Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia.
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni:
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).
"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia.
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni:
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).
"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
AAMEN, näin se on.
kuin iso AAAmeen tähän kirjoitukseen. Ulos leirin käymme uskovina.
Kovin on tekemisessä, se syntien anteeksisaaminen.
Uskomisesta ei puhuttu sanaakaan.
Kumma, että kirjoittaja vaatii lapsiltakin parannusta, kun lasten pitäisi olla heidän mukaansa jo syntymästään saakka uskossa.
melkein kaikki ihmiset syntyvät uskovaisiksi ja siksi heidät voidaan kastaa heti syntymänsä jälkeen.
ja ihminen joka estää pääsemästä lapsia Kristuksen tykö ei itse tule pääsemään koskaan Kristuksen tykö.
koskaan pääse taivaaseen vaan kiristelee hampaitaan pätsissä...
Ethän sinä jumala ole. Miksi leikit sellaista?
Eikä sinulla ole tuomiovaltaa kenenkään suhteen.
Joten olet myös valehtelija. Siksi sanasi voivat koitua sinulle tuomioksi. Ajattele siin ennen kuin sanot, tyhjänpäiväisiä sanojasi.
Saarn. 5:2
(5:1) Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä; sentähden olkoot sanasi harvat.
puolustaa k-miestä joutuu samalla tavalla vartaaseen pyörimään liekkien keskelle.....
tuonne:
22:19. On k-mies, jotka kiistelee päivänselvistä asioista. Siksi onkin k-miehelle ja hänen puolustajilleen leikattu tuliset vaatteet, ja heidän päänsä ylitse vuodatetaan kiehuvaa vettä.
22:20. Se liuottaa heidän sisuksensa sekä myös heidän ihonsa.
22:21. Ja heitä piestään rautasauvoin.
22:22. Joka kerran, kun he tuskissaan haluavat päästä sieltä pois, heidät työnnetään sinne takaisin, ja heille sanotaan: »Maistakaa palamisen tuskaa.»
Koraanin k-mies suura
Herodeksen henki yrittää jatkaa keskeneräistä työtään alle kaksivuotiatten ja hieman sitä vanhempienkin lasten vanhempien keskuudessa yrittäen estää pienokaisilta kristillisen kasteen,
oletko huutava henki Herodeksen henki, joka liikut täällä kastepalstalla?
Tunnen kyllä omani. K-mies sielusi on minun...
"Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä."
Maista tulen tuskaa saat nuolla varpaitani helvetissä, sinusta tulee orjani
ja väärinopetettu kun sallit kaikkien Raamatun uskosta puhuvien asioiden tarkoittaa pelastuksesta osalliseksi tulemista ennen kastetta...perkele vä'istyy kun käsket Jeesuksen nimessä!
Raamattu ei aseta kasteen ehdoksi pelastuksesta osalliseksi tulemista, eli uskoon tulemista eli uudestisyntymistä eli vanhurkaaksi tulemista uskon kautta Jeesuksen vereen ja miksi ei?
Siksi, että se on juuri kasteen sisältö, ei ehto!
Menetkö lääkärin vastaanotolle hakemaan lääkettä todistukseksi siitä, että olet juuri parantunut sairaukdestasi! Mieletöntä!
Vedetäänkö hukkumassa oleva vedestä ensin laiturille tai veneeseen ja käsketään sitten huutaa apua todistukseksi ja merkiksi siitä, että on pelastunut ja sitten kuuliaisuuden tekona ja vertauskuvallisesti heitettäisiin hänelle pelastusrengas!
Jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu..mutta kuinka kukaan voi huutaa avuksi sellaista johion ei usko..usko tulee siis kuulemisesta..
Väitätkö, että tuokin room.kirjeen kohta tarkoittaa, että ensin pitää tulla uskoon...siis uudestisyntyä ja sitten vasta tulee huutaa Herraa avuksi...ikäänkuin kuuliaisuuden osoitukseksi siitä, että on pelastunut!
Ei se sitä ole...usko tulee kuulemisesta, mutta uskoa on monelaista...sekin on uskon teko, että herää ja katuu syntejään...että tunnustaa ne jne..mutta ei kaikki usko ole vielä uudestisynnyttävää uskoa...
Väite, että kaikki kastetut olisivat esimerkiksi Apt:ssa olleet uudestisyntyneitä ennen kastetta on baptistista harhaoppia, pakkomiellettä...sellaisen perässä ei kannata juosta! Babtismi tekee väkivaltaa Raamatun sanalle!
Olet toinen "uskollinen ystävä" joita en jätä. Kävin juuri tervehtimässä "k-miestä" josta Sinulla ei ole tietenkään mitään aavistusta. Siis hänen henkilöydestään.
On se hieno asia että teillä molemmilla on tapahtunut tietty "linjan selkeytys". Niin ja tietysti täysin toisistanne tietämättä.
Niin Filipin vanginvartija , samoin kuin purppuran myyjä Lydia, tulivat ensin uskoon ja sitten kipin kapin uskovaisena kasteelle.
Lisä vahvistusta saat Markus 16:15-16, siis järjästyksestä.
Jaa,a. Kun Johannes aloitteli kastamaan ihmisiä niin moniko aikuinen oli saanut lapsikasteen? Ei varmasti yksikään, koska Johannes sen aloitti. Siten siihen aikaan vanhemmat ihmiset luonnollisestikin kastettiin aikuisina ja Lapset siunattiin.
Mielestäni yksi kaste ja yksi usko. Kahta kastetta ei missään nimessä saa mennä ottamaan. Ei ensimmäinen kaste tarvi vahvistusta aikuisena. Jos sinua ei ole nuorena kastettu niin sinut voidaan kastaa vanhempana, mutta ensin usko sitten kaste.
Eli molempi parempi, mutta kaste vain kerran.