Kirkkoisä Aurelius Augustinus ei ollutkaan pölhömpi äijä! ”Filosofian historia antiikista nykypäivään”:
s. 20, 21
…sai ajatteluunsa vaikutteita ennen muuta Platonilta ja uusplatonismista. Jälkimmäisestä hän omaksui ajatuksen kaiken olevan jumalallisesta alkuperästä.
…Myös Augustinuksen oppi pahasta on olennaisesti sama kuin uusplatonismin. Koska paha on vain hyvän poissaoloa, sillä ei ole itsenäistä olemassaoloa.
s. 25
…Augustinus ajatteli, että Jumalan idea on mahdollista saavuttaa inhimillisen ymmärryksen kokeman valaistumisen (illuminaatio) kautta…
Miten nämä kristillisen uskonnon erään merkkihenkilön ajatuksen sopivat nykyuskovaisten seuraaviin käsityksiin:
- Jumalasta ei voi tietää mitään ja tutkimattomia ovat Herran tiet (ihminen ei voi valaistua)
- absoluutti paha on persoona, todella olemassa oleva olento nimeltä Saatana
- panteismi on saatanallista, eli Jumala ei ole läsnä ihmisessä eli ihmisen alkuperä on jossakin muussa kuin Jumalassa
Summa summarum hallitseva kristinusko noudattaa aina kulloinkin muodissa olevia näkemyksiä. Ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina kreikkalaiset opit ja kristinusko saattoivat (oppineiden!) keskuudessa olla kenties hyvinkin lähellä toisiaan. Kuka voi sanoa että se kristinuskon muoto oli VÄÄRÄ?! Eiköhän paremminkin nykyinen muoto ole väärä, koska ensimmäisten kristittyjen ajoista on jo niin pitkä aika ettemme mitenkään voi tietää varmuudella että he uskoivat täsmälleen samoin kuin nykyiset uskovaiset.
Tavallisen kansan ja oppineiden välillä oli tietysti vuosisatojen ajan syvä kuilu. Olihan sellainenkin aika, ettei tavallinen kansa edes saanut lukea Raamattua. Heille oli siis tarjolla vain öylättiä ja kirkkohuveja, ei minkäänlaisia henkisiä opintoja. Jos nykypäivän uskovainen paiskattaisiin esim. 300-luvulle, olisi mielenkiintoista nähdä KENEN oppeja hän parhaiten ymmärtäisi. Kansan vai oppineiden? Vai jonkin silloisena aikana harhauskoiseksi leimatun lahkon?
s. 20, 21
…sai ajatteluunsa vaikutteita ennen muuta Platonilta ja uusplatonismista. Jälkimmäisestä hän omaksui ajatuksen kaiken olevan jumalallisesta alkuperästä.
…Myös Augustinuksen oppi pahasta on olennaisesti sama kuin uusplatonismin. Koska paha on vain hyvän poissaoloa, sillä ei ole itsenäistä olemassaoloa.
s. 25
…Augustinus ajatteli, että Jumalan idea on mahdollista saavuttaa inhimillisen ymmärryksen kokeman valaistumisen (illuminaatio) kautta…
Miten nämä kristillisen uskonnon erään merkkihenkilön ajatuksen sopivat nykyuskovaisten seuraaviin käsityksiin:
- Jumalasta ei voi tietää mitään ja tutkimattomia ovat Herran tiet (ihminen ei voi valaistua)
- absoluutti paha on persoona, todella olemassa oleva olento nimeltä Saatana
- panteismi on saatanallista, eli Jumala ei ole läsnä ihmisessä eli ihmisen alkuperä on jossakin muussa kuin Jumalassa
Summa summarum hallitseva kristinusko noudattaa aina kulloinkin muodissa olevia näkemyksiä. Ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina kreikkalaiset opit ja kristinusko saattoivat (oppineiden!) keskuudessa olla kenties hyvinkin lähellä toisiaan. Kuka voi sanoa että se kristinuskon muoto oli VÄÄRÄ?! Eiköhän paremminkin nykyinen muoto ole väärä, koska ensimmäisten kristittyjen ajoista on jo niin pitkä aika ettemme mitenkään voi tietää varmuudella että he uskoivat täsmälleen samoin kuin nykyiset uskovaiset.
Tavallisen kansan ja oppineiden välillä oli tietysti vuosisatojen ajan syvä kuilu. Olihan sellainenkin aika, ettei tavallinen kansa edes saanut lukea Raamattua. Heille oli siis tarjolla vain öylättiä ja kirkkohuveja, ei minkäänlaisia henkisiä opintoja. Jos nykypäivän uskovainen paiskattaisiin esim. 300-luvulle, olisi mielenkiintoista nähdä KENEN oppeja hän parhaiten ymmärtäisi. Kansan vai oppineiden? Vai jonkin silloisena aikana harhauskoiseksi leimatun lahkon?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllähän kristinuskossa vieläkin uskotaan että kaikki on jumalallisesta alkuperästä. Ja 300-luvulla kristinusko oli vielä itsessään lahko, tosi siinä ihan lopussa siitä tehtiin vasta valtionuskonto.
Aika paljon on alkuajoista säilynyt kirjoituksia, joita on tutkittu hyvinkin paljon.
Mitäs se sinun ihana panteistinen jumalattaresi, vai mikä lie, sanoo siihen että sinulla on noin kova viha muita ihmisiä vastaan, että pitää hyökätä koko ajan heidän uskomuksiaan vastaan kaikenlaisella höpötiedolla? Onko se kenties sinun pyhä velvollisuutesi vai mikä? Luuletko että ihmiset tulevat hyväksymään sinua, ellet ensin hyväksy heitä?
En usko jumalattareen sen enempää kuin jumalaankaan. Se että puhun jumalista kuuluu harrastukseeni nimeltä ancient astronaut -teoria.
En ole erityisen suvaitsevainen kristinuskoa kohtaan, mutta jos kertoisin miksi, kukaan ei uskoisi minua.
Olen sitä mieltä että tämä Uskonto-palsta on yleinen foorumi uskonnoista keskustelemiseen, vaikka välillä minulle toitotetaankin että tämä on pelkästään kristityille tarkoitettu mellastuskenttä. Koska en myöskään ole mielestäni buddhalainen (saati hindu), ei minulla liene mitään muutakaan foorumia (en ole myöskään wicca).
Kaiketi ns. teosofia (sekä gnostilaisuus) tulee lähimmäksi omaa "uskoani", vaikken hyväksykään sitä oppia kuin jonkin verran. Että tältä pohjalta, jos joku ihmettelee mihin sitten oikein
uskon.
***
Tyrkytät minulle VIHAA. Luuletko, että jos joku ei miellä rakkautta yhteneväksi nimenomaan Jeesuksen kanssa, hänen elämänsä on yhtä vihaa ja tuskaa? Ei ole. Rakkauteni luontoon palautuu minulle tunteena että olemassaolo ON rakkautta.
Kristityistä arvostankin eniten niitä, jotka ovat keskittyneet kaikkeen hyvään uskossaan. Harmittavan moni kuitenkin kokee uskonsa oikeudeksi mestaroida muiden ihmisten elämää sitä myöten mitä he saavat tehdä ja mihin uskoa. KYllä keskustella aina voi. Mutta keskustelun tasolle se saisi minun mielestäni jäädä.
Ns. vanhat sielut tunnistaa kyllä aina esiintymisestään täysin riippumatta siitä mihin he ulkoisesti uskovat. Mikäli joka uskonnon, kristinuskonkin, keskuudessa olisi enemmän seestyneitä, rauhallisia ja suvaitsevia yksilöitä, maailma olisi paljon parempi paikka elää. (En luule itse olevani vanha sielu, sillä jos olisin, en riekkuisi täällä.)
nyt samasta A.Aureliuksesta jonka päähänpisto oli tuo perisynnin saattaminen kirkon dogmiksi?
Huomasin, että mainitsit teosofian ja gnostilaisuuden mikä niissä kiinnostaa?
Teosofiassahan on paljon buddhalaisuudesta otettuja asioita itse olen buddhalaisuudesta saanut paljon vaikken sitoudu mihinkään yhteen oppiin.
Kumma jätkä... No, tästä taas näemme että samasta ihmisestä löytyy sekä mielenkiintoisia että vastenmielisiä yksityiskohtia (en voisi ikinä kuvitellakaan mitään perisyntiä, muuta kuin tietysti karman muodossa, jolloin yksilö maksaa OMISTA synneistään). Aureliuksesta en sinänsä tiedä sen kummemmin, mutta kävin heti kimppuun kuin sika limppuun kun luin yleisesti filosofiaa käsittelevästä kirjasta noita em. juttuja.
Gnostilaisuudessa kiinnostaa se, että se vaikuttaisi olevan lähempänä sitä minkä uskon olleen Välimeren alueen mysteerioiden pääpointti (reinkarnaatio, henki tärkeämpi kuin keho jne.) Teosofiaa lueskelin paljon nuorena, aloitin itseasiassa about 11-vuotiaana sen lajin kirjallisuuden lukemisen.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi minun on määritellä yhdellä sanalla omaa "uskoani". Käytän usein sanaa esoteria, mutta tuntuu aika omahyväiseltä mennä sanomaan että olisi esoteerikko. No miksei... Mutta taas toisaalta...
Omalla tavallani olen tietysti "uskovainen", oman uskoni kanssa. Psykologian saralla Jung on puhunut Itsen käsitteestä, ja minä olen käsittänyt asian niin että jokainen, tai jokaisen pitäisi kasvaa aina vain lähemmäksi omaa Itseään. Sikäli nimikkeet ovat turhia, ja ulkoinen usko harjoituksineen on vain yksi monista poluista takaisin Alkulähteen luo. Tuon Lähteen näen kuolemattomana kipinänä jokaisessa ihmisessä täysin riippumatta siitä mihin hän uskoo.
verran samoilla linjoilla.
Olen myös lukenut teosofiaa mutta mielestäni buddhalaisuus on selkeintä.
Uskontojen perustajien opit kiinnostaa ei niiden ympärille rakennetut järjestelmät tai tulkinnat.
Minustakin löytyy esoteerikko tosin kyseenalaistan nekin asiat. Lause: Ja joka näkee Minut kaikkialla ja kaiken Minussa, hänestä Minä en koskaan luovu, eikä hän luovu koskaan Minusta , Bhagavad Gitasta kuvaa ehkä hyvin jotain yksinkertaisesta "jumal"oivaltamisesta osana luonnollista elämää. Toisin sanoin : Sama elämä katsoo itseään kaikista silmistä!
Joudun itse tarkastelemaan maailmaa myös pitkälle psykologian ja käyttäytymisen kautta ja se selittää sen että tutkin/havannoin uskontoja ja ajattelutapoja siltä pohjalta ovatko ne rakentavia tai tuhoisia yksilön ja yhteiskunnan kannalta jne.
Elämä on myös näytelmä tai leikki eikä sitä pidä aina ottaa niin vakavasti(länsimaiden etuoikeus)
Joskus vaatii suurempaa rohkeutta valita onnellisuus kuin onnettomuus siis myös zen buddhismi on opettanut paljon.
Parhaimmillaan tämä palstakin toimii nk zenin nauru = tahatonta tilannekomiikkaa
Tämä ancient astronaut-teoria, teosofia ja gnostilaisuus on minulle tuntemattomia
suuntauksia, joten voisitko kertoa mistä niissä on kyse.
Siis mikä tai mitä jumala on (vai onko)?
Mitä kuoleman jälkeen?
Mitä ajattelet synnistä?
Mistä kaikki on peräisin?
ja muita vastaavia sinun käsityksiäsi olevasta...
Kiitos jo etukäteen.
Tämä ancient astronaut-teoria, teosofia ja gnostilaisuus on minulle tuntemattomia
suuntauksia, joten voisitko kertoa mistä niissä on kyse.
AA on "huonomaineisen" von Dänikenin (turhan sensaatiohakuinen tyyppi!) voimakkaimmin markkinoima näkemys siitä että Maassa on ammoisina aikoina vieraillut väkeä toiselta planeetalta. Nämä mahdollisesti muokkasivat ihmisen olemusta. Tästä parasta materiaalia saa Zecharia Sitchin -nimiseltä tutkijalta. Teosofiaa on vaikea selittää lyhyesti, mutta sen pääpointtina on reinkarnaatio ja henkinen kehittyminen. Kaikkea mitä sen opin keskuudessa sanotaan en ottaisi vakavasti. Gnostilaisuus on vaihtoehto kristinuskolle. Joidenkin mielestä harhaoppi, minun mielestäni lähempänä sitä mitä kristinuskon tuli olla. Mielestäni siihenkin kuuluu reinkarnaatio, ja ajatus henkisestä kehittymisestä kohti täydellisyyttä. Kristus nähdään enemmän symbolisella tasolla siksi mitä kohti meidän kaikkien pitäisi pyrkiä, ei lunastajahahmona.
Siis mikä tai mitä jumala on (vai onko)?
Koen jumaluuden olevan kaikki-mitä-on, sekä lisäksi energiana joka läpäisee kaiken. Henki on suosikkisanani tälle energialle. En usko persoonajumalaan.
Mitä kuoleman jälkeen?
Välitila, jossa tutkitaan saatuja kokemuksia ja suunnitellaan seuraavaa elämää. Levätäkin voi, koska fyysisellä tasolla oleilu on yleensä ollut raskasta. Jonkinlaista oppimista voinee sielläkin tapahtua, mutta pääopinnot tapahtuvat fyysisellä tasolla.
Mitä ajattelet synnistä?
Synti on mielestäni tietoista väärin tekemistä, toisten olentojen satuttamista, joka johtuu itsekkyydestä, vallanhimosta, pelosta, vihasta jne. Tekojen energia palautuu tekijälle, ja hän joutuu kärsimään tulevaisuudessa samalla mitalla kuin on itse pahaa tehnyt.
Mistä kaikki on peräisin?
Sanoilla kuvaamattomasta olemisesta ja olemattomuudesta, joka on kaiken koettavissa olevan tuollapuolen. Idässä nimityksenä esim. Tao.
ja muita vastaavia sinun käsityksiäsi olevasta...
Hm. Uskonpa että sielu haluaa kokemuksia, joten pelkästään karman suorittamisena en elämistä täällä pidä. Jumaluus, joka on kaikki-mitä-on kehittyy sitä myöten kuin me sen osaset kehitymme. Suomi-keskustelussa ilmenevä ristiriitani mm. kristittyjen kanssa johtuu siitä että haluan osoittaa persoonajumalat pienemmiksi olennoiksi kuin se mikä on kaiken Alkulähde. Mikään koko universumissa ei ansaitse minkään sortin palvontaa, ellei kyseessä ole vähintään tämä Alkulähde. Ja se ei palvomisesta piittaa.
Kirjavinkkejä:
Maurice Cotterell: The Tutankhamun Prophecies
Elisabeth Haich: Vihkimys
Zecharia Sitchin: 12th Planet
Kiitos hyvästä vastauksesta. Moni asia noissa
suuntauksissa sivuaa omaa tämänhetkistä
maailmankuvaani. Ehkäpä tutustun näihin suuntauksiin
hieman syvemmin.
...siis henkisesti...ehkäpä ?!?
Vai oletkohan ihan omissa aivoissasi nuokin ajatukset tuumaillut...ihan ilman mitään ulkopuolista(ristillistä manipulaatiota?) ajatellut,kö ?!?
Noo,just,sitähän tuumailinkin...eli jeesus-lahkon sokeita "totuuden-torvia" kyseessä lienee,kö ?!?
Kyllä, minulla on tapana ajatella omilla aivoilla. Entä sinulla?
Ärsyttää ihmisten tapa "tietää" paljon toisten asioista ja uskomuksista. Varsinkin siitä kuinka huonoja ne ovat.