joudun toimimaan kuin aikuinen.Vaikka olen aikuinen,olen piilossa aikuisten vaatteiden..siis minulla on aikuisen kehossa lapsen mieli..ja siitä olen todella iloinen...Ei ei tästä runoa pitänyt tulla,vain ajatus siitä,miten lapsena näkee pienessä kauneuden,ihmeellisyyden,kaikessa uuden ja viehättävyyden..Nuorena on kiire,kiire kohdata elämä,nähdä,sieluineen ja ruumiineen, kokea,kokea ja hengästyen kiitää yhä edemmäs..kuin lentoon aikova kotka,vahvoille siivilleen..ja taas keski-iässä laskeutua kuin vesilintu elemettiinsä..tasaiseen ruovikkoon tehdä pesänsä..ainakin se on toivo siitä..ja miten vähitellen,jos on säilyneet ne lapsen silmät,näkee yhä varttuvana kauneuden,ihmeellisen maailman,katkeruus hämärtyy,kiitollisuus kasvaa..on saanut lahjan,elämän lahjan,jota kulkee edelleen..tuskaton ei läsnä oleva ilo ole aina ollut,mutta elämän intohimon;taiteessa,musiikissa,kirjoissa ja elävässsä elämässä kisaava riemu on kivustakin huolimatta olemassa.Miten sinulla?
Vaikka minulla on lapsen mieli
TaikaröNsy
2304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lisättävää. Kiitos kaunis Sinulle.
tutulta...ihanasti sanottu..
Joskus vaan se lapsi on niin hämmennyksissään,näiden TosiAikuisten maailmassa
Että sovinko mihinkään lapsenmielineni
Mutta kai pieni mahtuu.Johonkin
Ja kiva että on muitakin