Otteita Vanhasen päiväkirjasta:
24.12.2005
"Meillä on itsellämme kädet täynnä töitä valmistautuessamme EU:n parantuvaan kriisinhallintaan. Ja vaikka useimmat maat käyttävät samoja joukkoja myös Naton järjestelmissä, niin Suomi ei kuulu Natoon. Aika näyttää saammeko kutsuja yhteisharjoituksiin tai pyydetäänkö meiltä jotain erityisosaamista... Kriisinhallinnassa on aina useita eri vaiheita... Tässä työssä toimintakyky on tärkeämpää kuin mihin järjestöihin kuuluu. Siksi Natokin on pitänyt meitä haluttuna yhteistyökumppanina."
29.12.2005
"Me päätämme aina jaksoittain, mihin Naton harjoituksiin osallistumme, siitä neuvotellaan Naton kanssa ja päätökset tehdään asiapohjalta."
Vanhanen kiertelee NATOa kuin kissa kuumaa puuroa pyrkien kieltämään jäsenyyden kaiken aikaa, mutta painottaen samalla, miten hyviä yhteistyökuvioita Suomella on NATOn kanssa.
Vanhanen luo illuusion, että me olemme turvassa ilman selvää jäsenyyttä - vähän niin kuin 'hangaround'-jäsenenä, mutta totuus on toinen. Nyt me maksamme yhteistyöharjoituksista täyden summan eli annamme apuamme oikeille jäsenille ilmaiseksi ilman, että meitä mahdollisesti kohtaavassa konfliktissa saisimme apua keneltäkään, ennen kuin on liian myöhäistä. Aika järjetöntä.
Kysymys kuuluukin, miksi Vanhanen ei suoraan myönnä, että ilman NATOn täysjäsenyyttä meillä ei ole mitään muuta kuin oma kansallinen puolustuksemme, minkä tehottomuuden tositilanteessa tietävät kaikki?
24.12.2005
"Meillä on itsellämme kädet täynnä töitä valmistautuessamme EU:n parantuvaan kriisinhallintaan. Ja vaikka useimmat maat käyttävät samoja joukkoja myös Naton järjestelmissä, niin Suomi ei kuulu Natoon. Aika näyttää saammeko kutsuja yhteisharjoituksiin tai pyydetäänkö meiltä jotain erityisosaamista... Kriisinhallinnassa on aina useita eri vaiheita... Tässä työssä toimintakyky on tärkeämpää kuin mihin järjestöihin kuuluu. Siksi Natokin on pitänyt meitä haluttuna yhteistyökumppanina."
29.12.2005
"Me päätämme aina jaksoittain, mihin Naton harjoituksiin osallistumme, siitä neuvotellaan Naton kanssa ja päätökset tehdään asiapohjalta."
Vanhanen kiertelee NATOa kuin kissa kuumaa puuroa pyrkien kieltämään jäsenyyden kaiken aikaa, mutta painottaen samalla, miten hyviä yhteistyökuvioita Suomella on NATOn kanssa.
Vanhanen luo illuusion, että me olemme turvassa ilman selvää jäsenyyttä - vähän niin kuin 'hangaround'-jäsenenä, mutta totuus on toinen. Nyt me maksamme yhteistyöharjoituksista täyden summan eli annamme apuamme oikeille jäsenille ilmaiseksi ilman, että meitä mahdollisesti kohtaavassa konfliktissa saisimme apua keneltäkään, ennen kuin on liian myöhäistä. Aika järjetöntä.
Kysymys kuuluukin, miksi Vanhanen ei suoraan myönnä, että ilman NATOn täysjäsenyyttä meillä ei ole mitään muuta kuin oma kansallinen puolustuksemme, minkä tehottomuuden tositilanteessa tietävät kaikki?
Vastaukset 28
Vanhimmat
NATO:n kierteleminen "kuin kissa kuumaa puuroa" on paikallaan niin kauan kun keskustelua NATO:sta käydään kansallisen identiteettikriisin merkeissä. Kun meillä on ympärillämme natoaktivisteja, joille NATO merkitsee pelastususkonnollista kokemusta, ja konkreettisiin turvallisuushankkeisiin liitetään suorastaan ihmistä suurempia maagis-mystisiä merkityksiä, silloin on ihan asiallista Vanhasen tavoin tyytyä vain pitelemään keskustelua edes jollain tapaa maan tasalla.
Ei kai tässä sen kummemmasta ole kyse.
Jotenkin tuntuu, että Vanhanen karttaa aihetta mahdollisten kannattajiensa äänien menetyksen pelossa, ja siksi hän puhuu vain ympäripyöreitä sanomatta yhtään mitään. Suoremmin tulkittuna se on valehtelemista ja pettämistä.
Niinistö vain puhuu pälä-pälä...
Vanhanen on täysin Naton kannalla ja varautunut siihen, että Suomi liittyy Natoon ennen vuotta 2012. Olettaisin, että kupletin marssijärjestys on pääpuolueiden avainhenkilöiden välillä jo kabineteissa sovittu.
Vanhasen kanta tuli aika selväksi eilisessä radiohaastattelussa, kun hän suoraan vastasi, ettei ota sellaista kielteistä kantaa etteikö hänen mahdollisella presidenttikaudellaan voitaisi liittyä Natoon, "jos niin sovitaan".
Homma on siis yyvällä mallilla: Natoon ollaan menossa EU:n yhteisen puoilustuksen täsmennyttyä, mitä Niinistö on ainoana pitänyt esillä, kun Vanhanen ja halonen raukkamaisesti kätkevät omat kantansa, kun heidän äänestäjissään on Suomen USA- ja Nato-vastaisten porukoiden enemmistö eikä sen paremmin Vanhasella kuin Halosellakaan ole nyt varaa menettää noiden ihmisten ääniä.
Muuten hyvä, mutta raukkamaisuutta osoittaa se, että vaaliin mennään salaillen ja valot pimeinä äänten menettämisen pelossa.
Huonoja johtajia ovat Vanhanen ja Halonen, kun eivät uskalla suosionsa menettämisen pelossa sanoa rehellistä mielipidettään.
Ihan kaikesta tuossa sanomastasi olen täydellisesti samaa mieltä.
Tietenkin Vanhanen on Naton kannalla; se nyt on tullut jo aikapäiviä sitten selväksi jokaiselle, joka on tarkasti seurannut hänen sanomisiaan ja varsinkin sanomatta jättämisiään ja myös kehon kieltään asiaa koskevien kysymysten edessä ja ajatellut näkemäänsä ja kuulemaansa. Vanhasen Natolle myönteinen kanta on tärkein syy, jonka vuoksi minäkin voisin harkita äänestäväni häntä, jos hän on mukana toisella kierroksella.
Jos Vanhasesta tulisi presidentti Suomi vuoren varmasti hyväksyisi ensi syksynä Natolta tulevan kutsun osallistua Naton nopean toiminnan joukkojen harjoituksiin, ja se olisi viimeinen askel ennen muodollistakin täysjäsenyyttämme. Tuon kutsun todennäköisesti hyväksymme, vaikka Halonenkin jatkaisi presidenttinä; siitä Vanhanen pääministerinä pitäisi huolta.
Mutta todellakin tuo todellisten kantojen ja aikomusten pimittäminen ennen vaaleja on raukkamaista. Siinä ei Vanhanen enempää kuin muutkaan osoita sellaista rohkeutta, jota meidän pitäisi johtajiltamme vaatia. Jos äänestäjien enemmistö olisi valistuneempaa se antaisi tuollaiselle tuomionsa äänestämällä sitten vaikka Henrik Laxia, joka ainoana on täysin avoin ja yksiselitteisen selkeä natokannassaan.
Niinistönkin janttautuminen EU:n yhteisen puolustuksen teemaan on hieman epärehellistä, sillä EU:n yhteistä puolustusta ei ole eikä tule olemaan ilman Natoa.
Kannattajiensa petkuttaminen on paha vika ja tuntuu jostain kumman syystä sopivan Haloselle ja Vanhaselle. Tästä seuraakin kysymys - kannattavatko heidän kannattajansa myös valehtelua ja petkuttamista?
Vanhasen kannattajat ovat pääosin samoja kuin vaikkapa Jäätteenmäen ja Juhantalon kannattajat. Siitä on helpppo johtaa vastaus kysymykseesi kannttaako Vanhasen kannattajat valhtelua ja petkuttamista.
Halosen kannattajista en tiedä, he kun tuntuvat olevan pääosin naisia. Ovatko naiset sittenkin vain helpommin harhautettavissa??
räksyttää. Pälätystä piisaa kuin Niinistöltä - missä teot?
Lax on minustakin erinomainen presidenttiehdokas, vaikkei hänellä ikävä kyllä olekaan mitään mahdollisuuksia tulla valituksi suorassa kansanvaalissa. Olen parissakin vaalikoneessa saanut Laxin ykkösehdokkaakseni (tosin hyvin pienillä eroilla Niinistöön), mitä olen ilolla hämmästellyt.
Niinistöä arvostelet minusta epäoikeudenmukaisesti, kun hän haluaa ensin katsoa, mihin EU-maiden keskustelut johtavat, vaikka ne hyvin todennäköisesti johtavatkin juuri Natoon.
Älä siis arvostele Niinistöä siitä, että hän suhtautuu juristimaisen pedantisti prosessiin eikä ennakoi sen lopputulosta muuta kuin todennäköisenä mahdollisuutena.
Vanhasen ja Halosen kannattajien valtaosa on sellaista porukkaa, joka ei osaa ajatella asioita samanaikaisesti useista näkökulmista eikä tajua monimutkaisia asiakokonaisuuksia, vaan projisoi politiikan simppelille on/off- eli joko/tai-akselille.
Tästä syystä Vanhanen ja Halonen haluavat, että heidät mielletään Nato-vastaisiksi, kun tuosta porukasta iso osa vihaa USAa ja vastustaa Natoa ja suhtautuu nihkeästi EU:iinkin.
Siksipä haluaisin, että media vetäisi vaikka pihdeillä esiin se, mikä on Halosen ja vanhasen henkilökohtaine mielipide presidenttiehdokkaina siihen, pitääkö Suomen mennä noiohin yhteisiin harjoituksiin sitten kun kutsu tulee; kyllä vai ei?
Vain tuollaisen vastauksen ymmärtävät Halosen ja Vanhasen peruskannattajat.
Niinistön yksi hyvä teko on siinä, että hän on tuonut Nato-keskusteluun mukaan selkeitä tosiasioita: EU-maat neuvottelevat kahdenvälisissä keskusteluissaan EU:n yhteisestä puolustuksesta ja siitä miten se organisoidaan yhdessä EU:n nato jäsenten sotavoimnien kanssa.
Niinistö on osoittanut, että Suomen nykyionen presidxentti ja pääministeri ovat noista keskusteluista täysin out, eli Suomen etuja alustavissa keskusteluissa ei nyt valvo kukaan, kun Halonen ja Vanhanen ovat vahtimassa vain sitä, etteivät menettäisi yhtään Nato-vastrustajan ääntä Timo Soinille.
vaikka helsinkiläiskokkarit räksyttävät ja näykkivät lahkeita.
Suomalaisten joukkojen vaaratilanteisiin lähettämisessä tarvitaan vakaata harkintaa ja myös rohkeutta tehdä päätöksiä.
Luultavasti kokoomuslainen presidentti lähettäisi suomalaisjoukon matkaan heppoisemmin perustein keskustalainen presidentti. Tämä johtuen siitä, että yleensä ottaen kokoomuslainen on perusluonnoltaan ärhäkämpi kuin keskustalainen.
Otas huomioon se, että EU järjestää puolustuksensa ihan varmasti jollain tavalla, todennäköisesti Natoa sopivaksi muokkaamalla.
Kummalla tavalla luulet Suomen saavan paremman tuloksen aikaan:
1) menemällä mukaan ajoissa vai
2) jäämällä katsomaan sivusta?
Ruotsalaiset, sveitsiläiset, itävaltalaiset ja irlantilaiset ovat ilmeisesti myöskin Nato ja USA vastaisia, kun tykkäävät elellä liittoutumattomina?
Ruotsalaisilla, sveitsiläisillä ja irlantilaisilla ei ole ollut turvallisuusmielessä akuuttia aihetta liittyä natoon. Sveitsihän ei ole edes EU:n jäsen
Itävallalla on vähän samankaltainen sijainti kuin meilläkin, eli muita historiallisia syitä järjestää oma turvallisuus toisin kuin liittoutumalla. Suomessa ja Itävallassa on muuten myös suurin USA- ja EU-vastaisuus suhteessa muihin eurooppalaqisiin kansoihin.
On hyvä, että niinistö nosti julkisuuteen sen tosiasaian, että eurooppalainen puyolustuskeskustelu on koko ajan menossa EU-maiden ja Nato-maiden välillä. Ehkäpä sitä nyt ryhdyttäisi jonkin verran kommentoimaan meilläkin, vaikkeivät Halonen ja Vanhanen sitä ole pressanvaalien vuoksi halunneetkaan, kun heiolle on tärkeää kanavoida Nato vastustajien äänet itselleen eikä Timo Soinille.
Jos Venäjä vaikka haluu Suomen vallottaa väen väkisin niin kyllä se siinä onnistuu vaikka olis NATO tai ei.
Hemmetin kalliiksi se vaan tulee, kun meillä on kelpo armeija ja kuten aina sodassakin rahalla on merkitystä.
Laskeppa huvikseks kuinka monta ihmishenkeä Venäjälle tuli esim. Karjala maksamaan?
Toisaalta Venäjällä piisaa maita, öljyy, vettä vaikka mitä niin minkä ihmeen takia Venäläiset edes tänne haluais tulla?
Haluuko ne meidän metsät vai meidän vedet vai öö Porkkalan takas?
Uskottava itsepuolustus vaatii riittävän vahvan valmistautumisen ja sen tarpeellisen näyttämisen. Tätä kutsutaan ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi, mikä on kaikkein paras ja tehokkain tapa välttää konfliktit.
Ajattelumalliasi mukaillen voisi kysyä, mihin tarvitsemme suomalaisia poliisivoimia?
Vakuutus otetaan ennen kuin vahinko sattuu.
Sinunlaisille ole se Puna-Armeija?
En nyt ihan taida ymmärtää kysymystäsi.
Mutta onko se Nato tosiaan niin varma vakuutus?
...ollut", taisi Tuntemattoman sotilaan Koskela sanoa rintamalle tulleille uusille pojille ruvetessaan antamaan heille neuvoja siitä, kuinka sodassa pitää menetellä, jotta voi kenties pysyä hengissäkin.
Minäkin voisin ehkä tuolla motiivilla sanoa jonkun sanan aiheesta, "kun olen siellä ennenkin ollut", eli Suomen armeijan palveluksessa 25 vuotta ja vielä toista vuotta reserviläisenäkin sotilashommissa Golanilla ja yhä jotenkin mukana maanpuolustusrintamassa.
Meillä on kansamme kokoon nähden koulutettu reservi mukaan lukien miesvahvuudeltaan suuret puolustusvoimat, niin suuret, että vain muutamalla suuremmallakaan maalla ovat suuremmat Euroopassa. Mutta maamme suuren pinta-alan ja rajojemme pituuden huomioon ottaen ne eivät ole edes miesvahvuudeltaan ainakaan ylisuuret.
Ja toden tullen ei ole suurta arvoa hyvin koulutetullakaan miehellä tai naisella, jos meillä ei ole antaa hänelle tarvittavaa kädenjatketta, jolla nykyaikaisin tavoin vihollista voidaan torjua. Ja siitä kädenjatkeesta - ymmärrä asia laajasti - puolustusvoimillamme on krooninen pula.
Puolustusministeriön kansliapäälliköksi näinä päivinä siirtyvä kenraaliluutnantti Kari Rimpi puhui joskus keväällä Suomen Sotilas-lehdessä jokseenkin näin:
"Kun kiertää maakuntia erilaisissa maanpuolustuksellisissa tilaisuuksissa ja kokee sen voimakkaan maanpuolustushengen, mikä meillä vallitsee, niin tietenkin täytyy puhua niin, että se henki pysyisi korkealla ja että usko ja luottamus puolustuskykyymme vain vahvistuisi. Täytyy myös pyrkiä edelleen lujittamaan muutenkin lujaa uskoa puolustusvoimiimme. Mutta puolustuvoimiemme tilan ja puutteet hyvin tuntien tuntee rinnassaan kipeän pistoksen ja tekee itselleen pari kysymystä: Olemmeko me rehellisiä itsellemme? Olemmeko me oikeasti niin hyviä?"
Näin siis viisas ja vastuuntuntoinen, toiseksi korkeimpaan sotilasvirkaan noussut kenraali. Häneen nähden katselen asioita varsin matalalta, mutta kyllin hyvällä kokemuksella ja terveellä järjellä yhtyäkseni noihin kenraalin kysymyksiin.
Ja jos olet sitä mieltä, että meillä ei ole mitään sellaisia uhkia, joihin Natoa tervitsisimme, olet kai loogisesti sitten sitäkin mieltä, että emme tarvitse puolustusvoimiakaan; lakkautettakoon nekin ja säästettäköön nekin miljardit muuhun. Tähän kuitenkaan suomalaisten suuri enemmistö ei taida olla valmis, ei päättäjämmekään.
Olen jo useasti toistellut täällä tunnetun ja arvostetun historioitsijamme, hyvinkin rauhanmiehenä tunnetun Heikki Ylikankaan myös joskus keväällä Suomen Kuvalehden kolumsissaan sanomaansa: "Meillä monet haluavat torjua Naton sillä perusteella, joka olisi ainoa järkevä syy siihen liittymiseksemme: Venäjän pelolla".
Että ginilasillisia on tänä iltana mennyt jo kolme?
Koko Suomen ulkopoliittinen johto, Halonen ja Vanhanen mukaan lukien, vakuutti Suomen kansalle, että Itämeren alueen turvallisuuspoliittinen vakaus lisäänntyi, kun Baltian maat liittyivät Natoon.
Jos näin on, niin miksei Suomi halua lisätä oman alueensa turvallisuuspoliittista vakautta seuraamalla esimerkkiä, jota se itse piti hyvänä silloin, kun se toteutui?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000426&posting=22000000012874674
Päättäkää jo vihdoin, liittoutumisen vastustajat, kumpaan näistä meidän tulee voida uskoa ja luottaa sataprosenttisesti:
1) Suomi kykenee puolustautumaan itsenäisesti
2) Venäjä ei ole uhka
Ei mitään lässytystä että molempiin. Jommankumman on oltava se viimeinen lukko.
Itse en usko ykköseen. Jos vertailukohtia haetaan viime Irakin sodasta, niin kaikesta säästävä, vuosikymmeniä vanhoihin ratkaisuihin tukeutuva Suomi vertautuu mielestäni Irakiin ja asevoimiaan voimakkaasti uudistava sotateknologinen supervalta Venäjä taas Yhdysvaltoihin. Ehkä sillä erotuksella, että suomalaisia on vähemmän kuin irakilaisia ja hyökkäystilanteessa venäläisiä taas luultavasti olisi käytettävissä enemmän kuin amerikkalaisia Irakin sodassa. 1990-alun romahduksen jälkeen Venäjän armeija ei tosin vielä ole Yhdysvaltain tasolla mutta miksei se voisi olla jo kymmenen vuoden kuluttua tai nopeamminkin. Varustihan Aatukin aikoinaan Saksan hampaisiin asti kuudessa vuodessa. Edesmennyt kenraali Ehrnrooth jo sanoi, että on huolehdittava siitä, ettei Suomi enää koskaan jää yksin pahassa tilanteessa. Realiteetit tulevat jo väkiluvuista: viisi miljoonaa vastaan sataviisikymmentä miljoonaa.
Kakkoseen uskominen arveluttaa myös syvästi. Ensinnäkin mieleen tulee toista maailmansotaa edeltänyt naiivi usko suurvaltojen johtajien hyväntahtoisuuteen, Chamberlain ja kumppanit. Toisekseen haluan silloin kysyä, että miksi Suomi suunnilleen ainoana länsimaana ei ole luopumassa yleisestä asevelvollisuudesta ja supistamassa asevoimiaan, miksi halutaan pitää yllä suuria kustannuksia aiheuttavaa isoa armeijaa? Täytyyhän siihen jokin syy olla ja mitä ilmeisimmin se on juuri se, ettei kakkoseen luoteta.
Nyt tuntuukin tilanne olevan se, että kumpikaan perustelu ei oikein pidä mutta niiden reikiä pyritään paikkaamaan vetoamalla molempiin. Kuin vettä kannettaisiin kahdessa sisäkkäisessä muovipussissa, joissa kummassakin on ammottava reikä. Nyt on syytä tarkastella, mikä olisi looginen toiminta kriisin uhatessa näissä kahdessa tapauksessa.
Ne jotka uskovat ykköseen, luultavasti haluavat puolustautua aseellisesti. Ne jotka ovat uskoneet kakkoseen, mutta eivät välttämättä ykköseen, luultavasti haluaisivat antautua taistelutta jos tilanne alkaa siltä näyttää. Ongelma on se, että ykköseen uskojia on niin paljon että taistelemaan saatetaan silti joutua vaikka lopputulos näyttäisi Suomen kannalta hyvin epävarmalta. Tällöin ne jotka ovat uskoneet kakkoseen mutta eivät ykköseen ovat sanoisinko haukanneet paskaa, jos Suomesta tulisi vaarallinen raunioinen taistelutanner ja Suomen voimat riittävät vain kärsimyksen pitkittämiseen ja maan raunioittamiseen.
...tarvitsemme Natoa, ja meidän tulisi liittyä siihen pian.
Ehkäpä sinä olet ottanut jo neljä lasillista, kun et tuota ymmärtänyt. Sehän käy jokaiselle selväpäiselle selväksi jo avauksen teemankin perusteella.
Eilen illalla en ottanut yhtään ginilasillista, mutta pari isohkoa lasillista punkkua kyllä kinkun loppua voileipien kanssa tuhotessani (suuren kimpaleen kinkkua panin kyllä pakkaseen). Kolme tai neljäkään lasillista gintonicia ei kyllä sumenna ajatteluani eikä vaikuta kirjoitustaitooni siten, kuin korvikeaineet eräillä toisilla näkyvät vaikuttavan.
tai surkutellut omia menetyksiään? Ei ole, sille on yhdentekevää, kuinka monta venäläistä kuolee sodassa.