Tämä taitaa olla sitä "muodikasta" Dembskivastustusta,josta PSV mainitsi.
Mutta olen saanut työni jonkinasteiseen tulokseen asti...
------
Professori William A. Dembski on kehittänyt matemaattisen todistuksen erään informaatiokäsitteen alatyypin,TMI:n(engl CSI) itsestään syntymisen mahdottomuudesta. Dembskin mukaan DNA sisältää TMI:tä. Dembskiä on kritisoinut mm. fyysikko Mark Perakh. Kritiikeissä ei ole kyse siitä,että Dembski laskenut huonosti: Virheet liittyvät enemmän TMI:n tunnistamiseen, sen liittymiseen evoluutioon ja tätä kautta sen esiintymiseen luonnossa - ja tätä kautta kaavan antamien tulosten pohjalta tehtäviin päätelmiin.
Intelligent Design on kuitenkin ottanut Dembskin matemaattisen perustelun erääksi keskeisimmistä opeistaan.
Tätä todistusta käsitellessä on muistettava matemaattisista malleista se,että myös virheellisistä tai puutteellisista lähtökohdista voidaan johtaa malli. Näiden todistusarvo on kuitenkin väärä ja puutteellinen. Näinollen matemaattisen mallin arvo oikeutetaan vain jos se sopii havaintoihin.
-------------------------------------------------
*Informaation jaottelu*
Dembski jakaa informaation 3 luokkaan.
1:Satunnainen.
2:Lainomainen,eli funktion tai algoritmin tuottama.
3:Suunniteltu,josta Dembski käyttää nimitystä TMI.
Dembskin mukaan Suunniteltua informaatiota on yksinkertaisesti vapausasteinen(eli ei lainomainen),monimutkainen(ei satunnainen) ja täsmennetty(eli toiminnallinen) informaatio. TMI:n on Dembskin mukaan täytettävä kaikki nämä ehdot.
Dembski jakaa informaatiotyyppien ominaisuudet seuraavasti:
*Sattuma synnyttää satunnaisuutta, mutta ei monimutkaista täsmennettyä informaatiota.
*Lait (eli Eigenin algoritmit ja luonnonlait, tai funktiot tai stokastiset prosessit) eivät synnytä satunnaisuutta eivätkä semanttista informaatiota. Ne tuottavat järjestystä annetun algoritmin mukaan. Lait joko siirtävät jo olemassa olevaa informaatiota tai hävittää sitä. Näiden löytöjen pohjalta on selvää, ettei myöskään mikään sattuma-laki-yhdistelmä synnytä TMI-tyypin informaatiota.
Stokastiset prosessit kuvaavat systeemiä, jossa on annettu tilat, joissa prosessi voi olla, alkutila sekä todennäköisyydet, joilla tiloista voi siirtyä toisiin tiloihin.
*TMI: Ei satunnainen, ei algoritmin eikä funktion tuottama, toiminnallinen informaatiota = Suunniteltua informaatiota.
Itse asiassa on epäselvää, jääkö sattuman ja lainomaisuuden eliminoinnin jälkeen minkäänlaista informaatiota. Koska TMI oletetaan tälläiseksi, olisi syytä todistaa se ensi alkuun olemassaolevaksi. Tunnistus
*Sattuma rajaataan "Universaalilla todennäköisyysrajalla". Mitään, jonka todennäköisyys on alle 1:10 potenssiin 150 ei voi syntyä. "Universaalin todennäköisyysrajan" hän on kehittänyt infinitesimaalisuuden ideasta: Vaikka pelin voiton odotusarvo olisi kuinka suuri,niin sitä ei kannata pelata jos voiton todennäköisyys on niin pieni, että ahkerakaan pelaaja ei ehtisi elämänsä aikana pelaamaan niin montaa peliä että omaisi järkevää mahdollisuutta saada voitto.
Itse rajan Dembski laskee kaavalla:
[universumin hiukkasten määrä]* [hiukkastilojen muutosmäärä sekunnissa] * [universumin koko olemassaoloaika(alusta tuhoon)]
10^80 * 10^45 * 10^25 = 10^150
Informaatiota universaali todennäköisyysraja sisältää:
Information(bit)=log2(Propability):
i=log2 10^150
(log10 10^150)/(log10 2)
log(a) x= (log(b)x)/(log(b)a)
Tulos:498 bittiä.
Dembskin mukaan emme yksinkertaisesti törmää tätä pienempään todennäköisyyteen. Vaikka jo arkielämässämme voimmekin arpoa esimerkiksi 62 merkkiä pitkän askey-merkkijonon,jonka todennäköisyys on pienempi,kuin esitetty pienin ilmenevä. Siis kaikki informaatio,jonka koko on yli 498 bittiä on ei satunnaista.
Siis se,mikä muista on ainoastaan hyvin epätodennäköistä on Dembskistä ei-satunnaista.
Matemaattisesti Dembskin asettamalle rajalle tuottaa vaikeuksia Borel-Cantellin lemma, joka on erikoistapaus Kolmogorovin 0—1 -laista:Sillä on todistettu kuuluisa väite: "Jos apina naputtaa kirjoituskoneella umpimähkäisesti äärettömän pitkään, kirjoittaa se lopulta kaikki Shakespearen teokset." Tosin apinan näpyttelytoiminta on laskiessa korvattu satunaisella näpyttelyllä.
Dembskin filtteri tunnistaisi tämän, kyseisellä lemmalla mahdolliseksi todistetun, apinan sattumalta hakkaaman tekstinpätkän Suunnitelluksi, sillä jo Hamletin synnyn todennäköisyys on yhden suhde 35 potenssiin 200 000.
35=erilaisten kirjaimien määrä ja 200 000 niiden lukumäärän likiarvo Hamletissa. Ja monet liittävät Shakespearen tuotantoon tarkoituksellisuutta.
Havaintoihimmekaan tämä rajanveto ei sovi, kvanttimekaniikasta tiedämme, että atomien sijainti ei ole määrätty, vaan voivat kulkea täysin mielivaltaisia etäisyyksiä ja muodostaa monimutkaisia rakenteita. Vaikka todennäköisyys jonkin hienon rakenteen syntymiselle olisi vaikkapa miten pieni, on se mahdollista. Ja koska se on mahdollista,kaatuu "Universaalin todennäköisyysrajan" teesi välittömästi.
Valtavasti ongelmia tuottaa myös (kreationisti) Douglas Axen "Estimating the Prevalence of Protein Sequences Adopting Functional Enzyme Folds",2004. Siinä tullaan tulokseen, että biologista toimintaa edustavat rakenteet saattavat olla vain 1:10^77 kaikista vaihtoehdoista. Tämä mahdollisuus on vain 1:10^73 Dembskin 10^150:stä.
*Funktion ja algoritmin kohdalla Dembski sanoo,että ne eivät tuota TMI-informaatiota: TMI on monimutkaista ja "tunnistaa itse itsensä." Dembskin eliminatiivinen perusteluketju vaatii lainomaisuuden poistoa, ja elimintointi taas vaatii ratkaisemattomiksi todistettujen matemaattisten ilmiöiden ratkaisemista: Jotta lainomaisuus saataisiin eliminoitua, pitäisi olla tapa tunnistaa lainomaisuus. Tätä metodia voitaisiin käyttää Kolmorogov-Chaitlin -algoritmisen, äärimmilleen pakatun, informaation tunnistamisalgoritmina ja Chaitinin matemaattisen todistuksen mukaan emme voi tunnistaa algoritmin tuottamaa informaatiota, jos meille ei ole annettu kyseistä algoritmia.
Kolmogorov-kompleksisuus on lyhimmän sellaisen syötteettömän ohjelman pituus, joka tulostaa kyseisen merkkijonon ja sitten pysähtyy. Kolmogorov-kompleksisuus asettaa äärimmäisen rajan tiedon pakkaamiselle. Merkkijonon Kolmogorov-kompleksisuus on mahdollista selvittää vain poikkeustapauksissa. Sille voidaan laskea mielivaltaisen tarkka alalikiarvo. Tavoiteltava luku on nimeltään Chaitinin Omega. Likiarvosta saadaan melko tarkka, mutta on mahdoton tietää milloin. Vaikka Chaitlinin Omegan bittiesitys on deterministinen, mikään testi ei pysty erottamaan sitä aidosti satunnaisesta. Kolmogorov-kompleksisuuden tarkan selvittämisen mahdottomuudesta johtuu, että pitkän merkkijonon tapauksessa emme koskaan voi tietää, voisiko sen jollakin tuntemattomalla keinolla saada pakattua vielä pienempään tilaan kuin mihin siihen mennessä olemme onnistuneet sen pakkaamaan.
Koska erillistä tunnistamiskeinoa ei ole, on ainut tapa todistaa jokin ilmiö algoritmittomaksi testata kaikki keksityt ja keksimättä olevat algoritmit. Robert Shaw todisti julkaisussaan "Strange Attractors,Chaotic behavior,and Information Flow",että attraktorit, jotka ovat lainomaisia algoritmeja, kykenevät tuottamaan äärettömän määrän informaatiota. Tämä informaatio ei ole TMI:tä, eikä TMI:n esiintyminen luonnossa tai perimässä -itse asiassa edes "matematiikan valtakunnassa"- ole mikään välttämättömyys.
-------------------------------------------------
*Evoluution rajoitukset*
Dembskin teoksessaan "No Free Lunch" esittämä evoluutiomalli osoittautui virheelliseksi: Kritiikkiä tälle mallille esitti mm David Wolpert 2003 kirjoittamassaan "Dembski's Treatment of the NFL Theorems Is Written in Jello". Wolpert on johtanut tuloksia hakualgoritmeihin liittyen, jotka liittyvät kiinteästi Dembskin käyttämiin NFL-lauseisiin: NFL-lauseita ei voida käyttää evoluution arviointiin, eikä Dembskin esittämät uudet johdokset ole päteviä käsittelemään monimutkaisempia tilanteita, jotka kuvaavat evoluution prosesseja. Dembskille hankalaa oli myös se,että evoluutioalgoritmit tuotivat kaikkien Dembskin kriteerien mukaista TMI-informaatiota. Dembskistä tämä johtui siitä, koska "hyvyysfunktiot" "salakuljettavat informaatiota". Evoluutioalgoritmilla on toki suunnittelija, ja Dembskin mukaan ohjelmoijat siirsivät algoritmiin paljon TMI-informaatiota, koska laittoivat siihen sääntöjä, jotka määrittelivät mitkä informaatiot pääsivät etenemään.
Tässä kannanotossaan hän unohti sen, että myös evoluutio saa informaatiota itse algoritmin ulkopuolelta; ympäristön antama säännönmukainen reagointi itsessään sisältää säännöt millainen informaatio siinä pääsee kahdentumaan,eli on siihen parhaiden sopiva; ja että ilman tätä ilmiötä -luonnonvalintaa- toiminnallisen monimutkaisuuden syntyminen olisi evoluutioteoriankin mukaan mahdotonta
Dembski laajensi todisteiden edessä teoriaansa ja jakoi TMI(engl CSI)n osiin:
"Actual CSI"= Älykkään suunnittelijan tuottama TMI, jota mikään evoluutioalgoritmi ei voi tuottaa.
"Apparent CSI"= Evoluutioalgoritmin tuottama TMI.
Dembskin väite oli tässä muodossa: "Mikään evoluutioalgoritmi ei voi tuottaa informaatiota, jota mikään evoluutioalgoritmi ei voi tuottaa." Mielenkiintoinen taipumus tautologioihin tuolla miehellä..
Dembski uudisti evoluutioesityksensä vuonna 2005 mallissaan "Searching Large Spaces:Displacement and No Free Lunch Regress"
Dembskin uuden mallin virhe on lähtökohdissa, joissa Dembski hän olettaa evoluution hakutehtäväksi, jolta hän vaatii optimaalista = parasta mahdollista ratkaisua -ja kuitenkin etsii kiinnitettyä ja jatkuvaa ratkaisua tuohon hakutehtävään.
Tämän asian vuoksi Dembskin evoluutiokäsittelyssä on kaksi ongelmaa:
1:Evoluutio ei milloinkaan takaa optimaalista ratkaisua.
2:Dembski asettaa tehtäväksi kiinnitetyn ratkaisun löytämisen suuresta hakuavaruudesta vaikka evoluutio on enemmänkin dynaaminen optimointiongelma. Optimointi on lähellä hakua mutta hakutehtävä pakottaa, että on olemassa eksakti ratkaisu, jota haetaan: Dembskin siis asettaa ongelman siten, että olettaa Suunnitelijan olevan olemassa ja asettaa "oikean ratkaisun" tehtävään ja sitten osoittaa, että "evoluution" on mahdoton löytää tämä oikea ratkaisu.
Tämän hän suorittaa vaatimalla ympäristöön, joka muuttaa "tasaisen jakauman" "ei-tasaiseksi jakaumaksi", ja olettamalla, että tälläinen ei voi syntyä itsestään -ja vaatii Suunnittelijan:
Sitten Dembski muuttaa "hakuavaruuden" "hakualgoritmiavaruudeksi", jossa etsitään algoritmia, jolla on mahdollisuus löytää ratkaisu alkuperäiseen hakuongelmaan. Ääretön "hakuavaruusregressio" pitää sisällään myös Suunnittelijansa, jolloin Suunnittelija muuttuu jonkin hakutehtävän tulokseksi: Tämä avaruus -joka ei voi olla tasainen,koska tasainen hakuavaruus ei voi muuttaa tasaista epätasaiseksi- ei olisi voinut Dembskin oman määrittelyn mukaisesti syntyä itsestään -ja vaatisi Suunnittelijan...
Sama logiikan kielellä:
X:(-X -> Y) -> X
Näin ollen Dembskin asettelu tekee todistuksesta pätemättömän koskien evoluution tunnistamista luonnossa.
-------------------------------------------------
*Soveltaminen*
Kun niin sattuman,kuin lainomaisuuden ehdoton rajaaminen on mahdotonta,suppenee TMI tautologiseksi väitteeksi. Perimän laatuista informaatiota ei esiintyä luonnollisesti, koska Dembski on määritellyt sen niin, joten todelliseksi kysymykseksi tuleekin esiintyykö sitä luonnossa vai ei. Jos sitä ei esiinny luonnossa, miksi pitäisi automaattisesti hyväksyä,että sitä esiintyy perimässä? Varsinkaan,kun TMI ei ole mikään ainut informaation muoto. Tätä kautta Suunnittelijaan uskominen muuttuu uskon, ei tieteen tai tiedon asiaksi-ainakin siihen asti,kunnes Suunnittelijasta saadaan konkreettisia havaintoja. Perimän TMI:n osoittamiseksi Dembskin pitäisi näyttää, että biologisella piirteet eivät voi esiintyä luonnollisesti "mitenkään". Tähän ei kelpaa Dembksin olkiukkomainen näkemys evoluution matemaattisesta luonteesta.
TMI on ID-teorian keskeinen menetelmä. Evoluutioteorialle olisi yhtä suuri puute se,että variaatiota tai valintaa ei olisi havaittu. Perimässä ei siis ole havaittu mitään ominaisuutta, joka tulisi selittää. Dembskin tai muiden ID-teoreetikoiden vastuulla on havainnoin oikeuttaa ylimääräinen Suunnittelijaoletus. Ilman todistusta meidän ei ole viisasta olettaa,että esimerkiksi nobelisti Eigenin koeputkessa syntyneet RNA-replikaattorit olisivat vaatineet Suunnittelijalta tupattua mystistä TMI:tä.
-------------------------------------------------
*Jaottelusta*
Dembski erottaa selvästi semanttisen informaation(TMI),jolla on merkitys, statistisesta informaatiosta(sattuma, sääntö,näiden yhdistelmä). Dembski selvästi erottaa,että kaikki "informaatio" ei ole "semanttista informaatiota".
Jaottelun pätevyydestä tähän liittyen se ei ole automaattinen tosi, esimerkiksi Paul Davies(jota ei voida pitää ID:n vastustajana) on esittänyt,että ei ole olemassa muunlaista informaatiota, kuin lainomaista ja satunnaista.
Daviesin mukaan perimä on satunnaista,koska sen tehtävänä on tallettaa geneettistä informaatiota,ja satunnainen pätkä sisältää sitä kaikista eniten. Davieskin toki painottaa että kaikki satunnaiset pätkät eivät ole perimiä, vaan toiminnallinen geeni on "tietynlainen satunnainen jono". Daviesin mukaan ratkaisu on evoluutio: "Mutaatioiden kaapuun naamioitunut sattuma ja valinnan kaapuun naamioituneet lait muodostavat satunnaisen järjestyksen." Daviesin mukaan informaatio tulee ympäristöstä(pohjimmiltaan gravitaation aikaansaama entropia-aukosta.) Näin lyhyistä "tietynlaisista satunnaispätkistä" syntyy pitkiä "tietynlaisia satunnaispätkiä".(Paul Davies,"viides ihme", Luku 4 "Koneen viesti",sivu 103-104)
Koska mutaatiot tuottavat erilaisia pätkiä, eikä muutos ole määrätty, on mutaation tuottamat järjestykset pidemmällä aikavälillä satunnaisia-oli lähtökohta mikä tahansa. Näin syntyy rajoittamaton valikoima erilaisia pätkiä,joilla on suuri informaatiosisältö. Ja koska luonnonvalinta hyväksyy vain pienen osan vaihtoehdoista ja hylkää muut,ja hyväksytyt kopioituvat niin,että niistä osa voi säilyä informaatiosisällöltään muuttumattomina, summaa järjestelmä systeemiin "tiettyä informaatiota".
-------------------------------------------------
*Täsmennys*
Dembskin mukaan biologinen informaatio on täsmällistä. Geenit sisältävät kuitenkin valtavasti redundanssia: Kodoni mahdollistaa 4^3= 64 aminohapon koodauksen. Aminohappoja on 20, sekä lopetussäännön(aloitus on aina sama kodoni ja se koodaa aminohappoa). log2(64)=6 bittiä ja log2(21) reilut 4 bittiä.
Ksylaanientsyymillä muoto on sama, vaikka geenitasolla eroja voi olla jopa yli 60%. (Hakulinen N., Turunen O., Jänis J., Leisola M. & Rouvinen J "Three-dimensional structures of thermophilic b-1,4-xylanases from chaetomium thermophilum and Nonomuraea flexuosa.",2003)
Lisäksi muutos koodattavaan aminohappoon ei välttämättä muuta geenin toimintaa mitenkään. Hoivarihain ja kamelin eräs antigeenireseptorirakenne on lähes identtinen 3-ulotteiselta rakenteeltaan. Geenit ovat kuitenkin "kirjoitettuna" täysin eri kirjaimin. Sama geneettinen informaatio voidaan siis sanoa useilla eri tavoilla. Geneettinen informaatio on siis kaikkea muuta,kuin "Specified".
-------------------------------------------------
*Yhteenveto*
Dembskin matemaattinen todistus nojaa siihen,että on olemassa TMI:tä, siis informaatiota joka ei ole satunnaista eikä lainomaista. Lisäksi hän olettaa että tätä on perimässä. Kaikkiin tunnistuksiin ja rajoituksiin mitä Dembski käyttää sattuman,lain ja evoluution torjuntaan ovat epävarmoja. Ja vaikka nämä määrittelyt olisivat oikeitakin, kaiken laskemisen jälkeen tiedämme vain että jokin on "todennäköisesti" joko Suunnittelijan tai evoluutiota muistuttavan mekanismin tulos, ja "epätodennäköisesti" puhtaan kaavamainen tai raa-an satunnainen, päädymme mielenkiintoiseen tulokseen kaavan hyödyllisyydestä. Varsinkin, kun se on alunperin tarkoitettu käsittelemään vastakkainasettelua "evoluutiolla vai Suunnittelulla"
Mutta olen saanut työni jonkinasteiseen tulokseen asti...
------
Professori William A. Dembski on kehittänyt matemaattisen todistuksen erään informaatiokäsitteen alatyypin,TMI:n(engl CSI) itsestään syntymisen mahdottomuudesta. Dembskin mukaan DNA sisältää TMI:tä. Dembskiä on kritisoinut mm. fyysikko Mark Perakh. Kritiikeissä ei ole kyse siitä,että Dembski laskenut huonosti: Virheet liittyvät enemmän TMI:n tunnistamiseen, sen liittymiseen evoluutioon ja tätä kautta sen esiintymiseen luonnossa - ja tätä kautta kaavan antamien tulosten pohjalta tehtäviin päätelmiin.
Intelligent Design on kuitenkin ottanut Dembskin matemaattisen perustelun erääksi keskeisimmistä opeistaan.
Tätä todistusta käsitellessä on muistettava matemaattisista malleista se,että myös virheellisistä tai puutteellisista lähtökohdista voidaan johtaa malli. Näiden todistusarvo on kuitenkin väärä ja puutteellinen. Näinollen matemaattisen mallin arvo oikeutetaan vain jos se sopii havaintoihin.
-------------------------------------------------
*Informaation jaottelu*
Dembski jakaa informaation 3 luokkaan.
1:Satunnainen.
2:Lainomainen,eli funktion tai algoritmin tuottama.
3:Suunniteltu,josta Dembski käyttää nimitystä TMI.
Dembskin mukaan Suunniteltua informaatiota on yksinkertaisesti vapausasteinen(eli ei lainomainen),monimutkainen(ei satunnainen) ja täsmennetty(eli toiminnallinen) informaatio. TMI:n on Dembskin mukaan täytettävä kaikki nämä ehdot.
Dembski jakaa informaatiotyyppien ominaisuudet seuraavasti:
*Sattuma synnyttää satunnaisuutta, mutta ei monimutkaista täsmennettyä informaatiota.
*Lait (eli Eigenin algoritmit ja luonnonlait, tai funktiot tai stokastiset prosessit) eivät synnytä satunnaisuutta eivätkä semanttista informaatiota. Ne tuottavat järjestystä annetun algoritmin mukaan. Lait joko siirtävät jo olemassa olevaa informaatiota tai hävittää sitä. Näiden löytöjen pohjalta on selvää, ettei myöskään mikään sattuma-laki-yhdistelmä synnytä TMI-tyypin informaatiota.
Stokastiset prosessit kuvaavat systeemiä, jossa on annettu tilat, joissa prosessi voi olla, alkutila sekä todennäköisyydet, joilla tiloista voi siirtyä toisiin tiloihin.
*TMI: Ei satunnainen, ei algoritmin eikä funktion tuottama, toiminnallinen informaatiota = Suunniteltua informaatiota.
Itse asiassa on epäselvää, jääkö sattuman ja lainomaisuuden eliminoinnin jälkeen minkäänlaista informaatiota. Koska TMI oletetaan tälläiseksi, olisi syytä todistaa se ensi alkuun olemassaolevaksi. Tunnistus
*Sattuma rajaataan "Universaalilla todennäköisyysrajalla". Mitään, jonka todennäköisyys on alle 1:10 potenssiin 150 ei voi syntyä. "Universaalin todennäköisyysrajan" hän on kehittänyt infinitesimaalisuuden ideasta: Vaikka pelin voiton odotusarvo olisi kuinka suuri,niin sitä ei kannata pelata jos voiton todennäköisyys on niin pieni, että ahkerakaan pelaaja ei ehtisi elämänsä aikana pelaamaan niin montaa peliä että omaisi järkevää mahdollisuutta saada voitto.
Itse rajan Dembski laskee kaavalla:
[universumin hiukkasten määrä]* [hiukkastilojen muutosmäärä sekunnissa] * [universumin koko olemassaoloaika(alusta tuhoon)]
10^80 * 10^45 * 10^25 = 10^150
Informaatiota universaali todennäköisyysraja sisältää:
Information(bit)=log2(Propability):
i=log2 10^150
(log10 10^150)/(log10 2)
log(a) x= (log(b)x)/(log(b)a)
Tulos:498 bittiä.
Dembskin mukaan emme yksinkertaisesti törmää tätä pienempään todennäköisyyteen. Vaikka jo arkielämässämme voimmekin arpoa esimerkiksi 62 merkkiä pitkän askey-merkkijonon,jonka todennäköisyys on pienempi,kuin esitetty pienin ilmenevä. Siis kaikki informaatio,jonka koko on yli 498 bittiä on ei satunnaista.
Siis se,mikä muista on ainoastaan hyvin epätodennäköistä on Dembskistä ei-satunnaista.
Matemaattisesti Dembskin asettamalle rajalle tuottaa vaikeuksia Borel-Cantellin lemma, joka on erikoistapaus Kolmogorovin 0—1 -laista:Sillä on todistettu kuuluisa väite: "Jos apina naputtaa kirjoituskoneella umpimähkäisesti äärettömän pitkään, kirjoittaa se lopulta kaikki Shakespearen teokset." Tosin apinan näpyttelytoiminta on laskiessa korvattu satunaisella näpyttelyllä.
Dembskin filtteri tunnistaisi tämän, kyseisellä lemmalla mahdolliseksi todistetun, apinan sattumalta hakkaaman tekstinpätkän Suunnitelluksi, sillä jo Hamletin synnyn todennäköisyys on yhden suhde 35 potenssiin 200 000.
35=erilaisten kirjaimien määrä ja 200 000 niiden lukumäärän likiarvo Hamletissa. Ja monet liittävät Shakespearen tuotantoon tarkoituksellisuutta.
Havaintoihimmekaan tämä rajanveto ei sovi, kvanttimekaniikasta tiedämme, että atomien sijainti ei ole määrätty, vaan voivat kulkea täysin mielivaltaisia etäisyyksiä ja muodostaa monimutkaisia rakenteita. Vaikka todennäköisyys jonkin hienon rakenteen syntymiselle olisi vaikkapa miten pieni, on se mahdollista. Ja koska se on mahdollista,kaatuu "Universaalin todennäköisyysrajan" teesi välittömästi.
Valtavasti ongelmia tuottaa myös (kreationisti) Douglas Axen "Estimating the Prevalence of Protein Sequences Adopting Functional Enzyme Folds",2004. Siinä tullaan tulokseen, että biologista toimintaa edustavat rakenteet saattavat olla vain 1:10^77 kaikista vaihtoehdoista. Tämä mahdollisuus on vain 1:10^73 Dembskin 10^150:stä.
*Funktion ja algoritmin kohdalla Dembski sanoo,että ne eivät tuota TMI-informaatiota: TMI on monimutkaista ja "tunnistaa itse itsensä." Dembskin eliminatiivinen perusteluketju vaatii lainomaisuuden poistoa, ja elimintointi taas vaatii ratkaisemattomiksi todistettujen matemaattisten ilmiöiden ratkaisemista: Jotta lainomaisuus saataisiin eliminoitua, pitäisi olla tapa tunnistaa lainomaisuus. Tätä metodia voitaisiin käyttää Kolmorogov-Chaitlin -algoritmisen, äärimmilleen pakatun, informaation tunnistamisalgoritmina ja Chaitinin matemaattisen todistuksen mukaan emme voi tunnistaa algoritmin tuottamaa informaatiota, jos meille ei ole annettu kyseistä algoritmia.
Kolmogorov-kompleksisuus on lyhimmän sellaisen syötteettömän ohjelman pituus, joka tulostaa kyseisen merkkijonon ja sitten pysähtyy. Kolmogorov-kompleksisuus asettaa äärimmäisen rajan tiedon pakkaamiselle. Merkkijonon Kolmogorov-kompleksisuus on mahdollista selvittää vain poikkeustapauksissa. Sille voidaan laskea mielivaltaisen tarkka alalikiarvo. Tavoiteltava luku on nimeltään Chaitinin Omega. Likiarvosta saadaan melko tarkka, mutta on mahdoton tietää milloin. Vaikka Chaitlinin Omegan bittiesitys on deterministinen, mikään testi ei pysty erottamaan sitä aidosti satunnaisesta. Kolmogorov-kompleksisuuden tarkan selvittämisen mahdottomuudesta johtuu, että pitkän merkkijonon tapauksessa emme koskaan voi tietää, voisiko sen jollakin tuntemattomalla keinolla saada pakattua vielä pienempään tilaan kuin mihin siihen mennessä olemme onnistuneet sen pakkaamaan.
Koska erillistä tunnistamiskeinoa ei ole, on ainut tapa todistaa jokin ilmiö algoritmittomaksi testata kaikki keksityt ja keksimättä olevat algoritmit. Robert Shaw todisti julkaisussaan "Strange Attractors,Chaotic behavior,and Information Flow",että attraktorit, jotka ovat lainomaisia algoritmeja, kykenevät tuottamaan äärettömän määrän informaatiota. Tämä informaatio ei ole TMI:tä, eikä TMI:n esiintyminen luonnossa tai perimässä -itse asiassa edes "matematiikan valtakunnassa"- ole mikään välttämättömyys.
-------------------------------------------------
*Evoluution rajoitukset*
Dembskin teoksessaan "No Free Lunch" esittämä evoluutiomalli osoittautui virheelliseksi: Kritiikkiä tälle mallille esitti mm David Wolpert 2003 kirjoittamassaan "Dembski's Treatment of the NFL Theorems Is Written in Jello". Wolpert on johtanut tuloksia hakualgoritmeihin liittyen, jotka liittyvät kiinteästi Dembskin käyttämiin NFL-lauseisiin: NFL-lauseita ei voida käyttää evoluution arviointiin, eikä Dembskin esittämät uudet johdokset ole päteviä käsittelemään monimutkaisempia tilanteita, jotka kuvaavat evoluution prosesseja. Dembskille hankalaa oli myös se,että evoluutioalgoritmit tuotivat kaikkien Dembskin kriteerien mukaista TMI-informaatiota. Dembskistä tämä johtui siitä, koska "hyvyysfunktiot" "salakuljettavat informaatiota". Evoluutioalgoritmilla on toki suunnittelija, ja Dembskin mukaan ohjelmoijat siirsivät algoritmiin paljon TMI-informaatiota, koska laittoivat siihen sääntöjä, jotka määrittelivät mitkä informaatiot pääsivät etenemään.
Tässä kannanotossaan hän unohti sen, että myös evoluutio saa informaatiota itse algoritmin ulkopuolelta; ympäristön antama säännönmukainen reagointi itsessään sisältää säännöt millainen informaatio siinä pääsee kahdentumaan,eli on siihen parhaiden sopiva; ja että ilman tätä ilmiötä -luonnonvalintaa- toiminnallisen monimutkaisuuden syntyminen olisi evoluutioteoriankin mukaan mahdotonta
Dembski laajensi todisteiden edessä teoriaansa ja jakoi TMI(engl CSI)n osiin:
"Actual CSI"= Älykkään suunnittelijan tuottama TMI, jota mikään evoluutioalgoritmi ei voi tuottaa.
"Apparent CSI"= Evoluutioalgoritmin tuottama TMI.
Dembskin väite oli tässä muodossa: "Mikään evoluutioalgoritmi ei voi tuottaa informaatiota, jota mikään evoluutioalgoritmi ei voi tuottaa." Mielenkiintoinen taipumus tautologioihin tuolla miehellä..
Dembski uudisti evoluutioesityksensä vuonna 2005 mallissaan "Searching Large Spaces:Displacement and No Free Lunch Regress"
Dembskin uuden mallin virhe on lähtökohdissa, joissa Dembski hän olettaa evoluution hakutehtäväksi, jolta hän vaatii optimaalista = parasta mahdollista ratkaisua -ja kuitenkin etsii kiinnitettyä ja jatkuvaa ratkaisua tuohon hakutehtävään.
Tämän asian vuoksi Dembskin evoluutiokäsittelyssä on kaksi ongelmaa:
1:Evoluutio ei milloinkaan takaa optimaalista ratkaisua.
2:Dembski asettaa tehtäväksi kiinnitetyn ratkaisun löytämisen suuresta hakuavaruudesta vaikka evoluutio on enemmänkin dynaaminen optimointiongelma. Optimointi on lähellä hakua mutta hakutehtävä pakottaa, että on olemassa eksakti ratkaisu, jota haetaan: Dembskin siis asettaa ongelman siten, että olettaa Suunnitelijan olevan olemassa ja asettaa "oikean ratkaisun" tehtävään ja sitten osoittaa, että "evoluution" on mahdoton löytää tämä oikea ratkaisu.
Tämän hän suorittaa vaatimalla ympäristöön, joka muuttaa "tasaisen jakauman" "ei-tasaiseksi jakaumaksi", ja olettamalla, että tälläinen ei voi syntyä itsestään -ja vaatii Suunnittelijan:
Sitten Dembski muuttaa "hakuavaruuden" "hakualgoritmiavaruudeksi", jossa etsitään algoritmia, jolla on mahdollisuus löytää ratkaisu alkuperäiseen hakuongelmaan. Ääretön "hakuavaruusregressio" pitää sisällään myös Suunnittelijansa, jolloin Suunnittelija muuttuu jonkin hakutehtävän tulokseksi: Tämä avaruus -joka ei voi olla tasainen,koska tasainen hakuavaruus ei voi muuttaa tasaista epätasaiseksi- ei olisi voinut Dembskin oman määrittelyn mukaisesti syntyä itsestään -ja vaatisi Suunnittelijan...
Sama logiikan kielellä:
X:(-X -> Y) -> X
Näin ollen Dembskin asettelu tekee todistuksesta pätemättömän koskien evoluution tunnistamista luonnossa.
-------------------------------------------------
*Soveltaminen*
Kun niin sattuman,kuin lainomaisuuden ehdoton rajaaminen on mahdotonta,suppenee TMI tautologiseksi väitteeksi. Perimän laatuista informaatiota ei esiintyä luonnollisesti, koska Dembski on määritellyt sen niin, joten todelliseksi kysymykseksi tuleekin esiintyykö sitä luonnossa vai ei. Jos sitä ei esiinny luonnossa, miksi pitäisi automaattisesti hyväksyä,että sitä esiintyy perimässä? Varsinkaan,kun TMI ei ole mikään ainut informaation muoto. Tätä kautta Suunnittelijaan uskominen muuttuu uskon, ei tieteen tai tiedon asiaksi-ainakin siihen asti,kunnes Suunnittelijasta saadaan konkreettisia havaintoja. Perimän TMI:n osoittamiseksi Dembskin pitäisi näyttää, että biologisella piirteet eivät voi esiintyä luonnollisesti "mitenkään". Tähän ei kelpaa Dembksin olkiukkomainen näkemys evoluution matemaattisesta luonteesta.
TMI on ID-teorian keskeinen menetelmä. Evoluutioteorialle olisi yhtä suuri puute se,että variaatiota tai valintaa ei olisi havaittu. Perimässä ei siis ole havaittu mitään ominaisuutta, joka tulisi selittää. Dembskin tai muiden ID-teoreetikoiden vastuulla on havainnoin oikeuttaa ylimääräinen Suunnittelijaoletus. Ilman todistusta meidän ei ole viisasta olettaa,että esimerkiksi nobelisti Eigenin koeputkessa syntyneet RNA-replikaattorit olisivat vaatineet Suunnittelijalta tupattua mystistä TMI:tä.
-------------------------------------------------
*Jaottelusta*
Dembski erottaa selvästi semanttisen informaation(TMI),jolla on merkitys, statistisesta informaatiosta(sattuma, sääntö,näiden yhdistelmä). Dembski selvästi erottaa,että kaikki "informaatio" ei ole "semanttista informaatiota".
Jaottelun pätevyydestä tähän liittyen se ei ole automaattinen tosi, esimerkiksi Paul Davies(jota ei voida pitää ID:n vastustajana) on esittänyt,että ei ole olemassa muunlaista informaatiota, kuin lainomaista ja satunnaista.
Daviesin mukaan perimä on satunnaista,koska sen tehtävänä on tallettaa geneettistä informaatiota,ja satunnainen pätkä sisältää sitä kaikista eniten. Davieskin toki painottaa että kaikki satunnaiset pätkät eivät ole perimiä, vaan toiminnallinen geeni on "tietynlainen satunnainen jono". Daviesin mukaan ratkaisu on evoluutio: "Mutaatioiden kaapuun naamioitunut sattuma ja valinnan kaapuun naamioituneet lait muodostavat satunnaisen järjestyksen." Daviesin mukaan informaatio tulee ympäristöstä(pohjimmiltaan gravitaation aikaansaama entropia-aukosta.) Näin lyhyistä "tietynlaisista satunnaispätkistä" syntyy pitkiä "tietynlaisia satunnaispätkiä".(Paul Davies,"viides ihme", Luku 4 "Koneen viesti",sivu 103-104)
Koska mutaatiot tuottavat erilaisia pätkiä, eikä muutos ole määrätty, on mutaation tuottamat järjestykset pidemmällä aikavälillä satunnaisia-oli lähtökohta mikä tahansa. Näin syntyy rajoittamaton valikoima erilaisia pätkiä,joilla on suuri informaatiosisältö. Ja koska luonnonvalinta hyväksyy vain pienen osan vaihtoehdoista ja hylkää muut,ja hyväksytyt kopioituvat niin,että niistä osa voi säilyä informaatiosisällöltään muuttumattomina, summaa järjestelmä systeemiin "tiettyä informaatiota".
-------------------------------------------------
*Täsmennys*
Dembskin mukaan biologinen informaatio on täsmällistä. Geenit sisältävät kuitenkin valtavasti redundanssia: Kodoni mahdollistaa 4^3= 64 aminohapon koodauksen. Aminohappoja on 20, sekä lopetussäännön(aloitus on aina sama kodoni ja se koodaa aminohappoa). log2(64)=6 bittiä ja log2(21) reilut 4 bittiä.
Ksylaanientsyymillä muoto on sama, vaikka geenitasolla eroja voi olla jopa yli 60%. (Hakulinen N., Turunen O., Jänis J., Leisola M. & Rouvinen J "Three-dimensional structures of thermophilic b-1,4-xylanases from chaetomium thermophilum and Nonomuraea flexuosa.",2003)
Lisäksi muutos koodattavaan aminohappoon ei välttämättä muuta geenin toimintaa mitenkään. Hoivarihain ja kamelin eräs antigeenireseptorirakenne on lähes identtinen 3-ulotteiselta rakenteeltaan. Geenit ovat kuitenkin "kirjoitettuna" täysin eri kirjaimin. Sama geneettinen informaatio voidaan siis sanoa useilla eri tavoilla. Geneettinen informaatio on siis kaikkea muuta,kuin "Specified".
-------------------------------------------------
*Yhteenveto*
Dembskin matemaattinen todistus nojaa siihen,että on olemassa TMI:tä, siis informaatiota joka ei ole satunnaista eikä lainomaista. Lisäksi hän olettaa että tätä on perimässä. Kaikkiin tunnistuksiin ja rajoituksiin mitä Dembski käyttää sattuman,lain ja evoluution torjuntaan ovat epävarmoja. Ja vaikka nämä määrittelyt olisivat oikeitakin, kaiken laskemisen jälkeen tiedämme vain että jokin on "todennäköisesti" joko Suunnittelijan tai evoluutiota muistuttavan mekanismin tulos, ja "epätodennäköisesti" puhtaan kaavamainen tai raa-an satunnainen, päädymme mielenkiintoiseen tulokseen kaavan hyödyllisyydestä. Varsinkin, kun se on alunperin tarkoitettu käsittelemään vastakkainasettelua "evoluutiolla vai Suunnittelulla"
Vastaukset 14
Vanhimmat
Siellähän Leisola esitteli sitä,että "sekvenssivuoret" olisivat kaukana toisistaan. Tällä yritys oli tietenkin vaikuttaa satunnaishakuongelmaan,joka on esitetty tuolla:
http://www.talkorigins.org/design/faqs/nfl/
Tosin, kun Dembski on itsekkin jo hylännyt tuon kohdan, jota Leisola yritti puolustaa, kirjoittanut tilalle uuden:
http://www.designinference.com/documents/2005.03.Searching_Large_Spaces.pdf
kun minäkin sain luetuksi innostuneena läpi. Joissakin kohdin olin vaistoavinani yhtymäkohtia omiin "luonnonlaki-evoluutio"-näkemyksiini. Tuli mieleen, että itseorganisaatiossa voisi olla kyseessä informaation siirtäminen jostain "säiliöstä" (Otto Rössler spekuloi jossain Springer Series in Synergetics- sarjan 80-luvun alkupuolen symposiumniteessä jonkinlaisesta säiliöstä..) reaalimaailman ominaisuudeksi. Mitenhän tällainen suhteutuisi informaation säilymisen ideaan?
Nyt täytyy koota ajatuksia ja selvitellä intuition herätteitä..
Oma arkiajatteluni sisältää niin paljon juuri sinun kanssasi identtistä ajattelua,että hirvittää.
Ainut on,että en hyväksy niitä totena,vaan ainoastaan "intuitioni herätteenä".
Mutta varmaan näkyvät...
Vaikka sattumalta syntyisi tyhjästä kokonainen rotta karvoineen päivineen fyysisesti täydellisenä, niin millä sen saisit elämään?
Samanlainen ongelma olisi vaikka saisit valmiin solun ilman elämää.Elämä kun on aineenvaihduntaa eikä staattinen tila.
Kuka väittää,että jostain olisi tullut joku rotta karvoineen "sattumalta"?
Kreationistit,joille "Joku" on "tehnyt" useita perusryhmiä(esim. rottia).
Evoluutioteoriassa oletetaan,että on ollut yksinkertainen jakautuja,josta on kasvanut info askel askeleelta.
Tähän liittyy tuo todistus:Dembski väitti,että olisi TMI -informaatiota,ja että perimässä olisi sitä, ja että evoluutio ei voisi sitä kasvattaa.
Niin,että olisiko vastaväitettä tuolle esittämälleni kumoukselle?
Evoluutioteoria selittää luonnon monimutkaisuutta, tosin sen selityskyky kohtaa seinän tuossa ensimmäisessä jakautujassa:
Ennen elämää ei ole biologista evoluutiota.
Rappeutumisteoria taas ainoastaan kasvattaa vaadittavaa selitystä ja siirtää sen tutkimuksen ulkopuolelle.
http://www.geocities.com/evonkeliumi/rappio.html
Kuolleella ja elävällä eliöllä on yleensä yksi oleellinen ero.
Jos henki puuttuu ei matka jatku.
Elämä on mm. materiassa havaittavaa liikettä.
Kun liike pysähtyy seuraa kuolema.
Eliö aloittaa itsepurkautumisen heti elämän hävittyä.
Miten sitten voi materia ryhmittyä elinkykyiseksi ennen elämää?
Solunjakautuminen on kuin kehäpäätelmä.
Se ei toimi ellei se kierrä koko ajan vaiheista seuraaviin säännöllisen kaavan mukaisesti.
Tässä kinkkua sulatellessa ei näin vaikeaselkoinen juttu sula. Itseasissa en ole oikein ymmärtänyt Dembskiä, varsinkaan sitä täsmennettyä informaatiota. Tältä osin viestisi selvensi asioita hieman.
Siltikin puutun yhteen kohtaan:
[...Dembskistä tämä johtui siitä, koska "hyvyysfunktiot" "salakuljettavat informaatiota". Evoluutioalgoritmilla on toki suunnittelija, ja Dembskin mukaan ohjelmoijat siirsivät algoritmiin paljon TMI-informaatiota, koska laittoivat siihen sääntöjä, jotka määrittelivät mitkä informaatiot pääsivät etenemään...]
Käsittääkseni Dembski ei ole tässä täysin väärässä. Esim. evoluutiosimulaatio-ohjelma Avidassa kompelksisuuden kasvu saataneen aikaan sillä, että "ratkaistujen" loogisten ongelmien palkintopisteytys on jo etukäteen tehty sellaiseksi, että "satunnainen" kehitys ohjautuu suunniteltuun suuntaan. Jos siis palkintopisteytys satunnaistettaisiin, olisi Avidan "onnistumisprosentti" ilmeisestikin pienempi, jos ei olematon. Avidassa on muitakin virityksiä, jotka edesauttavat "toivottujen" tulosten saantia, esim. rajoitettu käskykanta ja täysin mutaatioilta suojattu "eliökoneisto", joka huolehtii mutatoituneen "geenin" lukemisesta ja kopioinnista.
Jos tutustut samalla kriittisyydellä Avidaan kuin Dembskiin, ovat tuloksesi ehkä hyvinkin kiinnostavia.
Joka tapauksessa näytät perehtyneen Dembskiin ja hänen kritikointiinsa laajasti.
Jujunani oli,että "hyvyysfunktiot" eivät eroa mitenkään luonnonlakien antamista ehdoista.
Toki olen kanssasi vakaasti samaa mieltä siitä,että "kunnon evoalgoritmia" jossa "hyvyysfunktiot" vaihtuisivat kuten luonnossa, ei ole tehty tietääkseni.
Aaber,käsittääkseni Dembski on hylännyt tuon hyvyysfunktiokäsitteensä, jo siinä vaiheessa kun jakoi TMI:nsä osasiin.
Ja tämän taas hylkäsi siinä hakuavaruusjutussaan.
Että kai siinä jotain perää oli,vai mites on?
Ei nyt juuri liity edelliseen viestiisi, mutta ...
Dembskiä on käsittääkseni kritisoitu siitä, ettei hänen NFL-juttunsa pelaa luonnon kelpoisuusmaastossa, joka on tasaisesti jatkuva ja loivasti polveileva, kun taas Dembskin maasto on satunnaisesti vaihteleva, niin että fitness-huipun läheltä voi löytyä minimi, satunnaismaasto on enempi piikkimetsä kuin "humisevien harjujen kunnaat".
Jos olen käsittänyt oikein, kyse on siitä, ettei fenotyypin vähäinen muutos, vaikkapa nokan paksuudessa, aiheuta suurta muutosta yksilön kelpoisuudessa. Kelpoisuusmaasto on loiva monien kvantitatiivisesti mitattavien ominaisuuksien osalta (paino, pituus, paksuus yms).
Tämä loivuus ei päde sitten DNA:n muutoksiin. Niissä pienetkin muutokset voivat aiheuttaa äkkijyrkän muutoksen kelpoisuuteen. Esimerkkinä vaikkapa koivumittareiden väri, joka riippunee yhdestä mutaatiosta/alleelista.
Tästä voisi päätellä sitäkin, että jos Dembskin satunnainen kelpoisuusmaasto ei mallinna todellisuutta, todellisuus ei ole satunnainen?
En huomannut, että olisit viitannut tähän kelpoisuusmaaston loivuusjuttuun aloituksessasi. Ehkä se on siinä toisin sanoin?
Eli:Onko adaptiivisen maiseman jyrkkyyseroilla merkitystä siihen pystyykö evoluutio ne ratkomaan ja jos on,niin minkälaista...
En tottavie osaa sanoa,mutta ihan mielenkiintoinen juttu..pitää katsoa,jos löytyy jotain.
Nyt puhun aihealueesta, josta tiedän yhtä vähän kuin vaikka fossiileista, joten melkein turhaa pärinää ...
"Satunnaismetsä" koostuisi siis ikäänkuin karsituista eripituisista ja paksuisista puunrungoista tulvavedessä. Vesi olisi eloonjääntiraja tms. Eliö olisi lähtötilanteessa rungolla. Täysin identtiset jälkeläiset jäisivät samaan pisteeseen, henkiin. Ne harvat mutaatiot, jotka tapahtuisivat latvan suuntaan, eli parempaan sopeutumiseen päin, menisivät nekin helposti yli huipun (liian suuri askel). Lopputuloksena olisi siis, että suunnaton määrä mutaatiota olisi letaaleja (vedessä), hyvin vähäinen määrä johtaisi latvaa kohti ja ehkä vielä vähäisempi määrä jollekin toiselle rungolle. Sama ongelma toistuisi sitten vielä sille latvaan pääseelleekin genomille.
Hyvin suunnitelluissa nykyeliöissä mm. optimoitu reduntanssi vähentää noita ongelmia, tekee mutatoitumisen näkymättömämmäksi (neutraalimmaksi), mahdollistaa ehkä pienempi askelista sopeutumista jne. Et muuten sattuis tietämään, kuka optimoi koodin monisoluisille eliöille sopivaksi?
Virhakatastrofirajalla pysymisestä ainakin on jotain potentiaa selitykseksi.
Eli toisin,kuin kritisoimassasi evoluutioalgoritmissä: luonto itsessään sisältää keinon karsia/valikoida ne koodimuodot, jotka tätä katastrofirajaa eivät ylitä, mutta sallivat sopivan määrän mutaatioita, jotta eivät jäisi jälkijunaan: Kuka ohjelmoisi erikseen sen hienon systeemin joka täällä oli vähän aikaa sitten:
"katasrtofitilaan" joutunut baku kasvattaa mutaatiotiheyttään(samoin,kuin ihmisen immuunisysteemin solut).
Voisiko tuttumies kertoa, kuka Älykäs Taho Suunnittelisi tälläisiä järjestelmiä eliöihin, jos evoluutio olisi valetta?
(Elä ota raskaasti,tämä kysymys oli semmoinen kevennys: Mitä evolutionisti muka voi sanoa tuohon "kuka"-kysymykseen? "Miten" -kysymys olisi ollut asiallisempi kenties.)
(Saatana että vihaan sanaa "itsessään",meidän koulun kasviopin opettaja -sangen asiantunteva veikko kyllä- hokee sitä. km. 3 kertaa tunnissa tulee se sana.
Aina,kun se esim. laittaa powerpointin tai muuten vaihtaa opetusmetodia kesken tunnin
->lause alkaa "kasvi itsessään". Jos tunti on hyvin suunniteltu, on sitä enemmän. Tilastoitu ennätys on 12 tunnissa..)
PS.
Eikö tuollainen "satunnainen vuorimaasto" olisi pätevä vain tilanteessa,jossa proteiini-fenotyyppi olisi satunnainen.(kun otetaan huomioon tosiseikka siitä,että itse "adaptaatiokartta" ei ole satunnainen)
Tällöinhän pienen muutoksen kehitys nokkaan vastaisi nokan kehittymistä sattumalta alusta lähtien(pieni muutos geenissä johtaisi satunnaiseen yhteyteen geenin toiminnassa):jos maasto olisi täysin satunnainen, kävisi kuten kirjoitit:
"Ne harvat mutaatiot, jotka tapahtuisivat latvan suuntaan, eli parempaan sopeutumiseen päin, menisivät nekin helposti yli huipun (liian suuri askel). Lopputuloksena olisi siis, että suunnaton määrä mutaatiota olisi letaaleja (vedessä), hyvin vähäinen määrä johtaisi latvaa kohti ja ehkä vielä vähäisempi määrä jollekin toiselle rungolle. Sama ongelma toistuisi sitten vielä sille latvaan pääseelleekin genomille."
Paljon hyviä pointteja. ID-debatin ruisleipää, johon kannattaa palata puraisemaan pala kerrallaan (ettei kuole ähkyyn).
Mutta miten selventää aloittelijalle, tuollaisenaan ei sula heillä? Matikkaa on kyllä hankalaa ellei mahdotonta popularisoida.
t. Kari T.
Kai se on se sama juttu,kun sen Grönroosin sivujen kanssa.
Minusta hupaisin on tilanne, jossa argumentti on niin terävä, että sen viiltoa ei kohde enää tunne(kuten joissain niissä sarjakuvissa, joilla kieroutan mieltäni joskus)
Mutta ruisleipätasoa tuo vielä taitaa olla:
Sofistikoituneita teriä toki löytyy. Mutta "Ojalan kasvattina" luottanen kuormitukseen... :)
"Repeat until"