KYSYMYS kaikille

Henkilökohtainen palveluni on ollut jo 25 vuotta lähinnä ja pääasiassa painetun sanan jakamista. Erilaisia hengellisiä lehtiä, traktaatteja ilmaisjakeluna. En ole oikein itse kokenut omakseni ns. joululehden myyntiä,koska koen että lahjaksi olen saanut, lahjaksi haluan antaa.

Ehkä onkin tärkeimpiä ajatuksia minkä otit esille.
Jos päivänsä aloittaa rukoillen,vaikka pyytäen että saa nöyränä vaeltaa Kristuksen edeltä valmistamissa askelissa,niin "naaparikin" huomaa että Kristuksessa vaelletaan.

Meitä seurataan ja luetaan tarkempaa ,kuin Raamattua itseään.
Maailma tietää kyllä miten uskovan kuuluisi elää ,jopa paremmin kuin itse.

Tärkeää on "ravinto", mitä syö ja milloin, myös miten.

Ehkä tuo vertaus ,jossa Jeesuksen luo tuotiin mies jonka oikea käsi oli halvaantunut kertoo muutaman asian.
Oliko kättä koskaan käytetty.
Oliko tapahtunut työ-tapaturma.
Oliko vain pieni naarmu päässyt tulehtumaan.
Tai oliko syntymä vika.
Voit nuo hengelliseen hyvin kätevästi yhdistää.

Ehkä tuo viimeinen on vaikein, voiko uskoon sairaasti syntyä,mut ,ehkä?

Minä kun olen tällänen "havukka-ahon ajattelia, niin vertailen joskus kuvainnollisesti näitä raamatun tapahtumia silmieni eteen.
Vaan tärkeää on ojentaa käsi Mestarin käteen jottei pahempaa pääse sattumaan,Hän on luvannut taluttaa perille.

"Koti" on aina myös hyvä muistaa,ettei tartte "äpärä" lapsena koditonna kulkea.
Siskokset on hyvänä apuna ja "isät" ja "äidit" neuvovat myös elämän poluilla.

Siis vastata kysymykseesi.

Alku-aikoina palvelin monessa seurakunta toimessa ,siivuos, ovimiehenä, uhrin kerääjänä, tee-tupa työssä, radio työssä vanhimmistossa sanaa jakaen.
Sitten täys-aikaisesti LP-työssä heidän hoito kodissaan.
Nykyisin avustus työssä kuljettamassa avustuksia eri kohteisiin ja eri kohteista.
Suurin osa lähtee PMU:n "kirpputoreilta",kätin tuota kirpis nimeä vaikkei ne sillä nimellä todellisuudessa ole (second-hand) olisi ehkä parempi nimitys.
Sairaalat ovat eräällä tavalla kytkeytyneet "harrastuksiini"

Herran elo-vainioilla tarvitaan työn tekijöitä laidasta laitaan ja mielestäni tämä olisi saatava "harrasteen alle,koska monissa näissä asioissa tarvitaan talkoo henkeä, jota olen usein perään kuuluttanut,koska itsekin "harrasteena" tätä Herralleni teen.
Toisinaan täytyy ihan levonkin kannalle laittaa,kun terveys laittaa esteitä.

Juuri siitä on kyse kristinuskossa ja sen todeksi elämisessä aina ja kaikessa pohjimmiltaan, vain siitä. Että meitä saa palvella Jeesus Kristus armonsa täyteydessä.

Olen jo pitkään ollut tätä mieltä että ainoa Jumalaa miellyttävä ja Hänelle kelvollinen tapa jolla voimme Häntä palvella, on todellakin antaa Hänen palvella itseämme.

Missä ja kuinka tämä tapahtuu?
Siellä missä kulloinkin olemme ja että juuri siinä elämämme pisteessä, ainutkertaisessa hetkessä joka on aina nyt ja tässä, ei eilen tai huomenna, kumarrumme Hänen ristinsä juurelle. Kuinka?
Kumarrumme Hänen ristinsä juurelle kun sydämessämme taivumme tunnustamaan totuuden ettemme ole kyllin täydellisiä ja ettemme koskaan voi sellaisia itsessämme olla, että tarvitsemme anteeksiantamusta ja armoa ja sitä pyytäen otamme vastaan Jeesuksen.
Kiinnittyen sydämeltämme yksin ja ainoastaan Häneen. Antaen koko elämämme Jumalan Pojalle jossa on syntien sovitus, ylösnousemus ja ikuinen toivo, läsnäolevalle Kristukselle. Näin ottaen vastaan Jumalan suurimman lahjan jossa Hän meitä palvelee.
Jumala palvelee antaen anteeksi ja siunaten elämämme yhteydessään.
Tällä tavalla voimme palvella Jumalaa.

Käytännössä:
Huomatessani oman avuttomuuteni kiusausten keskellä.
En edes yritä voittaa kiusaustani valtavin tahdonponnistuksin ja itsekurin avulla. Käännyn Jeesuksen puoleen ja sanon että valitsen Hänet. Antaudun Hänelle. Vaikka kiusaukseni repisi ja houkuttaisi minua siltikin valitsen Hänet. Sillä tavalla Hän voittaa kiusaukseni minussa.
Näin saan käytännössä rakastaa Jeesusta!
Kun minusta puhutaan pahaa tai ihminen jota olen parhaani mukaan yrittänyt auttaa kääntää selkänsä ja pettää, kun sisimpäni on täynnä mielestäni oikeudenmukaista vihaa ja tahtoisin lähteä kovistelemaan tuota henkilöä julistaen hänelle muutamia vakavia Raamatun varoituksia ja vähän omianikin, silloin pysähdyn - otan vastaan Jumalan anteeksiantamuksen joka erotuksetta kohdistuu minun ja hänen synteihin, hyväksyn Hänen rakkautensa niin häntä kuin minuakin kohtaan ja huomaan, kuinka vihani asettuu ja sieluni löytää jälleen levon. Jumalan rakkauden tähden (kun minusta tuntuu etten itse kykene rakastamaan tuota henkilöä millään tavalla) menen polvilleni ja teen päätöksen antaa anteeksi, kiitän Jumalaa Hänen rakkaudestaan lähimmäistäni kohtaan ja Hänen rakkautensa vaikutuksesta siunaan lähimmäistä, joka on minua vastaan rikkonut.
Tällä tavalla rakastan Jeesustani.

Mitä siis on Jumalan palveleminen muuta kuin että olemme ottaneet vastaan Jeesuksen, joka on Jumalan lahja uskovalle, ja että tahdomme Hänessä elää todeksi ne siunaukset ja lahjat, jotka Jumala meille Hänessä alati antaa?
Mitä on Jumalan rakastaminen muuta, kuin että annamme Hänen rakastaa itseämme? Että otamme todesta sen tien, jolle olemme lähteneet, tämän ristin ja itsensä kieltämisen siunatun tien, jossa Jumala lahjoittaa meille Hänet itsensä - ja niin löydämme elämämme Hänessä.

Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta;
ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa
maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa,
vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme
sovitukseksi.
Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme
velvolliset rakastamaan toinen toistamme.
(1.Joh.4:7-11).

Ja eräs hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus rakasti,
lepäsi aterioitaessa Jeesuksen syliä vasten.
(Joh.13:23).

Rakkaani on minun, ja minä hänen -
hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.
(Korkea Veisu 1:16).

Jumala palvelee meitä Pyhän Henkensä välityksellä niiden kautta jotka sananpalvelijoina julistavat ja opettavat Hänen sanaansa kirkoissa, seurakunnissa, rukoushuoneissa. Jumala ei palvele ohi Jeesuksen sovitustyön sillä kaikki Jumalan armo tulee osaksemme vain Jeesuksen Kristuksen veressä, siellä missä Hänet on vastaan otettu, ja Jumala palvelee aina Pyhän Hengen kautta, joka julistaa ja avaa Jumalan armon rikkauksia niille, jotka tahtovat Jeesusta rakastaa.
Ilman tätä syvintä elämän sisällistä ulottuvuutta kaikki saarnastuoleista puhutut kauneimmatkin sanat jäävät kohdallamme ulkokohtaisiksi, sellainen uskonnollisuus voi kyllä ohjata kristillisen etiikan noudattamiseen ja ulkonaisesti moraaliseen elämään mutta olennaisin ja tärkein eli rakkaudenyhteys jää puuttumaan, se elävä suhde, joka on kaiken todellisesti toimivan kristillisyyden ydin. Siksi emme kuuntele vain puhujia emmekä pohdiskele heidän puheitaan vain älyllisesti tai tunteellisesti, vaan puhumme sydämissämme Jeesuksen puoleen ja pyydämme että Hän itse meitä ruokkisi kuulemamme puheen kautta ja sen kautta sisintämme ravitsisi hengessä, juurtuaksemme yhä vain syvemmin Hänen tekoonsa.
Näin minä olen sen ymmärtänyt.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä,
joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä
siunauksella Kristuksessa.
(Ef.1:3).

Niin, voimme palvella Jumalaa vain yhdellä tavalla:
Etsiytymällä kaikissa vaikeuksissamme ristin juurelle - sillä siellä loistaa sydämiimme armon valo ja vuodatetaan ylösnousemuksen voima, ilman omia ansiota, lahjaksi sille joka hyväksyy Jumalan teon ja siihen suostuu.

suurta ja täydellistä voi pieni ja mitätön ihminen "palvella"?

Miksi Jumala edes haluasi, että Häntä "palvellaan"?

Onko Jumala narsisti, kun haluaa olla kaiken tuon "palvelun" keskipisteenä?

“Puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdingossaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” (Jaak 1:27, FinRK)

En mittää!!

ST