Reilu 2 vuotta uskovana on mennyt lukemiseen, opetteluun, oman navan tuijottamiseen, parannuksen tekemiseen, ja taas pikaisena paluuna alas...yhtä alamäkeä tämä on ollut. Uskoontulo oli yhtä halleluujaa mutta sitä kesti vain hetkisen. Koko ajan menee huonommin ja tuntuu että jodun kauemaksi Jeesuksesta.
Löysin ihanan kirjan armosta, ja hoksasin että sehän minulta puuttuu...usko siihen että kelpaan tämmöisenä.Pitäskö vain jatkaa kädet ristissä huokailua ja odotella?
Hyvää vuotta 2006 kaikille onnellisille uskoville, ja onnettomille myös.
Löysin ihanan kirjan armosta, ja hoksasin että sehän minulta puuttuu...usko siihen että kelpaan tämmöisenä.Pitäskö vain jatkaa kädet ristissä huokailua ja odotella?
Hyvää vuotta 2006 kaikille onnellisille uskoville, ja onnettomille myös.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvää uutta vuotta sinulle.
Sanot oivaltaneesi, että kelpaat sellaisena kuin olet. Jeesus rakastaa sinua sellaisena kuin olet ja jos sinä rakastat Jeesusta ja tahdot siitä rakkaudesta käsin seurata häntä, niin se riittää. Jos rakastaa Jeesusta, niin haluaa myös elää Hänen tahdossaan.
Koska olemme vain ihmisiä, niin vaelluksemme ei koskaan ole täydellistä ja synnitöntä. Kaikessa saamme kuitenkin kääntyä Jeesuksen puoleen ja Hän on luvannut ettei heitä luotaan sitä joka Hänen luokseen tulee.
Saat armahtaa itseäsi ja armahtaa myös lähimmäistäsi. Luulen että tuo ei aivan hetkessä onnistu, että koko elämän ajan saa opetella armon kokemista ja armon antamista.
Sillä armoonhan tämä vaelluksemme uskon tiellä perustuu,jos vain löytäisimme sinapin siemenkin vertaa uskoa siihen.
Usko voi siirtyä suoritus pakon alle.
Eihän tämä ole kieltoa vaan, että nyt ei tarvitse tehdä sitä mikä ennen oli pakolla tehtävä.
Eihän Jumala sinulta vaadi ,että pitäis kädet ristissä kulkea, tai olla kulkematta.
Minkälaisen kuvan itsellesi piirrät ensi rakkaudesta ja vielä sellaisen morsiamena joka tekee puolestasi kaiken.
Minun Jeesukseni on osoittanut sellaista rakkautta minulle, ettei ole tullut ero mieleen.
Tiitus kirjeessä mainitaan , että "Armo (Jeesus) on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ja kasvattaa meitä ,että me panisimme pois sen mikä painaa, seuraavaksi kerrotaan sekin, että odotamme Hänen saapumistaan sillä aikaa kun tämä kasvu tapahtuu.
Myönnän kyllä ,että itsekin itseäni väsytän, vaikka Herrani on luvannut sanassaan levätä Hänessä.
Sitä kun ihminen ei osaa oikein tuon armon virtaan heittäytyä, en ainakaan minä joka hetki.
Siunattua uutta vuotta 2006 ,että armoon saisit elämäsi uskossa luovuttaa.
Eikä kukaan ole pääsevä Jumalan luo iankaikkiseen iloon ilman armoa. Armonkin voi hyljätä, mutta sinä et selvästikkään ole tehnyt niin.
Jeesus rakastaa Sinua. Sun-Glasses kirjoitti hyvin kauniisti ja aivan oikein Sinulle.
Herran Jeesuksen siunaamaa Uutta Vuotta Sinulle.
Se on armoa että me uskomme!
>>Ef. 2:8
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja"