Katkeruuden vanki
Eräs vanha nainen, sanokaamme vaikka Anna-Maria oli kokenut elämässään kovia. Näin hänen katseessaan tuskaa kun hän kertoi: "Olin Dachaussa, kuolemanleirillä, minun mieheni ja lapseni kuolivat siellä" Hän vei minut olohuoneeseensa, ja näytti kellastuneita ryppyisia valokuviaan, ..tuskaisesta menneisyydestään. Yhdessä valokuvassa oli kaksi pientä hymysuista poikaa hänen sylissään. "Siinä ovat minun poikani, he kuolivat kauan sitten, heidät murhattiin" -hän sanoi hiljaa. Murhattiin, kun he alastomina, yskivinä ja itkevinä etsivät turvaa isänsä käsivarsien suojasta. Natsien keskitysleirien suihkut täyttyivät myrkyllisellä kaasulla. "Kun he kuolivat, silloin minä kuolin"
Hän näytti kuvan komeasta tummasta miehestä. Katsottuaan sitä hetken kaipaavana, hän ojensi kuvan minulle. "Tämä on minun mieheni, hänkin kuoli, koko perheeni tuhottiin" Hänen uurteisilla kasvoillaan kimmelsi kyynel. Olin sanaton. Minäkin nieleskelin kyyneleitäni. Anna-Maria jatko:" Minut raiskattiin, minua pahoinpideltiin, ja kidutettiin. Minun lapsianikin kidutettiin ja samoin minun miestäni. Vihaan elämää, koska se riisti minulta kalleimpani" Hänen tuskansa tuntui liian suurelta, kestämättömältä. "Öisin kaipaan meiestäni ja lapsiani, itken ja huudan yksinäiseen yöhön. Eikä kukaan kuule. Kukaan ei ymmärrä. Kukaan ei välitä. Vain siksi että olen juutalainen" Hän oli elänyt tuskansa kanssa liian kauan.
Tuskin vaivoin sain sanottua hänelle: "Anna- Maria, en voi edes kuvitella tuskasi hirvittävyyttä, mutta uskotko että Jeesus Kristus voi ottaa kaiken tuskasi, kipusi ja katkeruutesi pois?Hän muuttui torjuvaksi, ja hänen katseensa kylmeni; "Ei, en usko sitä, minä vihaan pelkkää hänen nimeäänkin" -hän sanoi. "Voinko rukoilla puolestasi?" -kysyin hiljaa. No, ei kai siiitä mitään haittaakaan ole", hän vastasi välinpitämättömästii.
Otin häntä kädestä, ja suljin silmäni. mutta sen saanut sanaakaan suustani. Hiljaisuus tuntui painostavalta. "Jeesus auta tätä naista", -sanoin mielessäni. Yhtäkkiä suustani alkoi tulla sanoja, itsestään, pakottamatta. ""Jumala, kanna Anna-Marian taakat" -kuulin itseni kuiskaavan. ""Näytä hänelle, että Sinä olet Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. pehmitä ja hoida hänen syvimpiä haavojaan, joita kukaan ihminen ei voi hoitaa. Jeesus, voitko koskettaa hänen kipuaan ja pyyhkiä hänen tuskansa pois? Osoita Anna-Marialle, että olet ollut, ja olet aina valmiina auttamaan häntä, ja että rakastat häntä. Osoita hänelle, että hän on sinulle kallis. Paranna hänet, Herra, hänen katkeruudestaan, vihastaan ja yksinäisyydestään. Auta häntä näkemään sinut Jeesuksena joka on myötätuntoinen, lempeä ja rakastava erityisesti kaikkia särkyneitä kohtaan"
Sisäisesti itkin Anna-Marian tuskaa ja kipua, sekä omaa avuttomuuttani ja neuvottomuuttani. "Herra, jätän Anna-Marian sinun rakkaille käsivarsillesi. Luotan ja tiedän että sinä pidät hänestä huolta. Sinun hyvä tahtosi tapahtukoon. Nyt ja aina. Rakkaassa nimessäsi. Amen."
Kun lähdin Anna-Marian asunnolta, olin surullinen. Olin surullinen siitä että hän oli päättäväisesti ja kylmästi torjunut kaiken keskustelun Jeesuksesta, joka oli vapauttanut minutkin vihasta ja katkeruudesta. Olin surullinen, että Anna-Maria, oli torjunut ainoan joka olisi voinut auttaa häntä; -Jeesuksen. Anna-Maria ei halunnut päästää tuskastaan ja katkeruudestaan irti, koska se oli ainoa mitä hänellä enää oli. Hän piti kivustaan kiinni, kuin kalleimmasta aarteestaan. "En voi koskaan antaa anteeksi" -hän oli sanonut.
Olin nähnyt sydäntäsärkevän väläyksen vuosikymmenien tuskasta joka oli kirjainellisesti nielaissut Anna-Marian elämänilon. Kukaan muu ei ollut koskaan ennen nähnyt hänen sydämensä tuskaa. Kukaan ei voisi enää nähdä. Anna-Maria kuoli pian tuon keskustelumme jälkeen. Oikeastaan Anna-Maria oli kuollut jo Dachaussa. Vain hänen ruumiinsa oli jäänyt eloon.
Katkeruudesta ja vihasta vapaaksi
Jotkut eivät ymmärrä Anna-Marian ja monien hänen kaltaistensa katkeruutta ja yksinäisyyttä. Mutta monet ymmärtävät -siksi koska ovat itse kokeneet samanlaista yksinäisyyttä, kipua, katkeruutta ja tuskaa. Kyllä, -me sanomme, hänjen surunsa oli oikeutettua. Hänelle oli tehty vääryyttä. Hänen kuuluikin vihata kiduttajiaan. Hänellä oli oikeus surra elämää, joka oli riistetty häneltä. Vai oliko?
"Aika on itkeä, aika nauraa, aika elää, aika kuolla, -ja aika surra" Mutta että monia kymmeniä vuosia?
Onko meillä oikeus tuhota elämämme itsesäälillä ja katkeruudella? Ei - aivan niin kuin meillä ei myöskään ole oikeutta painaa asetta ohimollemme ja lopettaa elämämme. Anna-Maria sai mahdollisuuden valita elämän tai kuoleman. Katkeruuden, tai anteeksiannon ja vapautumisen. Mutta Anna-Maria ei suostunut antamaan anteeksi, ja valitsi kuoleman. Hän oli jäänyt loppuiäkseen sellaiseksi, kuin hän oli ollut sinä päivänä, jolloin hän menetti perheensä -ruokkien raivoaan, vihaansa, katkeruuttaan ja itsesääliään. Hän oli tehnyt valintansa. Hän oli päättänyt "jäädä" kuolemanleirilleen loppuiäkseen. Sinne hän oli "kuollut" Eikö hän ollut kärsinyt riittävästi?
Mekin voimme valita. Me kaikki valitsemme, teemme valintoja joka päivä, annammeko anteeksi, ja jatkamme vapautuneina elämäämme. Vai kieltäydymmeko antamasta anteeksi, uskotellen että, on parempi jäädä tuskaansa ja kipuunsa, uskoen että kosto rauhoittaa mieltä? Voimmeko tuhlata elämäämme katkeruudessa, synkkyydessä ja itsesäälissä? Emme tietenkään. Elämän täytyy jatkua.
Oletko sinäkin lukkiutunut itsesääliin ja katkeruuteen? Et ole ainoa. Mutta tiedätkö, anteeksiantamus parantaa!
Pysy lujana anteeksiantamisessa
Kieltäydy katkeroitumasta
Anna anteeksi
ANNA ANTEEKSI
Rukoile kiusaajiesi puolesta, siunaa heitä
Jatka sitten elämääsi Kristuksen yhteydessä
Helppoako? Ei todellakaan. Mutta se on elämän jatkumisen edellytys. Ilman anteeksiantoa ei ole huomista eikä tulevaisuutta. Meidän on annattava anteeksi, mikäli mielimme jatkaa elämäämme. Vaikeinta ei kuitenkaan ole antaa anteeksi toisille, vaan itselleen. Minä tiedän sen. Olen itse kokenut sen.
Se ei ainoastaan tunnu vaikealta, se tuntuu mahdottomalta.
Mutta muista: Kaikki on Jumalalle mahdollista!
Meidän on käsketty rakastaa vihollisiamme, ja rukoilla vainoojiemme puolesta. Anteeksiantamisen kautta koemme suuren parantumisen, vapautumisen ja ilon ihmeen. Anna kipusi Jeesukselle. Anna tuskasi hänen kannettavakseen. Anna vihasi ja ketkeruutesi hänelle. Luota Häneen, Hän jaksaa kantaa ne kaikki. Ja Hän tahtoo sen tehdä. Ja Hän on JO tehnyt sen. Golgatalla!
Uskotko tämän?
Jeesuksen Rakkaudella
Eräs vanha nainen, sanokaamme vaikka Anna-Maria oli kokenut elämässään kovia. Näin hänen katseessaan tuskaa kun hän kertoi: "Olin Dachaussa, kuolemanleirillä, minun mieheni ja lapseni kuolivat siellä" Hän vei minut olohuoneeseensa, ja näytti kellastuneita ryppyisia valokuviaan, ..tuskaisesta menneisyydestään. Yhdessä valokuvassa oli kaksi pientä hymysuista poikaa hänen sylissään. "Siinä ovat minun poikani, he kuolivat kauan sitten, heidät murhattiin" -hän sanoi hiljaa. Murhattiin, kun he alastomina, yskivinä ja itkevinä etsivät turvaa isänsä käsivarsien suojasta. Natsien keskitysleirien suihkut täyttyivät myrkyllisellä kaasulla. "Kun he kuolivat, silloin minä kuolin"
Hän näytti kuvan komeasta tummasta miehestä. Katsottuaan sitä hetken kaipaavana, hän ojensi kuvan minulle. "Tämä on minun mieheni, hänkin kuoli, koko perheeni tuhottiin" Hänen uurteisilla kasvoillaan kimmelsi kyynel. Olin sanaton. Minäkin nieleskelin kyyneleitäni. Anna-Maria jatko:" Minut raiskattiin, minua pahoinpideltiin, ja kidutettiin. Minun lapsianikin kidutettiin ja samoin minun miestäni. Vihaan elämää, koska se riisti minulta kalleimpani" Hänen tuskansa tuntui liian suurelta, kestämättömältä. "Öisin kaipaan meiestäni ja lapsiani, itken ja huudan yksinäiseen yöhön. Eikä kukaan kuule. Kukaan ei ymmärrä. Kukaan ei välitä. Vain siksi että olen juutalainen" Hän oli elänyt tuskansa kanssa liian kauan.
Tuskin vaivoin sain sanottua hänelle: "Anna- Maria, en voi edes kuvitella tuskasi hirvittävyyttä, mutta uskotko että Jeesus Kristus voi ottaa kaiken tuskasi, kipusi ja katkeruutesi pois?Hän muuttui torjuvaksi, ja hänen katseensa kylmeni; "Ei, en usko sitä, minä vihaan pelkkää hänen nimeäänkin" -hän sanoi. "Voinko rukoilla puolestasi?" -kysyin hiljaa. No, ei kai siiitä mitään haittaakaan ole", hän vastasi välinpitämättömästii.
Otin häntä kädestä, ja suljin silmäni. mutta sen saanut sanaakaan suustani. Hiljaisuus tuntui painostavalta. "Jeesus auta tätä naista", -sanoin mielessäni. Yhtäkkiä suustani alkoi tulla sanoja, itsestään, pakottamatta. ""Jumala, kanna Anna-Marian taakat" -kuulin itseni kuiskaavan. ""Näytä hänelle, että Sinä olet Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. pehmitä ja hoida hänen syvimpiä haavojaan, joita kukaan ihminen ei voi hoitaa. Jeesus, voitko koskettaa hänen kipuaan ja pyyhkiä hänen tuskansa pois? Osoita Anna-Marialle, että olet ollut, ja olet aina valmiina auttamaan häntä, ja että rakastat häntä. Osoita hänelle, että hän on sinulle kallis. Paranna hänet, Herra, hänen katkeruudestaan, vihastaan ja yksinäisyydestään. Auta häntä näkemään sinut Jeesuksena joka on myötätuntoinen, lempeä ja rakastava erityisesti kaikkia särkyneitä kohtaan"
Sisäisesti itkin Anna-Marian tuskaa ja kipua, sekä omaa avuttomuuttani ja neuvottomuuttani. "Herra, jätän Anna-Marian sinun rakkaille käsivarsillesi. Luotan ja tiedän että sinä pidät hänestä huolta. Sinun hyvä tahtosi tapahtukoon. Nyt ja aina. Rakkaassa nimessäsi. Amen."
Kun lähdin Anna-Marian asunnolta, olin surullinen. Olin surullinen siitä että hän oli päättäväisesti ja kylmästi torjunut kaiken keskustelun Jeesuksesta, joka oli vapauttanut minutkin vihasta ja katkeruudesta. Olin surullinen, että Anna-Maria, oli torjunut ainoan joka olisi voinut auttaa häntä; -Jeesuksen. Anna-Maria ei halunnut päästää tuskastaan ja katkeruudestaan irti, koska se oli ainoa mitä hänellä enää oli. Hän piti kivustaan kiinni, kuin kalleimmasta aarteestaan. "En voi koskaan antaa anteeksi" -hän oli sanonut.
Olin nähnyt sydäntäsärkevän väläyksen vuosikymmenien tuskasta joka oli kirjainellisesti nielaissut Anna-Marian elämänilon. Kukaan muu ei ollut koskaan ennen nähnyt hänen sydämensä tuskaa. Kukaan ei voisi enää nähdä. Anna-Maria kuoli pian tuon keskustelumme jälkeen. Oikeastaan Anna-Maria oli kuollut jo Dachaussa. Vain hänen ruumiinsa oli jäänyt eloon.
Katkeruudesta ja vihasta vapaaksi
Jotkut eivät ymmärrä Anna-Marian ja monien hänen kaltaistensa katkeruutta ja yksinäisyyttä. Mutta monet ymmärtävät -siksi koska ovat itse kokeneet samanlaista yksinäisyyttä, kipua, katkeruutta ja tuskaa. Kyllä, -me sanomme, hänjen surunsa oli oikeutettua. Hänelle oli tehty vääryyttä. Hänen kuuluikin vihata kiduttajiaan. Hänellä oli oikeus surra elämää, joka oli riistetty häneltä. Vai oliko?
"Aika on itkeä, aika nauraa, aika elää, aika kuolla, -ja aika surra" Mutta että monia kymmeniä vuosia?
Onko meillä oikeus tuhota elämämme itsesäälillä ja katkeruudella? Ei - aivan niin kuin meillä ei myöskään ole oikeutta painaa asetta ohimollemme ja lopettaa elämämme. Anna-Maria sai mahdollisuuden valita elämän tai kuoleman. Katkeruuden, tai anteeksiannon ja vapautumisen. Mutta Anna-Maria ei suostunut antamaan anteeksi, ja valitsi kuoleman. Hän oli jäänyt loppuiäkseen sellaiseksi, kuin hän oli ollut sinä päivänä, jolloin hän menetti perheensä -ruokkien raivoaan, vihaansa, katkeruuttaan ja itsesääliään. Hän oli tehnyt valintansa. Hän oli päättänyt "jäädä" kuolemanleirilleen loppuiäkseen. Sinne hän oli "kuollut" Eikö hän ollut kärsinyt riittävästi?
Mekin voimme valita. Me kaikki valitsemme, teemme valintoja joka päivä, annammeko anteeksi, ja jatkamme vapautuneina elämäämme. Vai kieltäydymmeko antamasta anteeksi, uskotellen että, on parempi jäädä tuskaansa ja kipuunsa, uskoen että kosto rauhoittaa mieltä? Voimmeko tuhlata elämäämme katkeruudessa, synkkyydessä ja itsesäälissä? Emme tietenkään. Elämän täytyy jatkua.
Oletko sinäkin lukkiutunut itsesääliin ja katkeruuteen? Et ole ainoa. Mutta tiedätkö, anteeksiantamus parantaa!
Pysy lujana anteeksiantamisessa
Kieltäydy katkeroitumasta
Anna anteeksi
ANNA ANTEEKSI
Rukoile kiusaajiesi puolesta, siunaa heitä
Jatka sitten elämääsi Kristuksen yhteydessä
Helppoako? Ei todellakaan. Mutta se on elämän jatkumisen edellytys. Ilman anteeksiantoa ei ole huomista eikä tulevaisuutta. Meidän on annattava anteeksi, mikäli mielimme jatkaa elämäämme. Vaikeinta ei kuitenkaan ole antaa anteeksi toisille, vaan itselleen. Minä tiedän sen. Olen itse kokenut sen.
Se ei ainoastaan tunnu vaikealta, se tuntuu mahdottomalta.
Mutta muista: Kaikki on Jumalalle mahdollista!
Meidän on käsketty rakastaa vihollisiamme, ja rukoilla vainoojiemme puolesta. Anteeksiantamisen kautta koemme suuren parantumisen, vapautumisen ja ilon ihmeen. Anna kipusi Jeesukselle. Anna tuskasi hänen kannettavakseen. Anna vihasi ja ketkeruutesi hänelle. Luota Häneen, Hän jaksaa kantaa ne kaikki. Ja Hän tahtoo sen tehdä. Ja Hän on JO tehnyt sen. Golgatalla!
Uskotko tämän?
Jeesuksen Rakkaudella
Vastaukset 11
Vanhimmat
että 40 vuotta elämästäni olin katkera, kun Jumala oli minulle
niin kurjan elämän antanut. Mutta päivääkään en sen jälkeen ole elämässäni
katkera enkä anteeksiantamaton ollut,
kun Kristus ilmestyi elämääni, johdatti ahtaan portin
kautta eteensä, puhdisti sydämen ja antoi sinne Totuuden Hengen,
josta olen saanut täällä syyskuusta lähtien todistaa.
Miksi kaltaisesi ihmiset, jotka totuuden kuullessaan
eivät siedä sitä kuulla, heti hyökkäävät totuuden
kertojan kimppuun,
kuka milläkin tavalla, ja milloin mistäkin syyttäen.
Tämä tilanne näilläkin palstoilla muistuttaa jo
hirvittävän paljon sitä tilannetta, kun Jeesus joutui
vastakkain itsensä Jumalan kansaksi uskovan kansan kanssa,
ja mitä hän heille vastasi?
Tilanne on aivan samanlainen nyt, silloin olivat vastassa juutalaiset,
ja nyt itsensä kristityiksi luulevat ihmiset, jotka menevät täysin pois tolaltaan,
kun eteen tuleekin ihminen,
joka kertoo totuuden eikä vain tyhjänpäiväisiä,
katteettomia lupauksia armosta ja rakkaudesta.
Kirjoita sinäkin Suomi 24 keskustelun hakuun nimeni,
ja käy läpi kaikki viestit, jotka sinne on kirjoittanut
Teuvo Suni, jotta saisit edes vähän tietoa siitä,
minkälaisen tien on Jumala minulla kuljettanut.
Ennen sitä toistan sinulle Jeesuksen sanat omalle kansalleen:
"Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi,
että te ette siedä kuunnella mitä minä sanon.
Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne,
ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää.
Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on
kaukana totuudesta, se on hänelle vieras.
Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan,
sillä hän on valehtelija ja valheen isä.
Mutta minua te ette usko, koska minä sanon teille totuuden?
Miksi ei siis minuakaan uskota? Siksi, koska
ihmiskunta on elänyt jo 1900 vuotta Ilmestyskirjan aikaa,
johon ei, totisesti, totuus kuulu, koska kirjoitettu on:
"Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla
tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia
kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee.
He tukkivat korvansa totuudelta ja
kääntyvät kuuntelemaan taruja."
"Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he
uskoisivat valheeseen,ja niin saavat tuomionsa kaikki ne,
jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden."
"Jumala panee heidät toimimaan oman suunnitelmansa mukaisesti.
Siksi he myös yksissä tuumin antavat kuninkaanvaltansa Pedolle
siihen saakka kun Jumalan sanat toteutuvat."
Minun kohdalla ne ovat jo toteutuneet, ja siksi olen Pedon kahleista vapaa
todistamaan Kristuksen totuudesta.
Eikä minun tarvitse täällä loputtomasti olla saatanallisten
rätkyttäjien haukuttavana vaan lähden heti pois,
kun Kristuksen Henki poistumiskäskyn antaa.
Silloin teillä kaikilla, totuutta sietämättömillä,
on taas näilläkin palstoilla: "Rauha, rauha, ei sittenkään mitään hätää!"
Ymmärrän että koet tulleesi loukatuksi ja väärinkohdelluksi. Mutta ymmärrätkö miten paljon sinä itse olet tehnyt vääryyttä? Mikä ihmeen Conan Barbaari sinä luulet olevasi? Näet rikan veljesi silmässä, vaikka omassa silmässäsi on hirsi!
Purat vain katkeruuttasi. Purat pahaa oloasi ja tuskaasi. Vihaltasi ei säästy kukaan, eivät edes ystäväsi. Lisäksi sinulle on muodostunut hirmuinen pakkomielle olla aina oikeassa. Ei, et sinä totuudesta piittaa. Kunhan vain haluat että kaikki muut olisivat aina väärässä ja sinä aina oikeassa, ja että saisit kostettua. Mahdollisimman verisesti. Ilman poikkeusta. Siitä sinä et piittaa lainkaan vaikka syyttömätkin joutuisivat kärsimään. Ylimielisyytesi ja pöyhkeytesi on vertaansa vailla. Koroitat itsesi Jumalan asemaan, ja Hänen yläpuolelleenkin jos vain pystyisit. Nöyryys ja Rakkaus, Sävyisyys, Hyvyys, Kärsivällisyys, Pyhän Hengen hedelmät ovat sinulle täysin tuntemattomia.
Raatelet ja revit veljiäsi, hyökkäät veljiesi kimppuun, samalla kun maailma hukkuu synteihinsä! Tosiasia on se että KUKAAN EI HYÖKKÄÄ SINUN KIMPPUUSI, vaan SINÄ HYÖKKÄÄT KAIKKIEN KIMPPUUN. Kukaan ei pidä sinua vihollisenaan, mutta sinä pidät kaikkia vihollisenasi. Ilman poikkeusta.
Tiedätkö, olen itse ollut joskus kaltaisesi. Etsin vikoja ja syitä aina muista, mutta en nähnyt itsessäni koskaan mitään syytä. raivosin ja syytin veljiäni rakkaudettomuudesta, ja antikristuksen opeista, vaikka se olin juuri minä joka olin rakkaudeton ja vihaa täynnä kaikkia ihmisiä kohtaan.
Mutta Jeesus pysäytti minut oivaltamaan että nimenomaan minä olin se kaikkein syntisin syntisäkki jonka takia Hänen piti antaa henkensä Ristillä, ja vuodattaa kalliin verensä. Minun takiani. Kunpa sinäkin nöyrtyisit ja murtuisit Kristuksen Ristin juurelle. Tehtävämme ei ole vihata ihmisiä, vaan syntiä! Tehtävämme on rakastaa ihmisiä, mutta ei syntiä!
Sinun vihollisesi ei ole kukaan ihminen, vaan Sielunvihollinen, ja oma syntisyytesi.
Johannes:
"Jumala on rakkaus. Jokainen joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan, mutta se joka vihaa veljeään, on valehtelija, eikä totuus pysy hänessä"
Jeesus:
"Pysykää minun rakkaudessani. Rakastakaa toisianne niinkuin minä olen teitä rakastanut"
Paavali:
"Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien tietoon"
Jeesus:
"Siitä kaikki tietävät teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus"
Lähes kymmenen vuotta minäkin rukoilin tämän
luterilaisen kirkon ja luterilaisen kansan puolesta,
mutta sitten Kristus vapautti minut tästä turhasta rukouksesta.
Samalla tavoin kuin hän vapautti kerran Jeremiankin
vastaavasta tilanteesta. Jeremiaa hän muistutti
useammankin kerran.
Minä lopetin jo yhdestä kerrasta:
"Jeremia, älä rukoile tämän kansan puolesta.
Älä astu eteeni anoen ja rukoillen näiden ihmisten puolesta,
sillä minä en kuuntele heitä, kun he huutavat minua
avukseen onnettomuutensa hetkellä."
että anteeksiantamattomuus ja katkeruus on synti? Jos haudot katkeruutta sydämessäsi, haudot syntiä sydämessäsi. Kuten itse viestissäsi paljastit, tahdot vain pahaa muille ihmisille. Tahdot vain kostaa. Jumalan Rakkaus ja Anteeksiantavaisuus on sinusta kaukana.
Ja se on surullista.
Rukoilen puolestasi.
"Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen
ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee
jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä
liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty,
ja häpäisee armon Henkeä!
Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut:
- Minun on kosto, minä olen maksava,
sekä myös: - Herra on tuomitseva kansansa.
On kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin."
Käy lukemassa Hesekielin kirjasta miten Jumalan tuomio
alkaa näistä ihmiskäsin tehdyistä temppeleistä,
niiden palvelijoista ja heidän laumastaan.
kostoa sinä vain haluat. Jumala on sinusta kaukana.
Me tunnemme Hänet joka sanoi: "Isä, anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät."
näihinkin Jeesuksen sanoihin, jotka hän omilleen on
matkaohjeeksi antanut:
"Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan
eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä
ja pudistakaa pöly jaloistanne.
Totisesti: Sodoman ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä
vähemmällä kuin se kaupunki."
Herää sinäkin, Yksmaria, ruususenunestasi, ja
mieti edes hetki näitäkin Jeesuksen sanoja.
Ja kysy itseltäsi: Miksi minäkään en siedä kuulla
tervettä oppia?
Miksi ei totuus sinunkaan halujasi tyydytä?
Anteeksi vaan sympaattinen Teuvo kulta. Tekstisi tuntuu sivustakin katsoen vahvalta, kovalta ja kiusatulta. Elä anna väsymyksen sekä turmeluksen vaikuttaa, ja lepää välillä.
Emmehän elä enää ankaran Jehovan aikaa joten ota tehokkaampi ja lempeämpi ote. Kohta sulle räkyttää aivan kaikki.
varmaan jokainen on omasta mielestään syytön. Mutta yhtäkaikki, syyllisiä olemme kaikki. Sinäkään et ole poikkeus. Olemme kaikki armon kerjäläisiä. Syntisiä, mutta Kristuksessa armahdettuja.
**********************
Katkeruus on kipua
joka elämän myrkyttää
viha on voimakas tunne
joka syvältä kalvamaan jää
kateus on kylmä kosketus
joka mielen sairaaksi saa
voi kuinka haluaisinkaan
oppia rakastamaan
Olen vihannut sinua niin paljon
vaikka en itse ymmärtänyt
olen syyttänyt sinua kaikesta
mihin et ole syyllistynyt
olen lyönnyt sinut mustelmiin
on pakko tunnustaa
voi kuinka haluaisinkaan
oppia rakastamaan
katkeruus on kipua...
Olin eksynyt sieluni syvyyksiin
enkä osannut itse pois
olen kantanut sellaista taakkaa
mitä kukaan ei kantaa vois
olen tehnyt itselleni vankilan
jossa yksin kitua saan
voi kuinka haluaisinkaan
oppia rakastamaan
***************************
Anna katkeruutesi, kipusi, vihasi, tuskasi, -anna se kaikki pois. Luovu niistä. Et tarvitse niitä enää. Anna ne Jeesukselle ja luota siihen että Hän kantaa ne. Ja että Hän on JO kantanut ne. Golgatalla.
Voit olla vapaa.
Voit iloita.
Voit Rakastaa.
Jeesuksessa
Piehtaroit vain itsesäälissä ja elät menneisyyden haavoissasi.
väitit että katkeruutesi loppu 40 vuoden jälkeen. Ei se loppunut sen muoto vain muuttui katkeruudesta itsesääliksi.
Muistelet vain vanhoja kokemiasia ja turvaat omiin tuntemuksiisi, etkä anteeksiantanaan Kristukseen.
Et ole vieläkään sallinut Kristuksen pestä sinua puhtaaksi itsesäälistäsi- ja ennnekaikkea- et ole antanut anteeksi niille jotka ovat sinua kaltoi kohdelleet.
NÄET ITSE VAIN syyttömänä JA TOISET VAIN SYYLLISENÄ OMAAN TILANTEESEESI.
Kaikkivaltias Jumala sanoo sinulle:
"Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan".
Anna siis Jeesuksen VEREN pestä sinut puhtaaksi ja VAPAAKSI menneisyyden ahdistavista muistoista. se voi tapahtua vain siten että myönnät että olet ITSE syyllinen viimeisen 20- vuoden aikaisiin hyljätyksi tulemiseesi.
Ongelmasihan on pääosin siinä että koet tullesi KAIKKIALLA hylvätyksi. Jumalallekin yrität kelvata VAIN yrittämällä syyttää toisia omasta hyljätyksi tulemisestasi.
PYSÄHDY kolega tuon tosiasian eteen. Sinulle on MAHDOLLISUUS löytää ARMAHTAVA JUMALA JA todellinen RAKASTAVA JEESUS, GOLGATAN HERRA.
Nyt olet tutustunut vain ja ainoastaan syyttävään Jumalaan ja armottomaan "jeesuksen", ja valkeuden enkelinä esiintyvään pimeyden enkeliin, jota kutsut "Totuuden hengenksi"