"....Ja "ukonpystyjä" nousi kirkkojen perille
8. Ja kun hän tulee. niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion.
9. synnin, koska he eivät usko minuun;
10. vanhurskauden. koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
11. ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
"Sattuipa sitten kerran, 1838, näille suurille maailman aukeille tulinen jumalansanan julistaja, Niiles kustaa Malmberg, astua luiskahti saarnastuoliin niin kiukkuisesti, että häijytkin oikein hätkähtivät ja kirkas ääni kajahti kirkon saarnapöntöstä:
Nyt eletään juur' syntisest,
Aut’ Jesu laumaas armoisest'
Suo sanas voimall' saarnattaa,
Ett' kasvon runsaan kasvattaa.
Oli kuin ukonpysty olisi noussut kirkonperään ja ankara Herran voima sieltä yhtä mittaa jyrissyt ja salamoinut. Säälimättä saarnamies sanoi maailman turmeluksen ja ihmisten syntikurjuuden sekä luki kovaa lakia. Mutta ylpeä lakeuden kansa istui vain selkä kenossa ja kuunteli jyrinää, tarkkaavaisena kyllä, mutta kylmin naamoin. Ja moni väättyri palasi kirkosta kiroillen: "Tua pappi, piru, ei taira muuta tehrä kuin haukkua!" Mutta nuori tulinen pappi haukkui vain edelleen pyhä pyhältä. Pohjoisesta Kalajoen rannoilta hän oli saapunut, saarnannut siellä toisen tulisielun, Jonas Laguksen, kanssa maailman turmelusta vastaan niin, että siitä oli jo viestejä vierinyt etelän lakeuksille. Voimakas sananjulistaja, Frans Oskar Durchman, oli härmäläisille jo etukäteen hänestä sanonut: Kunhan lankoni tulee, niin siinä vasta saarnamiehen kuulette.
Oli Durchmankin hyvä ja selvä puhumaan ja sormi pystyssä vannotti: "Jumala on pyhä, ja pyhät pitää teidänkin oleman", mutta Niiles Kustaa paukutti ja jyristi niin, ettei kyllä kenenkään pää ruvennut unesta nolpahtelemaan, eikä väkkärin tarvinnut sanankuulijoita herätellä Pelkäämättä elävähenkinen mies julisti Jumalan lakia uppiniskaiselle kansalle, jolla oli oma lakinsa sekä vielä puukko, moskula ja nyrkki takavarana.
Suuri huutavan ääni kaikui yli lakeuksien ja pahannahkainen kansa kiukutteli vastaan, mutta meni vain kerta kerralta kuulemaan mitä sillä, pirulla, nyt on sanomista.
Mutta viimein ylpeät niskat murtuivat. Vaimojen puolella päät nytkähtelivät, hallavat mummat istuivat käsi poskella nyyhkyttäen, tummat tyttäret painuivat penkkiä vasten, kuului hiljainen tyrskähtely ja nuoret hartiat vavahtelivat. Mutta kovat kytökontiot könöttivät jäykkinä leuka rintaan painettuna ja katsella muljauttivat akkojen puolelle. Mutta kun Niiles Kustaa oikein väkevästi jyräytti ja vetäisi kädellään kuin pitkäisen iskun ympäri saarnastuolin laitaa, oli kuin koko kirkkokansan sydänalaa olisi viilletty. Jo värähti vanhan väättyrinkin kova naama, leveä leuka nytkähti, ja kiinteäsilmä rupesi sameana räpyttelemään Jokaisesta tuntui kuin saarnamies olisi katsonut läpi sielun ja puhunut hänestä ja hänen synnistään. Moni kovapintainen ja ylpeä paappa, moni pahankurinen häijy lähti kirkosta rauhatonna ja ahdistetuin mielin, moni kylän raitilla iloisimpana keikkunut tyttö istua kykötti kotimatkansa kieseissä kurjana ja punaisin silmin.
Mutta kun kerran taas asteltiin temppeliin ja istuttiin siellä allapäin ja rauhattomin tunnoin, kajahti saarnatuolista suuri evankeliumin sanoma. "Maistakaa ja katsokaa kuinka suloinen on Herra", saarnamies huudahti, ja sitten hän alkoi puhua lohdullista evankeliuniia kiusatuille sieluille, särjetyille ja haavoitetuille sydämille. Ja taas järähteli sänkinen leuka, tyttäret tyrskivät, ja vaimot istuivat vesissä silmin........"
Enemmän
http://www.aretalogia.com/voima.2.html
8. Ja kun hän tulee. niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion.
9. synnin, koska he eivät usko minuun;
10. vanhurskauden. koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
11. ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
"Sattuipa sitten kerran, 1838, näille suurille maailman aukeille tulinen jumalansanan julistaja, Niiles kustaa Malmberg, astua luiskahti saarnastuoliin niin kiukkuisesti, että häijytkin oikein hätkähtivät ja kirkas ääni kajahti kirkon saarnapöntöstä:
Nyt eletään juur' syntisest,
Aut’ Jesu laumaas armoisest'
Suo sanas voimall' saarnattaa,
Ett' kasvon runsaan kasvattaa.
Oli kuin ukonpysty olisi noussut kirkonperään ja ankara Herran voima sieltä yhtä mittaa jyrissyt ja salamoinut. Säälimättä saarnamies sanoi maailman turmeluksen ja ihmisten syntikurjuuden sekä luki kovaa lakia. Mutta ylpeä lakeuden kansa istui vain selkä kenossa ja kuunteli jyrinää, tarkkaavaisena kyllä, mutta kylmin naamoin. Ja moni väättyri palasi kirkosta kiroillen: "Tua pappi, piru, ei taira muuta tehrä kuin haukkua!" Mutta nuori tulinen pappi haukkui vain edelleen pyhä pyhältä. Pohjoisesta Kalajoen rannoilta hän oli saapunut, saarnannut siellä toisen tulisielun, Jonas Laguksen, kanssa maailman turmelusta vastaan niin, että siitä oli jo viestejä vierinyt etelän lakeuksille. Voimakas sananjulistaja, Frans Oskar Durchman, oli härmäläisille jo etukäteen hänestä sanonut: Kunhan lankoni tulee, niin siinä vasta saarnamiehen kuulette.
Oli Durchmankin hyvä ja selvä puhumaan ja sormi pystyssä vannotti: "Jumala on pyhä, ja pyhät pitää teidänkin oleman", mutta Niiles Kustaa paukutti ja jyristi niin, ettei kyllä kenenkään pää ruvennut unesta nolpahtelemaan, eikä väkkärin tarvinnut sanankuulijoita herätellä Pelkäämättä elävähenkinen mies julisti Jumalan lakia uppiniskaiselle kansalle, jolla oli oma lakinsa sekä vielä puukko, moskula ja nyrkki takavarana.
Suuri huutavan ääni kaikui yli lakeuksien ja pahannahkainen kansa kiukutteli vastaan, mutta meni vain kerta kerralta kuulemaan mitä sillä, pirulla, nyt on sanomista.
Mutta viimein ylpeät niskat murtuivat. Vaimojen puolella päät nytkähtelivät, hallavat mummat istuivat käsi poskella nyyhkyttäen, tummat tyttäret painuivat penkkiä vasten, kuului hiljainen tyrskähtely ja nuoret hartiat vavahtelivat. Mutta kovat kytökontiot könöttivät jäykkinä leuka rintaan painettuna ja katsella muljauttivat akkojen puolelle. Mutta kun Niiles Kustaa oikein väkevästi jyräytti ja vetäisi kädellään kuin pitkäisen iskun ympäri saarnastuolin laitaa, oli kuin koko kirkkokansan sydänalaa olisi viilletty. Jo värähti vanhan väättyrinkin kova naama, leveä leuka nytkähti, ja kiinteäsilmä rupesi sameana räpyttelemään Jokaisesta tuntui kuin saarnamies olisi katsonut läpi sielun ja puhunut hänestä ja hänen synnistään. Moni kovapintainen ja ylpeä paappa, moni pahankurinen häijy lähti kirkosta rauhatonna ja ahdistetuin mielin, moni kylän raitilla iloisimpana keikkunut tyttö istua kykötti kotimatkansa kieseissä kurjana ja punaisin silmin.
Mutta kun kerran taas asteltiin temppeliin ja istuttiin siellä allapäin ja rauhattomin tunnoin, kajahti saarnatuolista suuri evankeliumin sanoma. "Maistakaa ja katsokaa kuinka suloinen on Herra", saarnamies huudahti, ja sitten hän alkoi puhua lohdullista evankeliuniia kiusatuille sieluille, särjetyille ja haavoitetuille sydämille. Ja taas järähteli sänkinen leuka, tyttäret tyrskivät, ja vaimot istuivat vesissä silmin........"
Enemmän
http://www.aretalogia.com/voima.2.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihana juttu, Salmela! Voitkin nyt sitten saman tien lopettaa tyytyväisin mielin näillä palstoilla. Päivän Perse-niminen lehti odottaa kieli pitkällä juttujasi. Ikävä että sulla on niin kiire. Hyvästi.
Joopa joo... näköjään Leo ei vieläkään ole opetellut muuta kuin copy/paste-jutskan tietokoneestaan... Ehkä hyvä niin... Ei tarvii edes yrittää kahlata tekstiä läpi, kun voi alareunasta tarkistaa lähteen.
Salmisen puolustuksesi kai on sanottava, että copy/pastaa omia tekstejään.
Eipä niistä juuri löydy ainesta keskustelun pohjaksi. Ja täytyne tunnustaa, että nämä julistukset itse kelaan lukematta läpi.
Sääli, että vaikkapa tämä juttu ei ole näköjään saanut juuri huomiota... Kovinkaan moni kristitty ei itetenkään älähtänyt, kun ne kaikki ovat niin innostuneita etsimään rikkoja muiden silmistä, ettei huomata mitä omassa simmussa oiken löytyykään.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=7000000000009228
Totuus on, että tämän päivän kristikansaa vaivaa ennennäkemätön henkinen näivetystauti ja kyvyttämyys tajuta ajan merkkejä sekä tiedostaa ajan haasteet. Nyt kuin näin on, nykyinen kristillisyys ei pysty enää ajan haasteisiin vastaamaan ja on lähinnä joidenkin utopistihaihattelijoiden arvotonta puuhastelua. Niin tällä foorumilla kuin muuallakin kristillisyydessä.
Meillä Suomessa on vuosisatain aikana koettu monet rappion, mutta myös nousun ja kukoistuksen ajat. 1700 - 1800 luvulla puukkojunkkarit terrorisoivat Pohjanmaan pitäjiä 70 vuotta viranomaisten pystymättä tilannetta juuri hallitsemaan. Samoin juoppous ja muu rappiokehitys kukoisti kaikkialla. Nyt ainut voima, joka pystyi näiden puukkojunkkarien terroin lopettamaan ja rappiokehityksen pysäyttämään, oli syntynyt Herännäisliike, jonka ensiairueita oli mm. Nils Kustaa Malmberg, jonka toimintaa siteeraamaani teksti kuvasi.
Nyt todellinen hengen mies ja -nainen olisi pysähtynyt siteeraamani tekstin kohdalla pohtimaan, mitä tällä on tämän päivän ihmisille ja yhteiskunnalle annettavana. Tilanne kun yhteiskunnassamme, varsinkin nuorten keskuudessa, on täysin verrattavissa pohjalaiseen elämään Herännäisliikkeen syntyaikoihin. Meillä etenkin nuorten väkivaltarikokset ovat saavuttaneet jo sellaiset mittasuhteet, että ne ylittävät jo puukkojunkkarien terrorismin. Samoin huumeet, rattijuoppous, juoppokurjuus, rikollisuus ym, rappiokehitys uhkaa jo koko yhteiskuntaamme tulevaisuutta ja NYTKIN AINUT VOIMA, JOKA PYSTYY NYKYISEN TUHOKEHITYKSEN PYSÄYTTÄMÄÄN JA SUUNNAN MUUTTAMAAN, ON UUSI JA VOIMALLINEN KANSALLINEN HERÄÄMINEN.
Eli siteeraamassani tekstissä olisi ollut paljonkin pohdittavaa ja keskusteltavaa, mutta tätähän tämä henkistä näivetystautiaan poteva kristikansa ei tajua eikä koskaan tule tajuamaankaan.