Hei, onnistuisikohan keskustella kerrankin riitelemättä erilaisista kasteopeista eri herätysliikkeissämme ja "suunnissamme" (tiedän, että tämä on meille varmaan hyvin vaikeaa, mutta haluaisin yrittää).
Itse, huolimatta siitä, että olin tullut lapsena kastetuksi luterilaiseen kirkkoon, koin mennä uskoon tuloni jälkeen kasteelle. Minua puhutteli lähinnä Jeesuksen esimerkki, kun hän kävi kasteella todistajien läsnäollessa. Koin sen itselleni varmistuksena, konkreettisena tapahtumana elämässäni, johon voin tarrata kiinni, että silloin olen luvannut "haudata vanhan ihmiseni" ja lähteä seuraamaan Jeesusta elämässäni. Vaikuttimeni oli siis¨pyrkiä täyttämään Jumalan tahto omassa elämässäni sen mukaan, kuin Raamatusta saamani Sanan mukaan ymmärsin.
Tulin kastetuksi eräässä uima-altaassa, erään vapaan suunnan pastorin toimesta. Tuossa tilanteessa minua ei liitetty mihinkään "kirkkokuntaan", vaan vasta myöhemmin liityin sitten baptistiseurakuntaan (ja erosin lut. kirkosta, koska koin, ettei paikkani toimia seurakunnassa aktiivisesti ollut siellä).
Itse olen Raamattua lukiessani ymmärtänyt, että uskoon tulemisen tietoinen ratkaisu on enimmäkseen edeltänyt sitten kastetta. Kuitenkin, huolimatta tästä opista näin ymmärtämänäni, kysyisin eri herätysliikkeiden kantoja ja ETENKIN Raamatunpaikkoja niiden tueksi, jotka käsittelevät kasteoppia. Silloin minäkin saattaisin ymmärtää paremmin, miksi esim. luterilaisen opin mukaan omat lapseni pitäisi kastaa.
Onko muuten luterilaisilla herätysliikkeillä kenelläkään sellaista oppia, että ellei lasta ehditä kastaa, niin hän joutuu kadotukseen? Mistä esim. ns. "hätäkaste" -oppi on peräisin?
Vielä kerran, koetetaan olla sorkkimatta toisiamme vihamielisesti, ja yritetäänhän keskustella asiallisesti?
Itse, huolimatta siitä, että olin tullut lapsena kastetuksi luterilaiseen kirkkoon, koin mennä uskoon tuloni jälkeen kasteelle. Minua puhutteli lähinnä Jeesuksen esimerkki, kun hän kävi kasteella todistajien läsnäollessa. Koin sen itselleni varmistuksena, konkreettisena tapahtumana elämässäni, johon voin tarrata kiinni, että silloin olen luvannut "haudata vanhan ihmiseni" ja lähteä seuraamaan Jeesusta elämässäni. Vaikuttimeni oli siis¨pyrkiä täyttämään Jumalan tahto omassa elämässäni sen mukaan, kuin Raamatusta saamani Sanan mukaan ymmärsin.
Tulin kastetuksi eräässä uima-altaassa, erään vapaan suunnan pastorin toimesta. Tuossa tilanteessa minua ei liitetty mihinkään "kirkkokuntaan", vaan vasta myöhemmin liityin sitten baptistiseurakuntaan (ja erosin lut. kirkosta, koska koin, ettei paikkani toimia seurakunnassa aktiivisesti ollut siellä).
Itse olen Raamattua lukiessani ymmärtänyt, että uskoon tulemisen tietoinen ratkaisu on enimmäkseen edeltänyt sitten kastetta. Kuitenkin, huolimatta tästä opista näin ymmärtämänäni, kysyisin eri herätysliikkeiden kantoja ja ETENKIN Raamatunpaikkoja niiden tueksi, jotka käsittelevät kasteoppia. Silloin minäkin saattaisin ymmärtää paremmin, miksi esim. luterilaisen opin mukaan omat lapseni pitäisi kastaa.
Onko muuten luterilaisilla herätysliikkeillä kenelläkään sellaista oppia, että ellei lasta ehditä kastaa, niin hän joutuu kadotukseen? Mistä esim. ns. "hätäkaste" -oppi on peräisin?
Vielä kerran, koetetaan olla sorkkimatta toisiamme vihamielisesti, ja yritetäänhän keskustella asiallisesti?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Hätäkaste-oppi on peräisin katollisesta kirkosta sillä heidän oppinsa mukaan pelastusta ei ole kirkon ulkopuolella ja jos lapsi kuoli enennen kuin hänet ehdittiin kastaa kirkon jäseneksi niin katollisen kirkon mukaan sellainen lapsi ei voinut pelastua vaan joutui kadotukseen koska ei oltu kastettu katollisen kirkon oppiin ja kirkon jäseneksi vaan lapsi vailla kastetta oli kirkon ulkopuolella ja näin katollinen kirkko opettaa tänäkin päivänä kasteopissaan ja siitä se on periytynyt luterilaisillekin ja muutamille muille suuntauksille, mutta sillä ei ole mitään yhteyttä tai yhtäläisyyttä kirjoitetun Sanan kanssa vaan se on ihmisten kehittämä oppi.
Niin pelastus kuin syntien anteeksisaaminen tulee kirjoitusten mukaan Luottamuksen kautta Jeesukseen Kristukseen, näin on kirjoitettu ja siksi puhe hätäkasteesta on käsittämätön, mutta jos joku kastaakin itsensä taikka lapsensa niin ei se ole hänelle kadotukseksi eikä pelastukseksikaan vaan jokainen tekee sen minkä oikeaksi havaitsee omalla kohdallaan Jumalan edessä ja niin hän vaeltaa oikein.
Niinkuin minulla saarnatessani on usein tapana sanoa:"Jos Luotat siihen että Jumala kuulee sinua ainoastaan kun rukoilet HÄNTÄ päälläsi seisten, niin rukoile HÄNTÄ päälläsi seisten etkä tee siinä väärin, mutta jos vaadit tai ryhdyt opettamaan että toistenkin tulisi niin tehdä niin silloin sinä teet väärin etkä vaella oikein."
Katollisia kirkkoja ovat kaikki kirkoit, joissa on katto. Mutta Pertti Juhani taitaa tarkoittaa katolista kirkkoa yhdellä l:llä, toisin sanoen roomalaiskatolista kirkkoa. ;) En voinut olla ilveilemättä tästä, koska oma opettajani aina korjasi tällä tavalla niitä, jotka kirjoittivat katolisen väärin kahdella l:llä.
Itse asiassa katolinen tarkoittaa yleinen, eli se tarkoittaa sitä Kristuksen kirkkoa, joka koostuu kaikista elävistä kristityistä ja jonka ulkopuolella ei ole pelastusta. Mutta roomalaiskatolinen kirkko on ikään kuin ominut tämän nimityksen itselleen.
Voiko tuota yleistää,niin että saa tehdä mitä tahtoo,kun ei toisia vaadi siihen.
Kuinka seurakunnat siihen suhtautuisi?.
Kun teet sitä minkä sinä itse näet ja olet oikeaksi havainnut Jumalan edessä. Lue Rm.14
Room 14:15. Mutta jos sinun veljes sinun ruuastas surulliseksi tulee, niin et sinä enää vaella rakkaudessa. älä sitä ruuallas kadota, jonka tähden Kristus on kuollut.
katso myös Room 14:21. ja 1 Kor 8:13
Ajattelin kertoa oman näkemykseni ko. asiasta. ja toivoisin kuten edellinenkin kirjoittaja, että aiheesta voitaisiin keskustella asiallisesti.
Minun näkemykseni mukaan kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa. Ja tämä ei tietenkään ole mikään itse keksimäni selitys vaan peräisin suoraan Raamatusta. Vaikka ihminen on jo syntyessään perisynnistä osallinen, ei se tarkoita sitä, että pieni lapsi, kuollessaan ennen kastetta, joutuisi kadotukseen. Vaikka Raamatussa sanotaankin, että ensin usko ja sitten kaste.
Toisaalla Raamatussa puhutaan uskosta, lapsen kaltaisesta uskosta, ja sanotaan:"lastenkaltaisten on Jumalan valtakunta". Ja tämä lapsen kaltainen usko on se, joka pelastaa. Kasteessa ei siis "tulla uskoon" eikä tulla jäseneksi Kristuksen seurakuntaan. Jokainen ihminen on jo syntyessään Jumalan lunastama ja taivaskelpoinen. Mutta varttuessaan ihminen voi kieltää uskonsa.
Raamatun kohtia en ikävä kyllä muista ulkoa, koska en ole niitä tullut opetelleeksi. Tottakai Raamattua olisi hyvä lukea, mutta ei Raamattua lukemalla ja ulkoa opettelemisella tulla autuaaksi.
juuri:)
.. eli omasta mielestäni (ja protestanttisessa omakohtaista uskoontuloa painottavassa ympäristössä eläneenä) Raamatun oppien mukaista on kastaa ihminen OMAKOHTAISEN uskoontulon jälkeen.
Raamatun mukaan näin tehtiinkin.
Näin ihmisellä on tavallaan myös itsellään se päätösvalta: liittyäkö kasteen kautta johonkin yhteisöön "virallisesti" vai ei, ottaako Jumala Herrakseen vai ei.
Rauhallisesta mielipiteiden vaihdosta vielä sen verran, että suokaamme pieni hermostuminen toisinaan - niin inhimillistähän se on. Tahallista törkeyttä vastaan olen toki minäkin tässä hiukan kapinoinut, ja niitä aika perusteettomia mielipiteitä, joita jotkut suustaan sylkevät.
Avasit hyvän keskustelun, katsotaan mihin se vie :)
No, ei tämä nyt ihan lyhyeksi taaskaan jäänyt. No, mitäs tuosta.
Oikein sanoit, sillä sinun mielestäsi on asia niin, mutta toiset ovat eri mieltä ja Sana ei asetu kummankaan puolelle eikä kumpaakaan vastaan jos he pysyvät siinä että se on heidän ja vain siis heidän mielestään.
muotoiltu virke. Sitä piti hiukan tankata ;)
Juu mielipiteitä on monia, ja se on hyvä. Mitäs mistään tulisi, jos kaikki olisivat kaikista asioista ihan samaa mieltä. Kaaos tulisi ;)
Ymmärtääkseni erilaisten kastekäsitysten taustalla on erilainen käsitys:
1. ihmisen syntisyydestä ja synnin syvyydestä
2. mitä tapahtuu, kun ihminen tulee uskoon.
Kysymys on siis laaja, ja liittyy moneen perusasiaan, joten siitä on vaikea kirjoittaa lyhyesti. Sen vuoksi ko. asiaa perusteellisemmin käsittelevät viestit venyvät niin pitkiksi, ettei toisin ajatteleva jaksa niitä lukea (tästäkin tulee sellainen, mutta lukekoon ken kiinnostaa). Asia vaatii paneutumista, ja sen vuoksi ihmiset yleensä jäävät siihen kastekäsitykseen mikä heillä on, eivätkä ymmärrä toisin ajattelevia. Itse olen ainakin yrittänyt perehtyä molempiin...
Luterilaiset uskovat Raamatun kuvauksen ihmisen perinpohjaisesta syntisyydestä ja haluttomuudesta edes etsiä Jumalaa, saati kääntyä hänen puoleensa, kuten Raamattu kuvaa. Koska Roomalaiskirjeen mukaan "kaikki ovat kelvottomiksi käyneet", "eivät itsessään edes etsi Jumalaa" ja "syntinen olin minä syntymästäni saakka", kuten Psalmi sanoo, ainut mahdollisuutemme on Jumalan Sanansa kautta tekemä ihme. Jumala tekee tämän uskon ihmeen suvereenisti itse. Usko on täydellisesti lahja, sen Raamattu kertoo monen monta kertaa. Uskoontulossa ei ole mitään omaa ansiota. Jumala antaa Pyhän Hengen asumaan sydämeemme ja siirtää meidät kuoleman vallasta Poikansa valtakuntaan. Kristus on uskomme alkaja ja täyttäjä (Hepr. 12:2).
Kun usko ymmärretään tällä tavalla Jumalan Sanan ihmeenä, siis lahjana - lahjan voi antaa lapsellekin. Lapsi ei ole sen huonompi lahjan vastaanottaja kuin aikuinenkaan. Itse asiassa Jeesus asetti lapsen esimerkiksi meille aikuisille siitä, miten Jumalan valtakunta otetaan vastaan. Jos Jumala voi synnyttää uskon itsessään jumalattomassa, paatuneessa ja kylmässä aikuisessa (kuten minussa!), kyllä hän voi antaa Pyhän Hengen asumaan pieneen lapseenkin. Johannes Kastaja täyttyi Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa.
Jumalan Sana ja sen lupaukset ovat kasteessa läsnä, ja se liitto on Jumalan puolelta varma, eikä petä. Luterilaiset eivät kuitenkaan opeta, että jokainen kastettu pelastuu: Kasteessa Jumala kyllä antaa ihmiselle Pyhän Henkensä, ja siirtää hänet kuoleman vallasta Kristuksen valtakuntaan. Mutta tämän valtavan lahjan ihminen voi kuitenkin menettää, esim. jos hänen uskonsa ei saa ravintoa, eli hän ei kuule Jumalan sanaa. Jumala kuitenkin kutsuu, ja tuhlaajapoika saa palata Isänsä luo.
Usko tulee kyllä kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen Sana, ei meidän ymmärryksemme. Kristuksen Sana on se sama, joka loi tämän maailmankaikkeuden - ja sama Sana, joka herätti Lasaruksen kuolleista. Samalla tavalla kuin vauva ei voi "kuulla" tai uskoa Jumalan sanaa itsessään, ei myöskään Lasarus haudassaan voinut kuulla Jeesuksen sanoja "Lasarus, tule ulos!". Avain tässä on Kristuksen Sana, ei ihmisen ymmärrys tai kyky johonkin. Varsinkin kun Raamatun mukaan aikuinenkin on hengellisten asioiden suhteen ikään kuin aavikolla lojuva kuivat luut (Hes. 37). Samoin kuin Jumala kysyi Hesekieliltä "voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?", samoin voimme ihmetellä miten ylipäänsä kukaan, ns. ymmärtävässä iässä oleva aikuinen, lapsi tai vauva, voi tulla hengellisesti eläväksi. Kyse on lahjasta, jonka Jumala antaa. Jumala puhalsi Hesekielin näyssä luihin hengen, ja ne heräsivät eloon. Näin on tapahtunut uskovallekin.
Raamatussa ei opeteta, että jollakin ihmisryhmällä olisi toinen pelastustie kuin toisilla. Syntiin, Kristuksen ristin ansioon, uskoon ja pelastukseen liittyvissä kohdissa käytetään aina sanoja "kaikki", "yksikään", "jokainen", eikä missään sanota "paitsi lapset". Jumala on velvoittanut meidät kastamaan ja opettamaan, ja liittänyt kasteeseen valtavia lupauksia. Meidän tulee kunnioittaa Jumalan valintaa pelastuksen välineissä, vaikka ne meidän mielestämme olisivat halvan näköisiä. Kuitenkin Jumala on kaiken yläpuolella, ja voi pelastaa kenet tahtoo miten tahtoo - kastamattomuudestakin huolimatta, kuten esim. ryöväri ristillä. Meidät on velvoitettu tottelemaan ja kunnioittamaan Jumalan käskyjä, mutta Jumala tekee mitä tahtoo. Eikä meillä ole tietoa eikä lupaa spekuloida sillä mitä tapahtuu niille, jotka kuolevat kastamattomana. Sen saamme kuitenkin uskoa Sanan perusteella, että Jumala on oikeudenmukainen, eikä hänessä ole vääryyden häivää.
Itsessään vesi on vain vettä, mutta se, mitä Jumala on luvannut tapahtuvaksi kasteessa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, se tekee kasteesta välineen, jonka kautta itse Jumala lahjoittaa ihmiselle Pyhän Hengen ja siirtää kuolemasta elämään.
Usein opetetaan, että lähetyskäsky
(Mark. 16:16) "Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva" ilmaisee järjestystä usko -> kaste. Mutta miettikää mitä ja-sana tarkoittaa suomen kielessä. Ja-sanahan ei ilmaise järjestystä vaan rinnakkaisuutta: Sekä että. Kreikan kielessä olisi Raamatun kirjoittajalle ollut tarjolla myös sellainen ja-sana, joka kuvaa järjestystä: ensin->sitten. Mutta jos kuitenkin ajattelet, että tässä kuvataan järjestystä kaste -> usko, silloin sinun täytyy johdonmukaisesti ajatella, että myös Matt. 28:19 ilmaisee järjestystä: "menkää tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla...JA opettamalla", koska välissä on JA-sana. Silloin täytyisi ensin kastaa, sitten opettaa.
Samoin sinun täytyisi ajatella Jeesuksen sanojen Joh. 3:5 "Totisesti, totisesti; jos ihminen ei synny vedestä JA Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan", sisältävän järjestyksen, jossa vedestä syntyminen (kaste) edeltäisi Hengestä syntymistä (usko). Luterilaiset ymmärtävät kuitenkin tässä olevan kyse uudestisyntymisen ihmeestä, jonka Jumala tekee kasteessa.
Jeesus kävi Johanneksen kasteella. Hän teki paljon muutakin, mitä ei oltu tarkoitettu meille esikuvaksi tietyssä iässä tehtäväksi.
Kyse on siitä, mitä ihmisen järkeilyn mukaan voi kasteessa tapahtua, ja mitä Raamatun mukaan siinä Jumalan Sanan kautta tapahtuu.
Toinen millä usein perustellaan järjestystä usko -> kaste, on se, että lähetyskäskyn jälkeen opetuslapset alkoivat saarnata ja kastaa ihmisiä sitä mukaa kun he tulivat uskoon. Tilannehan oli silloin sama kuin nykyään lähetyskentillä. Olisi vaikea kastaa vastaan rimpuilevia aikuisia :) tai heidän lapsiaan, joten ensin saarnataan. Mutta heti kun joku alkuseurakunnan aikana kääntyi uskoon, Raamatussa kerrotaan, että hänet ja HÄNEN PERHEKUNTANSA kastettiin. Siis heti Uuden testamentin alkulehdillä kastettiin ihmiset perhekuntineen, mm. Apt 2: 39-42, Apt 10: 44-48, Apt 16:15, Apt 16:33, 1 Kor 1:16.
Raamattu kytkee kasteen, uskon, uudestisyntymisen ja osallisuuden Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen tiukasti yhteen, esim. Room. 6:3-(kaikki Kristukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa...kasteessa meidät annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan...myös nousemme kuolleista niin kuin hän)
"Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, EI SIKSI ETTÄ TE siinä luovuitte saastaisesta elämästä, VAAN KOSKA JUMALA TEKI kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus" (1. Piet. 3:21)
Ap. t. 2:38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, JOTTA SYNTINNE ANNETTAISIIN ANTEEKSI. SILLOIN TE SAATTE LAHJAKSI PYHÄN HENGEN. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne..."
"Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne." (Gal)
Tämä on oikeasti niin laaja asia, ettei muutama viesti riitä asian tutkimiseen. Suosittelen lukemaan seuraavat kasteeseen liittyvät tekstit, ja palaamaan asiaan pohdinnan jälkeen:
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/KasteJR.htm
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/KasteEK.html
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/Kastekeskustelua.htm
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/MiksikastammelaEK.htm
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/KastePP.htm
Ote em. linkkien teksteistä:
"Kyse on siitä, ovatko kaikki ihmiset todellakin
omassa varassaan täydellisesti synnin alla ja pelastuvatko he yksin Jumalan työn vuoksi, myös lapset.
Kaste on Jumalan meille antama lahja, jossa hän todellisesti ja varmasti antaa meille sen, mitä me taivaaseen päästäksemme tarvitsemme. Ydinkysymys kasteen kohdalla on tämä: Onko Kristus siinä vai ei ja saadaanko siinä synnit anteeksi vai ei. Jos ei ole, kaste ei riitä mihinkään. Jos on, muuta ei tarvita kuin tämä Jumalan teko.
Kaste on paitsi lahja myös velvoite. Meidät on kasteessa pantu matkalle kohti taivasta, mutta me emme vielä ole siellä. Moni kastettu jää matkalle, kun kieltää Herransa. Mutta meillä on lupa kulkea Jumalan kansan kanssa kohti taivasta, kuulua Jumalan kansaan jo täällä ja kerran siellä."
heee...älyttömän pitkä viesti...
.. viestin pituus :p
Siis en ehdi tuota edes lukea nyt, väsyttää sen verran jo. Koitan paremmalla ajalla. Hienoa että saamme tänne varsin pohdiskelevaakin otetta kasteeseen liittyen.
Hee juu, pitkä siis oli viestisi! Siihen perehtyessä tuli jo miltei huono omatunto siitä, että tässä koneella vain istuu, kun olisi muutakin tehtävää ;-))
Luterilainen kirkko noudattaa kastekäskyä, joka kuuluu siis: "--Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.--" (Matt. 28, 19-20)
Näissä jakeissa kuuluu viesti siitä, kuinka OPETETAAN ihmisiä noudattamaan Jumalan sanaa.
JOS kiinnitetään huomiota pelkkään virkkeen sanajärjestykseen, käsky kuuluu tietenkin järjestyksessä: --kastakaa heitä, ja opettakaa noudattamaan.--
Kaikkea tätä ennen kuitenkin sanotaan: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" Tämän voi myös tulkita niin, että ensin siis "tehdään opetuslapsia".. ja kuinkas niitä muuten tehdään, ellei syntien tunnustamisen kautta jne. Puhumistakaan vielä oppimattomalle lapselle ei ole opetettu vielä sanomaa, eikä hän ymmärrä mistä on kysymys - saatika että noudattaisi sitä.
Tässä mielessä voitaisiin ajatella myös, että kastekäskyä ei noudateta (luterilainen kirkko)niin, miten juuri tuo Raamatun kohta antaa ymmärtää.
Pilkkujen viilaamista tämä on, ja erilaisten merkkien tulkitsemista, niinhän aina.
Matteuksessa (3.luku) Johannes kastoi väkeä kun he tulivat ja tunnustivat syntinsä. Eli sen jälkeen kun he tunnustivat syntinsä.
Kirjoitit: -- Luterilaiset eivät kuitenkaan opeta, että jokainen kastettu pelastuu --
Ei kai kukaan näin opeta? Uskoontullutkin kastettu ihminen voi menettää uskonsa, jos luottamus ja nöyryys puuttuu, siis jos usko ei pysy vahvana.
Mitä muuten tarkoitit viitatessasi Hepr. 12:2 kohtaan??
Olit seuraavaa mieltä: --Usko tulee kyllä kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen Sana, ei meidän ymmärryksemme.--
Mutta: Jos ei kuuntele, ei ymmärrä. Minä näen asian niin, että vaikka Jumalan sana ja mahdollisuus pelastumiseen on meille suuri lahja, se vaatii kyllä meiltä halukkuutta ottaa se vastaan. Eli myös ymmärrystä.
Myös ymmärtävä lapsi voi ottaa uskon vastaan, ja kuten aikuinen, hän voi sen myös menettää. Vauvalle voidaan antaa siunaus, muttei tietenkään itse uskoa.
Asiasta täytyy olla tietoinen. Jos pieni lapsi kastetaan tietämättään ja ymmärtämättään, se ei ole hänelle mikään siunaus jatkossa, ellei hän kunnioita Jumalan sanaa. Ja sama pätee aikuiseen.
Luterilaisen kirkon sivuilta löytyy muuten tällainen kohta:
"Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta."
http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/36.html
Mitä mieltä olette ylläolevasta?
Nöyränä minäkin toivon ymmärtäväni aina vain enemmän.. :-)
Matteuksen evank. lähetyskäsky ja Jeesuksen sanat Nikodeemukselle (vedestä ja hengestä) olivat tarkoitettuja lähinnä vastustamaan yleisesti kuultua väitettä, että kohdassa "joka uskoo ja kastetaan" oleva ja-sana ilmaisisi järjestystä.
Katsoin Matt. 28:19-20 alkukielestä Blueletterbiblestä, siis sen "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää."
...Tuo olisi kömpelöllä sanatarkalla kielellä "opetuslapseuttakaa [matheteuo] heidät...kastamalla..ja opettamalla [didasko]..." Mielestäni Jeesus kertoo tässä miten kaikki kansat "opetuslapseutetaan".
-------
Kirjoitit:
>>"Matteuksessa (3.luku) Johannes kastoi väkeä kun he tulivat ja tunnustivat syntinsä. Eli sen jälkeen kun he tunnustivat syntinsä."
Täytyy osata erottaa asiat toisistaan: Johanneksen kaste on eri asia kuin kristillinen kaste. "Johannes kastoi vedellä parannukseen" - Johanneksen kaste on parannuksen kaste. Sitä voikin pitää ihmisen
merkkinä Jumalalle ja muille ihmisille, että katuu syntejään ja haluaa tehdä parannuksen. Mutta kristillisen kasteen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Jeesus asetti ylösnousemuksensa jälkeen. Ja siitä kasteesta Raamattu puhuu niitä valtavia lupauksia, joita puhuu.
Siihen kasteeseen liittyy oleellisesti Pyhän Hengen saaminen. Tästä johtuen Paavali ihmettelee Apt. 19:ssa miten voi olla ettei kastetuilla ole Pyhää Henkeä - ja selviää, ettei heitä ole vielä kastettu Jeesuksen nimeen.
Apt. 19:2-6 kertoo millä tavalla Johanneksen kaste on erilainen kuin kaste Jeesuksen nimeen. "Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan." Ja hän sanoi: "Millä kasteella
te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.
-----
Hepr. 12:2-kohdan otin vain yhdeksi esimerkiksi niistä kohdista, jossa Raamattu sanoo, että usko ei ole meidän kykymme tai järkemme tulos, vaan Kristus sen saa ihmisessä aikaan: Hän "alkaa" uskomme ja täyttää sen. (perustaja... ja täydelliseksi tekijä näköjään uudessa käännöksessä).
Selvempi kohta olisi ehkä ollut Joh. 6:29 "Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt." Tai Ef. 2:8 "Armosta Jumala on teidät pelastanut ANTAMALLA teille uskon."
Jos usko on Jumalan teko, se ei ole meidän tekomme...
Jos usko ei ole meidän tekomme, se ei ole meidän ymmärryksen kyvyistämme kiinni...
Jos usko on lahja, lahjan Jumala voi antaa kenelle tahansa, myös vauvalle, joka
ei lahjaa vielä ymmärrä. Kuitenkin kasteessa saadaan Pyhä Henki.
Vanhempien ja kristittyjen tehtävä on opettaa kasvavalle lapselle,
mitä hän on saanut kasteessaan.
-------
Kirjoitit:
>>"vaikka Jumalan sana ja mahdollisuus pelastumiseen on meille suuri lahja, se vaatii kyllä meiltä halukkuutta ottaa se vastaan. Eli myös ymmärrystä."
Niin, tätä tarkoitan, että synti- ja uskoontulo -käsityksemme ovat erilaiset. Sinä oletat ihmisestä itsestään VOIVAN löytyä halukkuutta ottaa evankeliumi vastaan. Miten selität sitten esim. Room. 3:11 "ei ole ketään ymmärtäväistä, EI KETÄÄN, JOKA ETSII JUMALAA"...siis jos kukaan ihminen ei itsessään edes etsi Jumalaa, miten hän voisi päättää ottaa Jumalan vastaan?
Tiedän toki, että Raamattu on täynnä kehotuksia: "Uskokaa evankeliumi" ym. mutta kuitenkin joka puolella siellä sanotaan, ettei ihminen usko, eikä tee mitään elettä Jumalan puoleen (viittaus jälleen aavikolla lojuviin kuiviin luihin hengellisen elämämme vertauskuvana).
Näyttää paradoksilta: käsketään, mutta sanotaan, ettei ihminen kykene. Tilanne on sama kuin siinä, kun Jeesus käski miestä, jolla on halvaantunut käsi, ojentamaan kätensä. Voiko halvaantunut ojentaa kätensä?? Kuitenkin hän ojensi, koska Kristuksen Sana sai aikaan ihmeen.
Kyse on siitä, että Jumala itse väkevällä Sanallaan LUO meihin uskon = uudestisynnyttää meidät, itsessämme kuolleet. Jumalan Sana on läsnä kasteessa.
Aikuisena et kykene olemaan sen vastaanottavaisempi kuin vauvanakaan...
Usko on yksin Hänen tekonsa, ja Jumala ei kunniaansa jaa.
-----
Ja vielä tuosta katekismuksen kaste-kohdasta. Jos sinulle herätti kysymyksiä tuo "...meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta", kysymys kuuluu: teetkö sinä omin voimin parannusta? Siis omin voimin?? Vai teetkö parannusta evankeliumin voimasta = Jumalan Sanan vaikutuksesta?
.. 'Nimenomaan!--'-alkuisen viestini. Siinä selitän tarkemmin sitä, miksi uskon kasteesta kuten uskon.
Ei ole itsestäänselvää, että kasteen mukana ihminen saa pelastuksen.
Kun Raamatussa puhutaan uskon antamisesta, se tarkoittaa myös mielestäi sitä, että meille on annettu mahdollisuus uskon kautta pelastua.
Paavali ihmettelee Apt. 19:ssa miten voi olla ettei kastetuilla ole Pyhää Henkeä - ja selviää, ettei heitä ole vielä kastettu Jeesuksen nimeen.
Vetosit allaolevaan kohtaan:
--Apt. 19:2-6 kertoo millä tavalla Johanneksen kaste on erilainen kuin kaste Jeesuksen nimeen. "Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan." --
Pyhä Henki ei käsitykseni mukaan tule automaattisesti kasteessa, vaan ihminen "saa sen uskossa".
Kuten 'el kirahwi'kin tuolla toteaa, ei kannata luottaa kasteessa tapahtuneeseen uudestisyntymiseen ajattelematta sen enempää sielunsa autuutta.
Kun Raamattu joka kohdassa puhuu KAIKISTA ihmisistä - koko maailmasta -, jotka ovat synnin vallan alla, minkä Raamatun kohtien perusteella rajaat aivan pienet lapset siitä pois?
- Tunteidenko vuoksi? - Lapset ovat niin söpöjä tms... tai
- Ihmisjärkeilyn vuoksi? - Eiväthän he ole vielä tehneet juuri mitään...(Jeesus opetti, että juuri sydämestä - ihmisen sisältähän kaikki paha kumpuaa, synti ei ole niinkään yksittäisissä teoissa, vaan ihmisen sydämessä)
Samoin kuin Raamatussa ei tarvitse erikseen kertoa, että esim. naiset saavat käydä ehtoollisella, samoin siellä ei tarvitse erikseen kertoa, että Jumala antaa kasteessa Pyhän Hengen myös aivan pienille lapsille. Asia on selvä Raamatun kokonaisilmoituksen perusteella kaikkien ihmisten syntisyydestä ja pelastuksen tiestä. Lapset sisältyvät syntiin ja pelastukseemme liittyviin Raamatunkohtiin, joissa käytetään aina sanoja "kaikki", "jokainen", "yksikään"...
eikä missään sanota "paitsi aivan pienet lapset".
Jos vauva ei ole synnin vallan alla, syntinen ja kadotuksen alainen, miksi hän voi kuolla? Kuolemahan on synnin palkka.
Raamattu kertoo, että yhden ihmisen (Adamin) lankeemus tuotti KAIKILLE ihmisille KADOTUSTUOMION, eikä taaskaan sanota "paitsi aivan pienille lapsille":
"Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että KUOLEMA PÄÄSI HALLITSEMAAN tämän yhden vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen. Niin kuin siis YHDEN AINOAN RIKKOMUS TUOTTI KAIKILLE IHMISILLE KADOTUSTUOMION, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Niin kuin YHDEN IHMISEN TOTTELEMATTOMUUS TEKI KAIKISTA SYNTISIÄ, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita...Niin kuin SYNTI ON HALLINNUT JA VIENYT KUOLEMAAN, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden."
(Room. 5:19-21)
Oppi vauvojen synnittömyydestä ja pelastumisesta suoraan Jeesuksen sovitustyön perusteella ilman, että olisimme käskettyjä kastamaan heidät, on mielestäni ihmisen tekemä lisäys oppiin - sitä ei Raamatusta löydy. Lisäksi eräs ristiriita tässä opissanne: Jos Adamin lankeemus ei tehnytkään kaikista syntisiä eikä kadotustuomion alaisia (vaikka edellä olevassa kohdassa kerrottiin, että teki), vaan jostain syystä aivan pienet lapset jäivät tämän ihmiskunnan kirouksen ulkopuolelle, miksi he sitten teidän mielestänne edes tarvitsevat Jeesuksen sovitustyötä pelastuakseen?
Ajatus vauvojen synnittömyydestä ja erilaisesta pelastustiestä täytyy mielestäni Raamattuun erikseen lisätä, jos näin haluaa ajatella.
-----------
>>Mielestäsi se, että usko on lahja, tarkoittaa sitä, että ihmiselle on annettu uskon kautta mahdollisuus pelastua.
Tässä tulee selvästi esiin juuri tämä erilainen käsitys uskosta. Luterilaiset uskovat, että se on yksin ja suvereenisti Jumala, joka Sanassa Pyhän Hengen kautta vaikuttaa uskon ihmisessä. Onhan eri asia sanoa, että "Jumala lahjoittaa sinulle pelastuksen kasteen ja uskon kautta", kuin sanoa, että "sinä pelastut, jos pystyt uskomaan." Se ero on "lahjatavaralla" ja "mahdollisuudella ostaa itse jokin tavara".
Sama kuin näkisit edessäsi valtavan vuoren, jolle yksikään ihminen ei pysty nousemaan. Ja sitten Jumala sanoisi: sinulle on annettu mahdollisuus pelastua, jos pystyt nousemaan tuolle vuorelle. Luterilainen näkemys tässä vertauksessa olisi se, että Jumala itse tulee ja nostaa sinut tuon vuoren päälle kasteessa.
Ps. 61:2 "Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta."
Koko elämäsi ajan tarvitset Jumalan Sanan kuulemista, että pysyt tuolla "pelastuksen vuorella", ja koko elämäsi ajan sinulla on mahdollisuus laskeutua tuolta vuorelta alas.
Mutta siitä en tingi, että usko on Jumalan teko, kun se Raamatussa näin moneen kertaan selvästi sanotaan. Siinä ei ole ihmisen kyvyillä tai ymmärryksellä osaa eikä arpaa. "Sillä tiellä ei tyhmäkään eksy", kuten Jesaja (35:8) kuvaa tätä pelastuksen tietä. Jumala ei ole antanut meille vain mahdollisuutta uskoa, vaan hän antaa meille itse uskon.
"Armosta Jumala on teidät pelastanut ANTAMALLA TEILLE USKON." (Ef. 2:8)
Jeesus vastasi: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. SE ON JUMALAN TEKO." (Joh. 6:29 )
"Kaikki, mikä on SYNTYISIN JUMALASTA, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme." (1. Joh. 5:4)
"minkä nyt elän lihassa, sen minä elän JUMALAN POJAN uskossa" (Gal. 2:20)
"MINÄ ANNAN heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen." (Hes. 11:9)
--------
Miten voit sanoa, ettei kasteessa mielestäsi välttämättä tapahtu sitä tai tätä - esim. ettei siinä välttämättä saataisi syntejä anteeksi tai ettei siinä välttämättä saataisi Pyhää Henkeä, kun kuitenkin Raamattu opettaa, että näin kasteessa tapahtuu?
Kristus antoi henkensä seurakunnan puolesta pyhittääkseen sen vedellä ja sanalla,
voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa,
ryppyä tai virhettä. (Ef. 5:25-27)
Jeesus pyhittää meidät vedellä ja sanalla. Kasteessa nämä ovat molemmat läsnä. Ja tuloksena on Jumalan silmissä kirkas, pyhä, moitteeton, tahraton ja virheetön ihminen - vailla syntiä Jumalan edessä. Itsessään toki syntisenä elämänsä viimeiseen henkäykseen, mutta vedellä ja sanalla pestynä Jumalan vanhurskaaksi lukema. Kasteessa on läsnä vesi, Sana ja kaikki Jumalan näihin liittämät lupaukset.
El kirahwin varoitukseen kysyisin: Mihinkäs minä sitten luottaisin ellen Jumalan Sanaan ja sen lupauksiin? Luotan myös niihin Sanan lupauksiin, jotka kertovat mitä Jumala tekee kasteessa. Ja Raamattu kertoo, ettei ihmisen tarvitse pettyä Jumalan lupauksiin.
Mutta totta kai - kasteessa lahjan saaneella ei ole lupaa olla "ajattelematta sielunsa autuutta" yhtenäkään päivänä. Kasteessa saamastaan lahjasta voi luopua, emme ole vielä perillä ja matka on vaarallinen. Kaste on myös velvoite elää näin suuren armon arvon mukaista elämää (Room. 6).
"Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät." (Tit. 3:5)
Lainaus viestistäsi:
-- Miten voit sanoa, ettei kasteessa mielestäsi välttämättä tapahtu sitä tai tätä - esim. ettei siinä välttämättä saataisi syntejä anteeksi tai ettei siinä välttämättä saataisi Pyhää Henkeä, kun kuitenkin Raamattu opettaa, että näin kasteessa tapahtuu? --
Kaste ei tee ihmisestä puhdasta lopun ikäänsä, vaan se, että usko säilyy, usko Herraan. Se pitää oikealla polulla. Siksi voin sanoa, että kasteessa saadun puhdistuksen voi kyllä menettää.
Kuvittele nyt hiukan asiaa KÄYTÄNNÖSSÄ. kasteelle voi mennä periaatteessa kuka vain. Jos sielä on syntinen, jolla ei ole aikomustakaan lopettaa synnintekemistä tai tehdä parannusta, mitä merkitystä on kasteella.
Olet itsekin lainannut seuraavaa kohtaa:
"...joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa", (Joh.3:3).
Omakohtainen uskoontulo ja syntien tunnustaminen on käytännössä aivan eri asia kuin ihmisen kastaminen, kasteen saaminen.
Sanoit:
"sinä pelastut, jos pystyt uskomaan."
Minä en noin usko (jos siihen viittasitkaan). Täällä muissa viesteissä olemme puhuneet myös lapsen uskosta, ja siitä kuinka on sanottu "heidän kaltaistensa olevan Jumalan Valtakunta".
Eli tuo kohta löytyy kyllä Raamatusta.
Sanoit: --Oppi vauvojen synnittömyydestä ja pelastumisesta suoraan Jeesuksen sovitustyön perusteella ilman, että olisimme käskettyjä kastamaan heidät, on mielestäni ihmisen tekemä lisäys oppiin - sitä ei Raamatusta löydy. --
Olemme puhuneet myös lapsen uskosta, joka ei ole "pystymistä uskomaan", vaan pyyteetöntä lapsen uskoa, joka on lapsen turva. Kaste ei siis ole sylilapsenkaan turva, vaan tuo usko.
Kirjoitit:
--El kirahwin varoitukseen kysyisin: Mihinkäs minä sitten luottaisin ellen Jumalan Sanaan ja sen lupauksiin? --
Juuri niihin voimme luottaa, kun vain muistamme elää tavoitteiden mukaisesti emmekä esim. luota sakramenttien tehoon ilman uskoa ja puhtauden tavoittelua ;)
Vaikka Sanassa sanotaan, että usko on meille lahja, ei se todellakaan tarkoita sitä, että lahjan saatuaan sen hoitamisesta ei tarvitse huolehtia.
Toistan vielä sen, että pienellä sylilapsella on usko itsessään. Hän ei tarvitse kastetta tätä uskoa vahvistamaan. Jumalan Henki tekee hänestä sen mitä hän on, ei se, kastetaanko hänet vai ei.
Kastamaton ihminen voi olla uskossa ja oikealla tiellä taivaaseen. Ja toisaalta kastettu voi elää epäuskoisen elämää. Saatu kaste ei ole hänen pelastuksensa silloin.
Tarkoitatko el kirahwin varoituksella sitä, mitä kirjoitin tuolla alempana Laestadiuksen sanoista? Kuulosti ainakin siltä, joten vastaan siltä pohjalta.
Kaste on aina voimassa Jumalan puolelta, ja siihen voi aina palata parannuksen kautta, jos on omalta puoleltaan rikkonut sen synneillään ja langennut siitä pois epäuskon kautta. Mutta tässä huomattakoon, että me varmasti jokainen joka-ainoa päivä ja hetki rikomme tätä kastetta vastaan synneillämme. Siksi kastettujen elämä pitäisi olla elämää tässä kasteessa, jatkuvassa Hengen uudistuksessa.
Vanha ihminen tulee joka päivä hukuttaa katumuksella ja uusi ihminen saa joka päivä nousta ylös, niin kuin katekismuksesta muistamme. Meillä esikoislestadiolaisten seuroissa luetaan usein rukousta, jossa sanotaan jotenkin, että "auta meitä muistamaan sitä lupausta ja liittoa, jonka me kasteessa tehneet olemme".
Jotta ihminen voisi säilyä tässä kasteen armossa on aivan täytyy Vapahtajan kärsimisen tulla elävästi tunnetuksi siten, että ihminen tuntee ristiinnaulinneen Vapahtajansa synneillään. Jos tätä ei tapahdu, niin silloin elävä usko haihtuu ja kuolee, syntyy näitä "kastettuja pakanoita" Laestadiuksen terminologiaa käyttääkseni. Samoin tapahtuu, jos nämä Vapahtajan vaivat eivät säily elävässä muistossa ja ihminen ei siten elä tässä kasteen jokapäiväisessä Hengen uudistuksessa, katumuksessa ja parannuksessa.
Eli yksinkertaistaen: eilinen usko ei auta enää tänään, eikä siksi eiliseen uskoon ole luottamista.
Kastekysymys on todella laaja. Mutta yritän kertoa miten itse uskon.
Ensiksi lapsen uskosta. Raamattu mm. seuraavissa jakeissa selvittää aivan pienen lapsen uskoa.
Ps 71:6 ”Sinä olet minun tukeni syntymästä saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta.”
Gal. 1:15 ”Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta….”
Luuk. 1:15 ” Hän (Johannes) on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta.”
Eli pieni lapsi uskoo ja on uskovainen sekä hänellä on Pyhä Henki jo ennen kastamistakin.
Kun tarkastetaan uskon ja kasteen sakramentin välistä suhdetta Raamatun sanalla. Tällöin on aivan ensimmäiseksi huomioitava ne kaksi kohtaa, jossa Kristus antaa kastekäskyn.
Mark 16:15-16 ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille” ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se kadotetaan” Tässähän kohdassa on aivan selvä järjestys: Ensin usko, sitten kaste.
Matt.28:19-20 ”Menkää siis ja opettakaa kaikkea kansaa ja kastakaa heitä nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti. Amen.” Eli tämä taas kertoo: Usko tekee mahdolliseksi kasteen kautta opetuslapseksi tulemisen.
Sitten vielä raamatun esimerkkejä: mm. Korneliuksesta, Paavalista sekä Kandakean hoviherrasta (ja taitaa niitä löytyä muitakin), jotka selvästi kertovat sen että, ensiksi usko ja sitten kaste.
Vielä Luterilaisen kirkon jäsenenä haluan lainata Lutheria.
”Sakramentteja ei täytetä niitä toimittamalla, vaan niihin uskomalla. Ei siis myöskään voi olla totta, että sakramenteissa asuisi vanhurskauttamisen voima tai, että ne olisivat armon vaikuttavia merkkejä, sillä sellaista puhutaan uskon vahingoksi, tuntematta jumalallista lupausta, paitsi jos sakramentteja sanotaan vaikutusvoimaisiksi siinä merkityksessä, että ne antavat varmasti ja tehokkaasti armonsilloin, kun epäilemätön usko on olemassa. Mutta se, ettei pidetä niitä tässä merkityksessä vaikuttavina, ilmenee siitä, että opetetaan sakramenttien hyödyttävän kaikkia, myöskin jumalattomia ja uskottomia, kunhan vain eivät tee suoranaista vastarintaa, ikään kuin ei juuri uskon puute olisi itsepintaisin ja turmiollisin armon este.” ”Kristushan sanoo: ¨’Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko se tuomitaan kadotukseen!’ Täten hän osoittaa uskon olevan sakramenteissa niin välttämätöntä, että se voi pelastaa ilman sakramenttejakin, ja sen tähden ei tahtonut lisätä: Joka ei usko eikä tule kastetuksi”
Monessa muussakin yhteydessä Luther selvittää kastetta ja sakramentteja, niihin kannattaa tutustua.
Näinhän Luterilaisessa kirkossa halutaan uskoa, miten Martti Luther opetti.
Toivottavasti tämä selvitti edes jotenkin omaa uskoani kasteeseen ja yleensä sakramentteihin.
Matt.28:19-20 ”Menkää siis ja opettakaa kaikkea kansaa ja kastakaa heitä nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt.--"
Eli jos oletetaan, että opetuksen tuloksena on uskoontulo, niin tuonhan voi tulkita ihan samaksi ideaksi kuin kohdassa Mark 16:15-16. Eli siis sama asia jälleen: ensiksi usko, ja sitten kaste.
En näe tuossa samaa vivahde-eroa kuin sinä ilmeisesti koet. Tulkitsemis-asioitahan nämä ovat. Tarkennathan jos innostut ;)
Kiitos palautteestasi. Oli mukava todeta, että olit jaksanut ajatuksella lukea tekstini.
Tuli varmaankin minulta huonosti muotoiltua kirjoittamani teksti.
En minäkään näe, enkä koe, että noiden kahden raamatun kohdan välillä olisi vivahde eroja. Vaan ajattelen, että nämä em. kohdat vain tukevat ja täydentävät toisiaan.
Mutta sellainen asia minua kyllä monta kertaa ihmetyttää, että miksi sanotaan Luterilaiseksi opiksi sellaista, mitä Luther opetti juuri päinvastoin.
Sinä Persilja et varmaankaan pysty tähän vastaamaan, koska edustat ns. ”vapaita suuntia”. Mutta jos jokin ajatus sinulle tulee, niin kerro se.
Eniten odotan niiltä jotain kommenttia, jotka toisin puhuvat kuin Luther opetti, mutta kuitenkin sanovat puhettaan Luterilaiseksi opiksi.
Vielä yksi mielenkiintoinen asia mikä pisti silmään: Tälle kaste keskustelulle on varsin vähän lukijoita verrattuna esim. johonkin ”kopelointijuttuun”. Kumpihan asia on tärkeämpi? Toivoisin kyllä, että näitä asia keskusteluja seurattaisiin paljon enemmän kuin ”juorujuttuja”.
-- Mutta sellainen asia minua kyllä monta kertaa ihmetyttää, että miksi sanotaan Luterilaiseksi opiksi sellaista, mitä Luther opetti juuri päinvastoin. --
Tuo minuakin ihmetyttää. Uskonpuhdistuksessahan juuri alettiin painottaa syntien tunnustamista ennen kastetta.
Luther on kirjoittanut (Vähä-katekismuksessa):
-- "Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset."
--
Huomaa siis viimeinen lause: kaikille, jotka uskovat. piste.
Ristiriitaahan tuossa on verrattuna luterilaseen oppiin tänä päivänä.
PAAVALIN kirjeissä kerrotaan, että pelastus on kiinni vain Jumalan armosta. Pelastuksen eteen ei siis tarvitsisi tehdä mitään hyviä tekoja (kuten sinäkin jo totesit), vaan se on lahja kaikille Kristukseen uskoville. TÄHÄN Luther ymmärtääkseni aluksi nojasi, kun Paavalin kirjeitä tutki ja etsi "ohjenuoraa pelastukseen".
Tässäkin kuitenkin sanotaan, että se on lahja KAIKILLE KRISTUKSEEN USKOVILLE, uskoville siis. Vauvan kapasiteetti tässä mielessä on vajavainen ;) Sylilapsi ei kuitenkaan viattomana ole viel syyllistynyt syntiin, vaan on viaton ja oikeutettu pelastukseen ilman kastetta. Kaste sylilapsen kohdalla tuntuukin usein vain symboliselta rituaalilta tai "totutulta tavalta". Tavalta, jota luterilainen kirkko kannattaa juuri tuohon Lutherin oppiin vedoten. Ja TUO OPPI taas sanoo juuri päinvastoin, että pelastus on lahja uskoville. Uskoville. Kaste ei siis ole tie pelastukseen, vaan sylilapsi on viattomuudessaan oikeutettu siihen muutoinkin.
Näin minä uskon.
AUGSBURGIN TUNNUSTUS on uskontunnustus, jonka luterilaiset kirkot tunnustavat.
http://www.uta.fi/~latevu/augsburg.htm
http://www.teolinst.fi/luennot/ep141097.html :
--Tiivistetysti kasteen merkityksen ja erityisesti lapsikasteen aseman kirkossa vahvistaa Augsburgin tunnustus ja sen puolustus. Augustanan suppeus asiassa on ymmärrettävä sen valossa, ettei kasteen asemasta ja kirkollisesta sisällöstä ollut merkittäviä erimielisyyksiä Rooman kirkon kanssa.
Usein unohdetaan, että Augustana vahvasti alleviivaa myös uskon syntymisen tarpeellisuutta kaikkien sakramenttien yhteydessä (Augustana XIII), joka tietysti avautuu myös siihen, mitä ajatellaan Jumalan vaikutuksesta lapsenkin elämässä. --
Ylläolevassa on jo ristiriitaa. Siinähän selvästi käy ilmi, että usko on välttämätön kaikissa sakramenteissa.
Todella, olisi hienoa jos joku
LUTERILAINEN VIITSISI VALOTTAA
omaa näkemystään siitä, miksi opetetaan Lutherin oppien vastaisesti?? Vilpittömästi olen minäkin tästä kiinnostunut.
Ja IHAN toinen juttu johon kiinnitit huomiota: Raflaavat ja sensaatiohakuiset asiat usein tosiaan saavat paljon huomiota. Tässä voitais kaikki katsoa varmaan hiukan peiliin. Että miksi näin. Enkä tarkoita vain uskontopalstaa, vaan tuo pätee ihan joka paikassa. Ihmiset on uteliaita, ja jollain tapaa kai hakee myös "jännää" elämäänsä noista jutuista. Toinen asia on myös tuollaisten juttujen helppo kommentointi. Pidempiäkin miettimättä voi heittää jonkin vastauksen tuon tapaiseen kysymykseen!
En minä tiedä. Mene ja tiedä..
Jatketaan me nyt kuitenkin vielä tätä(-kin) keskustelua;)
Laestadius käyttää aika karkeaa ilmaisua, "kastetut pakanat", ihmisistä, jotka luottavat kasteessa tapahtuneeseen uudestisyntymiseen eivätkä ajattele sen enempää sielunsa autuutta ja elävät kuin ketkä tahansa maailman ihmiset. Sellaista käsitystä valitettavasti tuntuu esiintyvän nykyäänkin luterilaisissa piireissä, ja varmaan joissain muissakin piireissä, että kun on kerran kastettu, niin sitten pelastuu automaattisesti.
Tämä ei ole kuitenkaan alkuperäinen Lutherin oppi, eikä alkuajan luterilaisen kirkon oppi, niin kuin edellä on jo kerrottu. Luterilaisen opin mukaan sakramentti ilman uskoa ei auta mitään. Siksi kastekaan ei automaattisesti pelasta, jollei ihminen usko.
Ja jos ihminen uskoo, mutta ei voi tulla kastetuksi, niin Lutherin mukaan ei silti joudu kadotukseen. Joka uskoo ja on kastettu pelastuu, mutta joka ei usko, joutuu kadotukseen. Tässä kohdassa Raamatussa ei siis lue "joka ei ole kastettu joutuu kadotukseen". Ja tähän Lutherkin tukeutuu selittäessään, että yksin usko riittää pelastukseen, jos ei voi tulla kastetuksi.
Sille ajatukselle ei tosin löydy mitään puolustusta Lutherin kirjoituksista tai luterilaisista tunnustuskirjoista, että lapsi olisi viaton tai synnitön. Lapsikin on syntinen ja pelastuu vain uskon kautta.
Mites muutaman vuoden ikäisten lasten kohdalla mahtaa asia olla.. 3-vuotiaan uskosta kun ei oikein tiedä..
Tai lapsi, joka ei osaa vielä puhuakaan, miten on hänen uskonsa laita? Ei voi olla, että hän joutuu kadotukseen koska ymmärrys ei riitä vielä käsittämään uskonasioita.
Pelkkä kastekaan ei kuitenkaan häntä uskovaksi aseta.
Ymmärrys ja usko ovat ihan eri asioita. Usko ei vaadi mitään älyllisiä kykyjä. Siksi 3-vuotiaskin lapsi pelastuu vain ja ainoastaan uskon kautta. Ja luulisin, että aika harva sen ikäinen on vielä menettänyt lapsen uskonsa.
..on kyllä ihan tuttu käsite varmaan kaikille :)
Uskoohan osa lapsista joulupukkiinkin ihan kyseenalaistamatta ;)
Usein vanhemmalla ihmisellä uskon mukana on tietoisuus siitä, että uskoo. Lapsi tietysti uskoo tavallaan tiedostamattaan.. jos ymmärrät mitä tarkoitan. Tätä tarkoitin puhuessani uskonasioiden ymmärtämisestä. En tarkoittanut uskon selittämistä järjellä yms.
Luulenpa, että olemme kutakuinkin samoilla linjoilla, mahollisesti.. (?)
Niin, usko voi olla joko tiedostamatonta tai tietoista "asianhaaroista riippuen". Sama autuaaksi tekevä usko se kuitenkin on, vaikka ei tietoista olisikaan. Tiedostamatonta usko on pienillä lapsilla, vaikeasti kehitysvammaisilla ja normaaleilla aikuisillakin nukkuessa tai tajuttomana ollessa. Usko ei onneksi ole sellainen kuin jääkaapin valo, joka sammuu oven kiinni laitettaessa. Vaikka ihminen nukahtaa, niin kyllä se kuitenkin säilyy, ja elävässä uskossa nukkumaan mennyt ihminen pelastuu sen uskon kautta, vaikka kuolisi nukkuessaankin. Samanlainen usko kantaa myös lapsen taivaaseen, jos lapsi kuolee pienenä. Kyllä me ehkä mahdollisesti olemme aika pitkälti samoilla linjoilla, jos siis et kiellä lapsen uskoa.
Eli en tokikaan ole lapsen uskoa kieltänyt (ainakaan en ole asiaa niin tarkoittanut).
Luulenpa että tämä 'lapsen usko' -asia lähti liikkeelle minun kohdallani siitä, että joku vauvakastetta kannattava antoi kuvaa, että tuo kaste on tie lapsen pelastumiseen.
Ja tätähän minä en usko. Selitin siis, että olen omakohtaisen uskoontulon ja sen jälkeen kasteen saamisen kannattaja. Mutta vaikka lapsen kohdalla ei ole kyse samanlaisesta omakohtaisesta uskoontulosta (eli kastetta ei minun seurakunnassanikaan anneta vauvalle), sylilapsi on kuitenkin puhdas eikä ole matkalla kadotukseen - vaikka häntä ei ole kastettu.
Puhuin siis tiedostetusta omakohtaisesta uskoontulosta, josta vauvalla tai kolmevuotiaalla lapsella ei usein ole kokemusta ;)
Olen myös minäkin tuolla aiemmin viitannut kuuluisaan lauseeseen lapsista: -- heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. --
"...joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen", (Mark 16:16).
"...ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte", (Luuk. 13:3).
"...joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa", (Joh.3:3).
Kasteopeista löytyy tietoa myös sivuilta:
http://www.kolumbus.fi/veikko.pekki/tervetul.html
Pekki toimii Helluntailais-seurakunnan piirissä, Helsingissä.
Muutoin seuraava on mielestäni asian ytimestä:
Johannes, 6. luku ja 47 jae. Varmasti monille tuttu :))
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä"
Vauvan, ja pienen lapsen pelastumisesta ilman kastetta vielä..
Jeesus on sanonut (lapsista): Antakaa heidän tulla minun tyköni, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.
Pelkkä kaste ei lasta pelasta, mutta puhdas lapsi ja sylivauva ei ole tehnyt syntiä kadotukseen joutuakseen. Siis minun tulkintani mukaan :)
"...joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa", (Joh.3:3).
Tässä syntymisen hommassa vauva on ainakin aikuista etevämpi, lienee homma tuoreessa muistissa ;) Tjaa, nyt menee huumorin puolelle, koetan vakavoitua. Mutta kyllä aikuinen ja lapsi sentään ovat yhtä herttaisen kyvyttömiä syntymään ylhäältä. Vedestä ja hengestä. Mutta Jumala voi...
"Antakaa heidän tulla minun tyköni, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta."
...niin, Jeesus sanoi, että lasten KALTAISTEN on Jumalan valtakunta, ei lasten. Ja millä tavalla lapsi on esikuvana meille selviää Mark. 10:stä: "...ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi"...
Lapsi ilmeisesti on parempi ottamaan lahjoja vastaan. Aikuiset tuppaavat potkimaan vastaan koko järkensä ja ymmärryksensä voimalla tai tarjoamaan maksua selvästä lahjasta. Tai mokomat vielä väittävät, että lahja olikin osittain hänen itsensä ansiota ;)