Olen miettinyt, että onko ihmisen perusluonne kateellinen. Se, mitä muilla on, se myös meillä pitäisi olla. Sen sijaan meillä on aina jotain, mitä muilla ei ole: oikea usko. Siitä syystä toisen uskoa kadehtivia ihmisiä on varmasti harvemmassa, mutta... tästä seuraa, että omaa uskoa voi harvinaisen hyvästä syystä tarjota myös muille ihmisille.
Kuinka helposti käy myös niin, että Rakkauden sanat kääntyvät Vihan ylistykseksi. Niin kun ei yksinkertaisesti saa olla, että olisimme väärässä jopa omassa uskossamme. Mitä meille jää, jos meiltä viedään meidän oikea uskomme? Onko kateuden lisäksi, ihmisen toinen perusluonne vihata erilaisuutta, eri tavalla ajattelevia ihmisiä, niitä ihmisiä, jotka saattavat olla oikeassa, meidän ollessamme väärässä?
Näen vihan, katkeruuden ja yksinkertaisesti tietämättömyyden sanoja tulevan niin uskovaisten kuin ei-uskovaisten suista. Millä tavalla me olemme erilaisia? Jos usko meidät erottaa lajitovereistamme, niin uskonpa, että se mikä meidät myös voi yhdistää. Vaan tuskin yksi uskonto, vaan yhteinen päämäärä ja usko siihen. Taivaaseen jokainen ihminen menee yksin, samoin hautaan. Mutta johonkin meidän täytyy pystyä mennä myös yhdessä.
Mikä päämäärä voi yhdistää uskovaiset ja ei-uskovaiset?
Kuinka helposti käy myös niin, että Rakkauden sanat kääntyvät Vihan ylistykseksi. Niin kun ei yksinkertaisesti saa olla, että olisimme väärässä jopa omassa uskossamme. Mitä meille jää, jos meiltä viedään meidän oikea uskomme? Onko kateuden lisäksi, ihmisen toinen perusluonne vihata erilaisuutta, eri tavalla ajattelevia ihmisiä, niitä ihmisiä, jotka saattavat olla oikeassa, meidän ollessamme väärässä?
Näen vihan, katkeruuden ja yksinkertaisesti tietämättömyyden sanoja tulevan niin uskovaisten kuin ei-uskovaisten suista. Millä tavalla me olemme erilaisia? Jos usko meidät erottaa lajitovereistamme, niin uskonpa, että se mikä meidät myös voi yhdistää. Vaan tuskin yksi uskonto, vaan yhteinen päämäärä ja usko siihen. Taivaaseen jokainen ihminen menee yksin, samoin hautaan. Mutta johonkin meidän täytyy pystyä mennä myös yhdessä.
Mikä päämäärä voi yhdistää uskovaiset ja ei-uskovaiset?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksei uskovaiset ja ei-uskovaiset voi olla samalla puolella? Mulla ainakin on kumpiakin kavereina.
Samoin mulla on, mutta silti ateistien ja teistien välinen kuilu tuntuu joskus valovuosilta. Vielä suuremmalta tämä kuilu näyttää kuitenkin eräiden muslimien ja kristittyjen välillä... mistä lie moinen mielikuva tullut...
No ei se usein ole niin suuri kuilu. Olen esim. lähetystyöntekijöiltä kuullut, että enimmäkseen ulkomaillakin eletään ihan sovussa eri uskontojen kesken, siis arjessa. Ja onhan Suomessakin useita eri uskontokuntia, jotka suurimman osan aikaa ovat ihan sovussa. Tottakai on aina niitä ääriuskovaisia, jotka sitten aiheuttavat ongelmia, mutta suurin osa ihmisistä hyväksyy muut näkemykset. Tottakai ollaan eri mieltä, ja uskaltaisinpa väittää että uskontokunnan sisälläkin löytyy niin monta mielipidettä kuin on ihmisiäkin. Sille ei voi mitään, mutta suhtautumiseen toisten mielipiteille voi.
Siinä ei ole mitään pahaa, että pitää omaa näkemystänsä parhaimpana. Se on paras, tälle ihmiselle itselleen. Eihän hän muuten olisi sitä mieltä. Toisille se ei välttämättä ole yhtä hyvä.
Omista näkemyksistään voi puhua ja eri uskonnoista voi kertoa. Kukaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva ihminen ei sellaisesta tiedon levittämisestä yhtäkkiä käänny toiseen uskontoon. Jokainen miettii asiat omassa päässään ja sitten tekee omat johtopäätöksensä.
Toista on se, että kertoo toisten uskomuksista. Minäkin voisin esim. saarnata tyyliin "ne lestadiolaiset ovat sitten sellaisia ja sellaisia". Se olisi typerää, koska enhän oikeasti tiedä mitään lestadiolaisista, kun en ole sellainen, tai edes kukaan minulle kovin läheinen. Kun katsoo ulkoa päin toisen elämää, se vaikuttaa hyvin erilaiselta ja usein vääristyneeltä. Emmehän tiedä, miten toinen oikeasti elää ja mitä hänen päänsä sisällä liikkuu.
Ikävä kyllä äärinäkemykset saavat aina eniten huomiota, ja yleensä juuri ne negatiiviset. Kannattaa ottaa aina huomioon keneltä tieto tulee ja mitä motiiveja sen takana voisi olla. Esim. median levittämien näkemysten takana on usein halu myydä omaa tuotettaan provosoimalla ihmisiä. Joskus voi olla pahempaakin: juuri luin sellaisen tiedon, että yoimisto, joka välittää palestiinalaiset uutiset länsimäihin, olikin israelilainen. Tämä voi johtaa siihen että vain uutiset jotka saavat Palestiinan näyttämään huonolta, julkaistaan. Mutta se on jo toinen tarina :)
http://www.helsinginsanomat.fi/teksti/juttu.asp?id=20011224AJ6
"Olen esim. lähetystyöntekijöiltä kuullut, että enimmäkseen ulkomaillakin eletään ihan sovussa eri uskontojen kesken, siis arjessa."
Näinhän se menee, enimmäkseen. Itse puolestani olen kuullut tarinoita siitä, miten lopulta kuitenkin länsimaalaiset vievät ulkomaille omaa kulttuuriaan kuin kauppatavaraa. Tätä vain ei tarvitse edes ostaa, sen saa ihan ilmaiseksi. Kun sitten on lähetystyö tehty onnistuneesti ja tavallaan suhteet idästä länteen on muodostettu, voidaan tuoda kaikki muu länsimaalainen Kauniista ja rohkeista eteenpäin kaiken, nälkään kuolevan kansan ihasteltavaksi. Toki, sulassa sovussa, mutta millä hinnalla?
Ei ongelma taidakaan olla siinä, etteivätkö eri uskovaiset tulisi normaalielämässä toimeen toisinajattelevien kanssa. Pikemmin ongelma taitaa olla siinä, miten näistä asioista puhutaan ja kuinka avoimesti tavalliset pulliaiset haluavat tietää eri asioista. Pitkälti hieman samanlainen skeema monilla eri uskontojen ja uskovaisten suhteen kuin aikanaan ihmisillä oli HIV-tartunnan saaneilla. Kun asioista ei tiedetä, eikä välttämättä haluta tietää, ei tuloksena voi olla muutakuin syrjintää ja vihaa. Löytyyhän tältäkin palstalta niitä uskovaisia, jotka pitävät ateisteja mätäpaiseina, maailman ruttona. Mihin nämä uskovaiset perustavat väitteensä? Ja, mitä he itse edustavat maailmalle?
Eli asia kääntyy vielä kaiken muun sekavuuden lisäksi toiseen suuntaan, nimittäin siihen, ettei riitä vain avoimuus muita ihmisiä kohtaan. Ei riitä, että toisten ihmisten ajatuksia ja tapoja kunnioitetaan, vaan sen lisäksi on tunnistettava omat tavat, tottumukset, opit ja jotakuinkin mahdolliset harhat. Ihmisen, joka sättii muita ihmisiä vain sen takia, ettei tunne heitä (vain luulee tuntevansa), on todella vaikea opettaa muita ihmisiä rakastamaan ja välittämään toisistaan. Kristinuskon ajatus lähimmäisenrakkaudesta on sillä hetkellä "kristittyjen" itsensä pilaama, eikä se voi koskaan toteutua, vaikka kristityt kuinka uskoisivat olevansa oikeassa. Pikemmin ongelma onkin silloin omassa uskossa, eikä muiden.
Ateisteilla ei ole oppia lähimmäisenrakkaudesta. He toimivat eettisesti ja moraalisesti, lähimmäistä rakastaen muista syistä. Sen sijaan muiden ihmisten kunnioittamiseen opastetaan ainakin jonkin verran muissa uskonnoissa. Toki ongelmallisia opetuksia niissäkin, mutta jokaisella on arvonsa. Jos jokainen ihminen silti haluaa tulla kohdelluksi ihmisenä, ei halua tulla sätityksi ja runnelluksi, niin miksi he eivät itse tee aloitetta ja kohtele muita sillä tavalla kuin haluaisi ihmisten kohtelevan heitä? Tämä ajatus on uskonnosta toiseen universaali, jopa ateisteja myöten. Se toistuu kristinuskossa, hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa ja taolaisuudessa, mutta valitettavasti näyttää siltä, ettei tuota ajatusta kaiken muun tiedon ja opin seasta tahdota ymmärtää ja oppia. Miksi emme ole ihmisiä ihmisille, jos haluamme heidän silmissään olla ihmisiä?
"Siinä ei ole mitään pahaa, että pitää omaa näkemystänsä parhaimpana. Se on paras, tälle ihmiselle itselleen. Eihän hän muuten olisi sitä mieltä. Toisille se ei välttämättä ole yhtä hyvä."
Ihmiset ovat yksilöitä. On asia mikä tahansa psyykkisestä hoidosta harrastuksiin tai uskosta lempimusiikkin, yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen. Eikä valitettavasti tästä asiasta voida tapella. Kysehän on makuasiasta, pitkälle opitusta sellaisesta ja jokaisella on oikeus omaan makuunsa. Jos joku kuuntelee Suomihumppaa ja pitää siitä, tuskin kukaan tulee puukolla uhaten sanomaan tai Encyclopedia Of Music-opus kädessä huutamaan: "Beethoven on PARAS! Lopeta tuo Suomihumpan kuuntelu, koska se vaurioittaa sun älynlahjojasi ja..." Ehkä Beethoven on paras, mutta mitä sitten? Jos tämä on Totuus, niin millä tavalla se totuus muuttuu, että joku toinen pitää Suomihumppaa parhaana? Valitettavasti mitenkään, eikä sen pitäisi edes uhmata sitä totuutta, että Beethoven saattaa olla paras, vaikka nämä kaksi totuutta yhdessä, näyttäisivät olevan ristiriidassa.
"Toista on se, että kertoo toisten uskomuksista. Minäkin voisin esim. saarnata tyyliin "ne lestadiolaiset ovat sitten sellaisia ja sellaisia"."
Tämä on valitettavan yleistä. Itse olen tietoisesti pyrkinyt siirtymään siihen, että kerron siitä, mistä jotain tiedän eli omasta uskostani. Toiseksi pyrin siihen, etten unohda tuota edellämainittua asiaa: ateismi on yhtä väärä kuin kristinusko, olemme joko kaikki väärässä tai sitten oikeassa. Silloin näkökulma ateismiin ja ateisteihin muuttuu myös aika paljon, kun huomaa, miten eri tavalla eri ateistit uskovat ja reagoivat uskontoihin. Kristityillä ja ateisteilla on vain hyvin näennäinen ero, jos puhutaan kiihkokristityistä ja -ateisteista, sitä eroa tuskin huomaa... Ja faktana pohjalla on: niin kristityt kuin ateistit ovat ihmisiä ihmiset ovat erehtyväisiä => niin kristityt kuin ateistit ovat erehtyväisiä (kuin suoraan logiikan oppikirjasta).
"Esim. median levittämien näkemysten takana on usein halu myydä omaa tuotettaan provosoimalla ihmisiä."
Tämä on paljon laajempi asia kuin pelkkään mediaan liittyvä. Toki sitä kannattaa katsoa, mitä media asioista sanoo, mutta kannattaa myös kaksi kertaa ajatella ja miettiä, mitä yliopistojen professorit, papit, lääkärit, tavalliset mattimeikäläiset, poliitikot, tuomarit jne. päästävät suustaan. Jokainen meistä on osana tätä valtavaa tietoverkkosysteemiä. Me otamme vastaan aika paljon turhaa tietoa ja kun annamme sille tiedolle vielä arvoa niin levitämme sitä eteenpäin. Kun kohdalle osuu toinen samanlainen, joka ei paljoa kysele ja ihmettele, niin tämä turha tieto leviää globaaliksi ja kun tarpeeksi moni tälle tiedolle antaa arvoa, niin meillä on uusi uskonto: banaani on vihannes.