Kun alkuseurakunta toimi apostolisena aikana niin heidät luettiin yleisesti yhdeksi juutalaisuuden lahkoksi myös juutalaisten keskuudessa, sillä he, siis alkuseurakunta, luki itsensä Aabrahamin jälkeläisiin kuuluvaksi ja luki liiton kirjoitukset oppikirjoikseen ja profeettojen opetukset omiksi opeikseen. Vasta noin 60-70 lukujen tienoilla alkoi juutalaisten ja pakanakristittyjen välillä syntymään hajaantumista ja eroittautumista jotka saivat lopullisen muotonsa 312 kun Rooma julistautui kokonaisuudessaan kristityksi valtopksi ja kaikki roomalaiset julistettiin yhdellä julistuksella kristityiksi.
Tuolloin tapahtui toinenkin erottautuminen, sillä tuo juylistus sai aikaan sen että myös todelliset kristityt joita Kristuksen kantajiksi nimitettiin erkaantuivat silloisista suuntauksista jotka olivat liittoutuneet roomalaisen "kristillisen" seurakunnan kanssa ja jäivät kaiken vainon ja vihan kohteiksi.
Tuolloin tapahtui toinenkin erottautuminen, sillä tuo juylistus sai aikaan sen että myös todelliset kristityt joita Kristuksen kantajiksi nimitettiin erkaantuivat silloisista suuntauksista jotka olivat liittoutuneet roomalaisen "kristillisen" seurakunnan kanssa ja jäivät kaiken vainon ja vihan kohteiksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kirkkohistoriaa tiivistetysti. En kuitenkaan tiedä täyttääkö varhainen kristillisyys lahkon kriteerejä. Puhuisin mieluummin itse yhdestä juutalaisuuden ryhmästä ym. Tämän lisäksi varhaiskristillisyys ei ollut mikään yhtenäinen ilmiö, jo alkujaan saakka se oli taipuvainen pluralismiin.
Ensinnäkin tuosta tarpeesta käyttää ns. sivistyssanoja. Ne eivät kerro aina sitä, mitä käytäjä haluaa niillä tarkoittaa. Näen itse ne enemmän jonkinlaisena itsensä erinomaisuuden korostamisen merkkinä.
Suomenkielinen selitys riittää aivan mainiosti.
Pluralismi - käsitys, että on useita perusolioita, moneusoppi.
Toisekseen mainitset aivan oikein tuon varhaiskristillisyyden erikoispiirteen. Huolimatta siitä, että sen ns. perustaja/oppi-isä/jumala oli vain hetkeä aiemmin elänyt ja opettanut ihmisiä, niin siitä huolimatta näiden erilaisten oppinäkemysten pohjalta syntyi erilaisia suuntauksia.
Kovin epäselvää oli siis Jeesuksen puhe ja opit !
Miksi ?
Olen joskus ennenkin meinannut kysyä tätä. Eli mihin tuo nimimerkkisi viittaa ?
Onko se sama kuin Raamatun Serubbaabel, Sealtielin poika ?
Olen joskus ennenkin meinannut kysyä tätä. Eli mihin tuo nimimerkkisi viittaa ?
Onko se sama kuin Raamatun Serubbaabel, Sealtielin poika ?
nimi "serubaabel" tulee harnackilaisittain tulkitusta uuskantilaisuuden suuntauksesta, joka korreloi voimakkaasti myöhempien interpolaatioiden kanssa intertekstuaalisuudessa.
....aijaa....juujuu...öh...no.....tottakai. Tiesinkin sen...kai...ehkä...tai en tiedä vieläkään...luultavasti.
tarkoituksenani ei ole olla mitenkään drastisesti konfuusi, vaan lähinnä käyttää termejä, jotka kuvaavat hyvin ajatustani. Sanan "pluralismi" ei liene mitään brassailua, vaan se kuuluu jargoniin. Aion käyttää sitä tulevaisuudessakin. =)
Ja asiaan...
Ajatellaanpa, että kristilisen tradition kehitys on kuin puu, josta haarautuu useita oksia. Matkan varrella on syntynyt uusia silmuja, joilla ei ole enää juurikaan tekemistä tuon Galilealaisen opettajan sanoman kanssa. Varhaiskristillinen pluralismi on syntynyt pitkälti siksi, että traditiota on tulkittu uudelleen omasta tilanteesta käsin. Kukin kirjoittaja on vienyt juttua omaan suuntaansa. Tällainen kehitys on luonnollista, varsinkin kun ns. kirkkoinstituutiota ei ollut vielä muodostunut.
Tämä ei välttämättä johda siihen, että Jeesuksen opit olisivat olleet jotenkin ristiriitaisia tai epäselviä. Itse ajattelen Jeesuksen sanoman olleen melko yksinkertainen. Tuohan aikaan ei juuri kirjoitettu asioita ylös, joten ei ole olemassa sellaista Jeesuksen lausumien varastoa, josta voisi tarkistaa mitä heppu oli laukonut toimintansa aikana. Tutkimuksessa rekonstruoitu Q-lähdekään ei välttämättä sisällä paljonkaan Jeesukseen suuhun asti meneviä sanoja. Tämä aihe menee sinänsä jo Jeesus-tutkimukseen piiriin, jossa kiistellään melkoisesti mitä Jeesus oikeasti sanoi. Mutta keskustelen aiheesta mielelläni lisää ja lupaan käyttää mahdollisimman vähän kummallisia sanoja, sillä ne voivat aiheuttaa epäkonventionaalisia konnotaatioita. =)
eli oikeasti kyllä tuosta VT:n hepusta tulee...=)
maailmankolkalla "Kristuksen kantajat" vaikuttivat? Kuinka suuri ryhmä oli? Milloin he kuolivat sukupuuttoon?
Kristuksen Kantajat on alkuperäinen nimitys Kristuksen seuraajista sillä nimitys Kristityt tuli käyttöön vasta noin 200-luvulla ja Efesolaiset olivat ensinmäisiä jotka omasivat tämän nimityksen itselleen heidän paimenensa puheen kautta kun hän sanoi, että on väärin puhua juutalaiskristityistä ja kreikkalais-tai pakanakristityistä, sillä olemme kaikki yhtä olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia tai muista pakanakansoista.
Näin alkoi tuo nimitys Kristitty saada yleisen sijan ja Kristuksen kantajat, joksi Paavalikin itseään kutsui, katosi nimenä historian syövereihin.
...mihin jumalaan(profeettaan!) uskoo,sillä samaan turhuuden kaivoon kaikki perustunee,kö ?!?
;^D
Siinä olet oikeassa jos vain uskovat, mutta kun tulee kysymykseen LUOTTAMUS niin sitten onkin kysymys aivan muusta sillä monet kyllä sanovat uskovansa ja monet esiintyy uskovaisina mutta miten on heidän LUOTTAMUKSENSA laita sillä toista on usko ja toista LUOTTAMUS.