90-vuotias Lilja Nikkanen uhrasi koko elämänsä Adventtikirkolle. Silti hän ei vietä elämänsä ehtoota Adventtikirkon omassa vanhainkodissa, vaan kunnan yleisessä vanhainkodissa Piikkiössä. Adventistien vanhainkoti on hänelle liian kallis.
Omaiset kuitenkin kertovat, että Lilja-tädin haaveena olisi ollut päästä adventistien omaan vanhainkotiin uskonsisarien keskuuteen. Siihen hänen pieni eläkkeensä ei kuitenkaan riitä, ei lähimainkaan. Asuntoon sidottu säästöpääoma, vajaat 300 000 markkaa kun meni Adventtikirkolle.
88-vuotias, dementoitumassa ollut Lilja Nikkanen sai kirkon talousjohtaja Anna-Liisa Haloselta valmiiksi laaditun lahjakirjan allekirjoitettavakseen. Kaksi adventistisisarta todisti hänen olleen täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Vaikka vanhus halusikin lahjoittaa, niin eikö kirkko olisi voinut vain kiittää häntä kauniista ajatuksesta ja kehottaa häntä pitämään omaisuutensa ja siitä tulevat tulot kuolemaansa asti? Testamentillahan omaisuus oli kuitenkin tulossa kirkolle.
Adventtikirkon opetuksen mukaan adventistit eivät maksa kymmenyksiä kirkolleen, vaan he ainoastaan palauttavat jumalalle yhden kymmenesosan, koska kaikki varallisuus kuuluu jumalalle.
Adventtikirkon tärkein profeetta, amerikkalainen Ellen White varoittaa jättämästä perintöä pitkälle riville sukulaisia, jotka eivät ole sen tarpeessa, vaan hän kehottaa tekemään kristillisen testamentin jumalan hyväksi. Ellen White ilmoittaa, että Jumalan tahto tässä asiassa on laki.
Mutta millaisen testamentin profeetta itse teki?
Ellen White nimenomaan luettelee testamentissaan pitkän rivin lapsiaan, lastenlapsiaan ja vielä syntymättömiä lapsenlapsenlapsiaan ja määrää näille päältä valtaosan omaisuudestaan, ennen kaikkea kymmenien kirjojensa tekijänoikeustulot. Ja vasta jos jotain velkojen maksun jälkeen jäi jäljelle, niin siitä oli määrä antaa osuus adventtikirkon lähetystyöhön.
Lopputulos oli, että Ellen Whiten omaisuus ei vastannut hänen velkojensa määrää, vaan Adventtikirkko maksoi lopulta hänen jälkeen jääneet velkansa.
http://www.yle.fi/mot/201100/kasis.htm
Omaiset kuitenkin kertovat, että Lilja-tädin haaveena olisi ollut päästä adventistien omaan vanhainkotiin uskonsisarien keskuuteen. Siihen hänen pieni eläkkeensä ei kuitenkaan riitä, ei lähimainkaan. Asuntoon sidottu säästöpääoma, vajaat 300 000 markkaa kun meni Adventtikirkolle.
88-vuotias, dementoitumassa ollut Lilja Nikkanen sai kirkon talousjohtaja Anna-Liisa Haloselta valmiiksi laaditun lahjakirjan allekirjoitettavakseen. Kaksi adventistisisarta todisti hänen olleen täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Vaikka vanhus halusikin lahjoittaa, niin eikö kirkko olisi voinut vain kiittää häntä kauniista ajatuksesta ja kehottaa häntä pitämään omaisuutensa ja siitä tulevat tulot kuolemaansa asti? Testamentillahan omaisuus oli kuitenkin tulossa kirkolle.
Adventtikirkon opetuksen mukaan adventistit eivät maksa kymmenyksiä kirkolleen, vaan he ainoastaan palauttavat jumalalle yhden kymmenesosan, koska kaikki varallisuus kuuluu jumalalle.
Adventtikirkon tärkein profeetta, amerikkalainen Ellen White varoittaa jättämästä perintöä pitkälle riville sukulaisia, jotka eivät ole sen tarpeessa, vaan hän kehottaa tekemään kristillisen testamentin jumalan hyväksi. Ellen White ilmoittaa, että Jumalan tahto tässä asiassa on laki.
Mutta millaisen testamentin profeetta itse teki?
Ellen White nimenomaan luettelee testamentissaan pitkän rivin lapsiaan, lastenlapsiaan ja vielä syntymättömiä lapsenlapsenlapsiaan ja määrää näille päältä valtaosan omaisuudestaan, ennen kaikkea kymmenien kirjojensa tekijänoikeustulot. Ja vasta jos jotain velkojen maksun jälkeen jäi jäljelle, niin siitä oli määrä antaa osuus adventtikirkon lähetystyöhön.
Lopputulos oli, että Ellen Whiten omaisuus ei vastannut hänen velkojensa määrää, vaan Adventtikirkko maksoi lopulta hänen jälkeen jääneet velkansa.
http://www.yle.fi/mot/201100/kasis.htm
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kun Jeesus ei tullutkaan maan päälle 22.10.1844, ei kestänyt kauankaan, kun omaksuttiin ajatus, että jotakin tuona päivänä kuitenkin olisi tapahtunut. Syntyi oppi ns. tutkivasta tuomiosta, joka adventistisen käsityksen mukaan tarkoittaa sitä, että mainittuna päivänä Jeesus olisi siirtynyt taivaallisen pyhäkön toiseksi pyhimmästä
osastosta kaikkein pyhimpään ja ryhtynyt tutkimaan, ketkä loppujen lopuksi ovat kelvollisia pääsemään taivaaseen. Se, mitä asiasta alkuun opetettiin, on viimeisten 20 vuoden aikana joutunut kiistelyn kohteeksi.
Monen pastorin työsuhde Adventtikirkkoon (etenkin USA:ssa ja Australiassa) on päättynyt, kun asianomaista on joko aiheellisesti tai aiheettomasti epäilty tämän opin hylkääjäksi.
Kirkon organisaatio on poikkeuksellisen hierarkkinen ja muistuttaa siinä suhteessa roomalais-katolista kirkkoa. Organisaation portaat alhaalta ylöspäin ovat:
paikallisseurakunta tai -ryhmä
piirikunta tai lähetys
unioni
osasto
pääjohto (sijainnut aina USA:ssa)
Virallinen oppi on kuluneiden puolentoista vuosisadan aikana useassa asiassa muuttunut. Tällä erää sen tärkein määrittely sisältyy 27 perustavanlaatuisen opinkohdan luetteloon (27 Fundamental Beliefs).
Kirkon oppeja voidaan muuttaa vain joka 5. vuosi pidettävässä pääjohdon yleiskokouksessa, johon edustajiaan lähettävät periaatteessa kaikki ne maat, joissa kirkolla on organisoitua toimintaa.
Siten esimerkiksi Suomen Adventtikirkko ei voi päättää, että adventismin oppeja rukattaisiin paremmin suomalaiseen makuun sopiviksi, ei siinäkään tapauksessa, vaikka asia täällä nähtäisiin tärkeäksi.
Toki opinnäkemysten korostuksissa on eroja eri maiden adventtikirkkojen välillä.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/advent7.html
Mitä seitsemännen päivän adventistit eivät kerro sinulle
Seitsemännen Päivän Adventtikirkko sai alkunsa 1800 - luvun puolivälissä, niiden täyttymättömien ennusteiden seurauksena, joidenka mukaan Jeesuksen olisi pitänyt tulla takaisin vuoden 1843 syksyllä, sitten vuoden 1844 keväällä, ja lopuksi lokakuun 22. päivänä vuonna 1844. Näiden täyttymättömien profetioiden edessä spa:t väittivät Jumalan kertoneen heille näkyjen kautta, että Jeesus oli mennyt taivaassa olevaan kaikkeinpyhimpään, sen sijaan että Hän olisi palannut maan päälle. Tätä jättimäistä, kasvojen pelastamiseksi annettua selitystä ei hyväksy kukaan kristitty teologi.
Mitä adventistit eivät kerro sinulle Ellen G. Whiten auktoriteetistä
Kenelläkään ei ole suurempaa vaikutusvaltaa seitsemännen päivän adventisteihin kuin Ellen G. Whitella. He opettavat hänen olleen Jumalan innoittama profeetta, jonka virka on verrattavissa Mooseksen, Johannes Kastajan, Jeremian ja Jeesuksen palvelutehtävään (katso Adventist Review, kesäkuu 4, 1992, kansi ja sivut 3, 9). Ellen White itse kuvaili valtuuksiaan kehitellä spa:n teologiaa sanomalla: "Jumalan voima tuli ylleni, ja kykenin selvästi määrittelemään, mikä on totuutta ja mikä on erhettä. Minut vietiin näkyyn, ja minulle annettiin selityksiä ... korjaamaan päällisin puolin uskottavilta vaikuttavia erheitä ja täsmentämään totuutta." (3SM, s. 31-32). Ellen Whiten kirjoitukset ja Seitsemännen Päivän Adventtikirkko ovat erottamattomasti kytketty toisiinsa.
Mitä adventistit eivät kerro sinulle Ellen G. Whiten vääristä näyistä ja profetioista
Seitsemännen päivän adventistit kertovat sinulle, että Ellen Whitella oli enemmän kuin 2000 profeetallista unta ja näkyä (vaikka kenelläkään Raamatun profeetoista ei ollut enempää kuin 7, elinaikanansa). Seitsemännen päivän adventistit eivät kerro sinulle, että useimmat EGW:n profetiat eivät täyttyneet. Esimerkiksi, EGW sanoi Turkin kansakunnan loppuvan elokuun 11. päivänä, vuonna 1840 (Great Controversy, s. 334-335, katso myös: Suuri Taistelu sivut 318-319, Arvo W. Arasolan kirja: Maailman kohtalon tie, sivut 233-234 ja Alfa ja Omega, osa 7, sivut 290-292 ). Hän myöskin ennusti, ettei kukaan voinut pelastua lokakuun 22. päivän jälkeen, 1844 (1SM, s. 63). Ellen White ennusti, että seitsemän viimeistä vitsausta vuodatettaisiin vuonna 1850 (Early Writings, pp. 58,64). Hän väitti että ihmiset, jotka osallistuivat toukokuun 27. päivän leirikokoukseen vuonna 1856, olisivat yhä elossa Jeesuksen tullessa maan päälle (1T, pp. 131-132). Ellen White valheellisesti ennusti Englannin valloittavan Yhdysvallat sisällissodan aikana, 1860-luvulla (1T, pp. 258-259). Ellen White epäonnistui uudelleen, kun hän ennusti, ettei vanhaa Jerusalemia koskaan rakennettaisi (Early Writings, s. 75). Vielä eräs hänen vääristä profetioista oli, että enkelit tulisivat tuhoamaan San Franciscon (9T, p. 93). Ja vuonna 1851, Ellen White ennusti olevansa yksi niistä 144 000, ja näkevänsä vielä elossa ollessaan Jeesuksen tulon (Early Writings, pp.19, 40; Great Controversy, p. 649). Ellen White oli taas väärässä - hän kuoli vuonna 1915!
http://koti.mbnet.fi/kyti/mita_adventistit_eivat_kerro_sinulle.htm
Ilmeisesti tunnen tämän veljen ja hänen taustansa, joten laitan kaiken sen tiliin ja kysyn vaan, että onko huojentunut olo nyt, kun sait kunnolla tuulettaa?
Olisit toki jatkanut listaasi vielä. Varmaan löytyy epäkohtia ja täällähän ne on hyvä käsitellä kaikki samalla kertaa, joten kissa pöydälle vaan ja raato haisemaan!
Minäkään en kerro kuka sinä olet!
Ei ole mitään määrää tekopyhyydellä kun omien joukossa vääryys rehottaa.
Synnistä varoitellaan ulkopuolisia ja omat sikoina röhkii pahanteossa.
Kaikki siat vaan rapakolle, että roiskuu oikein kunnolla, niin nassikatkin ja Nasse-sedät tykkää tuulettaa!
Vääryyden ylikin voi päästä ja vilpittömät uskovat jatkakoon evankeliointia mielssään Kristus ja yksin Hän. Hän voi antaa anteeksiantavan mielen ja halun mennä vääryyksistä huolimatta eteenpäin. Katkeraa sydäntä ja mustamaalaavaa mieltä en halua viedä taivaaseen. Tämän sanoin itse, kun luovuin perinnöstä siskoni hyväksi, joka on talousveloissa. Ensin huolehdin omasta lähipiiristä ja kymmenyksetkin aion maksaa vielä.
Kehotus ei ole minnekkään kadonnut Raamatusta. Luottamusta tässä varmaan etsii, mutta parempi turvata Jumalaan kuin luottaa ihmisiin.
Kenelle ne kymmenykset maksat? maksa oikeisiin kohteisiin äläkä jonnekin jenkkeihin, jossa muutenkin pastoreilla synti rehottaa. Onko niin peloteltu ihminen että pitää väkisin maksaa riippumatta mihin kohteeseen rahat menee.
laita rahasi köyhille ja sitä tarvitseville. Kirkot ahneudessaan rakastaa vain rahakkaita.
En halua yleisesti kertoa miten varani käytän.
Herra tietää ja ohjaa niiden käytössä.
En ole aivopesty ihminen, vaan kuuntelen Herran ohjausta ja Hän kyllä on rukouksia kuuleva Isä, joka pitää huolen omistaan elivätpä he itse millaista elämää hyvänsä. Minun rukous on ollut jo pitkään tämä:"Älä rikkautta minulle anna, älä köyhyyttä minulle anna, anna määräosa leipää."
Elatus ja vaatteet riittää hyvin ja olen oppinut oloihini tyytymään. Ja kymmenykset haluan maksaa. Hän kottelee usein uskollisuuttani, mutta antaa avun aina oikeaan aikaan, kun olen uskollinen ja minäkin koettelen Häntä. Tämä on minun osuus. Siunauksia olen kokenut enkä sydäntäni ainakaan vielä kiinnittänyt rahaan ja tavaraan. Kaikesta on oltava valmis luopumaan, sillä mitään en täältä mukaani saa. Portti on ahdas, joka vie ikuiseen elämään ja harvat siitä mnevät sisään. Just itse mahtuu, mutta matkatavarat ei! Paljon on vielä hiomista, että pystyy noudattaan Herran toiveita kaikessa, mutta siihen pyrin sydämestäni. Uskollisuutta Herra meiltä ennen kaikkea odottaa...
Ei ole siunausta pisemmän päälle ,jos vääryydellä otetaan vanhuksilta.
Olet oikeassa.
Asiat pitää silti ensin tutkia ja sitten hutkia!
Tuomioita langetetaan aina liian helposti kuulematta molempia osapuolia ja näkemättä kokonaisuutta ja vaikuttimia. Tuomaritkin voivat tehdä vääriä tuomioita, mutta Jumala onneksi yuomitsee oikeudenmukaisesti lopulta.
Jolla on vääryys sydämessä, sitä ei Jumala kuule.
Puhdas omatunto on paras päänalunen.
Käsittääkseni eivät ole korvamerkittyjä rahoja nuo adventistein kymmenykset! Jos jollakin enempi valoa, valaiskoon. Mieluiten viralliselta taholta ja kunnon evidenssien siivittämänä...
Korvamerkittyjä?
Vapaaehtoistahan se kuuliaisuus on aina ollut ja Jumala itse kehottaa Malakian kirjassa koettelemaan Häntä erityisesti kymmenysasiassa ja varmaan muissakin vapaissa suunnissa on kymmenykset vai onko?
Kirkollisvero on sitten valtakirkon edustajille.
Jeesus kehoitti antamaan keisarille mikä keisarin on, mutta seurakuntaan liittyvästä verotuksesta ei ollut puhetta. Olisi mielenkiintoista selvittää mistä kirkollisvero on tullut ja kuinka kauan sitä on maksettu?
Kaikki me varmaan viisastumme rahojen käytössä.
Evankeliointityöhön tuo Rossin Jyrki ainakin kehottaa uskovaa antamaan. Eikä ole adventisti.Laitan häneltä tekstiä jatkossa!
Hyvä, että kaikki selviää vihdoinkin niin yhdydkunnan sisällä kuin jokaisen omassa sydämessäkin. Inventaarion paikka on nyt.
Hyvä, että Folkenberg erosi ja kaikki vääryydentekijät joutuvat eroamaan. Maailma on mennyt hyvin kieroksi ja jokainen tilaisuus käytetään hyväksi, kun on tilaisuus, jos ei ole umpirehellinen Jumalanlapsi. Pelkästä katkeruudesta ei kannata kirjotella, mutta asiat on tuotava päivänvaloon, valitettavaa, että tämä on ainoa foorumi sille. Siunausta.
Tämä asia olikin ihan uutta. Ei uskoisi adventistien toimivan noin. Mutta ihmetyttää..
Tampereella vaikuttaa pari heppua, joilla tuntuu olevan harrastuksena vanhusten taivuttelu antamaan rahansa kyseiselle kirkolle.
Hyvänä esimerkkinä eräskin tapaus, jossa yksinäistä vanhaa naisihmistä ei välitetty käydä tervehtimässä tämän asuessa kotona. Mutta sitten kuolinvuoteen ääreen kyllä ilmaantui jos jonkinlaista viheltäjää pyytämässä allekirjoitusta paperiin. Onneksi kyseinen vanharouva oli loppuun asti sen verran tolkuissaan, että "nimmarinkerääjille" tuli vesiperä.
Rauhaa ja kiitos
Kukaan ei uhraa kirkolle elämääänsä.
Ei yksikään.
Jumalalle ja Jeesukselle elämä uhrataan.
On harmi että yksityiset eivät pääse samoihin hintoihin mitä kunnalliset, kun toiminnan kustannukset on pakko kattaa jollakin tapaa.
En tosin tunne tätä asiaa tarkkaan.
EGW jätti omaisuutta lapsilleen, koska he olivat ja elivät Herrassa.
He huolehtivat Herran työstä.
EGW varotti jättämästä JUMALATTOMILLE sukulaisiile, koska rahat menisivät minne menisivät. Omille Herrassa eläville toki kernaasti jättää pitää.
Näin hän siis opetti.
EGW uhrasi koko elämänsä Jumalan työhön.
Uskon että hänen velkansa olivat Herran työtä varten otettuja, eikä yksityistä tarvetta varten.
Jumalan siunausta
jari laurila
Onhan nuo sinunkin sivut käyty katsomassa eikä hyvältä näytä.
Ei voi sanoa kovin Raamatun mukaiselta pitää omia ajatuksiaan Jumalan ajatuksena.
Varsinkin kun väännät suoran tien mutkaiseksi ja kuoppaiseksi.
Rauhaa ja kiitos
Usein saan täällä toistaa että ei minua tuollainen loukkaa, olen tottunut, mutta jos tahtoo että noteeraan asiaa, pitää esittää perusteluja, ja ne on esitettävä Raamatulla!
Haukkua osaa jokainen.
Siunausta runsaasti
jari laurila
Rauhaa ja kiitos
Kukaan ei uhraa kirkolle elämääänsä.
Ei yksikään.
Jumalalle ja Jeesukselle elämä uhrataan.
On harmi että yksityiset eivät pääse samoihin hintoihin mitä kunnalliset, kun toiminnan kustannukset on pakko kattaa jollakin tapaa.
En tosin tunne tätä asiaa tarkkaan.
EGW jätti omaisuutta lapsilleen, koska he olivat ja elivät Herrassa.
He huolehtivat Herran työstä.
EGW varotti jättämästä JUMALATTOMILLE sukulaisiile, koska rahat menisivät minne menisivät. Omille Herrassa eläville toki kernaasti jättää pitää.
Näin hän siis opetti.
EGW uhrasi koko elämänsä Jumalan työhön.
Uskon että hänen velkansa olivat Herran työtä varten otettuja, eikä yksityistä tarvetta varten.
Jumalan siunausta
jari laurila
Mitä olet itse perustellut Raamatulla.
Tässähän esität koko ajan väitteitä ilman perusteluja?
Miten sinä päätät täällä säännöt joita et itse noudata?
Tunsin Lilja-tädin,opin hänet tuntemaan jo poikasena. Hän oli samaa ikäluokkaa oman äitini kanssa. Molemmat olivat vakaita kristittyjä,"yhden asian ihmisiä", joilla oli vain yksi päämäärä. Molemmat myös tekivät "taloudellisen" sopimuksen varojensa käytöstä. Mutta kenen kanssa, siinä on ero! Äitini teki jo "uskoon" tullessaan sen Jumalalle, ja piti lupauksensa aina kulemaansa asti. Siinä ei ollut osapuolena adventtikirkko tai sen talousjohtajat. Hän vaan ohjasi varansa sitä kautta Herran työhön kuukaudesta toiseen,vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen. Minulle hän kertoi lupauksestaan, jonka oli aikoinaan tehnyt, ja sanoi pitävänsä tilillä sen verran,että riittäisi hautaus kustannuksiin. No ei ne ihan riittäneet, en kuitenkaan tunne katkeruutta, ja ketä kohtaan sitä tuntisin? Jumalaako??? Adventtikirkko kuitenkin on tässä tapauksessa syytön.
Olen kuitenkin samaa mieltä siinä, että uskonnollisen yhteisön,tässä tapauksessa adventtikirkon pitäisi olla erittäin varovainen, ja harkita tarkoin ottaessaan vastaan testamenttejä vanhuksilta. Ja näin on varmaan meneteltykkin, mutta lipsahduksia tuntuu kuitenkin sattuvan.
Keskustelin muutama viikko sitten erään seurakunnan vanhimmistoveljen kanssa ja hän kertoi tapauksesta, jossa eräs varakas seurakuntalainen olisi ollut halukas testamenttaamaan omaisuutensa seurakunnalle. Asiaa tutkittuansa vanhemmisto tuli siihen tulokseen, että päätti kohteliaasti torjua tarjouksen. Testamenttaajan perikunta olisi aivan ilmeisesti aiheuttanut seurakunnalle paljon harmia myöhemmin. Mielestäni vanhemmisto teki aivan oikein eikä sortunut ahneuteen.
Täydet pisteet siitä Helluntaiseurakunnalle!
Jos ovat pystyneet isosta rahasta Jumalan kunniaksi luopuman. Adventtikirkko ei olisi siihen pystynyt!
Tällä palstalla mielikuvitusta riittää.Tunnen Adventtikirkon toiminta tavat( on kokemusta yli 30v)On ilo olla kirkon toiminnassa mukana. Raha ei päätä vaan Kristuksen rakkaus. Kyllä virheitäkin sattuu. Onko se seurakunnan syy kun ajoin tänään autolla ylinopeutta? Me ihmiset emme ole täydellisiä, mutta meillä on mahdollista tietää kuka on täydellinen. Jeesus Kristus Jumalan poika on. Se riittää minulle. Kiitos. Maran ata
Kyseinen paikallisseurakunta on hyvän vanhimmiston hoidossa. Mutta on varmasti Helluntaiseurakunnissakin tehty virheitä ja katkeria omaisia saadaan sitten kestää....
Näin tiedän tehdyn adventtiseurakunnassakin 35 796 895 kertaa.
mistä tahansa Suomen pitäjästä, kaupungista tms. paikasta lähteä vanhana oman seurakunnan vanhainkotiin Tampereelle. Sitten laki muuttui, eikä oma kunta enää maksanut lisää tampereleiselle vanhaikodille, kuten oli ennemmin tehnyt, vaan nyt jos muualta tuli, piti itse maksaa koko juttu. Jokainen varmaan tietää, että se on todella kallista asumista.
Juuri siksi tämäkin asia meni poskelleen ja Lilja Nikkanen ei päässyt toivomaansa paikkaan.
Ihmisten lait ovat sydämettömiä, joten tämä on se pohjimmaisena ollut touus. Ei sinne päässyt myöskään adventtikirkkoa pitkään palvellut ja seurakuntia perustanut Elsa Luukkanenkaan. Hänenkin piti tyytyä oman eli Piikkiön vanhainkotiin, vaikka oli ollut itse aikanaan perustamassa ko. vanhainkotia Tampereelle.
Näin se on. Jos aion omasta pitäjästäni lähteä Tampereen vanhainkotiin, minun tulee hyvissä ajoin muuttaa paikkakunnalle asumaan. Silloin se on mahdollista ja kaupunki saa valtionosuuden minun hoitooni, kun olen kirjoilla siellä.
Oma äitini on naapuripitäjän sairaalassa. Hän pystyisi olemaan myös kotona, jos olisi hoitaja ja paljon varoja hänen palkkaamiseensa. Yhteiskunnalle tulee liian kallikksi pitää jo pienkotejakin joko nyt sitten yksityistä ihmistä hoitaa. Hänen kuukausittainen maksunsa on 519 euroa. Yksinkertaisella laskutoimituksella saan vuoden maksuiksi 6228 euroa. Jos tämä summa yksin olisi riittänyt niin samalla taksalla Lilja Nikkanen olisi voinut olla kahdeksan vuotta vanhaikodissa omilla varoillaan, mutta sehän ei riitä, vaan kulut ovat paljon suuremmat päivittäin.
Mitäs me lain laatijoille teemme, kun he näitä sydämettömiä lakeja säätävät. Moni muukin vanhus on näiden pykälien uhri mieluimmin kuin uskontojen uhri.
En puutu EGW:n testamenttiasioihin, koska ne on jo täällä ennemmin selitetty oikein.
Vanhainkotiin mentäessä asuinpaikka määrää nykyisen lain mukaan, sitä tietenkään mot-ohjelma
ei kertonut.Tämä on sama kakkien kohdalla, ei
tarvitse olla adventisti.Voihan mennä yksityiseen
hoitokotiin jos on paljon rahaa.
Aloitusviestin asia näyttää kirjoittajilta karanneen käsistä.
Nythän on kyse testamentatusta omaisuudesta jonka adventtikirkko puoliväkisin otti, eikä vanhainkotilainsäädännöstä.
Adventtikirkkoko tuota rahaa katsoo enemmän tarvitsevansa Evankeliumin noudattamiseksi.
Eikö apostolien aikana ollut keräystä juuri leskiä ja vanhuksia varten?
1.Tim.5:8. Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.
9. Luetteloon otettakoon ainoastaan semmoinen leski, joka ei ole kuuttakymmentä vuotta nuorempi ja joka on ollut yhden miehen vaimo,
10. josta on todistettu, että hän on tehnyt hyviä töitä, on lapsia kasvattanut, vieraita holhonnut, pyhien jalkoja pessyt, ahdistettuja auttanut ja kaiken hyvän tekemistä harrastanut.
Tässä näkyy että seurakunta piti luetteloa omista avuntarvitsijoistaan.Olisikin luonnollista käyttää kirkon saamat varat juuri Raamatun ohjeita noudattaen tuolle lahjoittaneele vanhukselle ainakin niin suurelta osin kuin hänen omista lahjoituksistaan on kyse.
Adventtikirkkohan suurilla kirjaimilla kerskuu noudattavansa Raamattua ja vain Raamattua!!
Olen ollut mukana kahden testamentin toimeenpanevassa johtokunnassa, ja myös toisen henkilön apuna hänen sitä laatiessaan. Toimin siis auton kuljettajana, kun hän halusi lähteä tekemään testamenttiaan. Kukaan seurakunnastamme ei häntä siihen pyytänyt, kukaan ei asiasta ollut puhunut vuosikausiin, että näin pitäisi menetellä. Hän vain ilmoitti, että tarvitsee kyydin oikeusavustajan luo, jolle oli ensin tilattu aika.
Niin kävimme siellä, ja olin samassa huoneessa hänen kanssaan, kun asia toimitettiin ja testamentti tehtiin valmiiksi. Tiesin, mitä siihen tuli, mutta näin paperin uudelleen vasta hänen kuolemansa jälkeen. Minä en saanut olla edes todistajana hänen testamentissaan, vaan viran puolesta tuli toinen henkilö kirjoittamaan nimensä alle. Hän halusi suojella jokaista seurakuntalaista omalta suvultaan, jonka tunsi.
Toisen testamntin tekijän lapsipuolet alkoivat vaatia isänperintöään, vaikka heidän olisi ollut hyvä odottaa myös äitipuolen kuolemaa, koska koti oli yhteinen. Heitä peläten tämä leski jakoi molemmille sievoisen summan, että sai mökkinsä pitää. Loput tulivat sitten testamentilla seurakunnalle.
Yllätys tuli siltä taholta vielä kuoleman jälkeenkin. Kylällä alkoi kuulua huhuja, etteivät poikapuolet olleet saaneet pesästä mitään, vaan olivat jääneet isänperinnöttä ja seurakunta oli vienyt rahat ja mökin. Onneksi oli paperit, jotka sai esittää tutulle, joka oli asian kuullut, ja tämä voi asian oikaista pojille ja mainita, ettei pidä puhua perättömiä.
On turha arvostella niitä ihmisiä, jotka oman vakaumuksensa kautta haluavat suojella omaisuutensa, jotka ovat hankkineet, ja antaneet sen kenelle haluavat, koska perillisiä ei ole. Vainajan mustamaalaaminen hänen kuolemansa jälkeen on minusta ilkeä teko. Minä ainakin tiedän, että nämä testamentin tekijät molemmat olivat vilpittömiä halussaan tukea nimenomaan Herran työtä.
Adventtikirkko ei ota keneltäkään väkisin mitään, mutta ihmiset, haluavat tukea seurakuntaansa, joten se vapaus heille suodaan.
Avustuspalvelutyössä yli 20 vuotta toimineena tiedän senkin, että hyvätekeväisyys on yksi laajimmista töistä, mitä kirkkomme on tehnyt ja tekee ympäri avaran maailman. (ADRA-sivuille pääsee katsomaan, ellei muuten usko) Yleensä eivät avun saajat ole omia seurakuntalaisia, vaan juuri niitä väliinputoajia, jotka eivät enää mistään mitään saa.
Ei sen puoleen, kissa kiitoksella elää, kunhan nyt mainitsin. Me odotamme kiitosta vasta Jumalalta.
harras toiveeni on että esim EU laatisi lain joinka mukaan testamentin tekeminen minkään yhteisön hyväksi omaisien perintäokeutta loukaten on kieletty.
Etenkin erilaiset lahkot mieluusti jahtaavat noita perintöjä.Jehovat erityisen ahkerina. Andentisti kuulemma samoin.
Varmin tapa lahkolla on saada katkeria vihamiehiä on vastanottaa testamentti perilliten nenän edestä.
Olen tavannut parikin kertaa miehen joka katkerana kertoo miten -70 luvulla eräs herätysliike "huijasi" hänen kummitädistään rantapaikan (johon sittemmin tekivät leirintaalueen joka ei menestynyt)
Vähänkin kristilistä rakkautta osoittavien lahkojen tulisi EHDOTTOMASTI kieltäytyä otamasta vastaan testamentteja.
AINOASTAA sellaisen testamentin voisi ottaa vastaa jossa testamentin tekijällä ei ole perillisiä ja omaisuus menisi siksi yhteiskunalle.
Olen lukekun miten eräskin "yhden pariskunnan" "lähetysjärjestö" jatkuvasti mainostaa kerran pari vuodessa ilmestyneessä julkaisussaan "otamme vastaan testamentteja".
Lahkon vetäjä on seitsemänkymppinen ja toimintaa ei ole nimeksikään, puhumattakaan mitään lähetystyötä.
On hatunnoston arvoinen asia että tuolla ylempää hellari kirjoitti, että heidän oppikunta kieltäytyi ottamasta vastaan testamenttia välttääkseen riidoilta omaisten kanssa.
Kai menneisyydestä ovat oppineet jotakin.
Motiiveja tehdä testamentti seurakunnalle on monia. Eräskin luterilinen suntio testamenttasi omaisuutensa seurakunnalle. Kun perintäö menivät vastaanottamaan niin löysivät komerista ämpärittäin kolikoita - mistäköhän olivat peräsin-
Tuli vaan mieleen, että
oliskohan kanttori halunut palauttaa rahat? Rahaa löytyi ommeltuna housunkauluksen saumoihin ym.
RAHAN VALTA ON HIRVITTÄVÄN SUURI LÄHES KAIKISSA SEURAKUNNISSA.
Pahaa teki aikaaan kun paikallisessa lehdessä oli etusivulla 5 pastan juttu miten seurakunta oli päättänyt antaa jouluavustuksena 7000 vanhaa markkaa.
Pollesti kirjoitivat että oelmme päättäneet tällä kertaa nataa TUNTUVAMMAN jouluavustuksen, summa tultaisiin jakamaan 10 suurperheen kesken.
Minua HÄVETTI tuon seurakunnan jösenenä.
Seurakunta joka kerää jatkuvasti jäsenimltää 10 vanhaa miljoonaa vuodessa ja antaa siitä lähetystyöhön 50-tuhatta ja nyt 7000 markkaa polleena - eivätkä osanneet itse hävetä ollenkaan.
Eräs keskipalkkainen palvelija samalla paikakkunnalla oli antanut vastikään 150 tuhatta markkaa muutamaan kohteeseen - ilman mitään julkisuuden pauhua.
Mihinkäs testamentaisin.
Jälkeläiseni sellainen, että perintöä hänelle turha jättää. Kaiken omistaa mitä tarvitsee ja haluaisin jättää omaisuuteni Herran käyttöön.
Annapa neuvo, mitä teen?