Suomen kielilaki suosii vain ruotsinkielistä ja suomenruotsalaista vähemmistöä. Suomeen on poliittisesti muodostettu kaksi kansalliskieltä: suomi ja ruotsi. Saame, yksi alkuperäiskielistä on syrjäytetty kansalliskielen asemasta kokonaan. Keiden päätöksestä?
"Uuden perustuslain mukaisesti lähtökohtana on, että yksilön kielelliset oikeudet eivät ole riippuvaisia hänen kansallisuudestaan. Muillakin kuin Suomen kansalaisilla tulee olla samat kielelliset oikeudet. Siten ulkomaan kansalaisella, jonka oma kieli on suomi tai ruotsi, on oikeus käyttää omaa kieltään samalla tavoin kuin Suomen kansalaisella." Ruotsin kansalainen on monella tavalla etuoikeutetumaasa asemassa Suomessa kuin saamelaiset, suomenkieliset tai muut Suomen kansalaisuuden saaneet julkisen alan yrittäjät tai toimijat.
Suomessa on vain 300 000 suomenruotsalaista ja jotkut ovat poliittisesti päättäneet, että Suomen toinen kansalliskieli olisi ruotsi. Ruotsissa ruotsinsuomalaisia asuu 450 000 eikä Ruotsi ole tehnyt vastaavanlaista päätöstä antaa suomelle kansalliskielen asemaa.
Kielilakikomitea on uudistanut kielilainsäädäntöä sekä maan kaksikielisyyden edistämistä.
"Komitea on työssään tavoitellut myönteistä suhtautumista kaksikielisyyteen ja siten myös välillisesti monikielisyyteen ja monikulttuuriseen ympäristöön. Edelleen tavoitteena on ollut, että maan kaksikielisyys näkyisi ja toimisi. Tämä on tärkeätä, jotta yksilöt voisivat Suomessa tulevaisuudessakin elää ja toimia omalla, suomen tai ruotsin kielellään sekä että niin suomenkielinen kuin ruotsinkielinenkin kulttuuri säilyttäisi elinvoimansa kansainvälistyvässä maailmassa."
Kotikaupunkini on ollut vuosia ns. monikulttuurinen ja -kielinen hyvien koulutuspaikkojen ansiosta. Kansainväliset toimialat sekä kiintiöpakolaiset ovat edesauttaneet kaupunkini monikulttuurillisuuta ja -kielellisyyttä. Maamme kaksikielisyyden näkyvyys ja toiminta heikentäisi ns. pienen "kansainvälisen" kaupunkini ilmapiiriä, sillä ruotsinkielisiä on kaupungissani vähemmän kuin mitään muuta vähemmistöryhmää. Kokisin ruotsinkielisen vähemmistön jalustalle nostamisen loukkaavaksi muita monikulttuurisia väestörymiä kohtaan, sillä he ovat huomattava enemmistö ruotsinkielisiin verrattuna. Tulisiko kotikaupunkiini ruotsinkielisille kiintiöt kouluihin, virkoihin, julkisiin ammatteihin jne. jonka takia suomenkieliset ja muut vähemmistöt joutuisivat luovuttamaan opiskelupaikkansa ja ammattitaitonsa, koska heidän äidinkielensä ei ole ruotsi tai heidän kiinnostus ei kohdistu ruotsin kielen opetteluun.
Komitean esityksestä tulee myös ilmi, ettei sen edustajia kiinnosta säilyttää saamenkielisten kulttuuria elinvoimaisena kansainvälistyvässä maailmassa. Olettaisin ruotsalaisten itse osaavan säilyttää ruotsinkielisen kulttuurin elinvoimaisena kansainvälistyvässä maailmassa enkä ymmärrä, miksi Suomen pitäisi tähän tuhlata voimavaroja.
Suomi EU-maana tuhlaa varoja virkamiesten, liikelaitosten, yhtiöiden ja yksityisten kielellisen osaamisen. Julkisten tehtävien hoitamiseen EU-Suomessa on kielikomitean mielestä kohennettava kielikoulutusta, mikä käytännössä tarkoittaisi vain sitä, että suomenkielisistä koostuva enemmistö opettelisi vähemmistöä varten ruotsia. Pakkoruotsi ei ole ainoastaan koulujemme riippa vaan myös työelämässä toimii pakkoruotsittaminen.
"Ehdotettu uusi kielilaki ja siihen liittyvä laki henkilöstön kielitaitovatimuksista julkisissa palvelussuhteissa eivät yksin riitä kohentamaan henkilöstön kielitaitoa viranomaisissa ja muissa julkisia tehtäviä hoitavissa organisaatioissa. Sen lisäksi tarvitaan monia muita käytännön toimenpiteitä. Komitea on jatkotoimenpiteiden suunnittelua varten laatinut luettelon käytännön toimenpide-ehdotuksista kielellisten oikeuksien toteuttamiseksi. Siinä komitea korostaa erityisesti kielitaidon tärkeyttä viranomaisten toiminnan edellytyksenä sekä painottaa viranomaisten johdon vastuuta kielellisten oikeuksien turvaamiseksi. Kielitaidon kohentamiseksi tarvitaan kielikoulutusta, mutta se voidaan toteuttaa eri tavoin. Komitea ehdottaa arjen kielikylpyjä eli käyttämällä molempia kieliä, suomea ja ruotsia mahdollisimman paljon työpaikalla. Kyseinen luettelo toimenpide-ehdotuksista on komitean mietinnön liitteenä."
Kuntien sekä viranomaisten määrittäminen yksi-ja kaksikielisiksi on epämääräinen saamenkielisen enemmistön alueella. Mielestäni saamenkieliset joutuvat turhaan opettelemaan kahta vieraskieltä, jotta saisivat palvelunsa kahdella kansalliskielellä. Kielilaki määrittelee viranomaisen joko yksikieliseksi tai kaksikieliseksi kuntien kielisuhteiden mukaan. "Esimerkiksi keskushallintoon kuuluvan viranomaisen tulee palvella kaikkia kansalaisia molemmilla kansalliskielillä riippumatta heidän kotikuntansa kielellisestä asemasta." Mihin unohtuvat saamenkieliset ja Ahvenamaalla asuvat suomenkieliset. Ahvenanmaa säilyy edelleen yksikielisenä ruotsinkielisenä maakuntana.
http://www.om.fi/11015.htm
"Uuden perustuslain mukaisesti lähtökohtana on, että yksilön kielelliset oikeudet eivät ole riippuvaisia hänen kansallisuudestaan. Muillakin kuin Suomen kansalaisilla tulee olla samat kielelliset oikeudet. Siten ulkomaan kansalaisella, jonka oma kieli on suomi tai ruotsi, on oikeus käyttää omaa kieltään samalla tavoin kuin Suomen kansalaisella." Ruotsin kansalainen on monella tavalla etuoikeutetumaasa asemassa Suomessa kuin saamelaiset, suomenkieliset tai muut Suomen kansalaisuuden saaneet julkisen alan yrittäjät tai toimijat.
Suomessa on vain 300 000 suomenruotsalaista ja jotkut ovat poliittisesti päättäneet, että Suomen toinen kansalliskieli olisi ruotsi. Ruotsissa ruotsinsuomalaisia asuu 450 000 eikä Ruotsi ole tehnyt vastaavanlaista päätöstä antaa suomelle kansalliskielen asemaa.
Kielilakikomitea on uudistanut kielilainsäädäntöä sekä maan kaksikielisyyden edistämistä.
"Komitea on työssään tavoitellut myönteistä suhtautumista kaksikielisyyteen ja siten myös välillisesti monikielisyyteen ja monikulttuuriseen ympäristöön. Edelleen tavoitteena on ollut, että maan kaksikielisyys näkyisi ja toimisi. Tämä on tärkeätä, jotta yksilöt voisivat Suomessa tulevaisuudessakin elää ja toimia omalla, suomen tai ruotsin kielellään sekä että niin suomenkielinen kuin ruotsinkielinenkin kulttuuri säilyttäisi elinvoimansa kansainvälistyvässä maailmassa."
Kotikaupunkini on ollut vuosia ns. monikulttuurinen ja -kielinen hyvien koulutuspaikkojen ansiosta. Kansainväliset toimialat sekä kiintiöpakolaiset ovat edesauttaneet kaupunkini monikulttuurillisuuta ja -kielellisyyttä. Maamme kaksikielisyyden näkyvyys ja toiminta heikentäisi ns. pienen "kansainvälisen" kaupunkini ilmapiiriä, sillä ruotsinkielisiä on kaupungissani vähemmän kuin mitään muuta vähemmistöryhmää. Kokisin ruotsinkielisen vähemmistön jalustalle nostamisen loukkaavaksi muita monikulttuurisia väestörymiä kohtaan, sillä he ovat huomattava enemmistö ruotsinkielisiin verrattuna. Tulisiko kotikaupunkiini ruotsinkielisille kiintiöt kouluihin, virkoihin, julkisiin ammatteihin jne. jonka takia suomenkieliset ja muut vähemmistöt joutuisivat luovuttamaan opiskelupaikkansa ja ammattitaitonsa, koska heidän äidinkielensä ei ole ruotsi tai heidän kiinnostus ei kohdistu ruotsin kielen opetteluun.
Komitean esityksestä tulee myös ilmi, ettei sen edustajia kiinnosta säilyttää saamenkielisten kulttuuria elinvoimaisena kansainvälistyvässä maailmassa. Olettaisin ruotsalaisten itse osaavan säilyttää ruotsinkielisen kulttuurin elinvoimaisena kansainvälistyvässä maailmassa enkä ymmärrä, miksi Suomen pitäisi tähän tuhlata voimavaroja.
Suomi EU-maana tuhlaa varoja virkamiesten, liikelaitosten, yhtiöiden ja yksityisten kielellisen osaamisen. Julkisten tehtävien hoitamiseen EU-Suomessa on kielikomitean mielestä kohennettava kielikoulutusta, mikä käytännössä tarkoittaisi vain sitä, että suomenkielisistä koostuva enemmistö opettelisi vähemmistöä varten ruotsia. Pakkoruotsi ei ole ainoastaan koulujemme riippa vaan myös työelämässä toimii pakkoruotsittaminen.
"Ehdotettu uusi kielilaki ja siihen liittyvä laki henkilöstön kielitaitovatimuksista julkisissa palvelussuhteissa eivät yksin riitä kohentamaan henkilöstön kielitaitoa viranomaisissa ja muissa julkisia tehtäviä hoitavissa organisaatioissa. Sen lisäksi tarvitaan monia muita käytännön toimenpiteitä. Komitea on jatkotoimenpiteiden suunnittelua varten laatinut luettelon käytännön toimenpide-ehdotuksista kielellisten oikeuksien toteuttamiseksi. Siinä komitea korostaa erityisesti kielitaidon tärkeyttä viranomaisten toiminnan edellytyksenä sekä painottaa viranomaisten johdon vastuuta kielellisten oikeuksien turvaamiseksi. Kielitaidon kohentamiseksi tarvitaan kielikoulutusta, mutta se voidaan toteuttaa eri tavoin. Komitea ehdottaa arjen kielikylpyjä eli käyttämällä molempia kieliä, suomea ja ruotsia mahdollisimman paljon työpaikalla. Kyseinen luettelo toimenpide-ehdotuksista on komitean mietinnön liitteenä."
Kuntien sekä viranomaisten määrittäminen yksi-ja kaksikielisiksi on epämääräinen saamenkielisen enemmistön alueella. Mielestäni saamenkieliset joutuvat turhaan opettelemaan kahta vieraskieltä, jotta saisivat palvelunsa kahdella kansalliskielellä. Kielilaki määrittelee viranomaisen joko yksikieliseksi tai kaksikieliseksi kuntien kielisuhteiden mukaan. "Esimerkiksi keskushallintoon kuuluvan viranomaisen tulee palvella kaikkia kansalaisia molemmilla kansalliskielillä riippumatta heidän kotikuntansa kielellisestä asemasta." Mihin unohtuvat saamenkieliset ja Ahvenamaalla asuvat suomenkieliset. Ahvenanmaa säilyy edelleen yksikielisenä ruotsinkielisenä maakuntana.
http://www.om.fi/11015.htm
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.