Eräältä toiselta palstalta.
On todella uskomatonta kuunnella ja lukea kuinka liikenneministeri, valtiovarainministeri ja pääministeri kilvan vakuuttavat, että he ovat laiminlyöneet veronmaksajien edun valvonnan Sonerassa. Kaiken huipuksi liikenneministeriötä Soneran hallituksessa edustanut korkea virkamies kertoo, ettei hän ole puhunut esimiehelleen eli liikenneministerille mitään Soneran asioista.
Olen itse ollut ministerien erityisavustajana neljässä eri hallituksessa ja tunnen valtioneuvoston perinteisen toimintatavan. Tällainen ministerien tai virkamiesten tehtävien laiminlyönti ei olisi aiemmin voinut tulla kysymykseenkään. Nykyinen tapa lieneekin melko uusi, sillä 1990-luvun lopun kauppa- ja teollisuusministerit Antti Kalliomäki ja Erkki Tuomioja ovat ihmetelleet umts-kauppojen käsittelyä liikenneministeriössä ja hallituksessa.
Tehtävien laiminlyöntiä Sonera-asiassa korostaa valtioneuvoston runsaat puoli vuotta ennen umts-kauppoja tehty hallituksen oma periaatepäätös valtionyhtiöistä: ”Yhtiön toiminnan ja kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän ennen kuin omistuksesta lopullisesti päätetään”. Sama vakuutus oli myös Soneran osakeannin myyntiesitteessä kun osakkeita syksyllä 1999 hyväuskoisille suomalaisille kaupattiin. Voidaan kysyä syyllistyttiinkö myyntiesitteessä suoranaiseen harhaanjohtamiseen, sillä antoihan periaatepäätös turvallisuutta piensijoittajille riskisijoitusten suhteen. Rahansa Sonera-osakkeissa menettäneet vielä kysynevät tämän asian perään.
Liikenneministeri Kimmo Sasi selitti televisiossa, että osakkeenostajien olisi pitänyt tulkita myyntiesitteen ”takuulausetta” oikein. Miten? Eikö 25 000 miljoonan markan eli Neuvostoliitolle maksettujen sotakorvausten ylittävä riskisijoitus Saksaan ole kansantalouden kannalta erittäin merkittävä?
Valtion omistuksen valvonta Sonerassa on liikenneministeriön tehtävä. Ministeri Olli-Pekka Heinosen olisi pitänyt selvityttää millaisia riskejä Sonera aikoo ottaa umts-kaupoissa. Mikäli hän olisi katsonut sijoitukset kansantaloudellisesti merkittäviksi hänen olisi pitänyt tuoda ne talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Sen sijaan Heinonen vakuuttaa, ettei hän ole puuttunut asiaan millään lailla eli hän laiminlöi tehtävänsä.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö on varsin kärkäs puuttumaan pieniinkin asioihin. Nyt hän kertoo vain lukeneensa lehdistä, että Sonera aikoo osallistua umts-huutokauppoihin. Hänelle ei veronmaksajien rahojen vartijana tullut lainkaan mieleen kysyä ministeri Heinoselta minkälaisia riskejä veronmaksajien omistama yhtiö aikoo ottaa ja tarvittaessa puuttua asiaa. Näin ennen muuta siksi, että kyseessä oli Suomen taloushistorian suurin riskisijoitus.
Pääministeri Paavo Lipponen kertoo myös seuranneensa Soneran aikeita umts-huuhtokauppoihin lehdistä. Eikö pääministerin olisi pitänyt selvityttää minkä suuruusluokan sijoituksista on kysymys ja pyytää ministeri Heinosta tuomaan asia tuoreen hallituksen periaatepäätöksen mukaisesti talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyyn. Lipponen on kuitenkin useaan otteeseen vakuuttanut, ettei hän puuttunut asiaan millään lailla.
Entinen ulkomaankauppaministeri ja suuren pörssiyhtiön pitkäaikainen pääjohtaja Sakari T. Lehto kirjoitti Helsingin Sanomissa, että valtion tulee omistajana vaikuttaa yhtiöihinsä ennen muuta hallituksessa olevan uskottunsa kautta ja tarvittaessa yhtiökokouksessa vaihtamalla koko hallitus. ”Yhtiölaki antaa kanavat ja rajat myös valtiolle omistajana”, kirjoittaa Lehto. Näitä kanavia ei kuitenkaan käytetty.
Sakari T. Lehto ihmetteli myös ministeri Kimmo Sasin kannanottoja hänen esitellessään liikenneministeriön selvitystä Soneran umts-kaupoista elokuun alussa. Sasi puolusti ministeriön toimintaa kevään 2000 ylikiihkeällä ilmapiirillä. Lehto puolestaan toteaa: ”Jos maassa kerran vallitsi hype, eikö ministeriön velvollisuus olisi ollut pitää huolta ja valvoa, ettei se päässyt yrityksen sisään!”.
Soneran umts-kaupat, joissa lahjoitettiin Saksan valtiolle enemmän kuin maksettiin sotakorvauksina Neuvostoliitolle, on uskomaton tarina. Poliitikkojen on yleensä vaikea myöntää tehneensä tyhmän päätöstä. Siksi he usein pyrkivät kiistämään osallisuutensa ja välttämään siten vastuuta. Mielestäni väärää päätöstä tuomittavampaa on tehtävien laiminlyönti, joka Soneran tapauksessa johti veronmaksajien ja muiden osakkeenomistajien kannalta surkeaan lopputulokseen. Valtioneuvoston käsittelyssähän asia olisi voinut saada paremman ratkaisun.
On todella uskomatonta kuunnella ja lukea kuinka liikenneministeri, valtiovarainministeri ja pääministeri kilvan vakuuttavat, että he ovat laiminlyöneet veronmaksajien edun valvonnan Sonerassa. Kaiken huipuksi liikenneministeriötä Soneran hallituksessa edustanut korkea virkamies kertoo, ettei hän ole puhunut esimiehelleen eli liikenneministerille mitään Soneran asioista.
Olen itse ollut ministerien erityisavustajana neljässä eri hallituksessa ja tunnen valtioneuvoston perinteisen toimintatavan. Tällainen ministerien tai virkamiesten tehtävien laiminlyönti ei olisi aiemmin voinut tulla kysymykseenkään. Nykyinen tapa lieneekin melko uusi, sillä 1990-luvun lopun kauppa- ja teollisuusministerit Antti Kalliomäki ja Erkki Tuomioja ovat ihmetelleet umts-kauppojen käsittelyä liikenneministeriössä ja hallituksessa.
Tehtävien laiminlyöntiä Sonera-asiassa korostaa valtioneuvoston runsaat puoli vuotta ennen umts-kauppoja tehty hallituksen oma periaatepäätös valtionyhtiöistä: ”Yhtiön toiminnan ja kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän ennen kuin omistuksesta lopullisesti päätetään”. Sama vakuutus oli myös Soneran osakeannin myyntiesitteessä kun osakkeita syksyllä 1999 hyväuskoisille suomalaisille kaupattiin. Voidaan kysyä syyllistyttiinkö myyntiesitteessä suoranaiseen harhaanjohtamiseen, sillä antoihan periaatepäätös turvallisuutta piensijoittajille riskisijoitusten suhteen. Rahansa Sonera-osakkeissa menettäneet vielä kysynevät tämän asian perään.
Liikenneministeri Kimmo Sasi selitti televisiossa, että osakkeenostajien olisi pitänyt tulkita myyntiesitteen ”takuulausetta” oikein. Miten? Eikö 25 000 miljoonan markan eli Neuvostoliitolle maksettujen sotakorvausten ylittävä riskisijoitus Saksaan ole kansantalouden kannalta erittäin merkittävä?
Valtion omistuksen valvonta Sonerassa on liikenneministeriön tehtävä. Ministeri Olli-Pekka Heinosen olisi pitänyt selvityttää millaisia riskejä Sonera aikoo ottaa umts-kaupoissa. Mikäli hän olisi katsonut sijoitukset kansantaloudellisesti merkittäviksi hänen olisi pitänyt tuoda ne talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Sen sijaan Heinonen vakuuttaa, ettei hän ole puuttunut asiaan millään lailla eli hän laiminlöi tehtävänsä.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö on varsin kärkäs puuttumaan pieniinkin asioihin. Nyt hän kertoo vain lukeneensa lehdistä, että Sonera aikoo osallistua umts-huutokauppoihin. Hänelle ei veronmaksajien rahojen vartijana tullut lainkaan mieleen kysyä ministeri Heinoselta minkälaisia riskejä veronmaksajien omistama yhtiö aikoo ottaa ja tarvittaessa puuttua asiaa. Näin ennen muuta siksi, että kyseessä oli Suomen taloushistorian suurin riskisijoitus.
Pääministeri Paavo Lipponen kertoo myös seuranneensa Soneran aikeita umts-huuhtokauppoihin lehdistä. Eikö pääministerin olisi pitänyt selvityttää minkä suuruusluokan sijoituksista on kysymys ja pyytää ministeri Heinosta tuomaan asia tuoreen hallituksen periaatepäätöksen mukaisesti talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyyn. Lipponen on kuitenkin useaan otteeseen vakuuttanut, ettei hän puuttunut asiaan millään lailla.
Entinen ulkomaankauppaministeri ja suuren pörssiyhtiön pitkäaikainen pääjohtaja Sakari T. Lehto kirjoitti Helsingin Sanomissa, että valtion tulee omistajana vaikuttaa yhtiöihinsä ennen muuta hallituksessa olevan uskottunsa kautta ja tarvittaessa yhtiökokouksessa vaihtamalla koko hallitus. ”Yhtiölaki antaa kanavat ja rajat myös valtiolle omistajana”, kirjoittaa Lehto. Näitä kanavia ei kuitenkaan käytetty.
Sakari T. Lehto ihmetteli myös ministeri Kimmo Sasin kannanottoja hänen esitellessään liikenneministeriön selvitystä Soneran umts-kaupoista elokuun alussa. Sasi puolusti ministeriön toimintaa kevään 2000 ylikiihkeällä ilmapiirillä. Lehto puolestaan toteaa: ”Jos maassa kerran vallitsi hype, eikö ministeriön velvollisuus olisi ollut pitää huolta ja valvoa, ettei se päässyt yrityksen sisään!”.
Soneran umts-kaupat, joissa lahjoitettiin Saksan valtiolle enemmän kuin maksettiin sotakorvauksina Neuvostoliitolle, on uskomaton tarina. Poliitikkojen on yleensä vaikea myöntää tehneensä tyhmän päätöstä. Siksi he usein pyrkivät kiistämään osallisuutensa ja välttämään siten vastuuta. Mielestäni väärää päätöstä tuomittavampaa on tehtävien laiminlyönti, joka Soneran tapauksessa johti veronmaksajien ja muiden osakkeenomistajien kannalta surkeaan lopputulokseen. Valtioneuvoston käsittelyssähän asia olisi voinut saada paremman ratkaisun.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.