Ei meillä eksytyksiä?

Ellen White on on sanonut että suurin osa Jumalan kansasta on vielä adventtikansan ulkopuolella. Se eksytys ainakin on että luullaan nimen seurakunnan luettelossa pelastavan.Ei jokainen joka sanoo Herra Herra pääse taivasten valtakuntaan, vaan ne jotka tekevät taivaallisen Isän tahdon.Jolla on Poika,sillä on elämä.Jolla ei poikaa ole sillä ei ole elämää. JA SE TAAS NÄKYY ELÄMÄSTÄ!Onko pukeutunut sydämelliseen armahtavaisuuteen,ystävällisyyteen,nöyryyteen,lempeyteen ja kärsivällisyyteen.Pitäkää huolta,että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenneVAIKKA TEILLÄ OLISIKIN MOITTIMISEN AIHETTA.Niinkuin HERRA ON ANTANUT TEILLE ANTEEKSI,niin antakaa tekin! Te jotka raamattunne tunnette tiedätte mitkä kohdat ovat sieltä.

Saatana tahtoo tuhota aidon yhteyden Jumalan ja ihmisen välillä, joten joka seurakunnassa on varmasti jonkinlaista eksytystä ja eksyttäjiä. Useimmiten nämä eksyttäjät ovat niin sokeita, etteivät tiedä itsekään olevansa eksyksissä.

Tämän tähden olisikin tärkeätä keskittyä tutkimaan raamattua ja Jumalan täydellistä rakkautta. Jatkuva toisten kyräily ja kriittinen arviointi tuhoaa lopunkin rakkauden meidän keskeltämme.

Sanassa sanotaan, että se suuri eksyttäjä vaanii meitä voidakseen eksyttää valitutkin. Ei kai mikään kristillinen yhteisö tai kirkko voi olla vapaa eksyttäjän kavalilta juonilta.

Että mitenkä ne ilmenevät adv.seurakunnan sisällä? No "joku" voi pitää koko adv.seurakuntaa eksyttäjänä. Olen itse ollut kyseisen seurakunnan "sisällä" noin 50-vuotta. En ainakaan ole koskaan kuullut sellaisesta eksytyksestä, josta joku jo ehätti kirjoittamaan. Että luultaisiin nimen seurakunnan luettelossa pelastavan. Joku voi tietysti näin luulla,jos on tarpeeksi tyhmä.Mutta tälläistä en kuulut kenenkään opettavan,en "pöntöstä" enkä epävirallisestikkaan,päin vastoin.

Kiitos ja rauhaa

Laitan yhden opetuskirjeeni siitä mikä on lopun ajan eksytys.
Tuo asia on hyvin tärkeä, mitä se sisältää.
Löydät siitä nyrkkisäännön millä voit kulkea kohti oikeaa valoa.
Kun muistat vielä Ilm 14:12, on siinä ilmaistu yhdessä jakeessa koko Raamatun sisältö mistä on kysymys kristinuskossa.

Jumalan seurakunta on totuuden pylväs ja perustus.
1 Tim 3:15.
Siellä ei anneta valtaa ihmisten omien halujen järkeilylle, vaan kyse on aina puhtaasti Raamatun opetuksesta.

En lähde kritisoimaan muita seurakuntia, jokaisessa kristillisessä piirissä on Jumalan lapsia yksilöinä, kuten A-kirkossakin yksilöinä, niitä vilpittömiä sieluja jotka korottavat Kristusta sen valon mukaan minkä ovat saaneet.

On oikein tietenkin ja välttämätöntä seurata valoa sinnekin missä ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, jos ei kykene olemaan vilpitön Raamatulle omassa piirissään.
Kohti valoa on kuljettava, ja oltava nöyryyttä muuttaa oppirakennelmiaan jos Raamattu niin todistaa ja vaatii. Se on sitä vilpittömyyttä. Luuk 12:47-48.

Kun tulin synnintuntoon päätin opiskella Raamatun niin hyvin, että voin valita seurakunnan joka Raamattua uskollisesti opettaa.
10 vuotta elämästäni mennyt Raamatun oppimisessa.
En ole muuta tehnytkään.

En ole valintaani katunut, ja en ole havainnut missään minkäänlaista poikkeamaa Raamatun sanasta A-kirkon opetuksessa.

Jumalan siunausta
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
(Tilaa kursseja ja kirjallisuutta täältä!)

RISTILLÄ KUMOUTUNEET KÄSKYT JA LOPUN AJAN HARHA-OPPI
"- Ja hän lakkauttaa teuras- ja ruokauhrin." (Dan 9:24-27)

Vuonna 31 jkr, 3,5 vuotta kasteensa jälkeen, Jeesus Vapahtajamme ristiinnaulittiin.

Golgatan uhriin päättyi koko uhripalvelusjärjestelmä, joka oli 4 000 vuotta viitannut ja esikuvannut ainutkertaista Jumalan Karitsaa. Koko vanhan liiton uhripalvelusjärjestelmä lakkasi. (Hebr 9:1-10) Vertauskuvat poistuivat kaikki, (Hebr 8:5) kun oikea uhri annettiin.

Kun Jeesus kuoli ristillä temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. (Matt 27:51) Esirippu oli kookas, paksu ja lattiasta kattoon ulottuva verho jolla, temppeli jaettiin "pyhään" ja "kaikkein pyhimpään." Kerran vuodessa suurena sovituspäivänä ylipapilla oli lupa mennä kaikkein pyhimpään, (3 Moos 16) jolloin suurena sovituspäivänä sovitettiin kaikki kansan vuoden synnit pois.

Esiripun repeäminen oli vertauskuva siitä että synnin erottava väliseinä Jumalan ja ihmisen välillä oli nyt poissa, ja että kaikilla on suora yhteys taivaaseen Ylipapapin välityksellä. Ylipappi taivaan temppelissä on Jeesus Kristus. (Hebr 10:19) (Hebr 8)

Ristinkuolemassa lakkasivat kaikki seremonialait. (Ef 2:15, Hebr 7:11-28, 9:10, 10:1-10, Kol 2:14)

Jumalan siveyslaki (10 käskyä) on voimassa kaikkina aikoina. Jeesus itse vahvisti tämän omilla sanoillaan (Matt 5:17-19, 21,27, 19:17-19, Luuk 16:17)

Uuden liiton kansalaisuus edellytää, että Jumalan siveyslaki laki on sydämen lihatauluissa: Hebr 8:9-10, Jer 31:31-33, Hes 36:26-27.

Monet uskonnolliset opettajat opettavat harhaoppina että käskyt ovat poistuneet, mutta se on kavala eksytys josta Raamattu varoittaa. ( Room 3:31, 2 Piet 3:3) Laki opettaa mitä synti on, ja laki toimii kasvattajana Jumalan tahdon mukaiseen elämään. (Room 3:20, Gal 3:24, 5:22-23, Room 8:4, 1 Kor 7:19, 1 Tim 1:8-10, Room 13:8:10)

Myös apostolit opettivat kymmeniä käskyjä Jumalan tahtona uuden liiton aikana. (Jaak 2:10-12, Joh 14:15, 20-21, Ilm 14:12, 12:17, 1 Joh 2:1-3, 3:4, 5:3, Ef 6:2-3, 2 Piet 2:21)

Lopun aikana tulee uskonnollista opetusta yhä enemmän, joka hylkää Raamatun uskonnon selviä tukipylväitä ja perustuksia. Raamatun sanan tilalle halutaan ottaa ihmisjärki, ja kaikki pyritään selittämään tieteen keinoin. Raamatun kirjoituksien epäilyä pidetään viisautena, ja Raamatun sanaan tukeutuvia heikkoina. Jumalan viimeiset varoitukset ihmiskunnalle tahdotaan selittää tieteen sääntöjen mukaan kokonaan, jättäen mainitsematta, että ne ovat Raamatussa ennustettu profeettojen suulla. Profeetat eivät ole erehtyneet Raamatun ennustuksien suhteen koskaan. Yksikään profetia ei ole pettänyt, vaan jokainen on toteutunut yksityiskohtiaan myöten. Osa Raamatun profetioista toteutuu parhaillaan, ja osa odottaa toteutumistaan yhtä varmoina ja luotettavina. Todennäköisyys loppujenkin Raamatun ennustuksien toteutumiselle on siis 100% !

Ihmiskunnan viimeisen petollisimman eksytyksen tunnistaa seuraavasta: - Se tunnustaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. Petolliseksi sen tekee juuri se että se tapahtuu Kristuksen nimissä, eli sitä tunnustavat uskovaiset tai uskonnolliset ihmiset. Tämä Jumalan tahdon hylkäävä oppi vie harhaan monen ihmisen jo nyt, ja tulevaisuudessa tämä harhaoppi saa yhä vahvemman jalansijan uskonnollisessa maailmassa. Tämä harhaoppi pettää ne jotka eivät näe vaivaa tutkia Raamatun sanaa, ja jotka eivät ole ymmärrykselleen Raamatusta vilpittömiä. (Luuk 12:47-48) Jumalan Henki jättää ihmisen joka kapinoi ymmärryksessä Jumalaa vastaan.

Lopun aikana ihmisille luvataan rauhaa, ja että mitään hätää ei ole. Silloin yllättää loppu äkkiarvaamatta ne ihmiset jotka eivät ole valmistautuneet, ja ottaneet vaarin Raamatun sanasta. (1 Tess 5:3) Herran Hengessä vaeltavat tietävät mitä on tulossa, ja osaavat tarkkailla ajan merkkejä. (Matt 24:29-51, 25:1-13)

Pelastava usko ei ole tunne-elämyksien ja mystiikan hakemista, vaan luottamista siihen mitä Raamatussa on luvattu, elämistä Jumalan tahdon (käskyjen) mukaan, ja uskoa Jeesukseen Kristukseen, jonka kautta yksin uskosta ihminen voi tulla vanhurskaaksi.

MITEN JUMALAN KANSA YHDISTYY YHDEKSI LAUMAKSI? JEESUKSEN "MUUT LAMPAAT."
"Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen." (Joh 10:16)

Nämä Jeesuksen sanat ovat olleet totta koko ihmiskunnan historian ajan. Kautta aikojen Jumalan omaisuuskansaan Isrealiin on liitetty vilpittömiä totuuden etsijöitä. Jumalan kansan tuli jo Vanhan testamentin aikana kutsua muitakin pakanakansojen joukosta ja tehdä Jumalaa tunnetuksi. (Jes 56:3-8) Uuden liiton aikana Jumalalla on "hengellinen Israel" joka koostuu vilpittömistä sieluista jotka ovat yksilöinä hajallaan eri kristillisissä piireissä. Millään seurakunnalla ei ole yksinoikeuksia kristinuskoon siten, että pelastuvat voitaisiin määrittää jonkun seurakunnan rajojen sisäpuolelle. Vilpittömiä on siten niin katolisissa kuin kaikissa protestanttisissa piireissä, Jehovan todistajissa ja mormonikirkossakin. Oikean opinkin omaava seurakunta koostuu yksilöistä jotka kaikki eivät ole arvollisia ikuiseen elämään. Kaikilla Jeesuksen seuraajilla ei ole koko oikeata opetusta. He saavat tuomionsa sen valon mukaan minkä ovat saaneet. (Luuk 12:47-48) Kaikkia ihmisiä vaaditaan tekemään parannus. (Apt 17:30) Jumalan Henki on puhutellut niitäkin jotka eivät ole lähetyssaarnaajia ja kristinuskoa tavanneet, ja he saavat tuomionsa ymmärryksensä mukaan. Jumala on ilmoittanut itsensä kaikille luomistöittensä ja omantunnonkin puhuttelun kautta.

Eri kristilliset piirit ovat syntyneet uskonpuhdistuksen myötä jolloin ne tahtoivat pois pimeän keskiajan katolisuudesta. Vilpittömät Raamatuntutkijat löysivät Raamatusta uutta valoa, ja synnytti uskonpuhdistajien ympärille uusia seurakuntia. Vilpittömän Raamatun totuuden kaipuun vuoksi Jumala on siunannut näitä seurakuntia. Merkittäviä uskonpuhdistajia oli kymmeniä ja heidän seuraajiaan miljoonia. Näin jatkuvasti päästiin lähemmäksi Raamatun totuutta keskiajan luopumuksen jälkeen. (2 Tess 2) Uskonpuhdistustyö jatkuu edelleen uskonpuhdistajien seuraajien keskuudessa. Jumala huolehtii evankeliumin leviämisestä koko maailmaan. (Matt 28:18-20, Mark 16:15-16, Ilm 14:6-7)

Jumalalla on omaisuuskansa lopunkin aikana joka koostuu Raamatun sanalle uskollisesta seurakunnasta (Ef 2:19-22, 1 Piet 2:4-10) erottuen väärien oppien ja ihmiskäskyjen babylonista (Ilm 13 luku, Ilm 14:8-14)

Kaikki Kristuksen omat eivät kuitenkaan kuulu tähän seurakuntaan, mutta Jumala kutsuu heitä jättämään babylonin (Ilm 18:3-4) ja niin Jumalan kansa liittyy yhdeksi laumaksi. Ajan lopulla jokainen saa riittävän valon havaitakseen eksytyksen ja tehdäkseen valintansa. Ehdottoman vilpittömät pelastuvat, mutta ne jotka eivät rakasta totuutta joutuvat valheen eksyttämiksi. (2 Tess 2: 9-12)

Jeesus on koko maailman valkeus (Matt 12:16-21, Jes 42:1-6) Jumalan viimeinen varoitus ihmiskunnalle annetaan kehotuksena jättää suuri babylon joka on erilaisten oppien, ihmiskäskyjen ja -palvonnan kohde ja joka kieltää Jumalan lain ja Raamatun puhtaan ilmoituksen. (Ilm 18:4) Kolmen enkelin sanomat (Ilm 14:6-13) ovat myös osa Jumalan viimeistä varoitusta ihmiskunnalle.

MIKÄ ON OIKEA USKONTO?
Kaikissa kristillisissä piireissä ja kirkoissa on vilpittömiä sieluja jotka ovat uskollisia Jumalalle korottaen Kristusta sen ymmärryksen mukaan minkä omistavat. Näin mikään yksittäinen seurakunta ei omista yksin oikeuksia kristinuskoon. Uskonpuhdistus on synnyttänyt monia seurakuntia jotka ovat pyrkineet yhä lähemmäksi Raamatun alkuperäistä totuutta, mistä alkuseurakunta joskus lankesi pois, ja syntyi pääasiassa ihmisen ympärille ja palvontaan keskittynyt yhteisö.(2 Tess 2:3-4) Jumala on siunannut uskonpuhdistuksen synnyttämiä seurakuntia ja niiden parista löytyy Jumalan kansan jäseniä yksilöinä. Ihmisellä on oikea usko kun hän seuraa ehdottoman vilpittömästi Raamatun opetusta ja uskoo Jeesukseen.

Raamatun profetiat kuitenkin kertovat, että viimeisinä päivinä tulee selvästi erottumaan kaksi joukkoa. Ne jotka kumartavat petovaltaa (Ilm 13 luku) ja ne jotka ovat "pyhiä" uskoen Jeesukseen ja noudattavat kaikkia Jumalan käskyjä. (Ilm 12:17; 14:12, Matt 5:17-18, Luuk 16:17, 2 Moos 20:1-17, 5 Moos5:1-21) Jumala tahtookin kutsua kansansa jäseniä pois babylonista (Ilm 18:4) sinne missä on Jeesuksen usko ja profetian Henki. (Ilm 19:10) Profetian Hengen armolahja on toiminut Adventtikirkossa Ellen G. Whiten välityksellä. Jumala antoi hänen kauttaan profetiat lopun aikoja varten. EGW opetti vain ja yksin Raamattua, lisäämättä ja pois ottamatta Raamatusta sanaakaan. Hän täsmensi, opetti ja selvensi Raamatun opetuksia sekä menneeltä että tulevalta ajalta.

Eksytyksestä on sanottava, että se antaa ymmärtää olevansa ainoa oikea. (Matt 24:4-5,11-12) Eksytyksessä on mukana täysin oikeata opetusta, mutta se ei kestä kokonaisvaltaista Raamatulla tutkimista. Muuten se ei olisikaan eksytystä. Kuitenkaan eksytys ei omista lopun ajan seurakunnan tuntomerkkejä Jeesuksen uskosta ja lain noudattamisesta. (Ilm 14:12) Se tunnustaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. Jumalan laki opettaa mikä on syntiä, eikä Raamattu tunne sellaista armoa joka kattaisi jatkuvan ja tahallisen kapinan Jumalan tahtoa vastaan ilman katumusta ja kääntymystä. (Room 6:23, Room 3:20, Joh 15:10, 1 Joh 2:4) Kukaan ei näe elämää ilman pyhitystä. (Hepr 12:14) Evankeliumi ei syrjäytä ja korvaa lakia, eikä laki evankeliumia. Molempia on saarnattava rinnakkain.

Herran seurakunta huolehtii tietysti evankeliumin viemisestä koko maailmaan. Adventtikirkko toimii jo lähes kaikissa maailman valtioissa. (Matt 28:18-20) Kasvuvauhti oli vuonna 2004 miljoona uutta uskonratkaisun tehnyttä vuodessa. Adventtikirkko kehottaa myös kuuliaisuuteen kaikille Jumalan käskyille täsmällisen tarkasti huolehtien myös lepopäiväkäskyn kunnioituksesta. (Jaak 2:10-13)

Herran kansaa ja Jumalan lapsia on kaikissa kristillisissä piireissä kuten Adventtikirkossakin yksilöinä ja muissa piireissä enemmän kun Adventtikirkossa. (v. 2005) Lopun ajan tapahtumat näyttävät tarkemmin miten Jumalan kansa liittyy yhteen laumaan erottuen petovallasta viimeisinä päivinä. Kerran on oleva "yksi lauma ja yksi paimen." (Joh 10:16)

ADVENTTIKIRKON SYNTY
Maailmassa on tuhansia kirkkoja. Monet ovat uskonpuhdistuksen seurausta ja Jumala on vilpittömän totuuden pyrkimyksen vuoksi siunannut näitä seurakuntia jotka pyrkivät pois pimeän keskiajan lankeemuksesta kohti valoa. Raamattu oli keskiajalla kansalta salattu kirja.

Kun vilpitön totuudenetsijä ja Raamatuntutkija löysi Raamatusta uutta valoa, hänen ympärilleen syntyi liike ja liikeen kasvaessa kirkko tai seurakunta. Martti Luther oli vain yksi heistä. Näin päästiin vähitellen yhä lähemmäksi Raamatun totuutta. Seitsemännen päivän Adventtikirkko on näistä uskonpuhdistusliikkeistä viimeisimpiä. Adventtikirkkokin löysi Raamatusta uutta valoa jota edeltäjillä ei ollut. Mm. Taivaallinen pyhäkkö (Hepr 8 luku), kolmen enkelin sanomat (Ilm 14:6-13) ja Ilm 13 luvun tapahtumat selkiytyivät myös Ellen G. Whiten kautta jonka välityksellä seurakunnassa toimi profetian Hengen lahja. Adventtikirkossa hyödynnettiin myös edeltävien uskonpuhdistajien löytämä kaikki valo joka johti pois pimeästä keskiajasta lähemmäksi puhdasta Raamatun oppia. Adventistit ymmärsivät myös Raamatun opetuksen että Jumalan laki on voimassa kaikkina maailmanaikoina (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Ilm 14:12) ja haluavat olla uskollisia Raamatulliselle viikon seitsemännelle päivälle joka on Jumalan itsensä säätämä lepopäivänä. Adventistit tahtovat tunnustaa kaikki lain 10 käskyä, ei vain 9 käskyä. (Jaak 2:10-12)

On puhuttu että adventistit odottivat Jeesuksen paluuta vuosina 1843 ja 1844. Tuohon aikaan ei Adventtikirkkoa vielä ollut olemassa! Ennen Adventtikirkon syntyä William Miller tutki Raamattua vilpittömästi ja hän löysi opin taivaallisesta pyhäköstä. (Dan 8:13-14) VT:n pyhäkköpalvelus vertauskuvasi tätä oikeaa Jeesuksen taivaallista pyhäkköpalvelua. (3 Moos 16:16,19,30) Oppi on vuorenvarma Raamatun opetus, mutta "Milleristit" erehtyivät ajattelemaan "pyhäkön puhdistamisen" tarkoittavan maan puhdistamista ja vetivät johtopäätöksen että Jeesus tulisi tuolloin. Kun aika meni ohi kaksi kolmannesta Jeesuksen odottajista luopui uskostaan, mutta komannes jatkoi varman Raamatun opetuksen miettimistä. Selvisi että kysymys olikin pyhäkön puhdistamisesta taivaassa, ja Kristus astuisi tuolloin pyhäkön kaikkein pyhimpään suorittamaan viimeistä ylimmäispapillista palvelustaan taivaan pyhäkössä. Nämä Jeesuksen odottajat 1843 ja 1844 koostuivat useiden seurakuntien mm. babtistien, metodistien ja presbyteerien jäsenistä. Seitsemännen päivän Adventtikirkko perustettiin myöhemmin 1860 luvulla. Adventistit ymmärsivät myös että kirkon tärkein tehtävä on Jeesuksen pelastustyöstä huolehtiminen (Matt 28:18-20, Mark 16:15-16) ja niinpä kirkko toimiikin jo lähes kaikissa maailman valtioissa suorittaen Ilmestyskirjan 14 luvun julistukseen kuuluvaa työtä. (Matt 24:14, Mark 13:10)

Seitsemännen päivän adventtikirkko on edelleenkin uskonpuhdistusliike ja kirkontoiminta-ajatus perustuu ehdottomaan uskollisuuteen Raamatun sanalle. Koska Adventtikirkon oppi perustuu yksin Raamattuun ja Raamatun ymmärtämiseen oli käytettävissä Jumalan profetian Hengen lahja, löysi kirkko heti perustamisestaan lähtien Raamatun totuuden eikä opetuksia ole tarvinnut vuosien saatossa tarkastaa. Adventtikirkon opit ovat kestäneet miljoonien vilpittömien Raamatulla tarkastelun ja koettelun ja täyttävät kaikki lopun ajan seurakunnalta edellytettävät vaatimukset.

LAHKOT. MITÄ TARKOITTAA "LAHKOLAISUUS"?
Kristittyjä pidettiin lahkona, koska he poikkesivat juutalaisuudesta, ja vallalla olevasta sen ajan uskonnollisten johtajien opetuksesta. (Apt 24:5) Kristityjenkin keskuuteen kuitenkin syntyi lahkoja kuten "judaismi, gnostilaisuus ja nikolaiittain" oppi.

Apostoli Paavalia nimitettiin lahkolaiseksi. Hän puolustautui kertomalla että hän palvelee Jumalaa, ja uskoo mitä laissa ja profeetoissa on sanottu. (Apt 24:14-16) Elävän Jumalan seurakunta on tietysti totuuden pylväs ja perustus. (1 Tim 3:5, Ef 2:20) Totuutta noudattavana se kasvaa rakkaudessa kiinni Kristukseen joka on seurakunnan perusta. (Ef 4:15-16, 1:22, 4:15, 1 Kor 3:11) Seurakunta on "yksi ruumis" Kristuksessa ja (1 Kor 10:17, Gal 3:28) kristilliseen seurakuntaan kuuluvat eivät ole erilaisten opintuulten heiteltävänä, vaan yhdessä uskossa. (Ef 4:13-16)

Kuitenkin kristillisen seurakunnan sisälläkin saattoi ilmetä lahkolaisuuden syntiä, kun seurakuntalaiset jakaantuivat eri mielipiteiden taakse, vaikkakin kyseessä olisivat olleet arvostetutkin eri mielipiteiden esittäjät ja puhujat. (1 Kor 1:11-13) Paavali sanoi tällaisen olevan osoitus lihallisesta mielestä ja kypsymättömyydestä. (3:1-3)Lahkolaisuuden synnissä on siis kysymys seurakunnan sisäisistä mieliä jakavista riidoista. Joissakin seurakunnissa on nykyisin tapahtunut jakaantumista, seurakunta on saattanut jakaantua kahtia, tai useampiin eri protestiliikkeisiin, joita joskus myös herätysliikkeiksi kutsutaan. Kuitenkin näissä liikkeissä on usein varsin hyviä pyrkimyksiä, ja ne ovat tahtoneet palvella innokkaampaa hengellistä toimintaa, ja puhtaampaa Raamatun opetustakin usein.

Protestanttisia kirkkoja kutsutaan usein lahkoiksi. Mikään seurakunta ei kuitenkaan suoraan seuraa alkuseurakuntaa. Alkuseurakunnasta jäi vain rippeet jäljelle kun se lankesi pois totuudesta tekemällä sovitteluja maallisen vallan kanssa. (2 Tess 2:3-4) Alkuseurakunnan jäännöksen historiaa tunnemme huonosti, eikä yksikään seurakunta voi väittää olevansa suoraan alkuseurakunnan seuraaja. Jumalan sana kuitenkin säilyi pienten pienten ryhmien keskuudessa (mm. valdolaiset) keskiajan kristittyjen vainoista huolimatta joita katolinen maailma harjoitti. Näin ajatellen olisimme kaikki lahkojen jäseniä? Uskonpuhdistuksen myötä syntyivät protestanttiset kirkot. Jumala on siunannut näitä seurakuntia, koska ne tahtoivat pois keskiajan katolisesta pimeydestä puhtaampaan Raamatun oppiin. Uskonpuhdistajia oli monia, ja heidän ympärilleen syntyi aina uusi kristillinen yhdyskunta, kun he löysivät Raamatusta uutta valoa. Sekä Luterilainen kirkko että Adventtikirkko mm. ovat näitä uskonpuhdistusliikkeitä alunperin. Adventtikirkon rooli ja merkitys uskonpuhdistajana säilyy aikamme loppuun asti. (Ilm 14:12, 12:17, 19:10)

Poikkeaminen oikean seurakunnan opista on "lihan teko" jossa ihmisen oma tahto vetää halunsa mukaiseen oppiin. (Gal 5:19-20, Room 8:4-8) Lihan tahto ei alistu Jumalan lakiin. (7) (Luuk 16:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:10-12, 1 Joh 2:3-5, 3:4, 5:3)

Kristityllä tänään on turvanaan Raamatun kirjoitettu sana, sekä Jumalan Pyhä Henki. (Apt 9:31, 2 Piet 1:21, 2 Tim 3:16, Hebr 8:10, 1 Kor 12) Oikea kristillisyys rakastaa, ja on kiinnostunut mitä kirjoitettu on. (Matt 4:10, Luuk 4:8, Room 1:17, Ilm 1:3) Oikea kristillisyys ei pyri määräämään omantunnon asioita, vaan kysyy vapaaehtoisuutta kuten Jumalakin pyytää ihmisen vapaaehtoista rakkautta itseään kohtaan. Niinpä oikea kristittykin rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään kuten itseään. (Matt 22:36-40) Kysymys oikeasta opista ei ole kirkkojen välinen kamppailu, vaan Henkien taistelu sieluista. (1 Piet 5:8) Kristitty taistelee Raamatun Jeesuksen uskonnon puolesta rakkauden keinoin pyrkien voittamaan sieluja elämän Herralle pelastukseen totuudessa.

Jumalan kansa onkin tänään (v.2005) vielä jakaantunut eri kristillisiin piireihin yksilöinä. Näiden yksilöiden tuntomerkkinä on että he ovat vilpittömiä sille valolle minkä ovat saaneet. (Luuk 12:47-48)

Jumala kuitenkin kutsuu kansaansa pois totuudesta luopuneista uskonnollisista yhdyskunnista sinne missä ilmenevät lopun ajan seurakunnan tuntomerkit. Ilm 14:12, opettaa ketkä lopun aikana ovat pyhiä ihmisiä. "He noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen." Heidän keskuudessaan toimii profetian Hengen lahja, (Ilm 19:10, 12:17) ja tämä seurakunta tekee lähetystyötä tietysti koko maailmassa! (Matt 28:18-20, Mark 16:15-16) He palvelevat yhdessä Herraa lähimmäistensä hyväksi, ja välttyvät lahkolaisuuden synniltä pysymällä yhdessä. (Room 12:5, 1 Kor 12:12, Ef 4:16)

UUSI JA VANHA LIITTO
Jeesus asetti uuden liiton. (Luuk 22:20) Oman verensä uhrikuoleman kautta perustettu liitto on sovitus Jumalan ja ihmisen välillä. (Luuk 23:45-46)

Uudeksi liitoksi sitä sanotaan erotukseksi vanhasta liitosta jonka Jumala teki Isaelin kansan kanssa Siinain vuorella. (2 Moos 24:1-8) Uudessa liitossa 10 käskyn laki on annettu sydämen lihatauluhin kivitaulujen sijasta. Jumala lupaa oman Henkensä voiman avuksi kuuliaiseen elämään. (Hebr 8:6-13, 10:14-18, Hes 36:26-27, Jer 31:31-34) Hengen voiman lupaus toteutuu uudestisyntymisessä.

Pelastus koko ihmiskunnan historian aikana perustuu kuitenkin Kristuksen uhrikuolemaan. Tavallaan uusi liitto kattaa koko ihmiskunnan ajan, mutta se sinetöitiin ristillä. Perustuihan koko seremoniajärjestelmä Jeesuksen uhriin VT:n aikana. Uutta liittoa kutsutaan myös ikuiseksi (iankaikkiseksi, VKR) liitoksi. (Hebr 13:20)

Vanhaa liittoa kutsutaan myös lakiliitoksi, koska uhripalvelusjärjestelmään kuului paljon sääntöjä, sekä ensimmäiseksi liitoksi. (Hebr 8:7, 9:1,15,18) Kuitenkin Jumala armahti ihmisen ensimmäisen kerran jo Eedenissä, ja annettiin ensimmäinen profetia Kristuksesta. (1 Moos 3:15) Armoon perustuva liitto solmittiin myös koko ihmissuvun kanssa vedenpaisumuksen jälkeen. (1 Moos 9:9-17, 17:7, 22:18, Gal 3:8,16)

Siinailla Jumala antoi 10 käskyn lakinsa, ja teki samalla liiton Israelin kanssa. Virheellisesti Jumalan 10 käskyn siveyslain ymmärretään usein kumoutuneen seremonialakien mukana. Laki on Jumalan luonteen ilmaus, ja sama laki on ollut olemassa Eedenistä lähtien. Raamattu opettaa selvästi että sama laki on kaikkina aikoina voimassa, ja ristillä kumoutuivat vain seremonialait. (Luuk 16:17, Matt 5:17-18) 10 käskyä annettiin opettamaan mikä on syntiä, että ihminen ymmärtäisi katua syntejään ja turvautuisi armoon. (Room 3:20 Gal 3:19-22) (Kts.http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli osasto "Jumalan laki") Käskyjen noudattamisella ei kuitenkaan koskaan kukaan ole voinut pelastua. (Hebr 9:14-15, 10:4)

Armo ei kuulu vain uuden liiton aikaan. Kaikkiin Jumalan ja ihmisten liittoihin on kuulunut oleellisesti armo. (Jes 42:1-4, 49:1-6)