Tsaarinvalta oli uhka Venäjän kasaareille, ja kasaarit olivat uhka tsaarinvallalle. Tsaarit eivät päästäneet kasaareita hallitsemaan kauppaa ja pankkitoimintaa, kuten kasaarit olivat tehneet monissa muissa maissa.
Kasaareilla oli rajoitetut alueet, missä he saivat asua. Kasaarien ja muun väestön välillä oli jatkuvia kahnauksia, jotka johtuivat useinmiten siitä, että kasaarit taitavina keinottelijoina saivat haltuunsa venäläisten maatiloja ja lisäksi he raunioittivat monia tiloja häikäilemättömällä koronkiskonnalla. Usein puhkesi pogromeja -- juutalaisvainoja -- joissa kasaareja raa'asti surmattiin.
Kasaariaktivistit ryhtyivät jo varhain käyttämään murhia poliittisessa taistelussaan. Kristityn murhaaminen oli Talmudin mukaan sallittua ja jopa hyvä teko.
Monet tsaarit joutuivat murhayritysten kohteeksi, mikä lisäsi poliisitoimia kasaareja vastaan. Kasaarit onnistuivat murhaamaan tsaari Aleksanteri II:n vuonna 1881. Kasaarien johtama sosialistisen vallankumouspuolueen terroristisiipi murhasi vuosien 1901-1906 välillä kuusi ministeriä.
Tällainen poliittisen väkivallan käyttö oli tuntematonta venäläisille. Se oli puhdas kasaariperinne, joka myöhemmin vallankumouksessa sai hirvittävät mittasuhteet.
Aleksanteri II:n murhalla oli ratkaiseva vaikutus tsaarinvallan ja juutalaisten - eli siis kasaarien - suhteisiin. Murhan jälkeen esiintyi kaikkialla Venäjällä juutalaisvastaisia mielenosoituksia. Tsaarin virkakoneisto muutti siihen asti varsin lempeää suhtautumistaan juutalaisiin.
Säädettiin ns. toukokuun lait, jotka rajoittivat mm. juutalaisten muutto-oikeuksia ja oikeuksia opiskella yliopistoissa. Juutalaisia oli enemmän kouluissa kuin venäläisiä suhteessa väestön kokoon, mutta nyt heille määrättiin asukaslukua vastaavat kiintiöt korkeakouluihin.
Juutalaisten oikeutta riistää venäläisiä talonpoikia ja myös muuta juutalaisten liiketoimintaa rajoitettiin. Toukokuun laeista vuonna 1882 alkoi tsaarinvallan ja juutalaisten välinen taistelu, joka päättyi lokakuun vallankumoukseen.
Tästä lähtien juutalaiset kaikissa maissa toimivat tsaarin Venäjää vastaan. Rotschildin pankkidynastia julisti sodan tsaarille. Se kieltäytyi antamasta lainoja ja ryhtyi rahoittamaan ulkomaisia tsaarinvastaisia vallankumousryhmiä. Lopulta kasaarit onnistuivat organisoimaan vallankaappauksen Venäjällä. Lokakuun 1917 vallankaappaus oli 100% kasaarien operaatio, mikä tosin hämättiin kasaarien K. Marxin ja V. Leninin tätä kaappausta varten luomilla teorioilla.
Historiallinen totuus on, että kasaarit suunnittelivat, rahoittivat ja toteuttivat vallankaappauksen. Leninin johtama sadan juutalaisen ydinjoukko harjoitteli vallankaappausta Sveitsin lomahotelleissa ennen saapumistaan sinetöidyssä junassa Venäjälle. Juutalaiset pankit rahoittivat vallankaappauksen.
Kasaarien johtamat bolshevikit murhasivat Venäjän vallankaappauksen ensimmäisinä vuosina virallisten lähteiden mukaan seuraavat määrät ihmisiä (lisäksi kymmeniä tuhansia siirrettiin keskitysleireille ja pidettiin panttivankeina):
tsaariperhe (seitsemän kristittyä)
28 piispaa ja arkkipiispaa
6 775 pappia
6 575 opettajaa
8 800 lääkäriä
54 850 upseeria
260 000 sotilasta
150 000 poliisia
48 000 santarmia
355 250 älymystön edustajaa
198 000 työläistä
915 000 talonpoikaa
Kasaareilla oli rajoitetut alueet, missä he saivat asua. Kasaarien ja muun väestön välillä oli jatkuvia kahnauksia, jotka johtuivat useinmiten siitä, että kasaarit taitavina keinottelijoina saivat haltuunsa venäläisten maatiloja ja lisäksi he raunioittivat monia tiloja häikäilemättömällä koronkiskonnalla. Usein puhkesi pogromeja -- juutalaisvainoja -- joissa kasaareja raa'asti surmattiin.
Kasaariaktivistit ryhtyivät jo varhain käyttämään murhia poliittisessa taistelussaan. Kristityn murhaaminen oli Talmudin mukaan sallittua ja jopa hyvä teko.
Monet tsaarit joutuivat murhayritysten kohteeksi, mikä lisäsi poliisitoimia kasaareja vastaan. Kasaarit onnistuivat murhaamaan tsaari Aleksanteri II:n vuonna 1881. Kasaarien johtama sosialistisen vallankumouspuolueen terroristisiipi murhasi vuosien 1901-1906 välillä kuusi ministeriä.
Tällainen poliittisen väkivallan käyttö oli tuntematonta venäläisille. Se oli puhdas kasaariperinne, joka myöhemmin vallankumouksessa sai hirvittävät mittasuhteet.
Aleksanteri II:n murhalla oli ratkaiseva vaikutus tsaarinvallan ja juutalaisten - eli siis kasaarien - suhteisiin. Murhan jälkeen esiintyi kaikkialla Venäjällä juutalaisvastaisia mielenosoituksia. Tsaarin virkakoneisto muutti siihen asti varsin lempeää suhtautumistaan juutalaisiin.
Säädettiin ns. toukokuun lait, jotka rajoittivat mm. juutalaisten muutto-oikeuksia ja oikeuksia opiskella yliopistoissa. Juutalaisia oli enemmän kouluissa kuin venäläisiä suhteessa väestön kokoon, mutta nyt heille määrättiin asukaslukua vastaavat kiintiöt korkeakouluihin.
Juutalaisten oikeutta riistää venäläisiä talonpoikia ja myös muuta juutalaisten liiketoimintaa rajoitettiin. Toukokuun laeista vuonna 1882 alkoi tsaarinvallan ja juutalaisten välinen taistelu, joka päättyi lokakuun vallankumoukseen.
Tästä lähtien juutalaiset kaikissa maissa toimivat tsaarin Venäjää vastaan. Rotschildin pankkidynastia julisti sodan tsaarille. Se kieltäytyi antamasta lainoja ja ryhtyi rahoittamaan ulkomaisia tsaarinvastaisia vallankumousryhmiä. Lopulta kasaarit onnistuivat organisoimaan vallankaappauksen Venäjällä. Lokakuun 1917 vallankaappaus oli 100% kasaarien operaatio, mikä tosin hämättiin kasaarien K. Marxin ja V. Leninin tätä kaappausta varten luomilla teorioilla.
Historiallinen totuus on, että kasaarit suunnittelivat, rahoittivat ja toteuttivat vallankaappauksen. Leninin johtama sadan juutalaisen ydinjoukko harjoitteli vallankaappausta Sveitsin lomahotelleissa ennen saapumistaan sinetöidyssä junassa Venäjälle. Juutalaiset pankit rahoittivat vallankaappauksen.
Kasaarien johtamat bolshevikit murhasivat Venäjän vallankaappauksen ensimmäisinä vuosina virallisten lähteiden mukaan seuraavat määrät ihmisiä (lisäksi kymmeniä tuhansia siirrettiin keskitysleireille ja pidettiin panttivankeina):
tsaariperhe (seitsemän kristittyä)
28 piispaa ja arkkipiispaa
6 775 pappia
6 575 opettajaa
8 800 lääkäriä
54 850 upseeria
260 000 sotilasta
150 000 poliisia
48 000 santarmia
355 250 älymystön edustajaa
198 000 työläistä
915 000 talonpoikaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suosittelen mieluummin lukemaan professori Illmanin kirjan Juutalaisuuden historia. Kasaareja on 5 (viisi) % kaikista maailman juutalaisista. Jätä se kansallissosialismisaitti.
on monenlaisia, mahtaako Illman itse olla juutalainen. Tuskimpa tuo 5% on monenkaan mielestä totta??? Toisaalta aivan sama, juutalaiset ovat joka tapauksessa aiheuttamassa vain ongelmia!