Matti Vanhasen viime vaalikeskustelussa luoma ”tilapäisruno” meni ilmeisesti suurimmalta osalta ihmisistä yli hilseen. Nyt sen sanoma on purettu ymmärrettävään muotoon. Vanhasen runo osoittautuu syvällisen filosofiseksi kiteytykseksi hänen omasta tahtotilastaan ja maailmasta jossa elämme.
**************************************************************************
Presidenttiehdokkaita pyydettiin äskeisessä vaalikeskustelussa kirjoittamaan pikaisesti runo. Runolle oli vain yksi vaatimus. Siinä piti oleman sanat ”rakkaus” ja ”valta”.
Kaikkien hengentuotteet olivat mainioita. Nokkelia, taidokkaita, syvällisiäkin. Odotin jännittyneenä, mitä Matti Vanhanen oli kirjoittanut.
Se on lupaus, hän sanoi ja luki:
”Valtaan jos rakastun, siirryn halkoja hakkaamaan.”
Olin melkein liikuttunut.
Tuohon tapaan pitää korkean poliitikon osatakin ajatella! Se yhteiskunnallinen valta, mikä hänellä on, on lainassa, annettu käytettäväksi mutta ei omistettavaksi. Kansanvallassahan valta on kansan.
Presidentinvaalin ydinkysymys on, kenelle ehdokkaista haluan antaa käytettäväksi sen vallan, joka presidentinvirkaan kuuluu.
Selvillä vesillä ja hyvässä tuulessa tässä tehtävässä selviää kuka vain. Mutta kysykäämme näin:
Kehen voisimme parhaiten luottaa silloin, kun edessä on kansakunnan vaikeita hetkiä, tärkeitä ratkaisuja ja linjanvetoja? Kuka pitäisi parhaiten Suomen ja suomalaisten puolta?
Joulu on suomalaisille rauhan juhla. Me olemme rauhantahtoinen kansakunta. Sellaiseen meidät pakottaa pienuus. Sellaiseksi meidät saa myös järki, toisen kunnioitus ja sekin oivallus, että ihmisiä muutkin taitavat olla, samoin oikeuksin ja velvollisuuksin varustettuja.
Lääkärin rooli meillä saa säilyäkin. Maailmanpolitiikka tarvitsee myös lääkäreitä. Sotia saadaan syttymään itsestään, mutta niiden sammuttamisessa on usein ylivoimaiselta näyttävä työ.
Vähän niin kuin pakinoitsija Olli aikanaan huomioi:
”Ihmisluonto on sellainen, että sille näyttää olevan helpompi joutua riitaan rauhasta kuin rauhaan riidasta.”
http://www.suomenmaa.fi/Kolmossivu.html
**************************************************************************
Presidenttiehdokkaita pyydettiin äskeisessä vaalikeskustelussa kirjoittamaan pikaisesti runo. Runolle oli vain yksi vaatimus. Siinä piti oleman sanat ”rakkaus” ja ”valta”.
Kaikkien hengentuotteet olivat mainioita. Nokkelia, taidokkaita, syvällisiäkin. Odotin jännittyneenä, mitä Matti Vanhanen oli kirjoittanut.
Se on lupaus, hän sanoi ja luki:
”Valtaan jos rakastun, siirryn halkoja hakkaamaan.”
Olin melkein liikuttunut.
Tuohon tapaan pitää korkean poliitikon osatakin ajatella! Se yhteiskunnallinen valta, mikä hänellä on, on lainassa, annettu käytettäväksi mutta ei omistettavaksi. Kansanvallassahan valta on kansan.
Presidentinvaalin ydinkysymys on, kenelle ehdokkaista haluan antaa käytettäväksi sen vallan, joka presidentinvirkaan kuuluu.
Selvillä vesillä ja hyvässä tuulessa tässä tehtävässä selviää kuka vain. Mutta kysykäämme näin:
Kehen voisimme parhaiten luottaa silloin, kun edessä on kansakunnan vaikeita hetkiä, tärkeitä ratkaisuja ja linjanvetoja? Kuka pitäisi parhaiten Suomen ja suomalaisten puolta?
Joulu on suomalaisille rauhan juhla. Me olemme rauhantahtoinen kansakunta. Sellaiseen meidät pakottaa pienuus. Sellaiseksi meidät saa myös järki, toisen kunnioitus ja sekin oivallus, että ihmisiä muutkin taitavat olla, samoin oikeuksin ja velvollisuuksin varustettuja.
Lääkärin rooli meillä saa säilyäkin. Maailmanpolitiikka tarvitsee myös lääkäreitä. Sotia saadaan syttymään itsestään, mutta niiden sammuttamisessa on usein ylivoimaiselta näyttävä työ.
Vähän niin kuin pakinoitsija Olli aikanaan huomioi:
”Ihmisluonto on sellainen, että sille näyttää olevan helpompi joutua riitaan rauhasta kuin rauhaan riidasta.”
http://www.suomenmaa.fi/Kolmossivu.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
mittainen. Unilukkarikin käy, mutta Muumimamman kassissa ei ole muuta kuin "Stalinin ajan unihiekkaa".