Mitä hyvää

.... Saatana. Vastaako Saatana myös muiden ihmisten rukouksiin?

Miten Saatana voi ottaa puusta hedelmän ja antaa sen Eevalle - hänellähän ei ollut ruumista?

Miten Pietari pystyi kättelemään Adamia, kun hän ei ollut vielä syntynyt eikä siten saanut fyysistä ruumista? OL käsittelee näitä henkien kanssa kättelemisiä, ja siitä päätellen tuo tapahtuma olisi mahdoton.

haluaisinkin tietää, mitä esimerkiksi sinulle, calmato, Aatami ja Eeva merkitsevät. Mitä sinä henkiläkohtaisesti ajattelet heistä ja mitä hyvää olet heistä oppinut. En siis halua, että vastaat niinkuin luulet MAP-kirkossa opetettavan, vaan nimenomaan sinun henkilökohtaisen näkemyksesi.

kuka vastasi? kirjoitti:

.... Saatana. Vastaako Saatana myös muiden ihmisten rukouksiin?

Miten Saatana voi ottaa puusta hedelmän ja antaa sen Eevalle - hänellähän ei ollut ruumista?

Miten Pietari pystyi kättelemään Adamia, kun hän ei ollut vielä syntynyt eikä siten saanut fyysistä ruumista? OL käsittelee näitä henkien kanssa kättelemisiä, ja siitä päätellen tuo tapahtuma olisi mahdoton.

kuin tuolle calmatolle, että haluaisin juuri sinun henkilökohtaisia ajatuksiasi siitä, mitä hyvää Aatami ja Eeva ovat sinulle opattaneet eli mikä on sinun suhteesi heihin. En niinkään halua MAP-kirkon oppien spekulointia.

sinulle saman kirjoitti:

kuin tuolle calmatolle, että haluaisin juuri sinun henkilökohtaisia ajatuksiasi siitä, mitä hyvää Aatami ja Eeva ovat sinulle opattaneet eli mikä on sinun suhteesi heihin. En niinkään halua MAP-kirkon oppien spekulointia.

joten ei minulla heihin ole mitään suhdetta.

Tuo Johanneksen evankeliumin kohta on yksi hieno kohta Raamatusta. Mielenkiintoista, miten ajattelet Aatamin ja Eevan. Oletko ajatellut koskaan sitä, että kuka (ketkä) on todellisuudessa olleet ensimmäiset ihmiset, jos pidät Aatamia ja Eevaa vain allegorisina henkilöinä? Miten tämän selität? Et siis usko Raamattuun sanasta sanaan totena, vaan että joukossa on vertaukuvallisia kertomuksia?

ja Eeva kirjoitti:

Tuo Johanneksen evankeliumin kohta on yksi hieno kohta Raamatusta. Mielenkiintoista, miten ajattelet Aatamin ja Eevan. Oletko ajatellut koskaan sitä, että kuka (ketkä) on todellisuudessa olleet ensimmäiset ihmiset, jos pidät Aatamia ja Eevaa vain allegorisina henkilöinä? Miten tämän selität? Et siis usko Raamattuun sanasta sanaan totena, vaan että joukossa on vertaukuvallisia kertomuksia?

Ymmärrän Jumalan luomistyön tapahtuneen evoluution kautta. Kun Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, se oli se hetki, kun ihminen tuli tietoiseksi omasta olemassaolostaan ja alkoi ihmetellä. Hän alkoi tehdä uudella tavalla havaintoja itsestään, ympäristöstään ja toisista olennoista ja tajusi rajallisuutensa ja kuolevaisuutensa.

Ratkaiseva ero ihmisen ja eläimen välillä ei ole minun mielestäni kieli ja viestintä (kuten usein väitetään, sillä myös eläimet viestivät ja kotieläimet jopa ihmisenkin kanssa) eikä työkalujen valmistus ja käyttö (sillä tätä osaavat monet eläimetkin) vaan sen ymmärtäminen, että ken on syntynyt myös kerran kuolee. Tästä alkoi ihmisen oman olemassa olemisensa ihmettely - asia, joka ei tuota eläimille koskaan päänvaivaa.

Tähän ihmettelyymme Jumala on vastannut ja vastaa yhä. Eri maailmanuskontojen pyhät kirjoitukset ovat syntyneet tässä vuoropuhelussa. Me voimme myös rukouksessa puhua Jumalalle ja kuulla sisimmässämme Hänen vastaavan meille.

Kristinuskossa on muihin maailmanuskontoihin verrattuna ainutlaatuista sanoma siitä, että Jumala syntyi ihmiseksi ja sovitti koko ihmiskunnan itsensä kanssa, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.

vertauskuvallisina henkilöinä, niin silloinhan sinun täytyy pitää suurinta osaa Raamatusta sellaisena, koska Raamattuhan etenee Aatamista ja Eevasta lähtien kertoen Kainista ja Aabelista ja muista heidän jälkeläisistään pitkiä sukuluetteloita myöten. Jos siis Aatamia ja Eevaa ei todellisuudessa ollut olemassa, niin mistä lähtien Raamatun kertomukset ovat mielestäsi todellisia vai ovatko ne mielestäsi kerrassaan kaikki vain vertauskuvaa?

Aatamia ja Eevaa kirjoitti:

vertauskuvallisina henkilöinä, niin silloinhan sinun täytyy pitää suurinta osaa Raamatusta sellaisena, koska Raamattuhan etenee Aatamista ja Eevasta lähtien kertoen Kainista ja Aabelista ja muista heidän jälkeläisistään pitkiä sukuluetteloita myöten. Jos siis Aatamia ja Eevaa ei todellisuudessa ollut olemassa, niin mistä lähtien Raamatun kertomukset ovat mielestäsi todellisia vai ovatko ne mielestäsi kerrassaan kaikki vain vertauskuvaa?

on minun mielestäni vertauskuvallinen kertomus ja profeetta Joona tuskin oli elävänä valaskalan vatsassa. En usko myöskään siihen, että maailman kielet olisivat syntyneet Babylonin tornin rakentamisen takia. Nooan rakentama arkki, jossa oli pareittain kaikkia maapallon eläimiä pilttuisssaan ei myöskään mahdu ihan sellaisenaan täytenä faktana pitämiini asioihin.

Silti näissä tarinoissa on syvä viisaus ja ne ovat Jumalan sanaa juuri siksi, että ne opettavat meitä vertauskuvallisessa muodossa. Esimerkiksi Eevaa ei luotu Aatamin kylkiluusta vaan juutalaisten tänäkin päivänä tuntema sanonta 'ovat kuin toistensa kylkiluusta tehdyt' kuvaa ystävyyttä, eli mies ja nainen on tarkoitettu Jumalan järjestyksen mukaan kulkemaan ja toimimaan rinnakkain, kylki kyljessä, toistensa parhaina tovereina ja toisiaan täydentävinä.

Suomessa vastaava sanonta on hieman arkisempi, ollaan kuin paita ja perse.

calmato kirjoitti:

on minun mielestäni vertauskuvallinen kertomus ja profeetta Joona tuskin oli elävänä valaskalan vatsassa. En usko myöskään siihen, että maailman kielet olisivat syntyneet Babylonin tornin rakentamisen takia. Nooan rakentama arkki, jossa oli pareittain kaikkia maapallon eläimiä pilttuisssaan ei myöskään mahdu ihan sellaisenaan täytenä faktana pitämiini asioihin.

Silti näissä tarinoissa on syvä viisaus ja ne ovat Jumalan sanaa juuri siksi, että ne opettavat meitä vertauskuvallisessa muodossa. Esimerkiksi Eevaa ei luotu Aatamin kylkiluusta vaan juutalaisten tänäkin päivänä tuntema sanonta 'ovat kuin toistensa kylkiluusta tehdyt' kuvaa ystävyyttä, eli mies ja nainen on tarkoitettu Jumalan järjestyksen mukaan kulkemaan ja toimimaan rinnakkain, kylki kyljessä, toistensa parhaina tovereina ja toisiaan täydentävinä.

Suomessa vastaava sanonta on hieman arkisempi, ollaan kuin paita ja perse.

Romanit selittävät romanien alkuperän sillä taval-
la että Aadamilla olisi ollut toinen vaimo Eevan
lisäksi josta kaikki romanit ovat polveutuneet.
Romanien esi-isä taivaassa oli kuitenkin 144000:n
69:s jäsen joka syntyi myöhemmin Aadamin ja Eevan
pojan Kainin (toiseksi vanhimman pojan?)pojan poi-
kana.Aadamin Ja Eevan sukuhaaroja on mukava sel-vitellä epäuskoisille.

calmato kirjoitti:

Ymmärrän Jumalan luomistyön tapahtuneen evoluution kautta. Kun Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, se oli se hetki, kun ihminen tuli tietoiseksi omasta olemassaolostaan ja alkoi ihmetellä. Hän alkoi tehdä uudella tavalla havaintoja itsestään, ympäristöstään ja toisista olennoista ja tajusi rajallisuutensa ja kuolevaisuutensa.

Ratkaiseva ero ihmisen ja eläimen välillä ei ole minun mielestäni kieli ja viestintä (kuten usein väitetään, sillä myös eläimet viestivät ja kotieläimet jopa ihmisenkin kanssa) eikä työkalujen valmistus ja käyttö (sillä tätä osaavat monet eläimetkin) vaan sen ymmärtäminen, että ken on syntynyt myös kerran kuolee. Tästä alkoi ihmisen oman olemassa olemisensa ihmettely - asia, joka ei tuota eläimille koskaan päänvaivaa.

Tähän ihmettelyymme Jumala on vastannut ja vastaa yhä. Eri maailmanuskontojen pyhät kirjoitukset ovat syntyneet tässä vuoropuhelussa. Me voimme myös rukouksessa puhua Jumalalle ja kuulla sisimmässämme Hänen vastaavan meille.

Kristinuskossa on muihin maailmanuskontoihin verrattuna ainutlaatuista sanoma siitä, että Jumala syntyi ihmiseksi ja sovitti koko ihmiskunnan itsensä kanssa, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.

ei taida olla mitään lisäämistä?
kiitos, calmato!

calmato kirjoitti:

Ymmärrän Jumalan luomistyön tapahtuneen evoluution kautta. Kun Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, se oli se hetki, kun ihminen tuli tietoiseksi omasta olemassaolostaan ja alkoi ihmetellä. Hän alkoi tehdä uudella tavalla havaintoja itsestään, ympäristöstään ja toisista olennoista ja tajusi rajallisuutensa ja kuolevaisuutensa.

Ratkaiseva ero ihmisen ja eläimen välillä ei ole minun mielestäni kieli ja viestintä (kuten usein väitetään, sillä myös eläimet viestivät ja kotieläimet jopa ihmisenkin kanssa) eikä työkalujen valmistus ja käyttö (sillä tätä osaavat monet eläimetkin) vaan sen ymmärtäminen, että ken on syntynyt myös kerran kuolee. Tästä alkoi ihmisen oman olemassa olemisensa ihmettely - asia, joka ei tuota eläimille koskaan päänvaivaa.

Tähän ihmettelyymme Jumala on vastannut ja vastaa yhä. Eri maailmanuskontojen pyhät kirjoitukset ovat syntyneet tässä vuoropuhelussa. Me voimme myös rukouksessa puhua Jumalalle ja kuulla sisimmässämme Hänen vastaavan meille.

Kristinuskossa on muihin maailmanuskontoihin verrattuna ainutlaatuista sanoma siitä, että Jumala syntyi ihmiseksi ja sovitti koko ihmiskunnan itsensä kanssa, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.

Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen. Tämä tapahtui ennen fyysistä luomista. Ihminen luotiin ensin hengellisesti kuten kaikki muukin on luotu ensin hengellisesti. Meistä tuli silloin Jumalan henkilapsia.

Hengellistä luomista seurasi fyysinen luominen. Ihmisen ruumis muovattiin maan tomusta. Se on saattanut tapahtua siihen tapaan kuin kehitysoppikin olettaa, mutta voi olla tosinkin. Kun ihmisen ruumis oli valmis, Jumala puhalsi häneen elämän henkäyksen. Vanhemman käännöksen mukaan ihmisestä tuli silloin elävä sielu. Tämä tarkoittaa, että ihminen sai ruumiin henkensä asuinsijaksi. Eevan ruumis luotiin Aadamin elimistön mallin mukaan jollain tavoin, mitä emme tunne.

Raamatun mukaan ihminen oli tuossa vaiheessa kuolematon, viaton ja täydellinen. Emme tiedä läheskään kaikkea ihmisen alkuvaiheista, mutta luomiskertomus antaa pääpiirteet. Kuolema seurasi ihmisen valinnasta ja samoin karkoitus Jumalan kasvojen edestä. Ihmisestä tuli sekä fyysisesti kuolevainen ja lisäksi hän kuoli hengellisesti eli joutui eroon Jumalasta.

Krsitus voitti fyysisen kuoleman kaikkien puolesta. Hengellisen kuoleman Kristus voitti niiden puolesta, jotka ottavat vastaan evankeliumin ja pitävät käskyt parhaansa mukaan.

calmato kirjoitti:

on minun mielestäni vertauskuvallinen kertomus ja profeetta Joona tuskin oli elävänä valaskalan vatsassa. En usko myöskään siihen, että maailman kielet olisivat syntyneet Babylonin tornin rakentamisen takia. Nooan rakentama arkki, jossa oli pareittain kaikkia maapallon eläimiä pilttuisssaan ei myöskään mahdu ihan sellaisenaan täytenä faktana pitämiini asioihin.

Silti näissä tarinoissa on syvä viisaus ja ne ovat Jumalan sanaa juuri siksi, että ne opettavat meitä vertauskuvallisessa muodossa. Esimerkiksi Eevaa ei luotu Aatamin kylkiluusta vaan juutalaisten tänäkin päivänä tuntema sanonta 'ovat kuin toistensa kylkiluusta tehdyt' kuvaa ystävyyttä, eli mies ja nainen on tarkoitettu Jumalan järjestyksen mukaan kulkemaan ja toimimaan rinnakkain, kylki kyljessä, toistensa parhaina tovereina ja toisiaan täydentävinä.

Suomessa vastaava sanonta on hieman arkisempi, ollaan kuin paita ja perse.

Mooses kirjoitti joukolleen kertomuksen samalla tavalla kuin kaikki muutkin senajan kansat ja heimot.
Ei tarvinnut olla kuin sata ihmistä niin alkoi tarinoita syntyä ja ne elivät ja kasvoivat heimonsa mukana. Mukaan otettiin lainoja naapureilta ja vierailta kunhan kieltä vaan ymmärrettiin.
Historiikit kulkivat eteenpäin suusanallisesti mutta Kun Mooses oppi kirjoittamaan pani hän keksimänsä juutalaisten historian paperille. Papit säilyttivät ne hyvin ja lisäilivät omia kertomuksiaan sodista ja jumalan puheista.
Kivimiehiä eivät juutalaiset olleet joten kivikirjoituksia eivät jättäneet jälkeensä egyptiläisten tapaan.

UPDATE_6767016 kirjoitti:

Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen. Tämä tapahtui ennen fyysistä luomista. Ihminen luotiin ensin hengellisesti kuten kaikki muukin on luotu ensin hengellisesti. Meistä tuli silloin Jumalan henkilapsia.

Hengellistä luomista seurasi fyysinen luominen. Ihmisen ruumis muovattiin maan tomusta. Se on saattanut tapahtua siihen tapaan kuin kehitysoppikin olettaa, mutta voi olla tosinkin. Kun ihmisen ruumis oli valmis, Jumala puhalsi häneen elämän henkäyksen. Vanhemman käännöksen mukaan ihmisestä tuli silloin elävä sielu. Tämä tarkoittaa, että ihminen sai ruumiin henkensä asuinsijaksi. Eevan ruumis luotiin Aadamin elimistön mallin mukaan jollain tavoin, mitä emme tunne.

Raamatun mukaan ihminen oli tuossa vaiheessa kuolematon, viaton ja täydellinen. Emme tiedä läheskään kaikkea ihmisen alkuvaiheista, mutta luomiskertomus antaa pääpiirteet. Kuolema seurasi ihmisen valinnasta ja samoin karkoitus Jumalan kasvojen edestä. Ihmisestä tuli sekä fyysisesti kuolevainen ja lisäksi hän kuoli hengellisesti eli joutui eroon Jumalasta.

Krsitus voitti fyysisen kuoleman kaikkien puolesta. Hengellisen kuoleman Kristus voitti niiden puolesta, jotka ottavat vastaan evankeliumin ja pitävät käskyt parhaansa mukaan.

kun Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, se oli Elämän Henki hänestä itsestään.
se ei siis tarkoita sitä, että "ihminen sai ruumiin henkensä asuisijaksi", vaan aivan toisinpäin: ihmiseksi suunniteltu ruumis sai Elämältä elämän hengen.

ennenkuin alat taas syyttämään minua ikioman opppini levittämisestä, huomautan, että kyseessä on kristinopin mukainen käsitys ihmisen synnystä.

tode' kirjoitti:

kun Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, se oli Elämän Henki hänestä itsestään.
se ei siis tarkoita sitä, että "ihminen sai ruumiin henkensä asuisijaksi", vaan aivan toisinpäin: ihmiseksi suunniteltu ruumis sai Elämältä elämän hengen.

ennenkuin alat taas syyttämään minua ikioman opppini levittämisestä, huomautan, että kyseessä on kristinopin mukainen käsitys ihmisen synnystä.

ongelmia. Olen päätynyt ajattelamaan, ettei yhdestä ruumiista lopulta paljon haittaa ole, jos sielu kuitenkin toimii kohtuullisesti, - ääneen valittamatta.

Pikemminkin välillä on hyvinkin mielenkiintoista seurata tuon ruumiin kulloistakin käyttäytymistä.

Turust

uskoovainen kirjoitti:

Mooses kirjoitti joukolleen kertomuksen samalla tavalla kuin kaikki muutkin senajan kansat ja heimot.
Ei tarvinnut olla kuin sata ihmistä niin alkoi tarinoita syntyä ja ne elivät ja kasvoivat heimonsa mukana. Mukaan otettiin lainoja naapureilta ja vierailta kunhan kieltä vaan ymmärrettiin.
Historiikit kulkivat eteenpäin suusanallisesti mutta Kun Mooses oppi kirjoittamaan pani hän keksimänsä juutalaisten historian paperille. Papit säilyttivät ne hyvin ja lisäilivät omia kertomuksiaan sodista ja jumalan puheista.
Kivimiehiä eivät juutalaiset olleet joten kivikirjoituksia eivät jättäneet jälkeensä egyptiläisten tapaan.

Tietysti varsinkin Vanhan testamentin kertomukset ovat osittain perimätietoa, osittain muokkautuneet yleisen myyttikaavan mukaisesti - sellaisiksi, joina kertomukset ja jopa elokuvat edelleenkin 'toimivat' ja jäävät parhaiten mieleen.

Mukana on ihan tyypillisiä "miksi ketun hännänpää on valkoinen" selityksiä, kuten mielestäni kertomus Babylonin tornin kieltensekoituksesta tai selitys siitä, miksi taivaalla on sateenkaari.

En kuitenkaan näe tässä mitään ristiriitaa. Se joka haluaa ja voi uskoa kaikki Vanhan testamentin kertomukset aivan kirjaimellisesti, saa minun puolestani tehdä niin. Kukin rukoilkoon ja pohtikoon itse Raamattua lukiessaan, sillä kaikille kolkuttaville on luvattu avata.

Raamattu on siitäkin niin upea kirja, että kullakin ikä- ja kehitystasolla siitä aukeaa uusia näkökulmia. Se on aivan tyhjentymätön kirja.

calmato kirjoitti:

Tietysti varsinkin Vanhan testamentin kertomukset ovat osittain perimätietoa, osittain muokkautuneet yleisen myyttikaavan mukaisesti - sellaisiksi, joina kertomukset ja jopa elokuvat edelleenkin 'toimivat' ja jäävät parhaiten mieleen.

Mukana on ihan tyypillisiä "miksi ketun hännänpää on valkoinen" selityksiä, kuten mielestäni kertomus Babylonin tornin kieltensekoituksesta tai selitys siitä, miksi taivaalla on sateenkaari.

En kuitenkaan näe tässä mitään ristiriitaa. Se joka haluaa ja voi uskoa kaikki Vanhan testamentin kertomukset aivan kirjaimellisesti, saa minun puolestani tehdä niin. Kukin rukoilkoon ja pohtikoon itse Raamattua lukiessaan, sillä kaikille kolkuttaville on luvattu avata.

Raamattu on siitäkin niin upea kirja, että kullakin ikä- ja kehitystasolla siitä aukeaa uusia näkökulmia. Se on aivan tyhjentymätön kirja.

Ei siinä mitään eroa ole, jos kerran voi uskoa raamatunkin selkeästi myyttisiin keksaistuihin osiin. Yhtä lailla sitten voi ymmärtää koko Mormoninkirjan vaikka symbolisena ja uskoa siihen kirjaimellisesti sitä kautta.

mormoninkirjaan kirjoitti:

Ei siinä mitään eroa ole, jos kerran voi uskoa raamatunkin selkeästi myyttisiin keksaistuihin osiin. Yhtä lailla sitten voi ymmärtää koko Mormoninkirjan vaikka symbolisena ja uskoa siihen kirjaimellisesti sitä kautta.

Mormonithan uskovat kirjaimellisesti, että Joseph Smithin kirjoittama Mormonin kirja kertoisi Ameeriikan mantereella eläneiden ihmisten vaiheista. Niin voi todella uskoa, mikä on tälläkin palstalla moneen kertaan todettu.

Minä en usko kirjaimellisina faktoina kaikkia Vanhan testamentin kertomuksia, mutta kuten kaikkien suurten maailmanuskontojen kertomuksissa, niissä on jotain, joka vastaa ihmisenä olemisen ja ihmisen Jumalasuhteen perimmäisiin kysymyksiin. Vanhan testamentin ja Uuden testamentin eri kirjoissa on sisäinen eheys ja harmonia, ne ovat aikakautensa parhaiden henkien kirjoittamaa tai muistiin merkitsemää kollektiivista kokemusta ja viisautta.

Tällaista autenttisuutta, eheyttä ja harmoniaa ei ole minun mielestäni Mormonin kirjassa. Raamattu on Jumalan sanaa ja "jumalansanaa", myös kaunokirjallisena teoksena aivan omaa luokkaansa.

calmato kirjoitti:

Mormonithan uskovat kirjaimellisesti, että Joseph Smithin kirjoittama Mormonin kirja kertoisi Ameeriikan mantereella eläneiden ihmisten vaiheista. Niin voi todella uskoa, mikä on tälläkin palstalla moneen kertaan todettu.

Minä en usko kirjaimellisina faktoina kaikkia Vanhan testamentin kertomuksia, mutta kuten kaikkien suurten maailmanuskontojen kertomuksissa, niissä on jotain, joka vastaa ihmisenä olemisen ja ihmisen Jumalasuhteen perimmäisiin kysymyksiin. Vanhan testamentin ja Uuden testamentin eri kirjoissa on sisäinen eheys ja harmonia, ne ovat aikakautensa parhaiden henkien kirjoittamaa tai muistiin merkitsemää kollektiivista kokemusta ja viisautta.

Tällaista autenttisuutta, eheyttä ja harmoniaa ei ole minun mielestäni Mormonin kirjassa. Raamattu on Jumalan sanaa ja "jumalansanaa", myös kaunokirjallisena teoksena aivan omaa luokkaansa.

Tuo on vain semmoista että "minä satun tykkäämään tästä ja sinä tuosta" kun jokin miellyttää/ei miellytä.

On vaikea nähdä mitään todellista eroa noissa kirjoissa, raamatussa on paljon hömppää ja MK taitaa olla kokonaan hömppää, mutta jos joku siitä tykkää ja saa ohjenuoransa niin so what.

Minä olen entinen mormoni ja nykyään ateisti. En tunne mitään uskonnon tarvettakaan, sillä elämä sujuu ihan hienosti ilman. Tunnen kyllä jotain syvää kunnioitusta tai sen tapaista kun ajattelen maailmankaikkeutta, mutten tee semmosta päätelmää että jonkun on se pitänyt suunnitella jne.

Vanha äitini sanoo pitävänsä iltarukouksen mutta kai se on lähinnä hänen tapansa rauhoittua nukkumaan mennessä, että tulisi hyvä uni. Ei kai siitä mitään haittaakaan tietenkään ole.

Tää on vähän sekavaa, mutta tarkotan sanoa just että uskonnot tuntuu kaikki syntyneen ihmisistä ja ihmisten erilaisiin tarpeisiin. Tuo Tapani tarvitsee näköjään tollasta tiukkaa lahkouskoa kuin mormonismi mutta sinä et, vaan olet liberaalimpi etkä takerru "lain kirjaimeen" niin hanakasti.

Ota siitä sitten selvää kun uskontoja on kymmeniä tuhansia. Ja useimmiten ihmisen uskonnon päättää se, millasiin oloihin on sattunut syntymään tai ketä sattumoisin tapaa. Minä tapasin arassa tilanteessa mormoneja mutta olisin voinut tavata vaikka adventisteja.... who knows missä tilassa olisin nykyään.

mutkuttelija kirjoitti:

Tuo on vain semmoista että "minä satun tykkäämään tästä ja sinä tuosta" kun jokin miellyttää/ei miellytä.

On vaikea nähdä mitään todellista eroa noissa kirjoissa, raamatussa on paljon hömppää ja MK taitaa olla kokonaan hömppää, mutta jos joku siitä tykkää ja saa ohjenuoransa niin so what.

Minä olen entinen mormoni ja nykyään ateisti. En tunne mitään uskonnon tarvettakaan, sillä elämä sujuu ihan hienosti ilman. Tunnen kyllä jotain syvää kunnioitusta tai sen tapaista kun ajattelen maailmankaikkeutta, mutten tee semmosta päätelmää että jonkun on se pitänyt suunnitella jne.

Vanha äitini sanoo pitävänsä iltarukouksen mutta kai se on lähinnä hänen tapansa rauhoittua nukkumaan mennessä, että tulisi hyvä uni. Ei kai siitä mitään haittaakaan tietenkään ole.

Tää on vähän sekavaa, mutta tarkotan sanoa just että uskonnot tuntuu kaikki syntyneen ihmisistä ja ihmisten erilaisiin tarpeisiin. Tuo Tapani tarvitsee näköjään tollasta tiukkaa lahkouskoa kuin mormonismi mutta sinä et, vaan olet liberaalimpi etkä takerru "lain kirjaimeen" niin hanakasti.

Ota siitä sitten selvää kun uskontoja on kymmeniä tuhansia. Ja useimmiten ihmisen uskonnon päättää se, millasiin oloihin on sattunut syntymään tai ketä sattumoisin tapaa. Minä tapasin arassa tilanteessa mormoneja mutta olisin voinut tavata vaikka adventisteja.... who knows missä tilassa olisin nykyään.

Olen myös entinen mormoni enkä nykyään kuulu mihinkään kirkkokuntaan.

Jumalan olemassaoloa tai olemassa olemattomuutta ei pysty todistamaan. Tässä mielessä olen agnostikko. Kokemusperäisesti ja tunnetasolla minulla kuitenkin on vahva kokemus siitä, että jotain minua suurempaa on olemassa, enkä nyt tarkoita pelkästään luonnonlakeja. On jokin Korkeampi voima, suuri Logiikka joka panee kappaleet kiertämään radoillaan ja meidät ihmisyksilöt käymään keskenämme tällaisia keskusteluita.

Kyky ihmetellä on minusta ihme. Marxilaiset sanovat, että "tajunta on materian korkein olomuoto" - vaikka niinkin, että ihmettely johtuisi vain materian äärimmäisen hienosta järjestäytyneisyydestä aivoissamme se on silti ihme.

Jumala on vastaus ihmettelyymme. Olipa Jumala sitten luonut meidät tai meidän kaipuumme luonut Jumalan.

Aaro Hellaakosken Hengen manausta siteeratakseni:
"Jumala, Henki, sinutko kieltäisin siks' vain ettet mahtunut ahtaaseen majaan, jonka Sun asunnokses kaavailin?

(kirjahylly sekaisin, en löydä kirjaa voidakseni siteerata tarkasti, mutta runo kertoo asiasta mielestäni kaiken olennaisen)

calmato kirjoitti:

Olen myös entinen mormoni enkä nykyään kuulu mihinkään kirkkokuntaan.

Jumalan olemassaoloa tai olemassa olemattomuutta ei pysty todistamaan. Tässä mielessä olen agnostikko. Kokemusperäisesti ja tunnetasolla minulla kuitenkin on vahva kokemus siitä, että jotain minua suurempaa on olemassa, enkä nyt tarkoita pelkästään luonnonlakeja. On jokin Korkeampi voima, suuri Logiikka joka panee kappaleet kiertämään radoillaan ja meidät ihmisyksilöt käymään keskenämme tällaisia keskusteluita.

Kyky ihmetellä on minusta ihme. Marxilaiset sanovat, että "tajunta on materian korkein olomuoto" - vaikka niinkin, että ihmettely johtuisi vain materian äärimmäisen hienosta järjestäytyneisyydestä aivoissamme se on silti ihme.

Jumala on vastaus ihmettelyymme. Olipa Jumala sitten luonut meidät tai meidän kaipuumme luonut Jumalan.

Aaro Hellaakosken Hengen manausta siteeratakseni:
"Jumala, Henki, sinutko kieltäisin siks' vain ettet mahtunut ahtaaseen majaan, jonka Sun asunnokses kaavailin?

(kirjahylly sekaisin, en löydä kirjaa voidakseni siteerata tarkasti, mutta runo kertoo asiasta mielestäni kaiken olennaisen)

uskokaan.


HENGEN MANAUS

Jumala, henki, sinutko kieltäisin
siksi vain, ettet ole mahtunut majaan,
jonka sun asunnoksesi kaavailin?
Itseviisaana, arkana kunniastaan
järkeni on kapinoinut sinua vastaan
nähden mahtisi melko heikon, vajaan.
Ethän kykene rakennusmestariksi,
et edes kunnolliseksi poliisiksi,
vastaamaan et, kun kysyn: miksi, miksi.

Niin, lukemattoman paljon sanella voisin
seikkoja, joitten täytyisi olla toisin
jos olis valta ja voima ja kunnia sun
ja viisaus mun.

Jumala, henki, jos olen kiistellyt
kanssasi, katso, uhkani haipuu.
Tosin ei vielä liene selvinnyt
sinäkö loit mun, vai sinut ihmisen kaipuu,
mutta sen tiennen ja osannen ottaa lukuun:
sinua vailla kuulumme susien sukuun.

Jumala, henki, kaivaten sinua hain
lapsen silmistä, säkeistä runoilijain,
takaa lehden, tuulessa vipajavan,
ja ukkospilven ja salaman,
kieleltä niitten, jotka sun tunnustavat,
anoen, kiittäen kätensä kurkottavat
tähtiä kohti ja kauas niitten taa
missä päärlyportteja aukeaa.

Joskus en sua löytänyt, joskus, luulen,
äänesi kaikkialta kuulen,
minne ihmisen aatos sinkoaa
puhdistettuna liekissä kuluttavassa,
kärsimyksien ahjon lietsonnassa.

Jumala, henki, aavistukseni sanoo:
turhaan sinulta kysyy, sinulta anoo,
eikä aivan turhaan sittenkään.
Nokisen askaren vierellä nään
otsasi uurteisen ja kumarapään,
työn epäkiitollisimman tuttuna tuona,
jonka on meistä kulutettava kuona.
Jumala, henki, en lie ainoa, jolla
vaikea on sinun ahjossasi olla,
paahtua niin kuin lietsottava rauta,
taipua paljoon, kasvaa pienemmäksi,
tulla hetki hetkeltä köyhemmäksi.
Muttei auta, muttei auta,
sinähän yksin puhallat kipinän meihin
kylmiin, kovettuneihin.

Jumala, henki, ahjosi kuumuudessa
uupunut olen ja pihties puristimessa.
Sinä et väsy, et putoa uskostas
että olet nostava kerran moukarin alta
työn, joka näyttää valmiimmalta
kuin tämä, joka nyt kipunoi sormissas.

Aaro Hellaakoski