Olen jo vähän aikaa seurannut täällä tapahtuvaa keskustelua. Tänne ilmiselvästi kirjoittaa muutama aktiivinen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsen ja paljon enemmän ihmisiä joilla on ikäviä kokemuksia kirkostamme. Olen kiinostunut kirkkoomme negatiivisesti suhtautuvien ihmisten motiiveista kirjoittaa tälle palstalle? Onko se omien frustraatioiden purkamista vai onko se niiden muutaman aktiivisen kirkkomme jäsenen käännyttämistä? Tai mikä tahansa muu syy? Olisi mielenkiintoista tietää.
Olisi mielenkiintoista tietää
nc7
551870
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Kuvittelet kirkkoon negatiivisesti suhtautuville sellaiset motiivit, jotka itsellesi sopivat. Turha silloin on mitään kysyä. Et kuitenkaan uskoisi.
Totta kai uskon jos ihmiset vastaavat rehellisesti. Mutta jos haluan tietää muiden motiiveista, kai minunkin on tasavertaisuuden nimissä solitettävä omani. Olen kasvanut aktiivisessa Myöhempien AIkojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen perheessa ja se on luonut luonnolliisestikin pohjan uskonnolliselle vakaumukselleni. Joskus nuorempana tutkin paljon muitakin kirkkoja kuin sitä johon itse kuulun. Olin muunmuassaan aktiivinen seurakuntanuori Luterilaisessa kirkossa. Maatanäkyvissä festivaalit ja muut gospel tapahtumat on kyllä tullut kierrettyä moneen kertaa. Minulla on erittäin hyviä ystäviä luterilaisessa kirkossa paras ystävänikin on aktiivinen Luterilainen. Itse olen kyllä lähetystyön käynyt MAP-kirkone jäsen ja niin kuin edellisen kirjoittajan kommentista voimme lukea päätökseni olen tehnyt.. Kuitenkaan tämä ei estä minua omaamasta hyvää kuvaa myös Luterilaisesta kirkosta.
Viime kesään asti minulla ei ole ollut mitään ongelmia kirkkoomme negatiivisesti suhtautuvien ihmisten kanssa. Olin siihen mennessä kyllä tavannut monta kirkkoomme negatiivisesti suhtautuvaa, mutta ei minulle mitään vaikeuksia heidän kanssaan ollut. Olin UTA:hissa lähetystyössa missä kirkkomme vastaista työtä johdetan ja mistä se rahoitetaan. Kun työkseni ovia koputin kaksi vuotta, tietenkin heihinkin tuli törmättyä, silloinkaan kirkkomme vastustajat eivat olleet minulle ongelma.
viime kesänä tapasin maailman mukavimman tytön johon rakastuin ja hän rakastui minuun. Kaikki sujui todella mukavasti ja kolme metriä maan yläpuolella niinkuin rakastuneilla on tapana. Tämä tyttö ja hänen perheensä ovat aktiivisia Luterilaisessa kirkossa. Hän ei jakanut eikä halunut jakaa samaa uskonnnollista taustaa kun minä. Olin tämän asian kanssa ihan sujut ja oli valmis katsomaan mihin suhde vie ja samoin oli tyttö. Kaikki jatkui vähän aikaa samaa rataa kunnes tytön perhe kuuli tyttärensä uuden poikaystävän uskonnosta. Perhe on ollut tekemisissä kirkkoamme vastustavien ihmsten kanssa ketkä minäkin tiedän, eli perheen suhtautuminen kirkkoon johon kuulun on hyvin ennakkoluuloista. Ei se heidän vikaansa tietenkään ole vaan yleisten asenteiden, mutta siitä ei paljoa apua minun tilanteeseeni ollut. Tytön perhe rukoili yö kaudet tyttärensä puolesta, he itkivät yhdessä, pitivät monen tunnin kkeskusteluja ja etsivät netistä kaiken huuhaan mitä kirkostamme vaan voi löytää. Minulle tuli sellainen olo, että heidän silmissään en ole edes ihminen, vaan joku suuri paha joka aikoo viedä heidän tyttärensä helvettiin. Minä vaan rakastin tätä tyttöä. Sovimme sitten että emme jatka enää suhdetta osittain sen takia mitä tyttöystäväni perhe ajatteli, koska en voisi ikinä antaa hänen kärsiä niin paljoa minun takiani, mitä hän perheensä puolesta joutui kärsimään. Osittain myös siitä syystä että jos meillä olisi perhe ei tarvitsisi olla erimieltä siitä mihin kirkkoon tulevat lapsemme olisivat menneet. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin kutenkin tulleeni rasismin uhriksi. Eli tässä oli minun motiivini. Jos etsimme pohjimmaisia syitä motiiveihimme tehdä asioita, kuten kirjoittaa tälle palstalle, silloin asiat tulevat selkeämmiksi. Voimme ymmärtää toinen toisiamme paremmin ja täällä keskustelupalstalla välillä vaihtuva riidanhenki voi vaihtua rakkauden henkeen. Kirjoitelkaa.
lukea sitten millään! Olis muuten ihan mielenkiintoista...
kun jaoit motiivisi kanssamme. Näin se on. Seka avioliitot harvoin onnistuvat eikä siinä syynä olemeidän ennakkoluulomme.
Mielestäni oli ihailtavaa kuinka aikuismaiseti käsittelitte suhdettanne, siihen ei ikävä kyllä kovinkaan moni nykyään pysty. Jäitä hattuun tällaisessa tilanteessa on hyvä neuvo!
Hyvää jatkoa ja toivon sinunkin löytävän onnen tulevaisuudessa.
Olen läheltä seurannut muutamaa avioliittoa, joissa toinen puolisoista on mormoni ja toisella on muu uskonnollinen vakaumus. Ei toimi, eli hyvä kun saitte erotuksi tyttöystäväsi kanssa ystävinä.
Mormonit uskovat, että vain heidän kirkkonsa on se ainoa oikea. Tällaisten besserwissereiden kanssa on mahdotonta elää, sillä taustalla heillä on aina yritys käännyttää toiset ihmiset ja ylemmyys omasta "oikeassa olemisesta". Mormoneilla on vielä tuokin uskomus, että he pääsevät itse Jumalaksi oltuaan maan päällä kelvollisia temppelimormoneita. Ajatus on kristityille kauhistus, mitä iljettävintä jumalanpilkkaa. Älä siis ihmettele, että tyttöystäväsi vanhemmat ja suku rukoilivat kyynelsilmin suhteenne päättymistä. Jumala kuuli heidän hartaat rukouksensa. Kiitos Herralle.
voi kun olo parani, kiitoksia viestistäsi Calmato!
Rakkaus on suurin voima maailmassa ja olen pahoillani teidän molempien takia, tarkoitus ei ollut ilkeä. Tiedän hyvin itsekin, kuinka isoja asioita pettymykset rakkaudessa ovat, aikaisemmin luulin että vain nuorena, nyt aikuisena tiedän, että rakkaus on aina yhtä väkevä voima, väkevämpi kuin kuolema, kuten Laulujen laulussa Raamatussa sanotaan.
Minunkin sydämeni särkyi nuorena mormonityttönä, kun lähetyssaarnaaja lähti elokussa Suomesta, lupasi tulla hakemaan minut ja käski odottaa. Hän ei tullut koskaan.
Hän ei myöskään uskaltanut ilmoittaa tänne Suomeen, että oli löytänyt amerikkalaisen tytön ja mennyt hänen kanssaan naimisiin jo saman vuoden joulukuussa. Minä odotin häneltä kirjettä tai jotain elonmerkkiä yli kaksi vuotta, laihduin luurangonlaihaksi, lopulta sairastuin ja jouduin keskeyttämään opintoni.
Toipuminen alkoi vasta, kun tieto lähetyssaarnaajan naimisiinmenosta reilun kahden vuoden päästä tuli Suomeen jonkun uuden lähetyssaarnaajan mukana. Rakkaus on suurin voima maailmassa ja rakastan edelleen sitä miestä, sillä rakkaus ei koskaan häviä.
Mikään ei estä sinua ja entistä tyttöystävääsi rakastamasta toinen toisianne edelleen huolimatta siitä, että ette voi solmia avioliittoa koska teillä on eri uskonto.
Kaikkea hyvää toivon elämääsi ja myös entisen tyttösi.
Minä olin nuoruudessani todella syvästi pihkassa erääseen tyttöön ja ajatusmaailmamme oli hyvin samankaltainen.
Tapasimme vain kerran, mutta kirjeitä vaihdoimme yli vuoden.
Mutta sitten hän alkoi kiinnostua helluntailaisten opetuksista ja kävi heidän seuroissaan. Jutut alkoivat olla sitä tasoa että oli vaikea vastailla. Lopunajat ovat ihan kohta käsillä (kun kerran saarnaajat sanoivat niin). Kaikki vähänkin vihertävät asiat (ilmeisesti kasvissyöntikin) ovat mukamas jotain perkeleen eksytystä.
Yritin pitkittää pienellä sovitulla kirjoittelutauolla asiaa katsoakseni että meneekö hän todella tuon suuntauksen pauloihin. Kyllä han meni ja löysi sittemmin sieltä elämäntoverinsakin. Näin oli varmasti lopulta parempi meille molemmille.
Kyllä minusta on jokseenkin mahdotonta solmia toimivaa suhdetta sellaiseen, joka uskoo yhteen ainoaan ehdottomaan totuuteen ja kaikki muut ovat väärässä ja käännytyksen tarpeessa.
Sittemmin löysin ulkomaalaisen puolison, joka lienee lähinnä buddhalainen, mutta uskonto ei näyttele suhteessamme mitään osaa. Kumpikaan ei käännytä mihinkään. Sitäpaitsi buddhalaisuus olisi minullekin parempi vaihtoehto kuin mormonismi tai helluntailaisuus...
Tuo siis oli myöskin yksi motiiveistani kirjoitella täällä. Mitä vähemmän ihmisiä noissa "totuuden"tietäjälahkoissa sen vähemmän harmia ihmissuhteissa.
Henkilökohtaisesti en kenenkään uskoa ryhdy mollaamaan. Tuolle tytöllekään en suoranaisesti sanonut mitään hänen uskontoaan vastaan. Myöhemmin ajattelin kyllä, että ehkä suorat sanat olisivat olleet hänen kannaltaan parempi vaihtoehto kuin se että hän ehkä ihmetteli, että miksi minä en syty täysillä mukaan siihen "totuuteen", jonka hän oli löytänyt.
Tällä palstalla voin kyllä henkilökohtaisuuksiin menemättä iskeä lujastikin hölmojä oppeja vastaan.
Tapasin hiljattain erään kaverin, jonka kanssa en ole ollut tekemisissä liki pariin vuosikymmeneen. Hän oli hurahtanut verkostomarkkinointiin ja olisi ollut vaikea häntä loukkaamatta sanoa omat mielipiteensä ja tehdä vastalaskelmat hänelle verkostomarkkinoinnin mahdottomuudesta. Häntä on pakko pitää jollain tapaa menetettynä ystävänä, koska normaali kanssakäyminen on mahdototonta niin kauan kun hän on tuossa "lahkossa" mukana ja kaupittelee huuhaa-tuotteita ja liittymistä ketjuun.
Joo oon sun kanssa samaa mieltä ton verkostomarkkinointi jutun kanssa:)
Yritä ymmärtää että uskonnon heijastumin päällimmäisenä ihmisestä ja siitä höpöttäminen on tasan yhtä ärsyttävää kuin verkostomarkkinointiuskovan. Eräs tyyppi antoi minulle verkostomarkkinointivideon katsottavaksi. Aivan samaa hurmosta kuin uskonnon kauppajien vaikka nämä eivät sitä itse ehkä tiedostakaan.
Jos minä menisin sinun, nc7, kanssasi naimisiin, lupaisitko olla markkinoimatta uskoasi?
Kyllä se että mihin uskoo ja "besserwisser" ovat kaksi eri asiaa.
Uskothan sinåäkin vakaasti että mormonit eivät ole oiekassa... Olet siis itsekkin besserwisser...
Täällä pyrkivät käännyttämään (anteeksi ... siis näkemään totuuden) meitä kirkon jäseniä tavalla tai toisella....
Kyse siis ei ol etoisen käännyttämisestä vaan yksinkertaisesti siitä että kaksi eri omaa uskontotaustaansa omaavaa aktiivista henkilöä jotka menevät naimisiin tulevat varmasti kohtaamaan ongelmia, halusivat sitten käännyttää puolisonsa tai ei...
"Mormoneilla on vielä tuokin uskomus, että he pääsevät itse Jumalaksi..."
JUmalaksi PIENELLÄ "j"-lää... Isolla "J":llä kun on suuri merkitys ...
Francesko Alberoni, ehkä eniten rakastumista tieteellisesti tutkinut henkilö maailmassa vertaa uskonnollista kääntynystä ja rakastumista toisiinsa kirjassaan"Rakastuminen".
Kahden ihmisen rakastuminen hänen mukaansa on joukkiliike rakastumiseen ja joukkoliikkeen syntymiseen tarvitaan samat ainekset jotka voidaan kiteyttää seuraavaan lauseeseen: Tunne että elämästä puuttuu jotaki.
Kun sitten kohdataan toinen henkilö joka tuntee samoin, tai vertauksen vuoksi joukkoliike(esim uskonto, verkostomarkkinointi jne.) ihminen kokee kääntymyksen. Aivot alkavat tuottamaan dopamiinia, serotiniinitaso vaihtelee jne. Serotiinitason vaihtelu vaikuttaa ihmiseen niin että rakkauden kohteen(tai joukkoliikkeen, esim.uskonnon) ollessa lähellä ihminenen on kuin taivaissa, kun siitä ollaan erossa tunteet voivat olla erilaisia. Kun rakastumisen kohteemme(esim uskonto) ei vastaakaan meidän projektiotamme kohtaa pettymys.Usein ainoa tie ulos rakastumisesta on itkeminen, joskus se voi jäädä katkeroituneeksi tunteeksi.
Itse en näe että todellinen uskonnollinen kääntymyt on niinkuin rakastuminen enemmänkin näen sen rakastamisena. Hitaasti ja työtävaativasti kehittyvänä asiana. Rakastamisessa ihminen käyttää otsalohkonsa alueita jotka myös ohjaavat ihmisen ylimpiä ja kehittyneimpiä toimintoja. Rakastuminen tapahtuu ihmisen aivojen alueessa jota usein kutsutaan matovaioiksi. Tärkeä alue sekin esim. ilman matoaivoja emme pystyisi hengittämään.
Kun olen tavannut eri uskontoihin kuuluvia ihmisiä mukaanlukien oma uskontoni, näen että molemman laisia ihmisiä löytyy. Oma kokemus kääntymyksestäni on rakastamiseen verrattava prosessi. Olen vuosien varrella yhä enemmän ja enemmän alkanut tuntemaan Jumalan rakkautta. Tiedän että Jeesus Kristus on koko maailman vapahtaja. Tämä sama rauhallinen varma tunne mitä nämä edellä mainitsemani asiat minulle tuottaa, on minulla myös suhteessani omaan uskontooni. En halua aliarvioida kenenkään muun uskontoa, mutta minun vakaumukseni seisoo kalliolla sen tiedän. Edellisen kirjoittajan mainetsmista verkostomarkkinointiin hurahtamisesta lähinnä vertaisin rakastumiseen. Todellista uskonnollista kääntymystä rakastamiseen.
Aika sekavia taisin kirjoittaa aamulla tokkurassa, olin tehnyt töitä aamuviidestä. Toivottavasti teksitini ei kuitenkaan loukannut ketään. Halusin lähinnä tuoda rakastumis rakastamis analogian avulla edelliselle kirjoittajalle selväksi, että en näe omaa uskoani verkostomarkkinointiin hurahtamiseen verrattavana asiana.
Mormonit uskovat jo nyt tällä hetkellä olevansa 'jumalia', eli Jumalan sukukuntaa (kuten koirat ovat kaikki Koiria?). Kuolemansa jälkeen kirkolle uskolliset ja moniavioiset mormonimiehet pääsevät korotukseen ja heistä tulee vaimojensa kanssa Jumalia, jotka saavat haltuunsa kukin oman planeetan, jolle siittävät henkilapset - nämä syntyvät sitten myöhemmin fyysiseen hahmoon ihmisinä. Lisäksi nämä Mormoni-Jumala -miehet luovat haluamansa kasvit, eläimet ja muun tilpehöörin omille planeetoilleen.
Äläkä sinä vääristele oman kirkkosi oppia.
Suotta ei Jeesus niin usein korostanut, että Jumala on rakkaus. Hän on alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen ja aikanaan tietäminen, profetoiminen ja muu oikeassaoleminen loppuu, mutta rakkaus ei koskaan häviä.
Jos meissä ei ole rakkautta, me olemme vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen.
Kilinää mormonismipalstalla riittää...
Kiitos pohdinnoistasi mutta et vastannut kysymykseeni.
Muotoillaanpa hiukan uudelleen. Oletetaan että rakastut johonkin henkilöön ja menet hänen kanssaan naimisiin, mutta kyseinen henkilö vaatisi sinulta lupausta, että et markkinoi hänelle mormoniuskontoa.
Voisitko tehdä sellaisen lupauksen ja pitäisitkö lupauksen?
Totta kai uskomme olevamme "jumalia"... Mutta se ei tarkoita sitä että meiläl olisi samat kyvyt nyt kuin kuolemattomalla, kaikkivoivalla JUMALALLA....
Siinä on iso ero.
Ison "J":n ja pienen "j" käytöllä on selvä ero... Sinä tiedät sen entisenä jäsenenä.
"...ja heistä tulee vaimojensa kanssa Jumalia, jotka saavat haltuunsa kukin oman planeetan"
Minkäköhän maailmankaikkeuden planeetasta on kysymys? Nimittäin tämän maailmanKAIKKEUDEN Jumala on Taivaallinen Isä.
"Lisäksi nämä Mormoni-Jumala -miehet luovat haluamansa kasvit, eläimet ja muun tilpehöörin omille planeetoilleen."
Miksi loisimme, jos kerran olemme täydellisiä, emmekä tarvitse mitään maallista silloin?
"Äläkä sinä vääristele oman kirkkosi oppia."
Kuka vääristelee ja ei ymmärrä ja mitä?
Vääristelee sitten, koska tuon kaiken olen ymmärtänyt hänen vastauksistaan tällä palstalla.
Eikö selestisen kirkkauden korotus nimenomaan merkitse Jumalaksi pääsemistä, mahdollisuutta saada vaimojensa kanssa henkilapsia, elää perhekunnittain ja aikanaan nämä henkilapset syntyvät jollekin planeetalle ihmisen hahmoon.
Tämä palstahan sekoittaa viimeisetkin rippeet siitä, mitä olen joskus mormonismista mormoninaollessani oppinut.
Miten se sitten on, jos ei näin?
"It isn't proved in any final way."
ja niin poispäin...
että et ymmärtänyt mitä sinulle opetettiin ja käsitit monet asiat aivan väärin.
Tärkeimpiä syitäni seurata tätä palstaa on yrittää edes näin jälkikäteen oppia ja saada selvää, mikä on sen kirkon virallista oppia, johon minäkin kuuluin vuosikaudet.
Varhaista dementiaako, mutta mitä enemmän luen itselläni täällä kotona olevia kirkon lehtiä ja vihkosia (vanhimmat vuosikymmeneltä 1950), sitä enemmän menen sekaisin. Voisiko materiaaleissa 1950-1980 olla jotain opillisia eroavuuksia? Kirkon julkaisujen kieli oli muuten parempaa 60-luvulla kuin nykyisin, mistähän johtunee?
Ja maanpäälinen elämä ovat kaksi eri asiaa...
Ja Taivaaline nIsä on meille aina Jumala (isolla "J":llä)... Tuli meistä sitten millaisia jumalia tahansa...
Se mitä sitten tapahtuu kun korotukseen pääsemme, onkin toinen juttu.
voittavaa. Rakastuneelle ihmiselle vaan on usein peräti mahdotonta erottaa rakkautta normaalista ja sinänsä hyvästä ja välttämättömästä vietistä.
Valitettavan usein eri kulttuureista lähteneiden "rakkaus" avioliitot päättyvät pysyvien ristiriitojen kautta eroon.
Vaikka olemme nykymaailmassa kuinka itsenäisiä tahansa, avioliitto on instituutio johon aina liittyvät myös asianosaisten vanhemmat. Uskonnollinen kulttuuri johon meidät on lapsena kasvatettu, vaikuttaa meissä läpi elämän. Lopulta kykymme profetoida on kuitenkin rajallinen.
Tiedän tapauksen jossa jo vuosikymmeniä sitten Suomalainen nuori ev.lut. äiti on lähtenyt täkäläisen avioliittonsa purettua Utahilaisen lähetyssaarnaajan mukana ja elää edelleen ilmeisen onnellisena mormonina, kaikista ennakkoluuloista huolimatta.
Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät opi ymmärtämään, että heidän lapsensa valitsevat aviopuolison itselleen.
Henkilökohtaisesti uskon kyllä että samankaltainen uskonnollinen ja muu kulttuurillinen tausta helpottaa puolisoiden yhteiselämää.
Turust
"Olen kiinostunut kirkkoomme negatiivisesti suhtautuvien ihmisten motiiveista kirjoittaa tälle palstalle?"
Minua ainakin häiritsee se, että mormonit valehtelevat olevansa kristittyjä ja näin harhauttavat ihmisiä.
...kiihkoilu ja oikeassaoleminen teettää. Kaikki ovat niin pirun oikeassa ja nimenomaan he omaavat sen ainoan oikean uskonnollisen totuuden!
Tuloksena on sitten ristiretkiä, inkvisitiota, terrorismia ja kaikkinaista toraa...
Ilman muuta kannattaa olla aivan ehdottoman varma siitä että juuri itse on eniten oikeassa ja puolustaa kantaansa nyrkit veressä Jumalan nimeen.
Jatketaan vaan näitä hienoja perinteitä...
Hyvä! Lopulta ihmiset alkavat kirjoittaa vastauksia alkuperäiseen kysymykseenkin. Syyni aloittaa tämä palsta oli oikeastaan selvittää itselleni miksi ihmiset Suomessa ovat niin kamalan ennakkoluuloisia kirkkoamme kohtaan. Itse kuitenkin koen olevani ihan tavallinen Suomalainen muiden joukossa, enkä tunne kokevani ennakkoluuloja esimerkiksi Lterilaista kirkkoa kohtaan. Niinkuin motiivissani kirjoitin kokemukseni ovat ihan hyviä Luterilaisesta kirkosta. Jos ihmiset vielä saisivat kirjoitettua tarkemmin niitä syitä jotka laittavat heidät ajattelemaan omalla tavallaan. Hengelliset asiat ovat hyvin henkilökohtaisia meidän kulttuurissamme. Tänne voi kuitenkin kirjoittaa anonyymisti. Itse tahdon vain oppia ihmisistä ja miksi he ajattelevat niinkuin he ajattelevat!
"ennakkoluuloinen". Jotkut ovat itse olleet jäseniä tai joku perheenjäsen on ollut MAP-kirkossa, tai ovat tunteneet mormoneja.
Useimmiten rassaa mormonien tavaton ylimielisyys. Hiukan nöyrempikin voisi olla, vaikka olisikin sen "ainoan oikean kirkon jäsen" - kun kerran "kirkko on täydellinen, ihmiset eivät".
Ei kai kannata ottaa puheeksi järkyttäviä juttujanne Amerikan historiasta?
Itselläni on kokemuksia MAP-kirkosta - sekä hyviä että huonoja. MAPpilaisista kokemukseni ovat pääsääntöisesti positiivisia. Ihmisiähän me toki kaikki olemme ja teemme virheitä.
Tavataan sanoa että kirkko on täydellinen, ihmiset eivät. Jokaisesta uskonnosta ja kirkosta löytyy kritisoitavaa jos täikammalla kammataan. Yleensä riittää jopa harava. Toisaalta jos väitetään että kyseessä on se ainoa oikea, palautettu kirkko on myös kritiikin rima korkeammalla.
Jos lähdetään olettamuksesta että Jumala on täydellinen eikä tee virheitä niin kaikki hänen valitsemiensa profeetoiden profetiat ja ilmoitukset täytyisivät mielestäni pitää paikkansa aivan pienintä yksityiskohtaa myöten.
Ellei näin ole, on mielestäni kaksi vaihtoehtoa: 1. Jumala on tehnyt virheen. 2. "Profeetta" ei ole _Profeetta_ vaan satuseppo. Itse henkilökohtaisesti en usko Jumalan tekevän virheitä.
Mitäpä jos jonkin kirkon perusta lepää "profeetan" varassa joka tekee ( paljon ) virheitä? Missä menee uskottavuuden raja itse kullakin?
Tämä päättely on ainoastaan oma henkilökohtainen mielipiteeni joka on tehty omalla vaillinaisella logiikallani. Mielestäni jokainen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi ja harjoittakoot sitä rauhassa.
Minut kastettiin mormoniksi 8-vuotiaana ja minulla on kirkosta enimmäkseen huonoja kokemuksia. Mormoniksi kääntyminen muutti tavallisenmukavan isämme despootiksi, luterilaista äitiämme käännytettiin näännyksiin asti ja kotimme muuttui riitaisaksi ja väkivaltaiseksi.
Kymmenysten maksaminen ajoi perheemme taloudelliseen ahdinkoon niin, että ajoittain kärsimme suoranaista puutetta. Kirkko vei lähes kaiken isän vapaa-ajan ja kun äitimme oli vuorotyössä, se merkitsi sitä, että me lapset olimme paljon yksin ja pelkäsimme keskenämme kotona.
Vanhemmiten yritin vuosikaudet saada todistusta kirkosta rukoilemalla, lukemalla pyhiä kirjoituksia, käymällä edelleen säännöllisesti kokouksissa, ottamalla vastaan kirkon tehtäviä, elämällä ns. tasovaatimusten mukaan - kaikki täysin turhaan. Vuosikausien yrittämisestä huolimatta en saanut minkäänlaista todistusta tai vakaumusta siitä, että kysymys olisi ollut maailman ainoasta oikeasta kirkosta tms.
Lisäksi oikeustajuani loukkasi syvästi se, että mustilla ei ollut kirkossa pappeutta.
Luettelosta tulisi pitkä, joten lopetetaan. Mutta saatuani joitakin vuosia sitten aivan konkreettisesti kokea hengellisen heräämisen ja tajuttuani, miten suuri on Jumalan rakkaus ja armo meitä ihmislapsia kohtaan olen kokenut kutsumuksekseni varoittaa ihmisiä mormonismista, joka esimerkiksi "Jumala oli ennen ihminen, kuten me nyt" -oppeineen käsittämätöntä ja törkeää jumalanpilkkaa.
Vielä yksi asia:
Jos Jeesus tosiaan sovittikin henkilökohtaiset syntimme Getsemanen puutarhassa voimakkaassti hikoilemalla, niin miksi ihmeessä kukaan apostoleista ei ensimmäistäkään kertaa mainitse tästä pelastuksemme kannalta aivan ratkaisevasta asiasta?
tavallasi: "sovittikin henkilökohtaiset syntimme Getsemanen puutarhassa voimakkaassti hikoilemalla..." Raamatussa sanotaan, että hänen hikensä vuoti veripisaroiden tavoin ja että hän tuli tuskaan ja että hän joi katkeran maljan. Enkeli vahvisti häntä. Lue Luuk. 22:39-44 äläkä kirjoita omiasi pilkka mielessäsi.
"Useimmiten rassaa mormonien tavaton ylimielisyys."
Ei kannata yleistää....
"Ei kai kannata ottaa puheeksi järkyttäviä juttujanne Amerikan historiasta?"
Ei varmaankaan tässä keskusteluketjussa... Ja kuinka "järkyttäviä" ne oikeasti ovat ja kenen mielestä?
Olin eilen uimahallin saunassa ja kyllä siellä näkee itsestä ja toisista, mitä hikoileminen on. Itselläni oli nuorena niin pahoja ahdistuneisuuskohtauksia, että iho nousi varsinkin kämmenistä ja sormien väleistä vesikelloille, jotka sitten puhkesivat ja tihkuivat verta. Voin siis kuvitella Kristuksen tuskan Getsemanessa omien varsin lievien vastaavien oireitteni perusteella.
Henkilökohtaisesti en silti usko sovittaneeni kenenkään syntejä, vaikka käteni koulun kokeissa menivätkin siihen kuntoon, että lyijykynä oli märkänä kudosnesteesta ja verestä, eikä meinannut käsissä pysyä, vaikka kuivasin ahkerasti käsiäni paperinenäliinoihin.
En usko myöskään siihen, että Jeesuksen adistuneisuus, kuolemanpelko ja muut voimakkaat fyysiset reaktiot, hikoilemista ja muuta aiheuttaneet tunteet olisivat pelastaneet meidät hgenkilökohtaisista synneistämme.
Koko Jeesuksen elämä ja lopulta ristintie kaikkine vaiheineen viimeiseen hengenvetoon asti meidän syntiemme tähden on tuonut pelastuksen, sillä Jeesuksessa Jumala sovitti ihmiskunnan itsensä kanssa niin, että taivaat ovat auki ja me saamme elää jo nyt iankaikkista elämää.
Miten niin sinä olet tavallinen suomalainen? Ja miten niin rakastat (uskontoasi) etkä ole rakastunut? Alussahan kirjoitit, että olet ollut kaksi vuotta lähetyssaarnaajana julistamassa "totuutta", eli viemässä ihmisille jotain "parempaa" kuin mitä he ennen saapumistasi heidän ovelleen omasivat. Totta, olit Utahissa etkä Suomessa, joten Suomessa olet "tavallinen", mutta jos profeettanne olisi kutsunut sinut Suomeen, niin olisit tehnyt saman käännytystyön täällä, eli julistanut ainoaa oikeaa evankeliumia meille suomalaisille (pääsääntöisesti luterilaisille).
Toisin sanoen; väitätkö tosiaan, että sinulle olisi olut yhdentekevää olisiko vaimosi ja tulevat lapsesi olleet luterilaisia? Jos näin on, niin onkohan sinulla lainkaan todistusta Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon totuudesta? Vai sanotko kenties, että mormonismin luonne on muuttunut niin luterilaismyönteiseksi, että korotukseen pääsee myös luterilaiskasteella – että yleinen, vilpitön Jumalan palvelus ja Hänen rakastamisensa riittää pelastukseen? Sinä syyttelet tapahtuneesta kirkkonne vastustajia (tyttöystäväsi perhettä), mutta voitko rehellisesti sanoa ettei heidän pelkonsa myöhemmin (avioliittonne aikana) mitä todennäköisemmin käynnistyvästä käännytystyötä olleet lainkaan aiheellisia? Voitko rehellisesti sanoa, että olisit rauhallisin mielin ja tyytyväisenä ”vaimosi” uskontoon puuttumatta elänyt hänen rinnallaan kunnes ”kuolema teidät erottaa” ?
Nämä, nuori ystävämme, ovat niitä motiiveja ja pelkoja ja negatiivisia tunteita, joita mormonismi herättää, pelkoja siitä, että kelvatakseen kaikkien on ahtauduttava samaan muotiin.
myös se, että kristitty käännyttää kristittyä. Yleensä kristitty vie lähetystyöllään tietoa Kristuksesta Kristuksesta tietämättömille, tai palvelee kärsiviä kärsivän uskonnosta riippumatta, mutta te, jotka uskotte "samaan" Kristukseen tulette neuvomaan muita Kristukseen uskovia ja Kristustaan vilpittömästi rakastavia ... luulisi, että sinä älykkäästi kirjoittavana ihmisenä näet toimintanne aiheuttamat kipupisteet. Miltä tuntuisi jos minä tulisin kotiisi kertomaan miten sinun pitäisi asetella huonekalut, jollaiset myös minulla on omassa kodissani, mutta, jotka minä osaan asetella paremmin ja kauniimmin ja toimivammin?
Ymmärrän, että joitakin mormoneja ja joitakin eriävästi kristittyjä ihan oikeasti huolettaa toistensa pelastuksen menetys, mutta luulenpa, että suurinta ärtymystä aiheuttaa kuitenkin juuri tuo ”meillä on absoluuttinen – siis parempi/paras totuus, vaikka Kristukseen uskoisittekin” – mentaliteetti.
mitä se tarkoittaa? Ketä arvelet näiden olevan, joista Kristus puhuu kohdassa Matt. 7:21-29?
minä kirjoitin? Sanoin nimenomaan, että muut Kristityt vievät lähetystyötä tehdessään yhtä yleismaailmallista pelastus-sanomaa Kristuksesta ei kristityille, kun taas mormonit saarnaavat uutta, erilaista, "jaettua" Kristusta kanssa-kristityilleen.
mitä tarkoitetaan, kun Raamatussa sanotaan "Kristus ei ole jaettu".
1. Kor. 1:12-13: Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: "Minä olen Paavalin puolella, toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen", Minä Kristuksen". Onko Kristus jaettu? Onko ehkä Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne? Paavalinko nimeen teidät on kastettu?
Tässä Paavali korostaa pyhien yksimielisyyden välttämättämyyttä. Miten sitten onkaan käynyt! Jo Paavalin aíkana esiintyi erimielisyyksiä pyhien keskuudessa. He alkoivat ryhmittyä tiettyjen persoonien ympärille, mutta Paavali korosti, että kaikkien tuli kokoontua vain Kristuksen ympärille. Silloinkin oli vain yksi oikea Kristuksen kirkko eli hän ei ollut jaettu sen mukaan kuka hänestä kulloinkin julisti.
Nyt on tuhansia eri kirkkoja, joiden piiriin ihmiset kokoontuvat ja joihin he kuuluvat. Näin ei ole tarkoitus, sillä Kristus ei ole nytkään jaettu. Vain yksi kirkko ja yksi evankeliumi on oikea.
Et vastannut siihen, keitä tarkoitetaan Matt. 7:21-29 jakeissa, joiden mukaan Kristus tulee sanomaan joillekin hänen nimessään toimineille: "En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryyden tekijät!"
Mormonit saarnaavat jakamatonta Kristusta. Sellainen olisi jettu Kristus, joka hyväksyisi minkä tahansa kirkon, joka vain esiintyy hänen nimissään. Jokaisesta asiasta on vain yksi totuus. Kristus ei perustanut näkymätöntä kirkkoa, vaan hänen kirkkonsa oli näkyvä, jota hänen valtuuttamansa apostolit johtivat hänen astuttuaan taivaaseen.
Älkää vaivatuko ja kommentoimaan tuollaisia kirjoituksia. Ei edes vastannut alkuperäiseen kysymykseen. Arvaili vaan minun motiivejani. Ei uskaltanut kirjoittaa mikä häntä itseään pelottaa. Vääristeli minun omaa kirjoitustani, en syyttänyt tyttöystäväni perhettä, vaan niitä asenteita joiden uhreja tyttöystäväni perhe on. Opin 2 vuoden aikana Utahissa että tavallisin syy ihmisen katkeruuteen tai vihaan meidän kirkkoa kohtaan on todellisuudessa epämielyttävä kokemus tai halu elää elämää joidenkin muiden periaatteiden mukaan kuin mitä kirkkomme opettaa ja syyllisyyden tunne siitä. Meillä kirkon jäsenillä on paljon opittavaa. Tapasin lähetystyössä kerran erään Juutalaisen herran, tämä kyseinen herra ei ollut kiinnostunut meidän lähetyssaarnaajien sanomsta, mutta silti oli ystävä Jeffery R. Hollandin kanssa(yksi 12 apostoleist), hän ylisti tapaamistaa Presidentti Hincleyn kanssa. Muistan yhden osajäsen perheen. Vaimo on kirkkomme jäsen mies Metodisti. Vaimo on ollut kirkkomme kirjapainossa 30v. töissä Monsonin alaisuudessa(Profeetta Hincleyn neuvonantaja ja 12 koorumin jäsen) Mies rakentaa työkseen Temppeleihin kastealtaita vaikkei olekaan kirkkomme jäsen. Vaimo ei ollut aktiivinen ainakaan siihen aikaan kun hänet tunsin. Kuitenkin pariskunta tunsi prsidentti Monsonin kohtalaisen hyvin, eikä heillä ollut mitään pahaa sanottavaa kirkosta tai kirkkomme johdosta. Minkä takia edellämainitsemani ihmiset eivät tunteneet negatiivisia tunteita kirkkoamme kohtaan vaikka Juutalainen mies ja kastealtaiden tekijä eivät jakaneetkaan uskoamme? Yksinkertainen vastaus: heitä rakastettiin! He saivat hyvää kohtelua naapureidensa ja ystäviensä lisäksi myöskin kirkkomme johdolta. Olen tavannut niin monta kirkostamme lähtenyttä ihmistä jotka ovat jotenkin tulleet loukatuiksi. Olen erittäin pahoillani. Tiedän että Kristus itsee kun näkee sellaista. Minulla on yksi hyvä ystävä täällä Suomessa joka on jäänyt kirkosta pois koska hän tunsi että hän ei saa hyväksyntää. Ystäväni lukee Mormonin Kirjaa joka päivä eikä ole menettänyt uskoansa, kuitenkaan hän ei ole käynyt kirkossa 7 vuoteen. Ei tänne moni ole uskaltanut motiivejaan kirjoittaa. Kiitoksia kuitenkin Calmatolle, jollakin tavalla ymmärrän häntä paremmin nyt. Jatkakaamme rakkauden hengessä kirjoittelua. Jakakaamme asiallisia mielipiteitä!
Ja lopuksi vielä ettei kellekään tule vääriä käsityksiä. Kyllä minulla on todistus Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista. Olen kaukana ideaalimormonista, mutta sitä minkä tunnen todeksi en voi kieltää.
Tapanin kysymykseen
" keitä tarkoitetaan Matt. 7:21-29 jakeissa, joiden mukaan Kristus tulee sanomaan joillekin hänen nimessään toimineille:
"En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryyden tekijät! "
Lienee kysymys mormonien temppelitoimituksista, verisovitusopista, moniavioisesta huoruudesta muka Jumalan käskynä, ihmisten kiroamisesta Jeesuksen Kristuksen nimessä ja muusta sen kaltaisesta saatanallisesta toiminnasta, jota mormonit harjoittavat juuri Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Jeesus itse neuvoi, mistä tunnemme ihmiset Hänen opetuslapsikseen. Heidät tunnetaan siitä, että heillä on keskinäinen rakkaus.
Ihmisille on tärkeää tuntea olevansa hyväksyttyjä, kunnioitettuja ja rakastettuja kaikista puutteistaan huolimatta. Ilman tällaista keskinäistä rakkautta ja kunnioitusta ei mikään vapaaehtoistyö voi kauan kestää, ei vaikka aate olisi kuinka jalo ja ylevä. Ei edes, vaikka kysymys olisi peräti "maailman ainoasta oikeasta tosi kirkosta ja uskonnosta" ja sen parissa toimimisesta.
Tapasin monien vuosien jälkeen yhden entisen hyvän mormoniystävättäreni yhteisen tuttumme hautajaisissa. Oli käsittämätöntä, että hän todettuaan minun ensin vanhentuneen (!) alkoi saman tien kohta moittia meidän molempien nuorena tuntemaa kirkon jäsentä "sellaiseksi ketkuksi". Tämä kirkon jäsenen mollaaminen siis ennen vainajan siunaustilaisuuden alkua...
...tätä on mormonien keskinäinen rakkaus, lähimmäisenrakkaus ja tyylitaju käytännössä. Ev.lut hautaustilaisuuden alkukin käytetään jonkun kirkon jäsenen mollaamiseen.
...ja nyt tein itse samaa mollaamista, mikä ei kuulu tapoihini muualla kuin tällä palstalla, jossa pyrin kasvattamaan mormoneita ihmisten tavoille. :-)
” Älkää vaivatuko ja kommentoimaan tuollaisia kirjoituksia. Ei edes vastannut alkuperäiseen kysymykseen. Arvaili vaan minun motiivejani. Ei uskaltanut kirjoittaa mikä häntä itseään pelottaa. Vääristeli minun omaa kirjoitustani,”
Ei olut tarkoitukseni loukata ja yritin todellakin kertoa miltä minusta tuntuu ja mikä minua pelottaa: En ymmärrä miksi kristityt käännyttävät toisia kristittyjä. Siispä sinussakin ”pelkään” sitä, että vaikka kerrotkin kertomuksia rakastavista, liberaaleista mormoneista ja heidän lähipiirissään vapaasti elävistä ei-mormoneista, niin minä kuitenkin olen kohdannut vain mormoneita, jotka jonkun aikaa hyviä ystäviä (huom. todellakin hyviä ja mielenkiintoisia ystäviä) oltuaan ryhtyvät väkisin käännyttämään ja murehtimaan ja ystävyys kuolee ja kuihtuu painostukseen ja molemminpuoliseen pettymykseen. Tämä on minun mielipahani kirkkoanne kohtaan ja oletin (anteeksi jos oletin väärin) tyttöystäväsi perheenkin pelänneen juuri tuota; enemmin tai myöhemmin alkavaa käännytystä. Ystävyyden (tai seurustelutilanteen ollessa kyseessä rakkauden) voimistuessa mormoniosapuoli yleensä herää myös hengellisesti ja kokee suurta tarvetta jakaa onnensa, eli evankeliumin siunaukset ystävänsä/rakastettunsa kanssa. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa, ymmärrän, että mormonit vilpittömästi uskovat uskontonsa olevan ainut toimiva tie pelastukseen, mutta vaikka Tapani kuinka julistaisi yhtä kirkkoa, niin sittenkin jokaisella meillä tulee ystävistämme ja rakkaistamme huolimatta olla mahdollisuus palvella samaa Kristusta juuri omalla tavallamme, ilman, että joku ”suree ja murehtii” tuota valitsemaamme tapaa. Minun ja (mormoni) ystäväni väliltä katosi yhdessä olemisen ja tekemisen riemu sekä mielenkiintoiset uskonnolliset pohdinnat ja tilalle astui murhe minun pelastumisestani, vaikka en ollut koskaan ajatellut olevani hunningolla tai palvelleeni Jumalaani huonosti tai laiskasti tai väärin, kuten en ajatellut ystävänikään tehneen, vaikka hän ei kuulunutkaan samaan kristilliseen kirkkoon kuin minä.
Kuten ketjun aloittaja jo sanoikin; ei tarvitse kommentoida... kiitos ajastanne ja hyvää uutta vuotta.
on ainoa edes vähän oikeansuuntainen lauseen osa tuossa "calmaton" kommentissa, koska hän ei sentään ole varma.
Calmaton viesti vaikutti, paljon uskottavammalta kuin sinun kirkkosi ja viestisi ikinä. Raamattuhan onkin varoittanut pahana kaikesta siitä, mitä kirkon irvikuvasi täällä ja muualla maailmassa tekee.
Kannattaa käyttää sinunkin useammin sellaisia ilmaisuja kuin mahdollisesti, todennäköisesti, lienee, arvattavasti, uskoakseni, arvelen jne.
Silloin ei syyllisty kovinkaan helposti sananvapauden väärinkäyttöön, toisen henkilön kunnian loukkaamiseen tai valehtelemiseen.
arvelisin, että teistä kunkin olisi hyvä paneutua enemmän persoonien syväjäädykseen. Silloin olisitte edes hetken lisäämättä muutoinkin raskasta syntikuormaanne toisianne solvaamalla.
Turust
Kiitoksia, nyt kommenttisi on paljon selvempi ja ymmärrettävämpi. keskustelu voi myös sinun kanssasi jatkua. On aivan selvää jos joku asia on ihmiselle hyvin rakas hän haluaa jakaa sen myös rakkaidensa kanssa. Ymmärrän hyvin miksi jostakin voi tuntua että kirkkomme jäsenet pakkokäännyttävät. Ei se kuitenkaan pakkokäännyttämistä ole, se on vaan itselle tärkeän asian jakamista. Se on taas toinen asia jos ystävyys kariutuu tähän, se ei ole oikein. Jokaisen kirkkomme jäsenen pitäisi se tietää, kyllä mekin uskomme 1 kor 13 lukuun niinkuin muutkin kristityt. Valitettavasti emme ole täydellisiä. Toivottavasti saatte parempia kokemuksia kirkkomme jäsenistä jatkossa.
Jos jonkun asenteissa on vikaa, niin sinun omissasi.
Katsotkohan koskaan peiliin?
Olet ihan oikeassa. Minulla on paljon aihetta parannukseen. Olen pahoillani jos olen ketään loukannut. Ei ole ollut tarkoituksellista.
Tuo juuri on mormoneissa ja kristityissä niin v:n ärsyttävää, kun mukamamas tiedetään ja tunnetaan täsmälleen ihmisten ajatuksetkin.
Ei teillä ole mitään keinoa tietää tuollaista, omat ennakkoluulosi vain tuot esille kun tuomitset muita.
MAP-kirkostakin lähteneillä on mitä erilaisimpia syitä lähtöönsä etkä sinä voi niitä mitenkään tietää. Joten otapa edes hiukan rauhallisemmin, varsinkin jos pyrkimyksesi tosiaan on ymmärtää extyttöystävääsikin.
Lähetyssaarnaamisesta voi puhua vain silloin kun kristinuskoa viedään ei-kristittyjen keskuuteen.
Kristtyjen keskuudessa harjoitettu toiminta on nimeltään käännytystä.
Jos joku on kristitty ja mormonilähetyssaarnaaja tulee käännyttämään häntä mormoniksi, niin eikö kyseessä ole silloin "poiskäännytys" hänen isiensä uskosta?
Voi sen noinkin sanoa.
Nuo sileiksi ajellut lapsenkasvoiset amerikkalaispojat näyttävät viattomilta kuin vastalypsetyt uuhet. He eivät tule aivan perinteisissä lammasten vaatteissa vaan länsimaisen liikemiehen puvussa, joka saa osan heistä näyttämään myös mustilta sonnivasikoilta.
Pojat ovat tosi söpöjä. Heidän leivttämänsä uskonto taas kaikkea muuta.