Lapseni sai joululahjaksi kyseisen kirjan, onko se sopivaa luettavaa nuorelle?
Da Vinci koodi
Kysyvä ei tiedä
8546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuinka vanha lapsesi on? Painota lapsellesi, että kirja on täyttä fiktiota.
Kvahda tuota kirjaa, sillä siinähän ihminen joutuu ajattelemaan! Ota ja polta tuo kirja heti kun lapsesi silmä vai välttää. Yleensäkkin kaikenlainen lukeminen on huono asia, ainoastaan uskonnollinen kirjallisuus on ihmiselle hyväksi. Ongelma kun on siinä, että kirjoista voi saada vaaralisia ajatuksia. Kaikki vaaralliset kirjat pitäisi polttaa. Niin kuin tehtiin Saksassa 30-luvulla. Kirjojen jälkeen siellä sitten alettiin polttamaan myös jotain muuta. Vanha sanonta kun sanoo, että "siellä missä poltetaan kirjoja, poltetaan kohta myös ihmisiä". Etkö sinä sitä tiennyt?
Hyvä ja mukaansa tempaava kirja. Kunnon seikkailua.
Riippuu tilanteesta. Kuinka vanha hän on? Onko hän uskossa?
Itse olen lukenut tuon kirjan, ja pidin siitä. Erittäin mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen dekkari. Luin tuon yli 500 sivuisen kirjan alle kolmessa päivässä, mikä kertoo kiinnostavuudesta... (olen yleensä hidas lukemaan).
On hyvä tiedostaa, että siihen on sekoitettu faktaa ja fiktiota. Fiktio on sekoitettu mukaan todella taidokkaasti, mikä on pelkästään ansioksi kirjan kerronnalle. Toisaalta se on haitaksi, sillä monet ihmiset eivät osaa erottaa fiktiota faktasta, mikä vetää heitä kauemmaksi Vapahtajastamme, ja saa jopa uskon horjumaan.
Itselleni kirjan lukeminen oli suureksi vahvistukseksi. Tutkin noita asioita kirjan luettua, ja sain varmuuden useaan asiaan. Minulle siitä siis oli hyötyä. Varmaan aika yksilöllistä.
"Toisaalta se on haitaksi, sillä monet ihmiset eivät osaa erottaa fiktiota faktasta, mikä vetää heitä kauemmaksi Vapahtajastamme, ja saa jopa uskon horjumaan."
Sinulla itselläsi näyttää fakta ja fiktio menevän jatkuvasti sekaisin.
Oletko muuten tutustunut kaikkiin maailman uskontoihin? Ethän voi muuten tietää, että ne ovat saatanasta!
Faktan ja fiktion raja on hyvin häilyvä. Todellisuuden olemusta on aina pohdittu, eikä kukaan voi vieläkään filosofiselta kannalta sanoa mitä se lopulta on. Ehkä pointti on se, että fakta ja fiktio ovat hyvin subjektiivisia käsitteitä. Jokainen luo itselleen jonkinlaisen todellisuuden...
Minulle ainoa todellisuus on Jumala. Hänessä me olemme, liikumme ja elämme. Tämä kaikki näkyvä on vain katoavaa materiaa, joka lopulta tuhoutuu. Raha, valta, maine - kaikki lopulta turhuutta. Miksi siis tavoitella jotain katoavaa? Mielestäni ihmisestä kertoo paljon se, mitkä ovat hänen tavoitteensa ja todellisuusrakennelmat. Jos ihminen pitää tavoitteenaan hyvää elämää; vaimo, perhe, hyväpalkkainen työ yms., ja perustaa elämänsä niiden varaan, mitä jää jäljelle kun hän kuolee? Ei mitään - ainakaan hänen oman todellisuutensa pohjalle. Muisto hänestä ehkä elää muutaman vuosikymmenen läheistensä mielissä, jonka jälkeen nekin häviävät. Minun todellisuuteni mukaan hän on katodettu, vaikkei helvetti olisikaan sellainen kuin me sen mielissämme kuvittelemme. Hän on kadottanut elämänsä turvautumalla katoavaan.
Olen oivaltanut sen, että elämällämme ilman Jumalaa ei ole mitään merkitystä. On sama mitä teemme tai saavutamme - se kaikki on turhuutta ilman Jumalaa. Kun laskemme toivomme perustan Jumalan varaan, meillä on jotain todellista, jotain pysyvää. Jumala on iankaikkinen, ja kun olemme Hänessä/Hän on meissä, mekin elämme ikuisesti Hänen yhteydessään. Siihen pääsemiseen on ainoastaan yksi tie - Jeesus Kristus.
Maailmassa on tuhansia eri uskontoja, mikä kertoo kaipuusta jonkin yliluonnollisen puoleen. Uskonto luo turvallisuudentunnetta - tuleivaisuudessa on jotain mitä odottaa, jotain parempaa. Ihmiset ovat etsineet Jumalaa kaikkialta, mistä kertoo uskontojen kirjo. Kuitenkin noihin uskontoihin turvautuminen on turhaa. Jopa kristinuskoon turvautuminen on turhaa ilman Jeesusta. Olen tutustunut eri uskontoihin pintapuolisesti, en tietenkään läheskään kaikkiin, mutta ainakin pääuskontoihin. En ole löytänyt niistä elämää, ainoastaan tapoja ja perinteitä. Nyt sanot, että niitä on myös kristinuskossa, mikä on totta. Kuitenkin kristinuskon perustana on iankaikkinen Jumala, ja Hänen pelastustyönsä Poikansa kautta. Jumalan Pojan välityksellä meillä on tie Elämään, todellisuuteen. Se pysyy ainiaan, sen avulla pääsemme jälleen taivaallisen Isämme yhteyteen.
Mitä sinä pidät faktana ja fiktiona? Tiedätkö sinä absoluuttisen totuuden? Millä perusteella voit niin väittää, jos vastaus on kyllä? Mistä tiedät, että minun todellisuuteni kuva on väärä? Mille sinä perustat elämäsi?
"Tieto luo tuskaa" - ehkäpä. Mielestäni se on päin vastoin. Jos todellisuus on Jumala, tietoisuus Jumalasta on tietoisuus todellisuudesta. Kun etsimme Jumalaa, löydämme totuuden. Minä etsin Jumalaa, ja löysin Hänet. En voi sanoa, että tunnen Hänet täydellisesti - sehän olisi mahdotonta. Kuitenkin minulla on mahdollisuus syventyä tuossa todellisuudessa elämällä Hänen yhteydessään. Siinä saan elää, kasvaa ja hengittää.
Hyvää joulun aikaa sinulle ja onnellista uuttavuotta.
Tältä saitilta http://www.qnet.fi/mpeltonen/tekstit.htm löydät linkin 'Tekstiluettelo'. Siellä on vähän tieteellistä tietoa satukirjasta.
LUEPA
http://www.teolinst.fi/tiedotteet/Da Vinci -koodi.html
PS. jotenkin koti, uskonto, isänmaa - ollaan nykyään korvattu jollain - vapaa seksi, feminismi,