Mitä on armo? Sitä ettei meillä ole vihollisuutta Jumalan kanssa, vaan alamaisuudessa saamme olla Korkeimman omaisuuskansaa.
”Niin, te olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat, te ihmiset; minä olen teidän Jumalanne, sanoo Herra, Herra.”
Jo pitkään uskossa olleiden, olisi Anno Domini 2006 hyvä aloittaa nuorempien ja vielä heiveröisempien lampaan alkujen hoivaaminen. Elämä haavoittaa ja jos meillä ei vielä ole kovin syvälle kasvanutta juurta Kristukseen, alamme katsella väärään suuntaan ja epäilys voi tappaa alkavan juuren alun. Tätä syvällistä totuutta ei kukaan, paitsi Jumalan kykene näkemään syineen ja seurauksineen. ”Niin minä tahdon vapauttaa lampaani, etteivät he enää jää ryöstettäviksi; ja minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan välillä”. Meidän olisi siskot ja veljet oltava rukouksessa että voisimme koota emmekä hajottaa.
Meidän olisi otettava meidän asemamme ja sitä seuraava vastuu vakavissamme. Annettava jokaisen palvella Jeesusta sellaisena kuin hän on. Tuomitsemisella me emme tuo valoon vaan ajamme piiloon ja jos joiden on piileskeltävä itseään Jumalan lasten keskuudessa, onko kysymys enää yhteydestä.
Ihan varmasti minussa on vikoja, en missään nimessä pysty täyttämään Herran asettamaa listaa. Kyse onkin kilvoittelusta ja elämästä, rakkaudesta itseään kohtaan nähdä omat puutteet (rakkaus valottaa). Hyväksyä sellaiset asiat joille ei voi mitään ja palvella Jumalaa niillä avuilla jotka omaa. Rakkauden ominaisuuteen kuuluu myös hyväksyntä, omien puutteiden hyväksyntä (sitten se mokomakin vieruspaikalla notkuva....., kaikenlaista kristittyä sitä pitää ihmisen nähdä….). Kun pystyy näkemään ja rehellisesti myöntämään omat viat itselleen, on helpompaa ymmärtää, että samoin kuin minussa, samoin tuossa toisessa on virheitä ja hänenkin on yritettävä ja mentävä eteenpäin Jumalan ikeenkantajana. Ei heitetä vettä toisen vaivoin sytyttämään nuotioon, vaan vaikka nähdään että ”no-niin, et sitten viitsinyt aikaasi käyttää ja pelkistä risuista sitä sytyttää, kuuleppas kauas haisee, että sytytysnestettä sinä siinä käytit, ja minä pidän huolen, että kauas myös kuuluu.” Jokainen on evankeliuminsa lukenut, jos kysytään voi kertoa kuinka on selvinnyt tilanteista, mutta ilman alaviistoon katsomista ja aseita. Syyllistäminen ei yhdistä (syyllisyys kylläkin). Jos joku neuvoa tarvitsee ei häneltä sitä kieltää pidä, ei vaan nousta korokkeelle, ollaan ihmiselle ihminen. ”Puhua kansalle heidän omalla kielellään, että he ymmärtävät”, me joudumme heikossa tilassa olevalle kanssakulkijallemme pureksimaan tieto. Raamatussa on voimakkaita kohtia ja jos siitä heität hampaattoman vanhuksen eteen, tai vauvan eteen sitkeän pihvin, eihän se siitä mitään irti saa. Sinä joudut pilkkomaan sen ja tarjoilemaan kauniisti. Ystäväni kauniisti tarjoile vanhalle ja vahingoittuneelle ja vauvalle, että hän ottaisi ja söisi ja tulisi ravituksi.
Vanhan Testamentin puolella Hesekiel 34 luku koskettaa meitä Uuden Testamentin kristityitä jokaista. Se ei ole kirjoitettu vain pastoreita ja vanhemmistoa varten, he-hee ja mekö oltaisi jotenkin vapaalla tässä raamatun kohdassa, se tarkoittaa sinua ja minua meitä Uuden Testamentin kristittyjä. Luepa ja kuuntele mitä sydämestä nousee. Me olemme uudenliiton pappeja, pidetään huolta, että opiskelemme raamatusta lisää tätä ammattiamme varten, sillä meillä jokaisella on seurakuntaa ja kyllä sitä riittääkin kun työhön ryhtyy. Taotaan vilpitön rohkeus armoon ja totuuteen omassa elämässämme. Jokaisessa meissä on liha, jokaisessa myös henki. Jos haisee niin pistetään suodatin suulle, mutta ollaan yhdyslenkkinä ei tuhoajana.
Jotka Jeesusta lähestyvät saavat armon, hän ei kadota heistä yhtäkään Jeesus on meidän mestarimme HyväPaimen.
”Niin, te olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat, te ihmiset; minä olen teidän Jumalanne, sanoo Herra, Herra.”
Jo pitkään uskossa olleiden, olisi Anno Domini 2006 hyvä aloittaa nuorempien ja vielä heiveröisempien lampaan alkujen hoivaaminen. Elämä haavoittaa ja jos meillä ei vielä ole kovin syvälle kasvanutta juurta Kristukseen, alamme katsella väärään suuntaan ja epäilys voi tappaa alkavan juuren alun. Tätä syvällistä totuutta ei kukaan, paitsi Jumalan kykene näkemään syineen ja seurauksineen. ”Niin minä tahdon vapauttaa lampaani, etteivät he enää jää ryöstettäviksi; ja minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan välillä”. Meidän olisi siskot ja veljet oltava rukouksessa että voisimme koota emmekä hajottaa.
Meidän olisi otettava meidän asemamme ja sitä seuraava vastuu vakavissamme. Annettava jokaisen palvella Jeesusta sellaisena kuin hän on. Tuomitsemisella me emme tuo valoon vaan ajamme piiloon ja jos joiden on piileskeltävä itseään Jumalan lasten keskuudessa, onko kysymys enää yhteydestä.
Ihan varmasti minussa on vikoja, en missään nimessä pysty täyttämään Herran asettamaa listaa. Kyse onkin kilvoittelusta ja elämästä, rakkaudesta itseään kohtaan nähdä omat puutteet (rakkaus valottaa). Hyväksyä sellaiset asiat joille ei voi mitään ja palvella Jumalaa niillä avuilla jotka omaa. Rakkauden ominaisuuteen kuuluu myös hyväksyntä, omien puutteiden hyväksyntä (sitten se mokomakin vieruspaikalla notkuva....., kaikenlaista kristittyä sitä pitää ihmisen nähdä….). Kun pystyy näkemään ja rehellisesti myöntämään omat viat itselleen, on helpompaa ymmärtää, että samoin kuin minussa, samoin tuossa toisessa on virheitä ja hänenkin on yritettävä ja mentävä eteenpäin Jumalan ikeenkantajana. Ei heitetä vettä toisen vaivoin sytyttämään nuotioon, vaan vaikka nähdään että ”no-niin, et sitten viitsinyt aikaasi käyttää ja pelkistä risuista sitä sytyttää, kuuleppas kauas haisee, että sytytysnestettä sinä siinä käytit, ja minä pidän huolen, että kauas myös kuuluu.” Jokainen on evankeliuminsa lukenut, jos kysytään voi kertoa kuinka on selvinnyt tilanteista, mutta ilman alaviistoon katsomista ja aseita. Syyllistäminen ei yhdistä (syyllisyys kylläkin). Jos joku neuvoa tarvitsee ei häneltä sitä kieltää pidä, ei vaan nousta korokkeelle, ollaan ihmiselle ihminen. ”Puhua kansalle heidän omalla kielellään, että he ymmärtävät”, me joudumme heikossa tilassa olevalle kanssakulkijallemme pureksimaan tieto. Raamatussa on voimakkaita kohtia ja jos siitä heität hampaattoman vanhuksen eteen, tai vauvan eteen sitkeän pihvin, eihän se siitä mitään irti saa. Sinä joudut pilkkomaan sen ja tarjoilemaan kauniisti. Ystäväni kauniisti tarjoile vanhalle ja vahingoittuneelle ja vauvalle, että hän ottaisi ja söisi ja tulisi ravituksi.
Vanhan Testamentin puolella Hesekiel 34 luku koskettaa meitä Uuden Testamentin kristityitä jokaista. Se ei ole kirjoitettu vain pastoreita ja vanhemmistoa varten, he-hee ja mekö oltaisi jotenkin vapaalla tässä raamatun kohdassa, se tarkoittaa sinua ja minua meitä Uuden Testamentin kristittyjä. Luepa ja kuuntele mitä sydämestä nousee. Me olemme uudenliiton pappeja, pidetään huolta, että opiskelemme raamatusta lisää tätä ammattiamme varten, sillä meillä jokaisella on seurakuntaa ja kyllä sitä riittääkin kun työhön ryhtyy. Taotaan vilpitön rohkeus armoon ja totuuteen omassa elämässämme. Jokaisessa meissä on liha, jokaisessa myös henki. Jos haisee niin pistetään suodatin suulle, mutta ollaan yhdyslenkkinä ei tuhoajana.
Jotka Jeesusta lähestyvät saavat armon, hän ei kadota heistä yhtäkään Jeesus on meidän mestarimme HyväPaimen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Herran puhetta tuossa Hes.34 luvussa.
Näin me elämme Jeesuksen omat lampaat hajalla tässä ajassa ei meillä ole paimenta ihmisten joukosta joka meitä johdattaisi niin ettemme eksyisi. Mutta meillä on Taivaallinen Hyvä Paimen Jeesus, joka tahtoo meitä johdattaa Sanansa kautta. Jos me Raamatussa Jumalan Sanassa riipumme ei mitkään vallat ei voimat voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta.