Täytyy sanoa, että olin inssissä aivan paniikissa. Pahinta on se, että olen mies. Osasin autokoulussa ajaa ihan hyvin, mutta inssissä jännitti aivan järjettömästi. Antaisin ensimmäiseksi neuvoksi inssiin meneville, ettei kannata ottaa mitään stressiä siitä inssistä. Parempi on, ettei paljasta ajankohtaa kellekään, niin ei tarvitse sitten selitellä, jos ei itse halua.
Töppäilin inssissä aivan järjettömästi, ainakin minusta tuntui siltä. Ideana oli ilmeisesti, ettei ajon aikana oltaisi tehty mitään merkintöjä, mutta näyttipä tuo katsastaja koko ajan jotain rustailevan, mikä lisäsi paniikkia. Olin lopussa aivan varma, etten saa inssiä läpi, mutta omaksi yllätyksekseni sainkin. En ollut kuitenkaan iloinen, koska olin tehnyt niin paljon virheitä, ja tuntui, etten olisi saanut korttia ollenkaan. Ainakin poltin arviointilapun.
Kuvittelin, että en uskalla näillä ajotaidoilla koskaan lähteä ajamaan kaupungin keskustaan, koska en hallinnut autoa. Ehkä pahinta on juuri se, ettei lähde. Ei autoa opi ajamaan kuin ajamalla. Ongelmani liittyivät ehkä tuohon aikaan vielä huonoihin auton käsittelytaitoihini. Suurin huolenaiheeni tuntui olevan, etten sammuta autoa risteyksiin. Yksisuuntaisilla ryhmittyminen olivat aina suurimpia ongelmiani. Tajusin olevani yksisuuntaisella vasta, kun katsastaja sanoi toisen kerran, että niin vasemmalle. Ja olin aivan sekaisin kaistojen kanssa, kun en tiennyt, mille neljästä kaistasta ryhmityn ja missä kaistaviivat menivät, kun lunta oli niin paljon.
Nykyään osaan ajaa kuitenkin ihan hyvin. Keskustassa ajaminenkaan ei tuota mitään ongelmia. Kun kortin saa, niin pitää ajaa aina, kun mahdollista, vaikka ei olisikaan käytössä omaa autoa. Huomasin, että jos ajotunteja olisi ollut enemmän, niin olisin oppinut paremmin käsittelemään autoa, eikä koko keskittymiskyky olisi mennyt siihen, että mietin vaihteiden paikkaa. Täytyy sanoa, että mieheksi olen varmaankin huono kuski, mutta osaampa kuitenkin jotenkin ajaa.
Töppäilin inssissä aivan järjettömästi, ainakin minusta tuntui siltä. Ideana oli ilmeisesti, ettei ajon aikana oltaisi tehty mitään merkintöjä, mutta näyttipä tuo katsastaja koko ajan jotain rustailevan, mikä lisäsi paniikkia. Olin lopussa aivan varma, etten saa inssiä läpi, mutta omaksi yllätyksekseni sainkin. En ollut kuitenkaan iloinen, koska olin tehnyt niin paljon virheitä, ja tuntui, etten olisi saanut korttia ollenkaan. Ainakin poltin arviointilapun.
Kuvittelin, että en uskalla näillä ajotaidoilla koskaan lähteä ajamaan kaupungin keskustaan, koska en hallinnut autoa. Ehkä pahinta on juuri se, ettei lähde. Ei autoa opi ajamaan kuin ajamalla. Ongelmani liittyivät ehkä tuohon aikaan vielä huonoihin auton käsittelytaitoihini. Suurin huolenaiheeni tuntui olevan, etten sammuta autoa risteyksiin. Yksisuuntaisilla ryhmittyminen olivat aina suurimpia ongelmiani. Tajusin olevani yksisuuntaisella vasta, kun katsastaja sanoi toisen kerran, että niin vasemmalle. Ja olin aivan sekaisin kaistojen kanssa, kun en tiennyt, mille neljästä kaistasta ryhmityn ja missä kaistaviivat menivät, kun lunta oli niin paljon.
Nykyään osaan ajaa kuitenkin ihan hyvin. Keskustassa ajaminenkaan ei tuota mitään ongelmia. Kun kortin saa, niin pitää ajaa aina, kun mahdollista, vaikka ei olisikaan käytössä omaa autoa. Huomasin, että jos ajotunteja olisi ollut enemmän, niin olisin oppinut paremmin käsittelemään autoa, eikä koko keskittymiskyky olisi mennyt siihen, että mietin vaihteiden paikkaa. Täytyy sanoa, että mieheksi olen varmaankin huono kuski, mutta osaampa kuitenkin jotenkin ajaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ajatelet niin kuin tuossa viimeisessä lauseessa kirjoitat niin olet loistava kuljettaja.
Minäkin muistan kun pienemmältä paikkakunnalta lähdettiin lähikaupunkiin inssiajoon.Heti aikaisin aamusta isolla porukalla,minun ajo oli kuitenkin vasta iltapäivällä odoteltiin vuoroa huoltsikalla.Ja kun sinne aina tuli jo ajonsa suorittaneita ilakoimaan läpimenneestä inssistä.Rupesi siinä paineita tulemaan vaikka olinkin melko tyyni ennen varsinaista inssipäivää.No kuitenkin läpi meni se harmi kuitenkin oli siitä myöhäisestä sjankohdasta.Että oli paikallinenen nimismies jo kiinni enkä saanut korttiani ennenkuin seuraavana aamuna,se oli pitkä yönseutu se,kun auto odotti jo poliisiaseman parkkiksella
Jos on epävarma autonkäsittelytaidoistaan, niin kannattaa pohtia ajoa helpottavia apuvälineitä. Automaattivaihteisto on yksi sellainen, enkä henkilökohtaisesti siitä hevillä luovu.
-P
Tosin inssiin en sitä suosittele. Voi rajoittaa keinotekoisesti myöhempiä ajotilanteita.
-P
Auton käsittelyssä on kysymys niin paljon muustakin kuin vahteitten käytöstä. Automaatti on O.K. mutta manuaalivaihteiston käsittelyn oppiminen on sitä peruskauraa.
Joskus voi tulla tilanne että saa alleen manuaalin, niin siinä sitten harjoittelet niska punaisena.
Ja automaatti maksaa maltaita ja bensan kulutus on suurempi.
Itse toki ottaisin mielummin automaatin, mutta yksin mukavuuden halusta ja laiskuudesta johtuen.
Kerron tähän oman inssikokemukseni. Tästä on jo aikaa yli 15 vuotta. Olin kuorma-autokortin inssiajossa ja keliksi oli sattunut hirveä räntämyrsky. Auton lasit menivät täysin huuruun ja lasinpyyhkijät juuri ja juuri saivat räntää siirrettyä lasilta. Mulla oli päälläni paksu talvitakki ja kun laitoin lämmitystä lasille se pysyi täysillä koko kokeen ajan. Hiki olisi virrannut kai muutenkin jännityksestä mutta lämppäri kuumensi hyttiä ja olo oli kuin saunassa. En tajunnut paniikissa laittaa pienemmälle.
Koska autossa oli tietysti väkivahva diesel ei se sammunut pahimmastakaan töppöilystä mutta ajokaistoista ei mitään tietoa kun kadut oli loskassa ja hyvä kun yleensä näki eteensä.
Olin täysi vakuuttunut että nyt otti ohraleipä.
Ja ei mitään korttia tule. No konttorin pihassa sitten tulisilla hiilillä odottelin tuomiota: läpi meni, ajoin kuulemma vaan liian ronskisti ja vilkkua taisi tulla käytettyä jo käännöksen suoritettuani.
Ajoin inssin Lohjalla. Katsastusasemalta lähtiessä keskustan suuntaan jouduimme traktorin perään. Ja koko matkan oli keltaista viivaa, joten köröteltiin 10-15min 30km/h jonossa. Sitten päästiin keskustaan, jossa oli ruuhkaa. Siellä sitten ajettiin jonossa taas jotain 20km/h. Yhden ylämäkilähdön ja taskuparkin jälkeen ajettiin takaisin katsastusasemalle. Eli koko inssi oli käytännössä ruuhkassa istumista...
Mulla kans oli inssi pahimman ruuhkan aikaan, mutta eipä tuo mitään haitannut kun läpi meni.
Yritin ajokoetta, hylkäsivät. Puutteellinen autonkäsittely, -hallinta. Mieli ihan maassa, pelkäsin kokeessa niin, että jalat tärisivät. Mäkilähtö meni pieleen, kun mäessä tuli vastaan toinen auto ja vielä kaarteessa. Peruutín tosi kurjasti parkkipaikalle: auton toinen kulma otti melkein kiinni pysäköityyn autoon.
Ja minä aamulla ennen inssiä ajoin hyvin mäkilähdöt, peruutukset ja ajoin sutjakkaasti maantietä. Voi kun harmitti, hävetti.
Ajattelin kokeen jälkeen, että muutan pois tästä kaupungista, pienestä. Kyselijöitä ja ilkkujoita riittää näillä näkymin toukokuun uuteen yritykseen saakka. Monta uutta ajokertaa edessä, ja taas koe tulee menemään pieleen jännityksen takia. Onko tämä sen arvoista?
Oletteko muut keskeyttäneet autokoulun epäonnistuneeseen ajokokeeseen? Kaikki muut tammikuun ryhmäläiset ovat autoilleet lyhytaikaisen kortin, luulen. Jos nyt jättää leikin sikseen ja unohtaa autot, kaistat ja kaikki nolaukset ja kolaukset, selviääkö siitä?
Harmittelen, miksi lähdin työnantajan kehotuksesta hankkimaan ajokorttia. Olisin päässyt vähän vaivalloisemmin pyörällä, linja-autolla tai junalla. Tai minähän menen niillä edelleenkin. Olen itsetunnoltani hyvin arka, ja autoilu vei viimeisetkin itsekunnioituksen rippeet. MIkä häpeä! Aikuinen eikä selvinnyt autokoulusta.