää anteeksi rikoksen uhrilta?

Mitä taas tulee itse 'meditaatioon' anteeksiantona, siinä protestantit ovat mielestäni menneet metsään. Katolisen kirkon ripittäytyminen on tietyssä mielessä paljon toimivampi vaihtoehto. Siinä pitää tunnustaa syntinsä todellisina, eriteltyinä tekoina todelliselle ihmiselle, eli papille. Myönnetään kuvassa on mukana salassapito velvollisuus sun muuta, mutta askel on kuitenkin paljon suurempi ja todellisempi kuin vain huudella saaneensa anteeksi (erittelemättömät) syntinsä. Katolliset ovat aina olleet paljon parempia lukemaan ihmistä, kuin korkealentoiset, ideologisesti 'puhtaammat' protestantit. Ja tietenkin syyllistämään...

> Mitä jos tulemme sanoneeksi tai tehneeksi pahaa toiselle? <
Mikä on pahaa?

Oman kirjoituksesi äärimmäisen mustavalkoisen ja yksinkertaistavan ajattelutavan mukaisesti voisin minäkin sanoa:
Uskonnottomalle eetikolle, joka ei usko Jumalaan, ei ole olemassa mitään hyvää eikä pahaa sinänsä. Kaiken määrää suhteellisuuden periaate ja henkilökohtaisesti sovellettu pragmatismi eli käytännöllisyys. Hän voi itse omien intressiensä mukaisesti päättää mikä milloinkin on hyvää, oikein, mikä pahaa, väärin.

Sitten voisi vielä harrastaa lapsellista "kotifilosofiaa" vaikka tähän tapaan:
Jos hän joskus valitsee tehneensä väärin ja pyytää anteeksi, siinäkään hän ei varsinaisesti ajattele uhriaan, vaan omaa syyllisyydentuntoaan, jota haluaa anteeksiantamuksen rituaalilla lievittää. Niinpä uhrin hänelle myöntämä anteeksiantamus on sekin ainoastaan sisäistä meditaatiota, jossa hän työstää omaa syyllisyyttään ja pragmatismiaan, koettaen pitää yllä itsestään ja itselleen hyvän ihmisen illuusiota, koska ei uskalla tunteen tasolla kohdata sitä mihin loogisesti uskoo, että hyvää ja pahaa ei ole eikä niin ollen anteeksiantamustakaan tarvita. Tällainen sisäinen meditaatio on hänelle siis todellisen Jumalasuhteen ja Hänen antamansa anteeksiantamuksen korvike, se on uskonnollista käyttäytymistä, jolla hän (itseään uskonnottomaksi sanoen) korvaa elävän uskon.

Luulen että äskeisessä esityksessäni saattaa olla jotain tottakin, mutta aivan noin mustavalkoisena en asiaa näe, esitin vain yhden tavan suhtautua kysymykseen. Tuollaisiin kärjistyksiin päädytään jos ei tahdota perehtyä toisen lähtökohtiin vaan omasta maailmankuvasta ja ihmiskäsityksestä (kuin ne olisivat ehdottoman identtiset todellisuuden itsessään olevan luonteen kanssa) lähdetään leimaamaan erilaista maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä edustavat.

* * *

> Kristinoppi, kirkko ohjaa pyytämään pahoja sanoja ja tekoja anteeksi jumalalta eli meditoimaan itsensä kanssa. <
Siis?
Kirkon opin mukaisesti kuvittelen Jumalan. Rukoillessani tätä kuvittelemaani Jumalaa, jonka uskoni minulle tekee, minä ikäänkuin projisoin hänet jonnekin itseni ulkopuolelle luullen seurustelevani itsestäni erillisen persoonan kanssa, mutta todellisuudessa on kyse vain oman mieleni sisäisestä tapahtumasta.

Olisit kuitenkin voinut sanoa:
"Kristinoppi, kirkko ohjaa pyytämään pahoja sanoja ja tekoja anteeksi jumalalta. Minun mielestäni se on vain meditointia itsensä kanssa."
Nyt lähdit heti alussa linjalle joka tekee keskustelun toisin ajattelevien kanssa vähintäänkin hankalaksi. Ehkä et edes halua keskustella niiden kanssa jotka ajattelevat ja uskovat toisin kuin sinä? Vain heittää omia kommenttejasi, esitellä varmoja totuuksia jotka perustuvat kasvatuksesi ja kokemustesi muodostamiin ennakkokäsityksiin?
Onko käyttäytymisesi siinä tapauksessa yhtään sen parempaa kuin niiden uskonnollisten fanaatikkojen jotka samalla mentaliteetilla suhtautuvat ateisteihin ja uskonnottomiin?

* * *

> Sen sijaan en ole huomannut ev.lut. kirkon ohjaavan jäseniään pyytämään anteeksi vääryyden kohteelta tai mieluummin lisäksi jotenkin hyvittämään ja sovittamaan pahojen sanojen tai tekojen kohteelle. <
HYVÄ. Nyt koskettelet todellista aihetta. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä.

Minä olen huomannut että on ohjattu henkilökohtaiseen vastuun ottamiseen myös uhrin suhteen. Tosin en kovin ahkerasti käy ev.lut. kirkossa joten en tiedä kuinka voimakkaasti tätä puolta korostetaan, toivottavasti kuitenkin pidetään esillä.
Se on nimittäin asia joka kuuluu kristilliseen etiikkaan.

Jumalan anteeksiantamus vapauttaa iankaikkisesta tuomiosta eli asia saadaan anteeksi rikkomuksena Jumalaa kohtaan, mutta se ei vapauta seurauksista, jotka tulee rehellisesti ja syyllisyytensä myöntäen kohdata.

Omalla kohdallani olen havainnut että elävä suhde Jumalaan ja armon kokeminen vaikuttaa juuri päinvastoin kuin esitit. Tahdon elää yhteydessä Jumalaan ja sitä konkreettisesti arkipäivässäni toteuttaa. Usko ei ole minulla tiettyyn uskomusrakennelmaan ja sen sisältämään sääntökokoelmaan perustuvaa suorittamista, vaan koen että se on elävä suhde läsnä olevaan ja vaikuttavaan Kristukseen. Juuri tämä ohjaa lähimmäisen huomioimiseen, anteeksipyytämiseen ja vastuullisuuteen. En tahdo paeta tekojeni seurauksia vaan otan ne vastaan Jumalan kädestä ja pyydän Häneltä ymmärrystä nähdä asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat.

* * *

> Normaali järkevä uskonnoton etiikka ja moraali kehottaisi ottamaan huomioon uhri ja tukemaan häntä. <
Normaali järkevä uskonnoton etiikka ja moraali?

> Jos kristinusko olisi totta se olisi aika julma. <
Olet jo mielessäsi päättänyt että se ei ole totta. Jos se olisi totta silloin mukana kuvioissa olisi Jumala, ja jos Hän olisi mukana kuvioissa silloin se mitä Hän tekee ei olisi julmuutta, vaan ehkä oikeudenmukaisuutta tai jotain muuta josta emme vielä ole täysin perillä ja jota emme ehkä osaa tulkita. Myönnäthän toki että jos kristinusko olisi totta, sinun käsityksessäsi Jumalasta ja Hänen julmuudestaan olisi silloin kyse näköharhasta, väärästä tulkinnasta Jumalan suhteen?
Vaihda sanan "olisi" tilalle sana "on":
Jos kristinusko on totta, silloin niissä Jumalaan kohdistuvissa käsityksissämme jotka eivät ole Hänen todellisuutensa mukaisia, on kyse inhimillisen ihmisen näköharhasta.

> Murhamies pääsisi meditoimalla taivaaseen. <
Mikään kristillinen kirkko ei opeta että ihminen pääsisi meditoimalla taivaan autuuteen. Kyseessä on buddhistinen (käsittääkseni buddhismi on ateistinen uskonto) ja hindulainen käsitys.
Vaikka en jäisi kiinni käyttämiisi sanamuotoihin ja esitystapaasi, asia ei siltikään ole totta.
Kristillisen opin mukaan murhaaja ei pääse taivaaseen vain rukoilemalla.

> mutta uskonsa taivaanisän hyvyyteen menettänyt uhri joutuisi helvettiin, ikuiseen piinaan ja kidutukseen.. <
En tiedä kuinka paljon olet Raamattua lukenut ja oikeasti perehtynyt kristilliseen ajatteluun. Raamatullinen tosiasia kuitenkin on ettei kukaan pääse iankaikkiseen autuuteen eli "taivaaseen" uskomalla taivaanisän hyvyyteen. Usko Jumalan olemassaoloon ei pelasta, ei sittenkään vaikka tuolle Jumalalle annettaisiin mitä tahansa määreitä ja ominaisuuksia, jotka sinänsä saattavat olla ihan raamatullisia. Henkilökohtainen suhde ja Jumalan lapseksi tuleminen on se mikä pelastaa.
Tämä on tarjolla niin rikollisille kuin uhreille, joita tietyssä mielessä olemme jokainen, koska teemme vääriä tekoja ja ajoittain myös itse joudumme väärien tekojen kohteeksi. Kaikille meille kuuluu erotuksetta mahdollisuus kokea Jumalan anteeksiantamus. Sen kautta astua sisäisen parantumisen prosessiin joka sitten vaikuttaa myös suhteissa lähimmäisiin.

Kristillisen opin mukaan:
Jeesus on se joka pelastaa. Hän otti syntitaakkamme (syyllisyytemme suhteessa Jumalaan) päälleen, jotta voisimme Hänet vastaanottaen saada anteeksiantamuksen Hänessä ja niin päästä yhteyteen Jumalan kanssa.
Kukaan ei saa syntejään anteeksi omaehtoisen uskomisen, meditoimisen tai rukoilemisen kautta, vaan yksin ja ainoastaan Jeesuksen työn perusteella, todellisesti ottaen vastaan Jumalan teon.

> Mustavalkoinen ajattelu on väärin. <
Aivan niin. Silloin kun se perustuu ennakkoluuloihin ja kun lähdetään leimaamaan toisia ja suoritetaan yksioikoista monologia dialogin sijaan.

Lopuksi:
Minulla oli vaikea päivä eilen. Saattaa olla että luin aloituksesi huolimattomasti. Ärtymykseni todennäköisesti sai minut arvostelemaan kirjoitustasi turhan yksipuolisesti.

Joka tapauksessa kiitos hyvästä aloituksesta. Tärkeitä asioita otit esille.

Sinä et varmaan ole ollut kuulemassa Jumalan sanaa, sillä se kehottaa sopimaan riitapuolen kanssa, viellä kun on tällä matkalla täällä maanpäällä ja sana kertoo, että anteeksipyytämättömyys ja vihankanto estävät rukousten kuulluksi tulon.
Jos todella uskoo Jeesukseen, haluaa elää kaikkien kanssa sovussa.
Harmi, jos et ole saanut uskon lahjaa. Sitä ei voi ottaa vaan se annetaan.
Kolkuta niin sinulle avataan. Et häviä mitään vaikka uskottomanakin puhut Jeesukselle ja anot uskon lahjaa. Se lahja on suurin ja paras asia mitä koskaan voi ihmiselle tulla.