Millä perusteilla pidät uskontoasi oikeana? Uskonnollisen totuuden kriteereitä saa etsimällä etsiä teologienkin julkaisuista eikä niitä löydä. Tai jos joku on löytänyt, niin kertokaa niistä.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Vielä kuudenkaankymmenen vuoden päästä en ole havainnut hänen koskaan valehdelleen minulle. Hän siirtyi ajattomuuteen vuonna 1979. Myöhemmin minua opetti elämä.
Tuossa alunperin äitini opettamassa uskossa on myö kaikkinainen totuuden tuntu, joka yhäkin voimistuu ja jota kokemukseni elämän varrella ovat vahvistaneet.
Uskoni on Jeesus on Herra. Rakasta lähimmäisiäsi.
Olen kyllä tutkinut melkoisesti muitakin uskontoja omasta mielestäni jopa ennakkoluulottomasti, en vaan ole löytänyt niistä yhdestäkään samaa totuuden tuntua.
Turust
Usko Kristukseen on minunkin uskontoani, mutta miksi pidät kirkkoasi tosi kirkkona? Uskontoon kuuluu muutakin kuin usko Kristukseen. Riivajatkin uskovat Raamatun mukaan.
oman kulttuurialueeemme seurakuntaan, joka kuuluu yhteiseen Jeesuksen ja apostolien perustamaan kristilliseen kirkkoon jossa on pyhäin yhteys.
Turust
eri kirkkojen ja suuntien välillä? "Kristus ei ole jaettu." Alun perin oli vain yksi pyhien yhteys aivan konkreettisesti. Hajaantumisesta varotettiin. Miksi se nyt olisi jopa Pyhän Hengen johdatuksella hyväksyttyä ja erilaista eri kulttuurialueissa?
erimielisyydet mormonikirkon sisällä. Huvittuneena on muistutettava LDS movementista. Ei ole olemassa myöskään yhtä ja ainoaa oikeaa mormonikirkkoa.
Eli vajavaisia olemme kaikki.
Osaatpas tempaista!
Ei kait Kristus olekaan jaettu mutta kuka sen saoo että se olisi jossain tietyssä seurakunnassa tai kirkossa?
eikö se ole yksi sama jokaiselle kristitylle, joiksi mielestäni mormoneja ei voi lukea...?
on edelleen olemassa. Uusitestamentti johon kristillisyys perustuu ei johdata itsessään hajaannukseen. Hajaantumisen syynä on aina paha joka ei perustu kristinoppiin.
Suomalaiset eivät liioin voi omaksua ruotsalaista tai edes venäläistä kulttuuria, vaan pelkästään oman kansallisen perinnäisen kulttuurin johon kristillinen pyhien yhteys erinomaisesti, vailla mitään ristiriitoja soveltuu. Kulttuuri ei lopulta ole myytävänä.
Meidän tulee uskovina kunnioittaa omaa kulttuuriamme ja sitä tukevaa kirkkoamme. Kristillinen yhteys taas toimii kultturirajojen yli jolloin lopulta kaikki kristityt olemme yhden suuren seurakunnan jäseniä jota ylläpitää UT mukainen kristittyjen rakkaus, vailla ristiriitoja.
Eriseuraisuus lähtee alunperin pahasta, ei Pyhästä Hengestä.
Turust
apostolien aikana, mutta se ei merkinnyt, ettei se oikeakin olisi ollut olemassa. Oikea ja ainoa oikea kirkko oli olemassa niin kauan, kun apostolit olivat johdossa. Tuosta johdosta luovuttiin. Se oli kirkon luopumus. Keisari alkoi nimittää piispoja ja kirkon virkoja ostettiin rahalla (simonia).
Hajannuusta on tapahtunut myös palautetusta kirkosta, mutta se ei poista sitä mahdollisuutta, että alkuperäinen on säilynyt.
mutta se ei vaikuta vähääkään uskonnolliseen totuuteen, joka on kaikille sama, sillä "Kristus ei ole jaettu", mikä tarkoittaa sekä hänen oppiaan että kirkkoaan. Kristuksen oikean yksi tuntomerkki on apostolinen johto ja sama valtuus, jonka Kristus antoi.
Apostolinen suksessio eli apostoleista ulottuva katkeamaton ketju nykyisiin pappeihin. Apostolinen suksessio jatkuu piispojen kautta kristillisessä kirkossa jonka Jeesus Kristus perusti ja Hänen antamasa valtuus jatkuu juuri tuossa suksessiossa. Mitään muuta valtuutusta ei kristillisessä kirkossa ole.
Mitään muuta kirkkoa Jeesus Kristus ei ole parustanut. Näin meillä on myös rakkaudellinen Pyhä Yhteys kaikesta ihmisen omaksumasta pahuudesta tai väärästä traditiosta huolimatta.
Turust
suksession säilyneen?
mormoneilla on oma amerikkalainen kulttuuri. Mormonismi on syvästi amerikkalaista.
On aivan turha kuvitella, että esimerkiksi Suomessa muutamaa kaupunkilaista poikkeusta lukuun ottamatta kukaan koskaan uskoo Aadamin Missourissa käyntiin ja se on mormonien oppia, mormonien kulttuuria, kuten temppeliseremoniat ja siellä jaettava "tieto".
minun todistamaan, että tulen kotimaa on Tulimaa.
Kyllä Jeesuksen alkuunpanenema apostolien kautta jatkuva suksessio on säilynyt ja on voimissaan siitä huolimatta, että monet maalliset hallitsiat ja muut pahan hallitsemat itsekkäät ihmiset ovat aikojen saatossa väärinkäyttäneet ainoaa oikeaa ja yhteistä kristillistä kirkkoa.
Jumala Pyhä Henki vuodattaa lahjansa koko kirkon päälle (Ef. 4:11–13, 1 Kor. 12:4–11), ja kutsuu miehiä ja naisia, sekä maallikoita että virkaan vihittyjä, antamaan oman osuutensa yhteisön rakentamiseen.
Täten koko kristillinen kirkko ja sen jokainen jäsen on osallinen ja antaa oman panoksensa evankeliumin levittämiseen ilmentämällä ja toteuttamalla uskollisesti apostolien kirkon pysyviä tuntomerkkejä tiettynä aikana ja tietyssä paikassa. Sen todistukselle eivät ole olennaisia vain sanat, vaan jäsenten rakkaus toisiaan kohtaan ja kuinka se palvelee puutteenalaisia.
Olennaisia ovat myös sen taloudellisten ja muiden voimavarojen käyttö, sen elämän oikeudenmukaisuus ja vaikuttavuus sekä kurinalaisuus, sen vallanjako ja vallankäyttö, sekä kuinka seurakunnat viettävät jumalanpalvelusta. Kaikki nämä ovat viestejä, joiden tulee keskittää huomio Kristukseen, todelliseen Jumalan Sanaan, ja niiden on noustava elämästä Pyhässä Hengessä.
Juuri tämän vuoksi apostolisen suksession ensisijainen ilmentymä on apostolinen traditio, joka sisältyy kirkkoon kokonaisuutena. Suksessio osoittaa, että Kristuksen oma tehtävä, johon kirkko osallistuu, pysyy ja sen vuoksi se siirtyy eteenpäin kaikista keisareista ja vääristä profeetoista riippumatta
Koko kirkon apostolisuuden sisällä on viran apostolinen suksessio, joka palvelee ja ilmentää kirkon jatkuvuutta Kristuksessa ja sen uskollisuutta Kristuksen sanoille ja teoille, jotka apostolit ovat meille välittäneet.
Vihityllä viralla on erityinen vastuu todistaa tästä perinnöstä ja julistaa sitä uudestaan Kristuksen valtuuttamana jokaiselle sukupolvelle.
Kirkkonsa rakentamiseksi Jumala on antanut apostolisen viran, jonka meidän Herramme on perustanut ja välittänyt meille apostolien kautta.
Vihityn viran tärkein tehtävä on koota ja rakentaa Kristuksen ruumista julistamalla ja opettamalla Jumalan sanaa, jakamalla sakramentteja ja ohjaamalla yhteisön elämää jumalanpalveluksessa, lähetystehtävässä ja diakoniassa.
Henkilön erottaminen koko elämän kestävään vihittyyn virkaan rukouksella, Pyhän Hengen avuksihuutamisella ja kätten päällepanemisella muistuttaa kirkkoa siitä, että se saa tehtävänsä alkuseurakunnan perustajalta itseltään Kristukselta, ja ilmaisee, että kirkko haluaa vakaasti ja kiitollisesti elää uskollisena tälle tehtävälle ja lahjalle.
Yhden viran erilaiset tehtävät tulevat esiin sen rakenteessa. Piispojen, pappien ja diakonien kolmisäikeisestä virasta tuli ordinoidun viran yleinen malli alkukirkossa. Myöhemmin se koki tuntuvia muutoksia, kun sitä toteutettiin käytännössä, ja se kehittyy edelleen vielä tänäänkin.
Näin myös apostolinen suksessio jatkuu katkeamattomana,- päättymättömänä virtana, kunnes Jumala hyväksi näkee kutsua meidät uuteen ulottuvuuteen.
Turust
kuitenkaan ole siitä, että juuri se sinun rahaakuppaava uskonlahkosi olisi jotenkin oikea.
Ei kuulu. On ihan jokaisen henkilökohtainen asia ja vapaus, minkä rajaa kuuluvaksi omaan uskoonsa ja mitä ei. Eikä siihen uskoon ainakaan kuulu rahaa kuppaavan uskonlahkosi johto.
lähtöisin pahasta, ei suinkaan kirkosta joka on häviämätön ja täysin riippumaton ihmisten vääristä teoista tai maallisesta vallanhalusta. Kristittyjen kirkko taistelee perkelettä ja hänen kätyreitään vastaan, UT mukaisen kristillisen rakkauden ja yhteyden hengessä aina ja kaikissa olosuhteissa. Kirkko kutsuu yhteyteensä rakkaudella myös eksyneitä lampaitaan, kaikkialta maailmasta ja mistä tahansa pahan valtakunnasta.
Turust
Oikea tieto jumaluudesta:
1. Moos. 1:26-27; 2. Moos. 33:11; Joh. 17:3
Periaatteet ja toimitukset samanlaisia kuin alkukirkossa.:
Joh. 3:3-5; Ap.t. 8:14-17; Gal. 3:26-27
Ilmoitus:
Sananl. 29:18; Aam. 3:7; Matt. 16:17-18
Profeetat:
Ef. 2:19-20, Ef. 4:11-16
Valtuus:
Luuk. 9:1-2: Joh. 15:16
On muitakin, mutta riittäköön.
Antamasi Raamatun kohdat eivät tue näkemystäsi. Ef. 4:11-13 osoittaa, että Herra antoi apostolit, profeetat ja evankeliumin julistajat sekä paimenet ja opettajat siksi, että pääsisimme yhteyteen uskossa ja Kristuksen tuntemiseen. Näin olikin alussa, mutta pian tuli hajaannusta, koska yhteisestä johdosta luovuttiin. 1. Kor. 12:4-11 puhuu erilaisista armolahjoista eikä kirkon totuudesta, mutta tosi kirkkoon nekin kuuluvat.
sekä hyviä, että pahoja. Tämä on Jumalan säätämä järjestys. Alkukristillinen seurakunta on kuitenkin voittanut ja voittaa pahan. Hyvät ja oikeamieliset pelastuvat. Muut kadotetaan. Jeesus tuomitsee ankarasti väärän kirkon viettelijät.
Matt. 18:6
Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Mark. 9:42
Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen.
Luuk. 17:2
Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä.
Tässä täytyy huomata, että viettelijät tuomitaan, ei vieteltyjä.
Turust
alkoi jo varhain. Tutkikaa mormonikirkkojen historiaa.
Entäs se uskonnollisuuden tärkeämpi puoli, eli usko?
Kristus kertoi omalla olemuksellaan ja elämällään kuinka asiat olivat ihmiskunnan ensimmäisinä päivinä
, nimittäin silloin ei ollut yhtään uskontoa. Oli vain pelkkä vuorovaikutussuhde, Luojan ja ihmisen. Ja sitä nykyihminen ei tunnu löytävän enää, johtunee kaiketi liikaa luetuista mitään sanomattomista kirjoista. Siinä tuota oikeata teologiaa ensalkuun!
paratiisissa ennen lankemusta vallinnutta tilaa?
Siitä tilasta ihminen karkotettiin. Voimme päästä Jumalan kasvojen eteen kuitenkin Ainosyntyisen uhrin kautta, joka täyttää oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Tämä sillä ehdolla, että otamme evankeliumin vastaan ja elämme sen mukaan.
Mutta, uskontoja ei ollut silloin, vaan oli uskovia ihmisiä, jotka tekojensa tähden karkoitettiin, ei siis sen tähden, etteikö he olisi olleet uskossa.
Ja tuota puolta Kristus korosti, eli ihmisen omaa henkilökohtaista uskoa, jota ilman, ei peri omaa perintö osaansa, paikkaa paratiisissa.
jo Aadamille ja Eevalle. Aadam uhrasi saatuaan siitä käskyn. Se oli tulevan Kristuksen uhrin vertauskuva. Se oli uskontoa.
Mitähän uskontoa se mahtoi olla sinun mielestäsi?
Jos kuvittelet että juut. trad. mukaan kehitetty perinne kuva ensimmäisistä ihmisistä olisi täsmälleen oikea, olet kyllä hieman hakupolulla.
Tuossa juut. tarinassa ei ole minkään moisia viittauksia ihmisen Poikaan. Eikä siinä myöskään ole uhraukseen viittavaa kohtaa. Ja jos jollekkin taholle tai tahon vuoksi tapahtuva "uhraus" edustaa sinulle uskontoa, on se kyllä jo hieman Kristuksen antaman opetuksenkin vastainen näkemys. Nimittäin, kaikenlaisesta uhraamisesta hänhän nimenomaa kehoitti luopumaan, koska sitä pidettiin taikauskoisena toimena tai vanh. juut. tapana, jolla ei saavuteta mitään muuta kuin kärsimystä jollekkin toiselle. Ja sitähän Kaikkivaltias ei tahdo kenenkään osaksi, meinaan kärsimystä.
tulevaa Kristuksen sovitusta. Abrahamin ongelmallinen velvoitus uhrata poikansa Iisak oli vertauskuva Jumalasta, joka uhraa Ainosyntyisen Poikansa.
Sekin, että uhrieläinten täytyi olla virheettömiä, viittaa Kristuksen tulevaan uhriin. 5. Moos. 22:19-21.
Meidät on pyhitetty Kristuksen uhrilla: Hepr. 10:10-14.
Kristuksen lopullinen uhri päätti uhraamisen verta vuodattamalla. Nyt meiltä vaaditaan särkyneen sydämen ja murtuneen mielen uhri, jonka annamme nauttiessamme nöyrin mielin ja parannuksen hengessä sakramentin.
Adamille ja Eevalle, palkkapapistosta. Liperit ja kaikki. Joten kyllä protestantismikin oli jo silloin alussa olemassa.
Tosin ei enää huhtik. 1990 jälkeen, silloin kohtaus poistettiin temppelifilmistä.
Kyllä nuo kaikki esittämäsi viittaukset ovat melko suoraan israelilaisten uskontoon, eikä niillä ole sinänsä mitään tekoa ensimmäisten ihmisten kanssa, joiden ei tarvinnut uhrata kenellekkään, eikä ketään, eikä kenenkään vuoksi. Ja tuohon kyllä löytyy todistusta Mooseksenkin kirjoista jopa.
Ja mitä Paavalin uskoisten teksteihin tulee, niin nehän ovat tarkoitettu ja tehty vain katolisen uskontokunnan omaan käyttöön, eikä niilläkään ole juuri mitään tekoa ensimmäisten ihmisten kanssa joilla ei ollut uskontokuntia tai kristinuskon kanssa tai yleensä sen uskon kanssa jonka ihminen saa syntymänsä muassa lahjana niin kuin tämän ainutkertaisen elämänsäkin maan päällä. Eikä tietenkään sellaista Luojaa, ihmiskunnan Isää olekkaan, joka vaatisi ihmisen luopuvan hengestään
, elämästään väkivaltaisesti tai väkivaltaisen teon kohteena, sillä sehän olisi järjetöntä, koska juuri Hännän on luonut ihmisen ja antanut elämän elettäväksi. Monien eri uskontojen sekoittaminen keskenään on melko riskaapelia hommaa ja se näkyy myös vaivaavan turhautuneita ihmisiä koko ajan läpi koko tunnetun ihmiskunnan historian.
Kristinusko perustuu ihmisen pojan, Kristuksen antamiin opetuksiin ja hän ei ole itsestään luonut
selllaista "kuvaa", jota monet uskontokunnat tai jossakin mielessä monet uskonnolissävytteiset ja aatteelliset ryhmät hänestä pyrkii itsekkäästi ulospäin antamaan. Hän opettaa ja opastaa elämään oikein ja todistaa taivaallisesta Isästään sekä hän julistaa ilosanomaa, eli hän teki ja tekee sitä vieläkin, mutta ei uhrannut ketään eikä palvo ketään, vaan hän eli elämänsä opettamalla tavalla, esimerkkinä ihmisille, josta roomalaiset ja juutalaiset eivät pitäneet, eivätkä taija oikein nykyihmisetkään pitää kaikenmoisista puheista ja teoista päätellen. Koska vieläkin monia ihmisiä uhrataan varsin itsekkäistä syistä sekä eläimiä.
mitä kaikkea mormonien temppeleissä on opetettu ja tehty vuosien varrella. Ei varmasti ole Salomonin temppelin peruja.
"mitä kaikkea mormonien temppeleissä on opetettu ja tehty vuosien varrella. Ei varmasti ole Salomonin temppelin peruja."
En tiedä tarkkaan mitä siellä on tehty, mutta Smith on kopsannut osan menoista suoraan vapaamuurareilta.
Mormonitemppelissä ei esimerkiksi ole ainuttakaan ristikuviota, mutta sen sijaan sieltä löytyy paholaisen tunnus eli pentagrammi.
juur ku hän meinas vettä Isaki kurku auk, "älä ny poikkatas tapa, kat taanes siäl o päs puskas.
Lisäksi meidän tehtävämme ei ole tuomita eksyneitä, vaan UT takoittamalla rakkauden sanomalla johdattaa heidät oikealle Herramme osoittamlle tielle.
Turust
.. varas usein varastaa myös toiselta varkaalta!
Mutta sitten itse asiaan. >
Olet ymmärtänyt oman asemasi aivan oikein.
Vieläkö hioisit vähän tuota itsesi toteutuspuolta lisää, niin johan olisi, meillä kristinuskovilla syytä jopa isoon hymyyn ja suureen iloon. :)
Tarina vanhurskaasta Abrahamista on kyllä hyvin opetteva tarina sellaisenaan ja tietenkin kaikinpuolin totta, mutta valitettavasti hän ei ollut juutalainen vaan viisas paimentolainen jonka esimerkki tarttui myös jossakin vaiheessa muutamiin heprealaisiin, niin kuin siihen aikaan olikin aivan yleistä, taikauskoisten ihmisten parissa, he mielellään oppivat jotakin sellaista uutta, josta katsoivat hyötyvänsä. Aivan kuten ne muutkin ihmiset ja tarinat, joita he liittivät ajan saatossa omaan historiaansa väittäen sitä sitten omakseen. He ovat melkein aina olleetkin ovelampia kuin muut, paitsi silloin kun Luoja, taivaallinen Isä itse lähetti profeettansa ja oman Valittunsa, mielitiettynsä panemaan heidät siihen lopulliseen järjestykseen, jossa he nytkin ovat.
Täytyy vain todeta tähän loppuun, kyllä elämä on ihmeellistä, mutta taivaallisen Isän voimalliset teot, vieläkin ihmeellisenpiä. :)
joihin ei voi mitään lisätä eikä mitään poistaa. Evankeliumi on ja pysyy muuttumattomana tässä ajassamme.
Alunperin tieto Jeesuksesta ja uskosta häneen Jumalan lähettämänä vapahtajana kulki suullisena perimätietona.
Markus kokosi (n. 70 jKr) perimätiedosta kokonaisuuden, jota kutsutaan evankeliumiksi, ’ilosanomaksi’. Evankeliumin perustana on ristillä kuollut Jeesus Kristus.
Luukas kokosi (80-luvulla jKr.) evankeliuminsa Markuksen kerrontaa hyväksi käyttäen sekä omien lähteiden ja Jeesuksen puheiden kokoelman pohjalta. Jeesus on syntisten Vapahtaja halveksittujen ystävä.
Matteus kokosi Luukkaasta tietämättä samaan tapaan oman evankeliuminsa (80-luvulla). Markuksella Jeesus on voittoisa Messias, koko maailman Vapahtaja.
Johannes on evankeliumisesta nuorin (n.90 jKr). Sen uskonnollinen kieli ja kirjoitustapa poikkeaa edellisistä. Jeesuksen jumalallisen puolen korostuu; usko häneen pelastaa. Hän on tie, totuus ja elämä. Hän ja Isä (Jumala) ovat yhtä.
Turust
Minusta tuo kysymyksesi osoittaa vain omaa epälystäsi.
Usko on titoa jostain jota ei voi nähdä.
Olen nykyään Luterilainen jälleen. en tiedä onko se ainoa oikea..Onko ainoaa oikeaa kirkkoa?
Minun mielestäni on tärkeintä henkilökohtainen usko ja yhteys Jumalaan. En voisi ikinä kieltää Jumalaa koska olen tuntenut Hänen läsnäolonsa niin monesti ja nähnyt Hänen kätensä jäljen elämässäni. Myöskin Jumalan pelko estää kieltämästä Jumalan.
Oli kirkko mikä tahansa niin eikö tärkeintä ole että ihmiset elävät Jumalan mielen mukaisesti?
Rakastavat Jumalaa koko sydämestään.
JOs kehuvat kehuvat Herrasta, kiittävät Häntä kaikesta sillä emmehän ole mitään ilman Häntä.
Etteivät olisi riitaisia, se ei ole Jumalasta.
Rakastaisivat toisiaan kuin itseään.
Tekisivät hyvää toisilleen ihan oma-aloitteisesti ja olisivar epäitsekkäitä.
(Piispa Huovinen sanoi hienosti yhdessä tsunamidokkarissa: "Ihmisen pitää elää sitä varten että voi antaa toisille eikä saada"
Joka kirkossa on ihmisiä jotka ovat valheellisia tekopyhiä, ja joka kirkossa on oikeita Kristittyjä.
MOrmonismin oppi sinällään "ekstra-käskyineen" ja toimituksineen saa minut epäilemään harhaan johtamista. Varsinkin kun kirkon historiassa on niin paljon asioita jotka saavat jäsenet hermostumaan (Verisovitus, moniavioisuus, daniitit, rasismi...)
Näistä asioista ei edes kaikki jäsenet ole tietoisia, mikä lienee heidän pelastuksensa.
Kyllä kaiken tulee kestää päivänvaloa.
On myös Luterilaisia kuten tämä "pettäjäpappi" joka ei ole kovinkaan esimerkillinen.
Isä Mitrosta taas pidän oikein erityisesti!
Madonna on fiksu nainen ja hän on näitä kabbala-julkkiksia... :-)
MUTTA!
Meidän asia ei ole tuomita! Jokainen valitkoon tiensä ja kantakoon seurakset siitä.
Se miksi itse tänne kirjoittelen on se että ehkä mielessäni -rehellisesti!- haluaisin jonkun mormonin saada tajuamaan että kirkko johtaa ehkä harhaan.
Toinen syy on että minulla on edelleen monta hyvää ystävää kirkossa ja tämä palsta pitää ikäänkuin ajan tasalla.
ei ole olemassa ainoata oikeata kirkkoa.
on olemassa vain Sana, johon ihminen voi uskonsa perústaa.
alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
siinä kolmiyhteisen Jumalan ainutlaatuinen ilmoitus täydennettynä samaisen johanneksen evankeliumin 3. luvun 16. jakeella
"sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut..."!
Jos ei nyt keskustella opeista, niin ihan asian ulkopuolelta yhtenä tärkeänä kriteerinä pidän sitä, tuottaako kirkko/uskonto uhreja...eli siis pettyneitä tai ahdistuneita ja onnettomia ja yksin jääviä, väsyneitä ja hukassa olevia ihmisiä.
Ajatus on ihan absurdi: jos Jumalalla on "oma" kirkko, niin sieltä ei voi tulla uhreja. Voi olla ihmisiä, jotka jättävät Jumalan seuraamisen, se on eri asia, mutta ahdistuneita ja sekopäitä "oikea" usko ei tuota.
Tämä "uhri"-asia ja sana on vähän hankala ja niiden, jotka ovat onnellisesti uskonnollisessa liikkeessä sisällä, on vaikea sitä ymmärtää, mutta aikaa myöten myös he voivat joutua kokemaan tuon asian. Erittäin raskas ja hankala asia.
Tähän vaikuttaa monet seikat, miten elämä sattuu kuljettamaan ja miten silmät avautuvat, vai avautuvatko ollenkaan ja kuinka rehellinen on itselleen.
Se yksistään on jo arveluttavaa, jos väitetään, että "meidän kirkko" on ainoa oikea ja sen lisäksi täydellinen.
No, en minä sitä osaa sanoa, ehkä on olemassa vain yksi kirkko joka on lähellä totuutta, mutta kuitenkin on rehellistä myöntää, että kaikki on vajavaista.
Mutta jos tällä uhri-kriteerillä haetaan vastausta, niin aika vähän sinne jää niitä vaihtoehtoja. Enkä itse ainakaan haluaisi kuulua mihinkään uhreja tuottavaan järjestelmään.
Erittäin hyvä pointti!
Oman eroni yksi syy oli että olin "uhriutunut", en siis uhrautunut.
Kirkon tehtävät ja velvollisuudet tuntuivat kovin raskailta ja kahlitsevilta.
Menetin hyviä ystäviä sen takia kun aikani meni kirkon ihmisten parissa suurimmassa osin.
Kuitenkin minun olisi pitänyt jaksaa jotta olisin ollut "kelvollinen"...huh
Omassa entisessä seurakunnassani syö usea ihminen psyykelääkkeitä, mitä se kertoo vaikka he ovatkin edelleen kirkon jäseniä?
oikeaa uskoa on vapautuminen kaikesta ahdistuneisuudesta ja epävarmuudesta.
Minäkin lopulta vapaudun jopa tupakan aiheuttamasta keuhkoahtaumataudista (COPD). ;)
Turust
Eiköhän jokainen yhteisö tuota "uhreja" oli se uskonnollinen tai ei! Kyllä moni väittää olevansa yhteiskunnan uhri, sairaanhoidon uhri jne. Totta on että pienet tai isommatkin sulkeutuneet yhteisöt voivat olla vaarallisia. On totta että kirkossa on paljon ihmisiä jotka pelkäävät olevansa "huonompia" kuin muut. Pelkäävät eitteivät istu muottiin ja alkavat napsimaan psyyke lääkkeitä. Mutta kyllä meille on kirkossa opetettu että paholainen meille sen alemmuuden tunteen tuo! Ei siitä tarvitse välittää, alemmuuden tunteen voi jättää oman onnensa nojaan. Jumala rakastaa jokaista lastaan, se on ensimmäisiä asioita joita lähetyssaarnaajtkin opettavat tutkijoille. Kritukseen uskoen ja häneen luottaen voi tästä alemmuden tunteesta päästä yli. Ei tarvitse verrata itseänsä muihin koko ajan. Vielä tästä yhteisön sulkeutuneisuudesta. Kyllä meidän sulkeutuneisuus tai avoimmuus on ihan meistä itsestämme kiinni. Profeetta puhui vähän aikaa sitten kuinka tärkeää kirkon jäsenten on olla aktiivisia yhteiskunnassa ja toimia vaikuttajana sillä saralla. Kyllä! Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko opettaa jäseniään olemaan rakastavaisia, avoimia, aktiivisia yhteiskunnassa... Mutta on sosiaalipsykologisestikin selvää, että ihminen tuntee olonsa turvalliseksi tutussa ympäristössä, kun siihen ympäristöön tulee vieraita ollaan varautuneita. Kirkko opettaa pääsemään juuri tästä varautuneisuudesta eroon! Ihmiset jopa MAP-kirkon jäsetkin kuitenkin ovat ihmisiä.
Sanokaapa minulle joku yhteisö johon kuuluu yli miljoona jäsentä, joka ei ole tuottanut yhtään "uhria".
ymmärrän selityksesi. Kyllä niitä uhreja on tullut monesta muustakin paikasta kuin mormonikirkosta.
Ei se asia kuitenkaan aivan noin yksinkertaisesti kehity. Esimerkki melko yleisestä tarinasta mormonikirkossa:
ihminen liittyy kirkon jäseneksi, ehkä melko nuorena, on innostunut, toimii aktiivisesti, kokee yhteisöllisyyttä, onnea...menee vuosia, kenties vuosikymmeniä. Kaikki ystävät alkavat olla mormoneja, vapaa-aika kuluu kirkon piirissä, muut ystävät tai tuttavat ovat etäisempiä...lisäksi on tämä käännyttämistoive, joka kohdistuu niihin ulkopuolisiin tuttaviin...
Vuosien varrella tulee kysymyksiä, joihin ei saa vastausta, yleensä ne koskevat kirkon sekavaa alkua, temppelitoimituksia, monia erikoisia oppeja ja tätä ristiriitaa, jossa sanotaan, että ihminen on vapaa ja hänen ei tarvitse tehdä enmpää kuin jaksaa, mutta toisaalta jatkuva profeetoiltakin (ja muilta johtajilta) tuleva toive on: olkaa ahkeria, tehkää enemmän kirkon työtä, maksakaa täydet kymmenykset, olkaa tehokkaampia (erikoisesti lähetystyössä)...esimerkiksi kaikki Apuyhdistyksen kirjat vuosien varrelta ovat täynnä tätä: olkaa tehokkaapia.
Tulee siis epäilykset joihin ei saakaan vastausta tai vastaukset ovat aivan muuta kuin oli kuvitellut, sitten tulee uupuminen kun ei jaksakaan enää tehdä mitään...siinä se kierre syntyy.
Lopulta, kun eroaa kirkosta, jää kuin nalli kalliolle. Ei olekaan sellaisia kirkon ulkopuolisia ystäviä, joille voisi kertoa tuntemuksensa, kun ne ihmiset ovat niitä, joita vasta yritti käännyttää...
Yksinäisyys, petetyksi tuleminen, tyhjyys, nämä ajavat ihmisen sitten lääkäriin tai lääkkeiden pariin.
Kysymys ei ole alemmuuden tunteesta. Ja monet mormonit ovat toki näkyvästi esillä ja sellaiseen kehotetaan kirkossa. Kirkossa tosiaan kehotetaan jäseniä koko ajan johonkin, no, yleensä aivan hyvään. Mutta tarvitseeko niin kauheasti ohjeistaa normaaliälyisiä tai yleensä ketään ihmistä. Olen kyllä huomannut, että monet nauttivat siitä, kun kaikkiin asioihin tulee ohjeet "ylhäältä", so. Amerikasta.
Siis Kristukseen uskominen ja Häneen luottaminen ei tuota uhreja. Helposti nämä asiat vedetään esille ja se on ikään kuin asioiden kaunistelua.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=1500000000000093&posting=22000000012503527
Olkaa hyvä ja käyttäkää hyväksenne t: Turust
Vapauteen Kristus vapautti meidät, ei lain orjuuteen. Hän ei tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään. Vuorisaarna kannattaa lukea vaikka joka ilta, kunnes on sisäistänyt Jeesuksen uuden ja mullistavan vallankumouksellisen "lain täyttämisen".
Vuorisaarna löytyy Matteuksen evankeliumin luvuista 5-7 ja siellä sanotaan että:
Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:
heidät ravitaan.
Meidän ei siis tarvitse "tietää", ei olla hengessä sillä tavalla rikkaita, uskonnon ja uskomisen alueella ei tarvitse pätevöityä tai suorittaa.
"Tule ja seuraa minua", on kaikki mitä Jeesus meiltä pyytää.
Mutta mennä ja myydä kaikki mitä minulla on ja seurata Häntä, kuten Hän myös on meitä käskenyt, miten sen tekisin?
itse. Sinulle kun perusteeksi riittää romahtava korttitalokin.
Johan tämäkin asia on täällä käyty jo ainakin 10 kertaa läpi. Ensimmäinen asia on, mitä on uskonnollinen totuus?
Teologiassa, kun tutkitaan uskontoja, käytetään yleisesti hyväksyttyä metodologiaa tieteellisten tulosten saamiseksi. Käytännössä teologisessa tutkimuksessa metodologia on usein samankaltaista kuin historiantutkimuksessa.
Mutta jos irrottaudutaan tieteen piiristä ja yritetään esittää perusteita sille, että uskonto X on oikea, niin ei sille tietenkään voi mitään kriteerejä asettaa. Kysymys on vain ja ainoastaan uskosta, eikä sitä voi viime kädessä perustella millään. Ei siis voi olla mitään kriteerejä totuudelle tällaisessa uskossa, koska mitään uskoa ei voida edes teoriassa todistaa totuudeksi (jos voitaisiin ei kyseessä olisi enää usko, josta ristiriita).
On siis päivänselvää, että teologiassa ei puututa tällaisiin uskonasioihin. Siksi ei käsitellä mitään tämänkaltaista humpuukia kuin "uskonnollisen totuuden kriteerit". Tietenkin tieteen metodologia voi muuttua (usein kyseessä on ns. paradigman muutos), mutta silloin kyseessä on aivan eri asia.
Kyllähän tämä aihe aina kiinnostaa monia lukijoita.