Miten te jaksatte ja kykenette kun itsellä on virta niin vähissä? Koko perhe oireillaan, osa lievästi, osa enemmän. Varsinkin lasten sairastelu vie voimat ja hometutkinta on niin hidasta. Varsinkin kun laajuus on vielä työn alla. Kotona katselet lattiaa ja tiedät että siellä on hometta. Et pysty rentoutumaan etkä ajattelemaan muuta. Raha on niukassa ja tietää, että tutkimus maksaa monta tuhatta, remontti ainakin alustavien tietojen mukaan väh 20000. Siihen sitten evakkoon lähtö, irtaimisto jne jne.
On niin väsynyt puskemaan tätä asiaa eteenpäin.
On niin väsynyt puskemaan tätä asiaa eteenpäin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lukea, miten muut ovat jaksaneet:
Otteita tutkimuksesta homeongelma ja sen psykososiaaliset vaikutukset:
Asunnossa ilmenevälle homeongelmalle on tyypillistä sen seurausten kokonaisvaltaisuus. Sen vaikutus tuntuu kaikilla keskeisillä arkielämän osa-alueilla. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikissa kyselyyn osallistuneissa kotitalouksissa home oli aiheuttanut terveydellisiä ongelmia, jotka tavallisesti koskivat useaa perheenjäsentä. Erityinen huolenaihe perheissä oli lasten sairastelu.
Käytännön seurauksia homeongelmasta ovat sairastelusta johtuvat poissaolot työpaikalta tai koulusta. Lähes poikkeuksetta työelämässä toimivat haastateltavat olivat olleet sairaslomalla homeen aiheuttamien terveyshaittojen takia. Pahimmillaan homeongelmasta kärsivät tutkittavat joutuivat keuhkoputkentulehduksista tai muista hengitystieinfektioista aiheutuvaan jatkuvaan poissaolokierteeseen.
Useimpien vastaajien kohdalla asunnon homevauriot olivat niin vakavia, että ne johtivat asunnon menettämiseen. Sen lisäksi joidenkin kohdalla myös irtaimisto, vaatteet ja muu henkilökohtainen omaisuus olivat niin homeen saastuttamia, että niistä oli luovuttava lopullisesti, ts. ne oli hävitettävä. Käytännössä tämä tarkoitti koko kodin menettämistä. Kodin ja sen mukana oman menneisyyden menettäminen johtavat perusturvallisuuden järkkymiseen. Vanhempien perusturvallisuuden järkkyminen heikentää lasten turvallisuudentunnetta. Kokonaisuudessaan tapahtumasarja on omiaan vähentämään homeongelman kokeneiden ihmisten psyykkistä hyvinvointia.
Monelle homevaurioituneen asunnon omistajalle kahden talouden ylläpito on merkittävä ongelma. Alkuperäisessä asunnossa asuminen saattaa terveydellisistä syistä olla mahdotonta ja edellyttää toisen asunnon hankkimista. Homevaurioituneesta asunnosta saattaa silti koitua huomattavia menoeriä esimerkiksi tehtyjen tutkimusten tai remontin muodossa. Tällaisissa tapauksissa homeongelman kanssa elävien yksilöiden ja perheiden maksukyvyn heikkeneminen tai ylivelkaantuminen voi muodostua pitkäaikaiseksi ongelmaksi. Tällä on omat seurauksensa heidän aineelliseen ja henkiseen hyvinvointiinsa.
Lisää: http://pre20031103.stm.fi/suomi/eho/julkaisut/ehosisallys56.htm
Minulla on toimintakyky parantunut fyysisen kunnon kohentumisen myötä. Silti olen edelleen sairaslomalla, mikä tietysti vaikuttaa tulopuoleen. Tärkeä juttu on myös se, että lapset ovat terveitä nyt, kun asumme muualla.
Ihan päivä kerrallaan tässä silti mennään. Yritän keskittyä aina vain käsillä olevaan asiaan, mikä minun tapauksessa on ollut se, että pääsen kauppaan ja saan ruokaa lapsille, hoidan kuljetukset harrastuksiin jne. Joka päivä en ole näistä suoriutunut.
Tulevaisuus on kaamea musta aukko. Minun elämääni vaikeuttavat parisuhdeongelmat, jos itse voisin kaiken hoitaa ja järjestää, niin luulisin, että olisin jo asiat saanut pääpiirteissään valmiiksi. Mutta riitely miehen kanssa tässä tilanteessa syö melkein eniten voimia. Irtaimisto pitää hävittää, tulevasta asuinpaikasta ei ole tietoa ja avioliitto on nyt olemassa vain paperilla.
Olen edelleen hengissä, lapset ovat nyt terveitä enkä ole tullut hulluksikaan, joten eiköhän tämä tästä vielä paremmaksi muutu. Ei voi muuttua oikein huonommaksikaan, kyllä tämä on niin monella tapaa elämäni aallonpohja.
samat sanat kuin terveys on nro1.
Näköjään käymme kaikki nuo samat vaiheet läpi.
Pahimmillaan toivoo pysyvänsä hengissä ja järjissään.Kaikki kaatuu päälle,ei yksinkertaisesti jaksaisi edes elää.Onneksi on jälkikasvua joiden vuoksi jatkaa.Sitten kun asiat alkavat edetä,pääsee pois hometalosta,vaikkakin kaiken menettäneenä,sairaslomalla,tulevaisuutta edes suunnittelematta,alkaa pikkuhiljaa "henki kulkea" ja toive että edes järki säilyisi,alkaa osoittaa pientä toivon kipinää,ei vielä selviämisestä,vaan jaksamisesta yrittää selvitä.
Sitten mennään kuin vuoristorataa,hyvät päivät ja huonot vuorotellen.Pikkuhiljaa hyvien päivien määrä lisääntyy...silloin tajuat,että sittenkin taidat selvitä.Taas tipahdat,muttet niin syvälle tai ainakin taas tulee muutama hyvä päivä.Kunnes elämä alkaa voittaa,jaksat käydä kävelyllä,huolehtia ruoasta,nautit vaikka ihan yksinkertaisesti hetken tunteesta että on puhdas ilma hengittää,suihkun jälkeenkin on mukava olo.Siitä sitten elämän pohja alkaa vahvistua,vaikka kaikki asiat edelleen hometalon suhteen vielä auki,mutta kuitenkin pääsy sieltä pois...siitä se alkaa.Nauti jokaisesta hyvästä hetkestä,iloitse lapsistasi,ole lempeä itsellesi,vältä vielä ihmisiä joille pitäisi selitellä - et ole velkaa kenellekään.Välttely on joskus hyväksi,silloin kun keräät voimia.Sitten taas mennään tuultapäin kun rahkeet riittävät,mutta silloinkin muista voimavarasi.Onnekkaampaa Uutta Vuotta!
Itse yritän vain ajatella, että joskus asiamme ovat vielä kunnossa. Ehkä ensijouluna, tai sitten seuraavana olemme perheen kesken kodissa, jossa ei ole hometta. Tämä joulu meni matkustajakodissa ja evakossa isovanhempien luona.
Ainoa toive on elää normaalia elämää, terveenä. Minäkin nostan hattua teille kaikille jotka jaksatte ja olette selvinneet. Itselläni taistelutahtoa riittää kovastikin, mutta välillä tulee ihan kamalan mustia ajatuksia.