Tulin juuri pihalta lumitöistä. Lunta oli satanut reilut kymmenen senttimetriä, ja maisema täällä lumisen metsän niin kaunis kuin se kauneimmillaan voi talvella olla.
Päivä näillä leveysasteilla alkoi jo hämärtää, ja viimeiset linnutkin lintulaudalta häipyivät metsän kätköön.
Tämä joulutervehdykseni on kolmen vuoden takaa, ajalta, joilloin Jumalan entinen valittu kansa piti palestiinalaisten presidenttiä Jasser Arafatia kotiarestissa.
Tapani mukaan lähetin tämän kymmenille lehdille valtakunnan eri puolille, enkä tiedä yhdenkään lehden sitä julkaisseen sen kirjoittajan nimen takia. Tätä keskustelupalstaa lukeneet tietävät sen syynkin.
Muilta osin tämä tervehdys on yhtä ajankohtainen kuin silloinkin:
Joulutervehdys suomalaisille
Ensimmäisenä jouluna oli Jerusalemissa iso temppeli tyhjillään. Ei hän sinne tullut, eikä häntä edes odotettu tulevaksi. Majataloon hän pyrki, mutta ei päässyt. Eläinten iloksi talliin hän syntyi.
Hänen työnsä ihmisenä maan päällä päättyi, kun hänet kansan, esivallan ja pappien toimesta tapettiin, ja kun hänen Totuuden Hengen saaneille todistajilleen oli monelle käynyt samoin. Kun viimeisinkin heistä oli kuollut, oli myös hänen Henkensä heidän myötä poistunut maailmasta. Silloin tapahtui maailmassa vallanvaihto. Alkoi Ilmestyskirjan ajanjakso ihmiskunnan historiassa, jossa ei totuudelle sijaa ole.
Tämän maailman ruhtinas, Antikristus sai vihdoinkin arvolleen sopivan aseman. Palvelijoittensa johdolla se aloitti maailmanlaajuisen torniensa rakennusohjelman. Sen mallin mukaan, jonka se oli jo aikoja sitten palvelijoillaan Babyloniaan rakennuttanut.
Betlehemissäkin tallivanhus ruhjottiin suuren temppelin alle. Lattiaan jätettiin reikä, josta ihmiset voivat katsella, miten pimeää oli ennen - mutta nyt on kaikki toisin. On tilaa ja loistoa hänen tulla. Majoittautua vaikka pitemmäksikin aikaa, sillä palvelijoitakin olisi. Ei hän vielä viime joulunakaan sinne tullut - eikä sinne tullut edes presidentti Arafat.
Uskollisesti tämä ruhtinas on rakennuttanut temppeleitään myös niille, jotka eivät joulunlapsesta halua edes kuulla. Tilasta ja palvelijoista ei tässäkään maassa olisi puutetta. Jokaisella piispalla on omat tuomiotorninsa, ja kirkkoherroilla pappeineen omansa. Ei hän kuitenkaan vielä viime joulunakaan niihin tullut. Ei - vaikka kansa ne täytti, nähdäkseen vaikka vilahduksen hänestä.
Siksi oli jälleen täytettävä sielunsa tyhjyys tyhjänpäiväisillä saarnoilla, tekopyhyyttä pursuvilla virsillä ja kauneimmilla joululauluilla. Tosin niistäkin oli yksi poissa. Sylvia ei päässyt lauluansa laulamaan, koska olisi siinä ylistänyt viiniä, sitä juomaa, jonka joulunlapsi ensimmäisenä ihmetekona vedestä valmisti.
Nyt on taas joulu. Jospa hän tänä jouluna jo vihdoinkin ihmisten iloksi tulisi? Turhaan häntä kuitenkin odotetaan. Ei hän tule, koska ei sanojansa vastaan toimi:
"Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.
Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille."
Siksi, te suomalaiset ja kaikki maailman asukkaat, jotka tornienne ovilla malttamattomina odotatte joulun tuloa, hiljentykää edes hetkeksi miettimään, mitä hän, joulunlapsi tarkoittaa kun tänäkin jouluna teille sanoo:
"Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi: - Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.
Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."
Siksi on tänäkin jouluna täysin turhaa lähteä häntä ihmiskäsin rakennetuista temppeleistä, ja ihmisten muotoilemista uskoista etsimään. Kokonaan muualla hän on omiansa odottamassa:
"Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."
"Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen."
Ilmaisupaikkaansakaan hän ei ole keneltäkään salannut vaan on sen kaikille ilmoittanut:
"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
Miksi vain harvat? Siksi, koska totuus, johon Jumala valittunsa kutsuu ja jolla heidät omikseen pyhittää, on ihmisistä sietämätöntä kuultavaa.
Lavella tiellä ei totuutta tarvita. Siellä ihmisjoukot kulkevat halujensa mukaisten ihmisoppien perässä, ja joiden opettajat heitä halujensa mukaan armahtavat. Kuitenkin armo, vailla totuutta johdattaa kadotukseen, kuten kirjoitettu on:
"Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden."
Päivä näillä leveysasteilla alkoi jo hämärtää, ja viimeiset linnutkin lintulaudalta häipyivät metsän kätköön.
Tämä joulutervehdykseni on kolmen vuoden takaa, ajalta, joilloin Jumalan entinen valittu kansa piti palestiinalaisten presidenttiä Jasser Arafatia kotiarestissa.
Tapani mukaan lähetin tämän kymmenille lehdille valtakunnan eri puolille, enkä tiedä yhdenkään lehden sitä julkaisseen sen kirjoittajan nimen takia. Tätä keskustelupalstaa lukeneet tietävät sen syynkin.
Muilta osin tämä tervehdys on yhtä ajankohtainen kuin silloinkin:
Joulutervehdys suomalaisille
Ensimmäisenä jouluna oli Jerusalemissa iso temppeli tyhjillään. Ei hän sinne tullut, eikä häntä edes odotettu tulevaksi. Majataloon hän pyrki, mutta ei päässyt. Eläinten iloksi talliin hän syntyi.
Hänen työnsä ihmisenä maan päällä päättyi, kun hänet kansan, esivallan ja pappien toimesta tapettiin, ja kun hänen Totuuden Hengen saaneille todistajilleen oli monelle käynyt samoin. Kun viimeisinkin heistä oli kuollut, oli myös hänen Henkensä heidän myötä poistunut maailmasta. Silloin tapahtui maailmassa vallanvaihto. Alkoi Ilmestyskirjan ajanjakso ihmiskunnan historiassa, jossa ei totuudelle sijaa ole.
Tämän maailman ruhtinas, Antikristus sai vihdoinkin arvolleen sopivan aseman. Palvelijoittensa johdolla se aloitti maailmanlaajuisen torniensa rakennusohjelman. Sen mallin mukaan, jonka se oli jo aikoja sitten palvelijoillaan Babyloniaan rakennuttanut.
Betlehemissäkin tallivanhus ruhjottiin suuren temppelin alle. Lattiaan jätettiin reikä, josta ihmiset voivat katsella, miten pimeää oli ennen - mutta nyt on kaikki toisin. On tilaa ja loistoa hänen tulla. Majoittautua vaikka pitemmäksikin aikaa, sillä palvelijoitakin olisi. Ei hän vielä viime joulunakaan sinne tullut - eikä sinne tullut edes presidentti Arafat.
Uskollisesti tämä ruhtinas on rakennuttanut temppeleitään myös niille, jotka eivät joulunlapsesta halua edes kuulla. Tilasta ja palvelijoista ei tässäkään maassa olisi puutetta. Jokaisella piispalla on omat tuomiotorninsa, ja kirkkoherroilla pappeineen omansa. Ei hän kuitenkaan vielä viime joulunakaan niihin tullut. Ei - vaikka kansa ne täytti, nähdäkseen vaikka vilahduksen hänestä.
Siksi oli jälleen täytettävä sielunsa tyhjyys tyhjänpäiväisillä saarnoilla, tekopyhyyttä pursuvilla virsillä ja kauneimmilla joululauluilla. Tosin niistäkin oli yksi poissa. Sylvia ei päässyt lauluansa laulamaan, koska olisi siinä ylistänyt viiniä, sitä juomaa, jonka joulunlapsi ensimmäisenä ihmetekona vedestä valmisti.
Nyt on taas joulu. Jospa hän tänä jouluna jo vihdoinkin ihmisten iloksi tulisi? Turhaan häntä kuitenkin odotetaan. Ei hän tule, koska ei sanojansa vastaan toimi:
"Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.
Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille."
Siksi, te suomalaiset ja kaikki maailman asukkaat, jotka tornienne ovilla malttamattomina odotatte joulun tuloa, hiljentykää edes hetkeksi miettimään, mitä hän, joulunlapsi tarkoittaa kun tänäkin jouluna teille sanoo:
"Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi: - Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.
Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."
Siksi on tänäkin jouluna täysin turhaa lähteä häntä ihmiskäsin rakennetuista temppeleistä, ja ihmisten muotoilemista uskoista etsimään. Kokonaan muualla hän on omiansa odottamassa:
"Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."
"Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen."
Ilmaisupaikkaansakaan hän ei ole keneltäkään salannut vaan on sen kaikille ilmoittanut:
"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
Miksi vain harvat? Siksi, koska totuus, johon Jumala valittunsa kutsuu ja jolla heidät omikseen pyhittää, on ihmisistä sietämätöntä kuultavaa.
Lavella tiellä ei totuutta tarvita. Siellä ihmisjoukot kulkevat halujensa mukaisten ihmisoppien perässä, ja joiden opettajat heitä halujensa mukaan armahtavat. Kuitenkin armo, vailla totuutta johdattaa kadotukseen, kuten kirjoitettu on:
"Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä kirje!